Ladataan...
CougarWoman

Istun palaveeraamassa nuoren miespuolisen finanssipuolen kollegani kanssa oman työpöytäni ääressä, päät lähes yhdessä ja täydellisen keskittyneinä vaikeaan tuontiverolaskuun.

Huuleni tuntuvat kuivilta, joten päätän kurottaa käsilaukustani vaivihkaa huulirasvan.

Huulirasvan asemesta huomaankin, kollegani järkyttyneen katseen havahduttamana, piteleväni kädessäni supertamponia.

 

Ladataan...
CougarWoman

Sain ihan täysin puskista taas meiliä Messututtavuudelta. Lapsi oli tullut maailmaan terveenä, ja isyyslomat oli taputeltu. Välissä oli vaihdettu työpaikkaakin, ja jaadi-jaadi-jaa.

Ehdin jo ajatella, että mikä kirjallinen monologi minulle on osoitettu - koska kiviäkin kiinnostaa – kunnes loppukaneetissa kerrottiin, että ai joo. Kun kerran tässä kuulumisia kertoilen, niin mainittakoon myös, että olemme avovaimon kanssa sopineet, että suhteemme on tästä eteenpäin avoin.

Tuli heti mieleen Toimituksen kysymys.

Hmmm.

Onko lapsiperheen suhde enää minulle pyhä, kuten täällä jo ehdin touhottaa, vai tuleeko siitä vähemmän pyhä, mikäli mies pettää luvan kanssa?

Tai siis ei itseasiassa edes petä; sillä pettäminenhän on jotain, mitä tehdään luvatta ja vastoin parisuhteessa laadittuja sopimuksia.

Messututtavuus jatkoi, että olivat kuitenkin sen verran avoimen suhteen sääntöjä tarkentaneet, että tarkoitus ei olisi hyöriä kukasta kukkaan kuin ahkera mehiläinen aamuisella hunajankeruureissulla; sen sijaan olisi tarkoitus, että kumpikin löytäisi jonkun pysyvämmän, jonka kanssa voisi ilotella silloin, kun parisuhdeseksi ei enää kiinnosta.

Tavallaan luvallinen rakastaja ja rakastajatar siis.

Edelleen mies jatkoi, että ajatteli heti minua; ja että minun ei tarvitsisi huolehtia mistään kuluista. Suunnitelmissa olisi hotellitapaamisia, sään suosiessa shampanjapiknikkejä; ylellisiä lounaita, ja jos aikataulut antavat periksi, illallisia pitkän kaavan mukaan. Kokovartalohierontoja taustanaan hempeää musiikkia; pieniä lahjoja.

Kuulostaa hyvin pitkälti samalta järjestelyltä, joka minulla oli Nörttipojan kanssa. Ainoana erona tietysti, että minä olisin se “ylläpidetty”, vaikka olenkin Messututtavuutta kymmenisen vuotta vanhempi.

Ja tiedättekö mitä? Jonkun ehdottoman palvonnan kohteena oleminen ei kuulosta ollenkaan pahalta. Varsinkaan kun kysymykseeni, mitä mies odottaa vastapalvelukseksi, vastattiin:

“En odota mitään. On sinun vallassasi päättää, mitä haluat antaa, vai haluatko antaa mitään. Haluan vain, että annat minulle mahdollisuuden tavata sinut taas, edes kerran.”

Mutta. Caveat emptor. Eihän ilmaisia lounaita ole.

Ja sitäpaitsi onhan sillä yhäkin se lapsi – isiin ei kosketa?  

Ladataan...
CougarWoman

Olen tullut siihen tulokseen, että polttareitten järjestäminen on näköjään maailmankaikkeuden haastavin homma.

Kaikki lähti Whatsapp-ryhmästä. Kaasot ilmoittivat naisporukalle, että polttarit järjestetään silloin ja silloin, ja ohjelma on se-ja-se. Ensin syömään ja sitten eroottinen hieronta –työpaja, joka hyödyttänee enimmäkseen niitä, joita fellaatio ei kiinnosta, mutta jotka haluavat antaa miehelle siitä perinteisestä poikkeavaakin. Hieronta simuloidaan siis teko-objekteilla, ei vapaaehtoisvoimin.

Sen jälkeen tapahtunutta:

Osa porukasta on pudonnut pois joukosta, koska budjetti on liian iso. (50 euroa.)

Osa porukasta tulee vain syömään, koska työpaja järjestetään liian kaukana. (20 km ruokapaikasta.)

Osa porukasta vaatii, että järjestetään kimppataksi, koska ei halua tulla autolla. Bensa kun maksaa. 

Sama porukka napisee sitten, että viinatarjoilut – viiniä ja olutta – ovat liian suppeat, ja vaatii, että drinksuvalikoimaa laajennetaan.

Porukalle ilmoitetaan, että sekä kimppataksi että tarjoilujen laajentaminen on tietysti mahdollista, mutta että se maksaa lisää.

Porukka vaatii, että taksin ja ekstratarjoilun tulee sisältyä jo mainittuun budjettiin. Koska se mainittiin jo. Eikä tehtyjä suunnitelmia sovi muuttaa. (Tässä vaiheessa päästelin ilmoille itkunsekaista huutonaurua.)

Työpajan lokaatiota muutetaan siten, että se sijaitsee nyt kahden kilometrin päässä ruokapaikasta. (Lue: koko kööri änkeää allekirjoittaneen olohuoneeseen ja Ykkösmies lähtee evakkoon.)

Osa porukasta muistaa, että on allerginen ja/tai pelkää isoja koiria.

Koirat luvataan lukita erillisiin huoneisiin,ja  allergiakin katoaa kuin taikaiskusta.

Porukan luopio löytää sisäisen siveydensipulinsa ja istuttaa sen hedelmälliseen maaperään mennessään itkemään tulevalle morsiamelle, että ei voi osallistua koko polttareihin, koska “ohjelma on liian yksityisluontoinen, loukkaava ja mauton”. (Strippari sen sijaan tulisi oikein hyvin kyseeseen.)

Tuleva morsian tulee surulliseksi, pelkää että koko polttarit menevät pieleen, panikoi, hyperventiloi ja ottaa yhteyttä seremoniamestariinsa (arvatkaapa, kuka kyseinen onnekas henkilö on), jonka pitää puuttua polttarijärjestelyihin, joihin ei alun perin tarvinnut eikä saanut puuttua, ja pitää jöötä koko akkalaumalle perinpohjin vittuuntuneena koko polttareihin jo kaksi kuukautta etukäteen.

Tästä seuraa, että kaasot tulevat surullisiksi, panikoivat, hyperventiloivat, ja haluavat laittaa suunnitelmat kokonaan uusiksi, jotta jopa se luopiokin pääsisi mukaan. Asiaa pohditaan sadoilla Whatsapp-viesteillä, mieluiten seremoniamestarin nukkumaanmenoajan jälkeen, tai kesken asiakastapaamista. Ellei seremoniamestari vastaa nanosekunnin viiveellä, viestit toistetaan isoin kirjaimin; yksityisviestitkin otetaan käyttöön niin Whatsappin kuin Facebookinkin puolella.

Seremoniamestari ärähtää, että voidaanhan mennä koko porukalla vaikka pitsinnypläyskurssille ettei kenellekään tule paha mieli, ja muistuttaa, että polttareissa on kyse siitä, mikä morsiamen mielestä olisi hauskaa, eikä siitä, että jotakuta voi hävettää samassa huoneessa oleminen dildoparven kanssa.

Seremoniamestari, kaasot ja tuleva morsian sopivat, että tehdään polttareista morsiamen näköinen ja hänen toiveittensa mukainen, ja hyväksytään se tosiasia, ettei kaikkia voi miellyttää.

Lopputulos: polttarit pidetään juuri, kuten kaikkein-kaikkein ensimmäisessä viestissä on tiedotettu (poislukien työpajan sijainnin muutos).

Antakaa mun kaikki kestää.

Tuskin maltan odottaa itse hääpäivää. 

Pages