Ladataan...
CougarWoman

Turkish on palannut lauteille.

Koko meidän yli-intensiivinen kommunikaatio katkesi yhtäkkiä kuin seinään vähän sen jälkeen, kun olin erittäin lapsellisesti sylkenyt virtuaalisappea.

Ja sitten yhtäkkiä, Turkish palasi. Kysyi, mitä kuuluu.

Minä olin vihainen, loukattu, turhaantunut ja pettynyt. Äyskin takaisin välimerkittömiä, lyhyitä lauseita. En kysynyt mitään takaisin, raportoin vain omiani.

Turkish oli sinnikäs, yritti leperrelläkin.

"I bet you look really cute when you’re angry, like you are now."

Minä sähisin sisäisesti; luuletko, että minä tuommoisesta lepyn – sehän olisi peräti amatöörimäistä! Minä olen nyt aikuisena ja kokeneena naisena se, joka ei päästä toista niin helpolla pälkähästä; minä kerron tunteistani – tällä kertaa rationaalisesti – ja selitän kuin pikkulapselle, miksi äiti on nyt vähän näreissään ja miksi ei ole oikein heittää litran maitoa lattialle.

Ajattelin, että olen nyt kerrankin kylmä; että kerrankin en heittäydy tunteitteni vietäväksi, pelaan nyt vähän viileämpää peliä.

Turkish jatkoi pehmittämistäni sinnikkyydellä, joka jo sinällään oli palkitsemisen arvoista; hermostumatta, “kuunnellen”, myötäillen, ymmärtäen. Ja minä jatkoin äksyilyä, sähinääni ja puhinaani.

Sitten Turkish kysyi - ehkä jo vähän voipuneesti - saako lähettää minulle videon.

Minä vastasin napakasti, etten halua mitään seksuaalisesti implisiittistä materiaalia.

Turkish kysyi, miksi luulin, että kyseessä olisi semmoinen video. Ja lähetti videonsa.

Minä lepyin välittömästi; sulin kuin jääpala kiukaalla, hymyilin irvikissahymyä ja unohdin heti, miksi oikeastaan edes olin vihainen.

En tietenkään voi yksityisyyssyistä julkaista videota. Mutta voin kertoa, että videolla siniseen t-paitaan pukeutunut partamies seisoo valkoista taustaa vasten ja jonglööraa kolmella appelsiinilla.

That’s it.

Tuosta videosta on nyt kolme päivää, ja edelleen, joka kerta kun katson sitä, minua hymyilyttää. Koko tilanne on niin absurdin koominen; mies tekee kaikkensa saadakseen minut leppymään – ja kun kaikki, oikeasti kaikki muut keinot on käytetty, tyyppi ottaa kolme appelsiinia ja alkaa jonglöörata.

Ja helvetti se jopa toimii.

Nyt kyllä aikuista naista vähän hävettää. 

Ladataan...
CougarWoman

Tervetuloa hulluuden ytimeen!

Kerroin tässä joulukuun (!) postauksessa Messututtavuuden tarjouksesta, jossa tarkoituksenani oli tulla hemmotelluksi hotellisviitissä hänen toimestaan. Olin jo jossain mielenhäiriössä vähällä suostua, kun mies hävisi linjoilta kuin keskustelukumppani aikoinaan  059-palvelusta (hieman vähemmän varttuneille tiedoksi: ennen interwebsiä ja kaiken maailman tindereitä oli 059-numero, johon pystyi soittamaan ja siellä sitten keskustelemaan random-tyyppien kanssa – vähän kuin irc-galleria, mutta lankapuhelimessa).

Minua feidaaminen ei juurikaan hetkauttanut; poistin miehen viestit ja jopa muutin sähköpostiasetukset siten, että tyypin meilit menisivät jatkossa suoraan roskakoriin lukemattomina.

Viime viikolla sitten tiirailin LinkedIniä; olin saanut ilmoituksen, että sama tyyppi, joka kävi profiilissani viime viikolla, on käynyt siellä myös tällä viikolla. Klik klik ja kyllä – Messututtavuushan se siellä.

Pahaa aavistellen kävin kurkkaamassa (onneksi puumameilini) roskakoria, ja tädää – tyypiltä oli tullut viimeisen viikon aikana neljä sähköpostia.

Tässä vaiheessa uteliaisuuteni voitti, ja klikkasin ensimmäisen auki. Ding dong.

“Luultavasti tämä meili menee lukemattomana suoraan roskakoriin – mitä en toivo. Ymmärrän, että olet vihainen, ja toivon, että olet onnellinen nykyisessä suhteessasi. Olisin halunnut pystyä tarjoamaan sinulle kaiken, mitä olet ikinä saattanut toivoa, mutta ohitin mahdollisuuteni. Olet ehkä pohtinut, miksi lopetin yhteydenoton.

Aion nyt olla täysin rehellinen. Huomasin, että aloin kiintyä sinuun ihan liikaa ja että itse asiassa olin todella rakastunut sinuun. Pelkäsin, etten pysty hallitsemaan tunteitani, tai että osoittaessani ne säikäyttäisin sinut pois. Siksi ajattelin tuolloin, että on parempi ottaa etäisyyttä ja että ne tunteet sitten laimenisivat.

Olen todella pahoillani, että katkaisin yhteydenottomme. Ymmärrän, että voin unohtaa edes haaveet siitä, että voisimme joskus olla yhdessä. Minun oli kuitenkin pakko kirjoittaa sinulle, sillä olet tehnyt minuun uskomattoman vaikutuksen…

Olen ollut typerä idiootti. Tajuan, että ajattelen sinua vieläkin koko ajan, ja luulen, että tulen ajattelemaan sinua elämäni loppuun asti.

Rakkaudella, M.“

Tik-tak, tik-tak, viri-viri, tööt tööt. 

Perataanpa meidän “suhdehistoriaamme” hetki: olemme tavanneet kerran messuilla, jonka jälkeen olemme olleet sähköpostiyhteydessä. Tästä messutapaamisesta on ehkä kolme vuotta aikaa. Sen jälkeen Messututtavuus on muun muassa saanut lapsen yhdessä tyttöystävänsä kanssa.

Muut kolme meiliä jatkoivat samalla linjalla; viimeisessä rukoiltiin minua vastaamaan.

Minua alkoi suoraan sanoen pelottaa. Tämä kilaristalkkeri tietää, missä olen töissä.

Mietin hetken, pitäisikö jättää kokonaan vastaamatta, mutta toisaalta: mitä, jos tyyppi “rakkaudentuskissaan” ilmestyy työpaikalleni?

Vastasin siis hyvin lyhyesti, että kyllä – postisi ovat päätyneet suoraan roskakoriin, ja että minulla ei ole minkäänlaista halua enää jatkaa yhteydenpitoa missään muodossa; ja että toivon, etten enää koskaan kuule hänestä.

Lähetin myös kuvakaappauksen ensimmäisestä meilistä ystävättärelleni todistusaineistoksi kysyäkseni hänen mielipidettään. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä.

"Vittu se on hullu."

No älä. 

 

Ladataan...
CougarWoman

Viestittelyt Bändipojan kanssa ovat menneet sille tasolle, että olo alkaa olla…noh, aika rauhaton. Niinpä päätin aamulla ennen töihin lähtöä poistaa pahemmat paineet ja ottaa hieman omaa aikaa surisevassa seurassa – mikä ei muuten ole lainkaan hassumpi tapa aloittaa päivä; suosittelen!

Koska suristin alkoi vaisuilemaan loppuvaiheessa, päätin laittaa sen lataukseen yöpöydälleni siksi aikaa, kun laittaisin hiukseni ja pukisin päälleni.

No totta kai unohdin koko värkin, sinne se jäi latautumaan kun lähdin töihin.

Eihän siinä sinällään mitään, mutta kun tälle päivälle oli sovittu viikottainen siivoojakäynti. Ja koska suosimme nepotismia, siivooja on myös Ykkösmiehen sukulainen.

En malttanut olla viestimättä tapahtuneesta Bändipojalle, joka huutonauroi aamukahvinsa rinnuksilleen.

Kaikesta hävetyksestä huolimatta onnistuin unohtamaan unohdukseni (nyt ollaan metatasolla hei) työkiireitten ansiosta, kunnes kännykkä värisi viestin merkiksi.

“Laitoin hei sen sun latautumassa olleen jutun takaisin sinne sun lelujemmaan, kun en ollut varma, onko X (viittaa siis tässä Ykkösmieheen) tietoinen kilpailijoistaan. ;) “

“Lelujemma” on siis muutamalla harvemmin käytössä olevalla laukulla (siveyssyistä) peitetty avonainen kori meikkihuoneeni lipastossa, jossa säilytän siis kaikkia seksiin liittyviä härpäkkeitäni dildoista liukuvoiteisiin, raskaustesteihin ja kondomeihin. Ykkösmies tietää (tietysti) jemmastani, en sen sijaan ajatellut, että siivoojasukulainen tietäisi niistä myös. Oh well, kerrankos sitä; rapatessa roiskuu, yolo ja niin pois päin. 

En voinut vastustaa kiusausta, vaan viestin tämän uusimman käänteenkin Bändipojalle. Vastaus tuli muutamassa minuutissa:

“Made the mistake of reading this in a meeting with the band. Laughed so hard I couldn’t breathe. After which needed to explain to them why I’m laughing.”

“They’re sending you their sympathies lol”

Noh, mitäpä sitä ei tekisi bändin viihdyttämiseksi. 

Pages