Ladataan...
CougarWoman

Minulle on tapahtumassa jotain kummallista. Tajusin äkkiä, etten juurikaan himoitse T:tä sillä tavalla, kuin rakastajaansa tulisi ehkä himoita.

Siksi kai minua ei häirinnyt sekään, että viime tapaamisellamme emme edes harrastaneet seksiä, vaan päädyimme vain olemaan lähekkäin ja chillaamaan yhdessä.

Viestittelemme edelleen runsaasti joka päivä, mutta alkuflirtin jälkeen viestien sävy on muuttunut päivä päivältä toverillisemmaksi. Huomaan, että pystyn puhumaan T:lle kaikesta, ja hän on jo moneen otteeseen todennut, että häntä jaksaa ällistyttää se, miten reaktioni ovat lähes yksi yhteen sen kanssa, miten hänen paras ystävänsä hänen kanssaan kommunikoi.

Me olemme myös yllättävän samanlaisia; molemmat ovat mullekaikkiheti –ihmisiä, jotka heittäytyvät sataprosenttisella tunteella jokaiseen tielle osuneeseen suhteeseen; ihmisiä, jotka eivät jaksa pelata turhia pelejä, ja jotka eivät ymmärrä, miten se oman innostuksen kohde ei välttämättä jaksakaan viestiä 24/7 takaisin. T on tämän takia saanut monet kerrat näpeilleen; minä yritän kannustaa olemaan antamatta periksi. Sanon, että ne ihmiset eivät ole sinulle oikeita, älä anna periksi, monen sadepäivän jälkeen aurinkoa jaksaa taas arvostaa enemmän.

Joskus mietin, miten noin älykkäällä ja kauniilla nuorella miehellä voi olla niin heikko itsetunto, niin vahva tarve miellyttää toista oman onnellisuutensa uhallakin. Miksi hän ei uskalla luottaa siihen, että kelpaa vallan hyvin ihan omana itsenään? 

Omituinen ystävyys, joka alkoi vuosien moikkausnaapurisuhteella ja räjähti sattuman kautta yhden vuorokauden sisällä FB-kaveripyynnön kautta seksisuhteeksi. Ja näyttäisi nyt jatkuvan jonakin määrittelemättömänä, johon joskus saattaa sisältyä seksiä ja joskus taas ei.

Jos joku tulisi ottamaan minua hihasta ja kysyisi, mitä T on minulle, vastaisin empimättä ensin ystävä, ja vasta sitten – ehkä – rakastaja. (No joo, mä olen taas rakentelemassa kuolemaan asti kestäviä ystävyyssuhteita perustuen kahdelle tapaamiselle ja muutaman viikon viestimiselle – mutta antakaa mun!)

Puusepän kanssa viestittely onkin sitten vastaavasti kuumennut asteelle, jolla molemmat viestimme häpeilemättä kiimastamme ja lähettelemme vihjailevaa kuvamateriaalia.

Villi viestittely sai alkunsa tästä Puusepän lähettämästä kuvasta.  

Puuseppä ja T muuten tietävät toisistaan, ja hyväksyvät toistensa olemassaolon minun maailmassani mukisematta. T:tä tosin jaksaa hymyilyttää minun kahden kollin kanssa härväämiseni; hän kiusaa minua pikkupuumaksi, sillä en ole viitsinyt valaista häntä esimerkiksi blogini nimestä, saatikka preferenssistäni miesten suhteen. En nimittäin halua olla Se Puuma, joka kiinnostuu nuorista miehistä vain näitten iän takia – tai lähinnä en halua nitten nuorten miesten ajattelevan, että olen kiinnostunut heistä vain, koska he ovat nuoria.

Ai juu – Ykkösmieskin on taas kotona, ja pysyykin täällä ainakin huhtikuun puoliväliin asti. Pääsiäisviikonlopuksi on keksitty kivaa ohjelmaa – lauantaina mennään käymään puolitutun talleilla; ajattelin uudelleenherätellä lapsuuden ratsastusharrastukseni. Ja mennäänpä yhdessä syömäänkin lempiravintolaani, joka on tunnettu ihanan hitaasta palvelustaan (slow dining -konsepti huipussaan) ja koko aterian kruunaavista viineistään. Siirtynemme sieltä vanhanaikaisesti baariin ja kukumme pilkkuun asti, vain viettääksemme seuraavana päivänä Netflix-maratonipäivää alasti pizzaa syöden.

Kyllä ne vanhatkin jaksaa. Ehkä. 

Ladataan...
CougarWoman

Enpä sitten lukenut lomalla yhtään kirjaa, ja cocktailejakin join yhtä poikkeusta lukuunottamatta hyvinkin vähäisiä määriä. Ryydyin jo aika varhaisessa vaiheessa rannalla loikoiluun (siellä ei ollut edes silmänruokaa, sillä resortin olivat pääasiallisesti vallanneet saksalaiset eläkeläiset) ja päädyin täyttämään päiväni erinäisillä aktiviteeteilla; järjestetyillä ekskursioilla ja omatoimisella ympäristön tutkiskelulla paikallisbussien ja apostolinkyydin avulla.

Kävin ihastelemassa delfiinejä venereissulla (ja join samaan syssyyn näpsäkät iltapäiväkännit rajattomasti tarjotusta cavasta), uin suoraan veneestä sekä huppelissa että suoraan lounaan päälle (äiti päivitteli ja varoitteli hukkumasta), ratsastin kamelilla, keksin metsäkävelyreitin lähimpään centro comercialiin (puoli tuntia suuntaansa) ja tutustuin paikallisessa kahvilassa kahteen saksalaiseen ruskeaksi paahtuneeseen surffipoikaan.

Ostelin varvastossuja ja halpoja savukkeita, ja harjaannutin olematonta espanjan kielen taitoani paikallisessa apteekissa halutessani ibuprofeiinia käsivarren (lihaksen?) akuuttiin tulehdukseen.

Varvastossut olivat tarjouksessa. Ja noissa vasemmanpuolisissa on hei korollinen pohja! Vähänx must have! 

Söin itseni tukkoon buffetissa kolme kertaa päivässä ja onnistuin silti tulemaan kotiin melkein kaksi kiloa keveämpänä; ruoka oli terveellistä ja hyvää (tämä on ennen ollut mielestäni kombinaationa lähinnä paradoksi).

Siis oikeesti - omnom. 

Viestittelin päivittäin T:n kanssa ja melkein joka päivä Puusepänkin kanssa.

Ja tietysti ehdin myös vähän puumaillakin.

Kaikkien eläkeläissaksalaisten keskeltä onnistuin nimittäin neljännen päivän iltapäivänä bongaamaan neljä olminvalkoista alle kolmekymppistä poikaa, jotka olivat parkkeeranneet itsensä uima-altaalle puolivarjoon. Kolme pojista istui nenä kiinni kirjoissa, neljäs yritti säätää aurinkotuoliaan sopivaan asentoon siinä suuremmin onnistumatta.

Hihkaisin äidilleni, että otan nyt iltapäivän omaa aikaa, ja suunnistin määrätietoisesti seuruetta kohden varvastossut (ne vasemmanpuoleiset, heh) läpsyttäen.

“Hi guys, do you mind if I join you for a few moments? I need a break from my mother.”

Poikien kasvoille levisi ilme, jonka ehkä parhaiten tunnistaisi The Big Bang Theory –sarjan kohtauksesta, jossa pojat tapaavat Pennyn ensimmäistä kertaa. Awww, olin profiloinut pojat oikein; edessäni napotti neljä ihka-aitoa brittinörttiä.

Alkujärkytyksestä (?) toinnuttuaan pojat heräsivät toimintaan; yksi lähti hakemaan minulle patjaa aurinkotuoliin, toinen kipitti rantabaariin hakemaan cocktailia (juu juu, vierailta ei saa ottaa drinkkejä vastaan elleivät ne ole vielä suljetussa pullossa ja jaadijaa - noh, otin riskin), ja kaksi muuta jäivät puhumaan toistensa suihin yrittäessään kilpailla huomiostani.

Minä kehräsin kuin kissaeläin, otin tarjotut cocktailit kiitollisena vastaan ja levitin tarjottua aurinkovoidetta myös poikien selkiin auringon siirtyessä tuntien kuluessa kuin siivillä. Pojat olivat klassisesti “insinöörihommissa”, paitsi yksi, joka oli töissä “jossain kemian laboratoriossa”.

Jossain vaiheessa äiti hiippaili altaan toiselta puolen kohti huoneistoamme ja naureskeli mennessään päätään pudistellen vilkaistuaan suuntaamme.

En tietoisesti “valinnut” ketään pojista erityisen huomioni kohteeksi, vaan pidin hauskaa kaikkien kanssa tasavertaisesti; minulla ei ollut myöskään mitään tarvetta kehittää juttua seksuaaliseen suuntaan kevyttä molemminpuolista kenttäflirttiä lukuunottamatta.

Olen varmaan vanhemmiten jotenkin kadottanut kykyni ujostella; en varmasti olisi vielä kymmenen vuotta sitten tuosta vaan mennyt ventovieraaseen poikaporukkaan seuraani tyrkyttämään. En olisi uskaltanut; olisin pelännyt liikaa tulevani torjutuksi.

Tai ehkä olin vain niin kiitollinen “ikäisestäni“ (köhköh!!) seurasta, etten jaksanut välittää.

Sain reissulta neljä uutta Facebook-kaveria, ja pyynnön ilmoittaa, jos ikinä olen Iso-Britanniassa. Meillä oli oikeasti hauskaa.

Ja ihanan loman jälkeen arkikin maistuu taas mansikoilta. 

Ladataan...
CougarWoman

Huomenaamusta lähtien olen kaukana kaikesta; Ykkösmiehestä (joka saapui sopivasti työkomennukseltaan kaksi päivää ennen lähtöäni), töistä, koirasta, Puusepästä, T:stä ja blogistani.

Puuseppä “tapailee varovasti” jotain uskonnollisen yhteisönsä tyttöä; hän on löytänyt sopunsa ja päättänyt jäädä. Olen onnellinen hänen puolestaan ja toivon, että tämä tyttö tajuaa, mitä Puusepässä saa, eikä jätä häntä kuten kaikki muut ovat tehneet tähän mennessä. Haluan vetäytyä takavasemmalle, mutta ehdin tehdä sen lomani jälkeenkin. Ja aion tehdä sen niin, että Puuseppä luulee olevansa se, joka ehdottaa suhteemme lopettamista, sillä en halua olla taas yksi, joka jättää. Hän haluaisi vielä jatkaa, ainakin toistaiseksi

T aikoo muuttaa omaan asuntoonsa tämän viikon lopulla; hän ei siis palatessani ole enää naapurini. Hän sanoi, että haluaa taas pian tavata; ja että hän kuulemma pitää minusta enemmän kuin todennäköisesti olisi viisasta. Ja minäkin pidän hänestä. 

Huomenaamusta lähtien vaihdan ykkösvaihteelle, ehkä annan rullata vapaallakin. Aion nauttia auringon lämpimästä hyväilystä kehollani cocktaileja siemaillen ja kävellä liian hitaasti varvastossuissani. Aion lukea hävyttömän monta kirjaa uuden aurinkohattuni varjostaessa kasvojani ja tähyillä salaa vähäpukeisia miehiä rannalla aurinkolasieni suojasta.

Matkalla vietän myös syntymäpäivääni. En tiedä, olenko taas vuotta viisaampi, mutta ainakin olen taas kasvanut ihmisenä, itsenäni.

Wifi on lomakohteessa kuulemma ärsyttävän hidas. Ehkä se ei ole paha asia. 

Pages