Ladataan...
CougarWoman

Cocktailin idea Mr. Mossadin, nimi (kyseenalaisella kunnialla – juuen mene mainosalalle) minun. 

Ainesosat:
Cava-kuohuviiniä
Nainen (alaston)

Valmistus (kinky bastard –versio):

Aloita tarjoamalla Naiselle lasillinen kuohuvaa. Ja heti perään toinen, ehkä kolmaskin. Tarjoa toki itsellesikin.

Lämmittele Nainen sopivanlämpöiseksi suulla ja käsillä. Huomioi, että jokainen Nainen tarvitsee eri lämmitystavat. Kun Nainen alkaa vikistä ja huohottaa, Nainen on tarpeeksi lämmin.

Korkkaa toinen pullo ja toista ensimmäistä kohtaa vielä yksien lasillisten verran.

Laita peukalo kuohuviinipullon suulle ja ravista voimakkaasti; sihtaa sen jälkeen pullo…noh, Naisen Intiimiin Ytimeen.

Nauti cocktail suoraan Ytimestä selälläsi maaten, Nainen kyykkysillään yläpuolellasi. Kun juoma on loppu, viimeistele kielipelillä.

Toi Tompan ilme on semmoinen, että taitaa sielläkin päässä olla (Ca)vagit mielessä.

Valmistus (kevytversio):

Aloita tarjoamalla Naiselle lasillinen kuohuvaa. Ja heti perään toinen, ehkä kolmaskin. Tarjoa toki itsellesikin.

Lämmittele Nainen sopivanlämpöiseksi suulla ja käsillä. Huomioi, että jokainen Nainen tarvitsee eri lämmitystavat. Kun Nainen alkaa vikistä ja huohottaa, Nainen on tarpeeksi lämmin.

Korkkaa toinen pullo ja toista ensimmäistä kohtaa vielä yksien lasillisten verran.

Anna pullo naiselle, joka asettuu polvilleen kasvojesi yläpuolelle selkä hieman notkollaan, toisella kädellä jostain miehen yläreiden kohdalta tukien. Anna naisen kaataa pullosta vatsalleen ja valua intiimialueitten kautta suuhusi. Kun juoma on loppu, viimeistele kielipelillä.

Disclaimer: En oikeasti hirveän innokkaasti suosittele kokeilemaan, ainakaan tuota ensimmäistä versiota. Alkoholi nimittäin kirvelee jonkin verran limakalvolla, ja voisin kuvitella, että saattaa jopa johtaa epäspesifisiin emätintulehduksiin. Mutta tulipahan kokeiltua. 

Ladataan...
CougarWoman

Tämän postauksen kommenttikentässä huhuiltiin “säätöpäivityksen” perään; so. mitä minun entisille “säädöilleni” (ne mitään säätöjä olleet, vaan jokainen oli vakava kandidaatti pitempiaikaiseen rietasteluun seksisuhteeseen) kuuluu.

Heh, sitäpä ihmettelen joskus itsekin. Näitten herrasmiesten kanssa kun tuppaa käymään vähän samalla lailla kuin aikuisiässä solmittujen ystävyyssuhteitten kanssa; vähän aikaa jaksaa pitää yllä, ja sitten ne vaan haalistuvat ja katoavat pois.

(Olen muutenkin tosi huono ylläpitämään ystävyyssuhteita; en hirveän usein osaa ottaa yhteyttä vain kysyäkseni, että mitä kuuluu, vaan saatan olla pitkiäkin aikoja hiljaa. Parhaan kaverini kanssa viestitellään ehkä kerran kvartaalissa, mutta onneksi ne tosiystävät tietävät, että yhteydenottohiljaisuus ei tarkoita sitä, ettenkö ajattelisi heitä. Ja päinvastoin.)

Jotenkin on semmoinen söyrinki, että olen saattanut unohtaa jonkun listasta (vähän tuppasi järkyttämään listan pituus myös, köhköh) – jos näin, niin muistutelkaahan ja editoin tarvittaessa tai kommentoin kommenttikenttään.

Nörttipoika

Täydellinen feidaus aika pian sen jälkeen, kun kävi kirjoittamassa tämän Lilyyn. Vähän sen jälkeen viestiteltiin vain huomataksemme, että jossain vaiheessa oli kertynyt aika lailla molemminpuolista katkeruutta (eikä kai vähiten siksi, että eräitten uudenvuodentoivottelujen jälkeen uutta tapaamista alettiin suunnittelemaan, mutta tulin muistaakseni siihen tulokseen, että ei kerran haalennutta enää voi lämmittää herkulliseksi – ja taisi siinä olla jotain muitakin säätöjä muutakin säpinää).

Eipä silti, kaikesta huolimatta toivotan hänelle kaikkea hyvää – ja jälkeenpäin ajateltuna, oli edelleenkin ehkä lempisalarakas (olikohan siksi, että oli ensimmäinen, vai muistakin syistä, hmmm).

Finanssimies

Yksi tapaaminen – feidaus – yhteenotto uudelleen – uusi feidaus ennen seuraavaa tapaamista. Ota tästä nyt sitten selvää. Ei mitään intressejä enää tavata, tai edes viestitellä tämän tyypin kanssa, vaikka kohtuuhyvä rakastaja olikin.

Muusikko

Muusikon kanssa viestitellään edelleen enemmän tai vähemmän säännöllisesti, ja Whatsapp laulaa yleensä keikan jälkeen; siitä kai on tullut Muusikolle jonkinlainen tapa. Minä vastailen kiltisti, mutta jos totta puhutaan, alan hieman kyllästyä Muusikon synkkyyteen; hän valittaa tilanteestaan (vielä Tyypin kanssa yhdessä mutta ei tee asialle mitään) ja tapaamistaan naisista, minä taas en jaksaisi aina olla tsemppaamassa itsesäälissä rypijää.

Valokuvaaja

Valokuvaaja ilmestyi uudelleen kuvioihin KIKin kautta ja kyseli kuulumisia; hän oli kuulemma kostoksi itselleen (täh?) ajanut partansa, ja lähetti parrattoman kuvan.

Sillä hetkellä kävi ilmi, että minulle kävi samoin kuin James Hetfieldin ja Anthony Kiedisinkin kanssa; kun tukka (tai tässä tapauksessa parta) katosi, niin katosi minun kiinnostuksenikin. Jamesin ja Anthonyn kohdalla kiinnostus on osittain palannut, Valokuvaajan täytyy valitettavasti kyllä ensin kasvattaa naamakarvansa takaisin, mikäli haluaa vielä joskus tavata. #tissiposki

Ja joo, minun on itsenikin vaikeaa uskoa, miten joku noin pinnallinen juttu voi totaalisesti romahduttaa kaiken kiinnostuksen, vaikka niin oltiin sukulaissielua joskus. 

Logistiikkapomo

Blokkasin KIKistä kun en jaksanut kuunnella avioliittoväninää. Päätös avioerosta peruuntui, ja mies alkoi epäseksikkäästi ruotimaan minulle avioliittonsa haasteita ja kyselemään mielipiteitä “naisnäkökulmasta”. Ei kiitos, en ole terapeutti.

Punatukkainen Poika

Pistin nyt tämänkin listaan, vaikka en häntä koskaan tavannutkaan (freak alert). Kun laiton nätin viestin, että ehkä meillä ei nyt kuitenkaan ihan synkkaa tapaamiseen asti, tyypistä ei sen jälkeen enää koskaan kuulunut mitään. Oh well.

Messututtavuus

Aikansa vongattuaan oltiin viime joulun aikoihin niin pitkällä, että yliyön tapaaminen hotellisviitissä oli vain päivämäärän sopimista vaille valmis. Sitten Messututtavuus sairastui flunssaan, enkä ole sen jälkeen kuullut miehestä yhtään mitään. (Elää toki vielä, stalkkasin Facebookista.) Puff, katosi vaan kuin - kliseisesti - pieru Saharaan. 

Olisin tavannut tyypin huolimatta "Isiin ei kosketa" -periaattestani, koska heidän suhteensa oli nykyisellään avoin. (Tai ainakin hän sanoi niin. Mistä minä tiedän, vaikka ei olisikaan ollut, ja tyyppi olisi vanhanaikaisesti vain jäänyt kiinni avovaimolleen ja lapsensa äidille.) Joka tapauksessa, toivon, ettei hän enää koskaan ota minuun yhteyttä - noin tuuliviiri tapaus on parempi jättää seikkailemaan yksin oman elämänsä aallonpohjilla ja -harjoilla. 

Ruokakaupan Poika

Emme viestittele, mutta näemme sitäkin useammin – paitsi ruokakaupassa, myös baarissa. Hyvät hyvänpäiväntuttuvälit, ostetaan toisillemme juomat (siis baarissa, ei niinkään ruokakaupassa) ja jutellaan törmätessä hetki, kysellään kuulumiset ja halatataan.

Puuseppä

Puusepän kanssa viestittelen edelleenkin päivittäin, ja tarkoituksena on tavata vielä, jahka aikataulut saadaan sopimaan. Itseasiassa Puusepän oli tarkoitus tulla tulevana viikonloppuna kylään, mutta unohti jotkut kirkonmenot, ja perui. No, kutsuin sitten Mr. Mossadin – ja jouduin itse perumaan, sillä Ykkösmiehen aikataulut menivät uusiksi, ja hän pysyykin toistaiseksi kotona.

T

T:n kanssa niinikään melkein päivittäistä viestittelyä, itse olen kiinnostunut hänestä koko ajan vähemmän rakastajamielessä. Mutta kiva poika ja hauskoja viestejä, viettäisin mielelläni alkoholinkäryisen illan hänen kanssaan.

Mr. Mossad

Edelleen se tyyppi, jolta viestin saadessani sydän jättää yhden lyönnin väliin. Otti viikonlopun suunnitelmien peruuntumisen rennosti ja totesi vaan, että odottaa kunnes taas voimme tavata ja viettää ihanan viikonlopun yhdessä.

Kutsu Israeliin hänen parhaan kaverinsa häihin on edelleen voimassa, mutta mitenpä minä sinne lähtisin. Aika iso juttu toisaalta, siellä kun tapaisi tyyliin hänen koko sukunsa samalla (yöpymiset vanhempiensa luona, huh huh). Hmm. Uskomatonta ajatella, että tutustuimme toisiimme vasta pääsiäisenä ja näimme ensimmäisen kerran vasta aprillipäivänä. Siitä tuntuu olevan jo ikuisuus. 

Ladataan...
CougarWoman

En ole varmaan koskaan kertonut, mutta kun mummuni kuoltua kävimme hänen jäämistöään läpi, löysin jostain piirongin pohjalta vanhan sikarirasian, joka ravistaessa rohisi lupaavasti. Avasin rasian ja näin isoisäni sota-aikaisia mitaleja; osa niitä tavallisia, joita saa jos tyyliin osuu pilkkaan ampuessa.

Mutta joukossa oli myös vähän epätavallisempi mitali.

Semmoinen nelisakarainen hopeinen, mustarannutettu ristintapainen, jonka keskusta kuvasti musta, myöskin sakarainen symboli.

Istuin Mr. Mossadin kanssa sylikkäin, hän oli juuri kertonut tarinaa isoisästään, joka oli nuorena paennut Itävallasta Ranskaan Toisen Maailmansodan aikaan ja alkanut partisaaniksi; tapellut natseja vastaan yhdessä vastarintaliikkeen kanssa ja tappanut ensimmäisen natsinsa kuudentoista vuoden kypsässä iässä.

Isoisänsä oli helppo (tai no, helppo ja helppo) paeta, sillä hän meni arjalaisesta vaaleine hiuksineen ja sinisilmineen. Pako oli ainut vaihtoehto, sillä hänen koko perheensä oli lahdattu natsien toimesta sillä välin, kun poika oli ollut hakemassa tupakkaa. Palatessa koko perhettä ei enää ollut, eikä pojalla kotia.

Minä en voinut ajatella muuta, kuin että voivittumunpappaoliehkänatsi.

Ja että istun nyt tässä juutalaisen sylissä joka on juuri pannut mua Luoja ties monennenko kerran, eikä se vieläkään tiedä että se on pannut ehkä natsin sukulaisen kanssa.

Ja että pitäisköhän mun kertoa se sille, kai pitäis, mutta miten mä nyt sen sille kerron.

“So if my grandfather hadn’t gone to get those cigarettes, I wouldn’t be here now. So much for smoking kills, in this case it saved his fucking life.”

Kyyneleenperkelekin karkasi silmäkulmastani, kun erehdyin räpäyttämään silmiäni tarinan päätteeksi. Mr. Mossad pyyhkäisi sen pois.

“Damn, I don’t know why I told that. Didn’t that just cheer up the evening.”

Kiirehdin selittämään, että ei haittaa ja kiitos kun kerroit. Mutta että tässä nyt on vähän semmoista sukurasitetta, joka olisi ehkä hyvä myöskin tuoda päivänvaloon.

Jatkoin selittämällä Suomen historiaa Toisen Maailmansodan aikaan (hyvin päällisin puolin, sillä kävi ilmi, että Mr. Mossad tiesi siitä enemmän kuin minä); Suomen asemaa kahden suurvallan välissä. Ja että joskus oli kuiskutellen kerrottu, että isoisä kävi upseerikoulutuksessa (tai missä lie taistelukoulutuksessa kävikään) Saksassa.

Aivan yhtä hyvin se mitali olisi ehkä voinut päätyä mummun jäämistöön mummun kautta, joka kuitenkin työskenteli saksalaisessa sotasairaalassa. Mutta kun ei perkele voinut tietää varmaksi.

Tämän kaiken sopersin hyvin epäkronologisessa järjestyksessä vailla kunnollista lauserakennetta, pisteitä tai edes pilkkuja.

Mr. Mossad kuunteli kärsivällisesti, puristi minua loppua kohti lujaa itseään vasten, eikä päästänyt irti, vaikka koitin vetäytyä pois.

“Well, I suppose that evened the odds –  your grandfather was maybe a Nazi, mine killed Nazis. And yet, here we are, all cozy and naked. History is what it is – just history. You shouldn’t be judged by what your ancestors have done, but rather what you have done yourself.”

Tässä vaiheessa iltaa koira päätti muistuttaa olemassaolostaan päästämällä pierun, jonka katku sai silmät kirvelemään ja ripset kihartumaan. Katsoin Mr. Mossadia syyttävästi – tämä oli välttamättä halunnut antaa koiralle papusalaattia, jota oli jäänyt grillailusta yli, vaikka olin varoittanut seurauksista.

“Oh my God that stinks like rotten eggs”, Mr. Mossad nauroi melkeinpä ihailevasti. Johon minä – tietysti – ihmisenä, joka ei aina muista ajatella ennen kuin avaa turpansa, jupisin:

“Well now he’s going to turn this room into a gas chamber and kill us both.”

Olin puremassa kieltäni poikki, kun Mr. Mossad pukkasi minua kylkeen ja kuiskasi korvaani ilkikurisesti:

“Yeah, you should have named him Hitler.”

Minun kauhistunut ilmeeni ja lautasen kokoiset silmäni saivat Mr. Mossadin ulvomaan naurusta. 

Pages