Ladataan...
CougarWoman

Kyllä se nyt kuulkaa vaan on nähtävästi ihan aikuisten oikeasti niin, että iloisuus ja onnellisuus säteilee ulospäin ja tekee ihmisen kuin ihmisen kauniiksi.

Paluumatkalla Mr. Mossadin luota. Autossa; punaposkisena, säihkyväsilmäisenä, hyväntuulisena, hymyilevänä siitäkin huolimatta, että olen ajoittanut lähtöni pahimpaan ruuhka-aikaan.

Edes persiissä riippuva Audi, joka tulee ohituskaistalla niin lähelle, että näen pukumiehen silmämunat ja hiissaa jatkuvasti kahden kaistan välillä kun yrittää kurkkia ohitseni, ei jaksa ärsyttää; livahdan kahden rekan väliin ja päästän tärkeän setämiehen munanjatkeineen edelleni (mikä ei tosin hyödytä yhtään mitään, sillä edessään on vielä 20 autoa, jotka matelevat tasan samaa vauhtia kuin minäkin tein).

Setämies mulkaisee pahasti ikään kuin koko ruuhka olisi minun vikani, minä vilkutan hymyillen onnistuen juuri ja juuri tukahduttamaan haluni lähettää lentosuukko. Maltan jopa olla liimautumatta persiiseensä (kosto!), pidän riittävän turvavälin.

Huomioni kiinnittyy autoon, joka oli juuri takanani, mutta joka nyt on vierelläni ja jää siihen, vaikka tilaa ohittaa olisi. Vilkaisen kuskia; arviolta kolmekymppinen tosisöpö vaalea mies, ihan kiva viikinkiparransänki, käsivarsitatuointi ja keskivertoa pidemmät hiukset. Kuski hymyilee ja katsoo pitkään. Minuako?

Käännän katseeni hetkellisesti häkeltyneenä pois, ja kun katson uudelleen, kuski katsoo minua yhä pitkään hymyillen, ennen kuin joutuu painamaan kaasua, sillä perässä tulevat pitkästyvät.

Hetken päästä tulee tilanne, jossa minä ohitan Viikinkisängen. Tällä kertaa minä otan katsekontaktia, ja Viikinkisänki hymyilee jo hammasrivinsä paljastaen. Minä hymyilen takaisin, mutta en jää liikenteen tukoksi, vaan palaan Viikinkisängen eteen oikealle kaistalle.

Tilanne on hämmentävä; kukaan ei ole muistaakseni ikinä flirttaillut minulle näin näkyvästi liikenteessä. En oikein tiedä, pitäisikö loukkaantua vai vaan nauttia tilanteesta, mutta päädyn jälkimmäiseen. No toki!

Viikinkisänki ohittaa taas ja jää taas tuijottamaan viereiselle kaistalle, iskee nyt jo silmää hymyillen. Minä hymyilen takaisin ja ilmehdin silmilläni kulmakarvojani kevyesti kohottaen, Viikinkisänki alkaa nauraa ja ohittaa; palaa kaistalle eteeni ja laittaa oikean vilkun päälle sen merkiksi, että on poistumassa moottoritien seuraavasta liittymästä.

Hänen ryhmittyessään poistumiskaistalle kiiruhdan vielä vierelleen ja vilkutan; Viikinkisänki vilkuttaa takaisin ja iskee vielä kerran silmää.

Kotiuduttuani lähetän Mr. Mossadille viestin (hän pyytää aina ilmoittamaan, kun olen turvallisesti kotona, awwww) ja kerron ällistyneenä tapahtuneesta.

Mr. Mossad vastaa nauruemojilla.

“Well that doesn’t surprise me at all. When you left me you looked so beautiful and fuckable I already worried if you’d make it back to your car before getting hit on.”

Ladataan...
CougarWoman

Että voikin seitsemän tuntia mennä nopeasti. Tuntuu, ettei ehditty oikein mitään, vaikka oikeasti ehdittiin aika paljonkin kaikkea.

Otin siis toissapäiväisen töistä vapaaksi ja tälläydyin panotreffeille Mr. Mossadin asunnolle, joka oli aivan yhtä epäsiisti kuin mitä olin ounastellutkin, mutta eipä tuo minua haitannut. Sängyssä oli sentään puhtaat lakanat, ja mies oli jopa haalinut vanhan sähkötuulettimensakin kellarikomerosta.

“We’re going to be hot anyway.”

Sängyssäkieriskelysessioita kertyi neljä; mutta niitten ohella ehdimme myös:

Syödä lounasta.

Mr. Mossad oli tehnyt jauhelihapihvejä, joista paistoi ehkä maailman parhaat burgerit (tai ehkä minulla oli vain nälkä, tai ehkä olisin kehunut pieniä kiviäkin maailman parhaiksi).

Soittaa kitaraa ja laulaa.

Tai no, Mr. Mossad soitti ja minä örisin unohtaen puolet sanoista.

Virittää yksi kappale viuluja.

Mr. Mossadin viulu oli niin epävireessä, että hampaitten paikkojakin olisi alkanut vihloa, mikäli niitä olisi (siis...paikkoja, hampaat on vielä). Havaitsin myös, että pitkillä kynsillä on yllättävän vaikeaa edes virittää ko. soitinta, sen soittamisesta puhumattakaan.

Katsoa pornoa.

No, tämä oli enemmänkin yhden sängyssäkieriskelysession esileikki.

Silitellä epätavallista lemmikkiä pelonsekaisen ihastuksen vallassa.

Makasin (alasti!) sohvalla, kun Mr. Mossad toi lemmikkinsä näytille ja sen enempiä kyselemättä laski sen vatsalleni. Eihän se siinä pysynyt, vaan kävi tyyliin koko kehoni läpi. Jännä paikka oli, kun se tuli haistelemaan suutani.

Tapahtumasta otettiin varmasti parisenkymmentä kuvaa, joista yhtäkään ei  voi julkaista tai näyttää kenellekään, koska jokaisessa näkyy joko tissi tai puska, tai molemmat. Joissain kuvissa jopa näkyy tissit ja puska, mutta ei lemmikkiä. Haha. 

Juoda hyvin epätavallinen drinkki.

En avaa tätä muuten kuin sanomalla, että pakastus ei juurikaan muuta makua – vaikka kyseessä olisikin useamman kerran kooste.

Keskustella meidän “suhteestamme”.

“I’m glad you could come to visit me today, I was afraid to leave you alone for such a long time without sex because I know how important it is to you.”

Tapaamisemme oli erittäin suurella todennäköisyydellä viimeinen ennen Mr. Mossadin Israelinmatkaa; kaipa mies pelkää, että heittäydyn toisiin syleihin.

“But also it may be that I need to come back earlier than planned because of the business.”

Jej!

Keskustella entisistäkin suhteista.

Mr. M: “I once was seeing someone but she turned out to be a real gold-digger.”
Minä: “Oh well, gold-diggers are people who can’t manage on their own. I can.”
Mr. M: (nauraa) “So you’re not after my Jew gold then?”
Minä: “Nope. If I’d want a pot of gold I’d fuck a leprechaun. I’m just after your huge cock.”
Mr. M: “That’s my girl.”

Että mulla tulee sitä ikävä. Damn. 

 

Kuva instatililtä Hot Dudes and Hummus - kuvassa siis ei Mr. Mossad! :D

Ladataan...
CougarWoman

Eläköön Vallankumous! –blogin tinndyn kirjoitus naisten seksuaalisuudesta – sekä siitä, miten pelottavaa tai tabu se voi vieläkin olla, sai minut ajattelemaan omaa seksihistoriaani.

Minä olen näköjään kanssa huora, lutka ja jakorasia.

Tai no huora en ole, sillä en ole ikinä ottanut seksistä maksua.

Mutta minä olen nainut tanskalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia; saksalaisia, hollantilaisia ja ranskalaisia.

Espanjalaisia, italialaisia, bangladeshilaisia ja nepalilaisia; jenkkejä ja kanadalaisia, brasilialaisia ja israelilaisia (itseasiassa, jos luet tätä 25.05.2016 kello yhdeksän ja kuudentoista välillä, panen hyvällä todennäköisyydellä ainakin yhtä parhaillaankin).

Englantilaisia, irlantilaisia, pohjois-irlantilaisia ja skotlantilaisia.

Olen nainut savolaisia ja lappalaisia; tamperelaisia, lappenrantalaisia, ahvenaanmaalaisia – vahingossa varmaan joskus jopa turkulaisiakin.

Olen nainut naisia ja miehiä, heteroja ja homoja; olen humputellut kahdestaan, kolmestaan ja isommallakin kokoonpanolla. Olen rakastellut neitsyitä ja pannut pelimiehiä; olen opettanut, opetellut ja oppinut. Nauranut ja joskus vähän itkeskellytkin.

Olen nussinut yhden illan, viikonlopun tai useamman vuodenkin; olen nainut aamulla, illalla ja päivällä, puistossa, rautatieasemalla, parvekkeella, autossa, rannalla, metsässä ja toimistollakin; jopa Helsingin yliopistollakin. Olen vastaanottanut ykköseen, kakkoseen ja kolmoseen ja joskus jopa kaikkiin samaan aikaan.

Mitä minä olen saanut tästä kaikesta?  

Olen saanut uskomattoman määrän ainutkertaisia kokemuksia; semmoisia, joita voin vielä keinutuolissakin hykerrellen muistella. Olen saanut elää siten, kuin aina olen halunnutkin; ihmetellen, nautiskellen, aistien.

Olen jakanut rakkautta kertakäyttöisinä annoksina pimeinä ja yksinäisinä iltoina, ja ottanut sitä vastaan silloin, kun sitä itse olen eniten tarvinut, sen ajan, minkä olen tarvinut. Olen painautunut turvallisentuntuisten miesten kainaloon ja hipsinyt seuraavana aamuna hymyillen ja tuikkivasilmäisenä ulos ovelta vilkuttaen; olen kävellyt kotiin edellisen illan bilevaatteissa paheksuvailmeisille vastaantulijoille virnistellen, hiukset panotukkana.

Ja joskus olen palannut samalle ovelle vielä saman päivän iltana, ja jäänyt kauemmaksi aikaakin; viikonlopuksi, kuukausiksi, vuosiksikin. Ja joskus taas en.  

Totta kai välillä on joku paremmin tietävä - ja aina valitettavasti nainen, on pakko myöntää - tullut valistamaan. “Tiedätkö että se on sun kanssa vain siksi, että olet helppo pano, minä tiedän, minä kysyin siltä.” Mitä helvetin väliä sillä on, minähän olin sen kanssa ihan samasta syystä.

“Mutta etkö ole huolissasi, että saat helpon maineen?”

Miksi pitää pelätä saavansa helpon maineen? Onko parempi, jos on saanut vaikean maineen?

Minä olen tavallaan vähän ylpeäkin siitä, että olen helppo. En helppo pelkästään seksuaalisessa mielessä, vaan helppo ihmisenä. Ainakin uskoisin olevani suhteellisen välitön, avoin ja rento. Semmoinen, jolle on helppo puhua ja jonka kanssa voi harrastaa vähän seksiäkin, jos siltä tuntuu. Ilman, että pitää heti juosta alttarille tai vannoa ikuista rakkautta. 

Minä en missään nimessä edes haluaisi olla millään muotoa vaikea.

 “--me emme ole täällä kiinnostaaksemme sellaisia poikia, jotka määrittelevät ihmisarvomme seksuaalisen historiamme perusteella. Me emme halua seurustella sellaisten tyyppien kanssa, joita kiinnostaa päämme sisällön sijaan alapäämme nykyinen tai entinen sisältö. Meitä ei haittaa se, että seksistiset kusipäät eivät lähesty meitä.

Me haluamme toteuttaa rauhassa itseämme ja ominaisuuksiamme sellaisten tyyppien kanssa, joista pidämme ja kunnioittaa niitä, jotka kunnioittavat meitä.”

Voi tinndy. Enpä olisi tuota itsekään paremmin voinut sanoa.

***

Disclaimer: En nyt siis mitenkään erityisesti liputa sen puolesta, että kaikkien pitäisi naida kaikkea mahdollista liikkuvaa. Jos haluaa rakastella vain itselle tosi tosi tärkeiden ihmisten kanssa, tai jos ei halua harrastaa seksiä ollenkaan, sekin on tietysti ihan hyväksyttävää; jokainen päättäköön itse, miten (a)seksuaalisuuttaan toteuttaa.

Sen sijaan liputan sen puolesta, että jokainen saisi toteuttaa seksuaalisuuttaan ihan siten, miten itsestä tuntuu hyvältä. Ilman, että siitä leimaantuisi, tai että sitä tarvitsisi hävetä ja peitellä. Olipa sitten nainen tai mies tai siltä välitä.

Eikä siitä ole pakko kertoa, ellei itse halua. Sen voi tehdä salaa, julkisesti tai puolijulkisestikin.

P.S. Ei minulla oikeasti ole mitään turkulaisia vastaan. 

Pages