Ladataan...
CougarWoman

Sitä on holvattu itseruskettavia, otettu maltillisesti aurinkoa ja talvisaikaan jopa köllitty säännöllisesti solariumissa, että olmius edes vähän katoaisi – ja mielestäni olen tässä todella hyvin onnistunutkin!

Jos vertaa esimerkiksi rintojen ja käsivarsien väriä, niin onhan siinä muutaman asteen vivahde; puhumattakaan siitä, että kesäisin saa aina siirtyä astetta tummempaan puuteriin, kun kasvot päivettyvät.

Ja sitten tulee Turkish ja toteaa, että ihailee minun kalpeata ihoani. ...Suksi sinä kuule..!!

“This interracial dimension intrigues me.”

Minä en edes tiennyt/sisäistänyt/ajatellut, että me olemme eri rotua.

“Isn’t it pretty obvious…look at yourself. Pale skin, green eyes, blond hair…and now look at me. Brown eyes, black hair, thick black eyebrows…”

Turkissa – tai ainakin siellä päin, missä Turkish asuu, kuulemma ihannoidaan kalpea/vaaleaihoisia naisia. Kun “paikallinen tarjonta” on suhteellisen homogeenista; mustat hiukset, ruskeat silmät, tummahko iho.

Stereotypiassa “Etelän gigoloista”, jotka metsästävät Pohjoisen vaaleita neitoja, näyttäisi siis olevan jotain perää. Ainakin siis siinä mielessä, että vaaleus ja ihon kalvakkuus näyttävät siellä olevan suuressa huudossa. (Eipä silti, ei Turkish mikään gigolo ole; vaan introvertti kirjailijanverso, joka ärsyyntyy turhanpäiväisestä small-talkista ja machopuheista.)

Minä en ole koskaan käynyt Turkissa, enkä itseasiassa kokenut mitään hirveätä hinkua sinne koskaan mennäkään (koska liian kuuma ja turistirysiä - ehkäpä toinen stereotypia?). En siis tiedä oikeastaan mitään Turkin kulttuurista, tavoista tai perinteistä.

Mutta eilen tuli Too Much Information –hetki (TMI!), kun Turkish paljasti olevansa ympärileikattu, ja että leikkaus tehtiin hänen ollessaan yhdeksän vanha. Minä suhtauduin tähän faktaan (salaa) säälien, hän suurella ylpeydellä. Tapahtuma oli kuulemma videoitukin; ja on tärkeä riitti matkalla pojasta miehuuteen. Videota saatetaan katsella yhäkin perheen ja suvun voimin. ("Hei mitä tehtäis tänään?" "Joo mä tiedän, katsotaan taas Turkishin ympärileikkausvideo!" "Joo, jee, mä teen poppareita!"

Minun mielestäni tämä kuulosti pelkästään barbaariselta; mutta en toki tuonut julki mielipidettäni tarpeettomaan ja kivuliaaseen leikkaukseen. On melkeinpä paradoksaalista, että Turkishin mielestä se, että saunon ystävieni kanssa alasti, on todella shokeeraavaa.  

Samaan hengenvetoon minua toisaalta hävetti, että olin niin hetivalmis tuomitsemaan toiselle tärkeitä perinteitä. Äh, mutta kun... 

Mutta mielenkiintoista tämä meidän kahden kommunikointi toki on. Onko parempaa tapaa tutustua vieraisiin kulttuureihin, kuin törmätä sellaisten edustajiin ja puhua vapaasti kaikesta, tabuistakin?

Hauskinta tässä on se, että huolimatta ikä-, sukupuoli- ja kulttuurieroistamme, ajattelemme monesta asiasta niin samalla tavalla, ettei se koskaan lakkaa ällistyttämästä.

Paitsi että olemme tietysti perustavanlaatuisesti eri mieltä minun ihoni kalpeudesta. 

Ladataan...
CougarWoman

Mr. Mossadin tynkävierailun jälkeen on tavallaan onni, että seuraava tapaaminen järjestynee nopeasti. Ensi viikon viikonloppuna on tarkoitus ottaa revanssi – joskin samalle viikonlopulle on myöskin skeduloitu pienimuotoiset festarit, jonne aiomme mennä yhdessä, sillä siellä esiintyy yksi meidän molempien lempiartisteista.

(Jätän tietyistä syistä kertomatta, mitkä festarit ovat kyseessä, hehe.)

Ja kun viime torstainen yhteinen illallinenkin peruuntui (minun aloitteestani, kun olin niin flunssainen vielä edellisenä iltana), tämä festaritapahtuma tulee olemaan meidän ensimmäinen “julkinen esiintymisemme” yhdessä. Se jännittää.

Olen kerran seurustellut aikani tyypin kanssa, joka oli kahden kesken vallan ihana tapaus. Oltiin joko heillä tai meillä, pusuteltiin ja humputeltiin, ja aloin olla vähän sitä mieltä, että tässäpä timanttinen tyyppi.

Vaan kuinkas kävikään – ensimmäinen ilta “julkisesti yhdessä” minun ystävieni kanssa, ja tyypistä kuoriutui täysi juntti, joka käytöksellään sai minut häpeämään sitä, että juuri hän oli minun mielitiettyni. Ystäväni eivät tietysti sanoneet mitään, mutta näin heidän katseistaan, että he ajattelivat minun ansaitsevan parempaa.

Sen jälkeen minunkin oli vaikea katsella tyyppiä samalla tavalla, ja suhteemme kariutui aika pian tuon “ulostulon” jälkeen.

Mr. Mossadin tapauksessa tarkoitus ei tietenkään ole esitellä häntä minun ystävilleni – korkeintaan muutama hyvänpäiväntuttu saattaa tulla vastaan, eikä tarkoituksenamme ole olla festarialueella sisäkkäin tai edes söpöstellä sen kummemmin; kunhan vaan hengataan yhdessä ja syödään (ja juodaan!) hyvin.

Mutta se, miten tyyppi huomioi toista julkisella paikalla, voi kertoa toisesta paljon.

En muuten ole harrastanut julkisella paikalla oleskelua kenenkään rakastajani kanssa sitten Nörttipojan, ellei yhtä yhteistä seksinjälkeistä lounasta Finanssimiehen kanssa lasketa (ja ei sitä lasketa). Hmm. 

Tietysti minua jännittää myös oma käytökseni; en ajattele hetkeäkään olevani ainoa, joka enemmän tai vähemmän salaa tarkkailee “kumppaniaan” tämmöisissä tilanteissa? 

Ladataan...
CougarWoman

Ei sitten mennyt ihan suunnitelmien mukaan Mr. Mossadin viikonloppuvierailu; olimme hekumoineet pitkästä, kiihkeästä ja seksintäytteisestä viikonlopusta yhdessä. Suunnitelmat muuttuivat kuitenkin jo myöhään torstai-iltana, kun Mr. Mossad sai (kiivassanaisen) puhelun – istuin vieressä mutta tyyppi horisi taas hepreaa, eli en ymmärtänyt tavuakaan - jonka jälkeen hän ilmoitti joutuvansa lähtemään Ranskaan jo heti perjantaiaamusta.

“Emergency meeting. Business. I’m so sorry darling.”

Onneksi mies veti minut kainaloonsa tämän sanoessaan ja painoi pääni rintakehäänsä vasten; sainpas salattua väkisin silmiin kihoavat kyyneleet. Kokosin itseni ja totesin vain, että otetaan sitten kaikki irti siitä ajasta, jota meillä vielä on jäljellä.

Ja aika paljon me ehdittiinkin. Mr. Mossad saapui torstaina iltapäivästä suoraan liiketapaamisistaan uudenkarhealla Mersullaan (!). Tarkoituksenani oli vetää hänet suoraan eteisestä makuuhuoneeseeni, mutta katse hänen väsyneisiin silmiinsä paljasti, että mies haluaisi ehkä ensin ruokaa ja olutta. Niinpä patistin hänet vaihtamaan vaatteita (tummahko puku ja koira eivät ole hyvä yhdistelmä), ja katoin sillä välin jo valmiiksi lämmittämäni ribsit ja chicken wingsit avatun olutpullon kanssa terassille.

Miehen ilme kertoi, että olin arvannut hänen tarpeensa oikein.

Kaadoin itselleni lasin valkoviiniä ja katsoin hänen ateriointiaan; mies söi taas kuin ei olisi ikinä ruokaa nähnytkään. Vastustin kiusausta nuolla pyyhkiä marinadin hänen suupielistään ja lisäsin sen sijaan puita jo melkein lämmenneeseen paljuun.

Jälkiruoka – shampanjaa, mansikoita ja yhteistä alastomuutta – nautittiinkin sitten paljussa, jossa viihdyimme sylikkäin, kunnes muistutimme kahta rusinaa. Illan viiletessä siirryimme sisätiloihin; kuuntelimme musiikkia, juttelimme, olimme lähekkäin, suutelimme ja joimme aivan_liikaa_viiniä.

Kello kävi varmasti jo neljää, kun vihdoin vetäydyimme makuuhuoneen puolelle. Paljua lukuunottamatta emme olleet edes harrastaneet seksiä, ja harmikseni nukahdimme molemmat heti, kun päämme osui tyynyyn. Alkoholilla oli varmasti osuutta asiaan, sillä laskin seuraavana aamuna kolme tyhjää valkoviinipulloa – plus sen shampanjapullon.

Keskellä yötä/varhain aamulla heräsin siihen, että Mr. Mossad painautuu lähemmäksi lusikassa, tarraa minuun lujasti, ja ennen kuin ehdin edes kunnolla herätä, hän on jo sisälläni. Pyristelen irti yllättävästä tilanteesta ja huomaan, että mies nukkuu; hengityksensä on syvää ja tasaista, eikä hän reagoi, kun puhuttelen häntä. Tyyppi harrastaa seksiä jopa unissaan.

Kohautan harteitani ja annan miehen jatkaa; aamulla hän ihmettelee tahriutuneita lakanoita, eikä ole uskoa, kun kerron että harrastimme seksiä.

Aamu koittaa aivan liian pian, aivan liian lyhyiden yöunien jälkeen. En ole varma, olenko krapulassa vai humalassa; epäilen Mr. Mossadin ajokuntoa, mutta en ala aikuista miestä estämäänkään, kun tämä sanoo, että on pakko mennä jos aikoo ehtiä lennolle. Suutelemme hyvästit ja minä annan kupin kahvia, tuoremehulitran ja sämpylän matkalle.

Vasta puolen tunnin kuluttua miehen lähdöstä huomaan, että puvun housut nököttävät edelleen siististi viikattuina makuuhuoneen tuolilla. Soitan Mr. Mossadille – hän aikoo käydä ostamassa matkalla uudet – keitän itselleni kupin kahvia ja päivittelen äkkilähtöä; yritän muistella, mihin aikaan puhelu tuli edellisenä iltana. Myöhään, varmasti melkein keskiyön paikkeilla.

Sytytän savukkeen, siemaisen kuumaa kahvia ja avaan aikani kuluksi Hesarin kännykälläni; kahvit päätyvät nenän kautta rinnuksille.

Lehti on täynnä uutisia Nizzasta. 

Pages