Ladataan...
CougarWoman

Kävin sitten eilen uuden tuttavuuteni kanssa “kahvilla“.

Oikeasti tosin joimme teetä (hahaa, kuka luuli, että "kahvilla" oli eufemismi jollekin muulle aktiviteetille?) ja puhuimme melkein toistemme suihin; tyyppi oli ihan yhtä hurmaava ja hauska livenäkin. Puhuimme kevyistä asioista - hän oli tikahtua nauruun kuullessaan, että panikoin Homelandin takia - ja raskaistakin; hän ei ole kuulemma henkilökohtaisesti itse kokenut minkäänlaista vihaa kantaväestön puolesta uskontonsa tai etnisyytensä puolesta, mutta lukee siitä jatkuvasti lehdistä.

Mietimme, mitä pitäisi tehdä niille nuorille ei-kantasuomalaisille, jotka kokevat olevansa vieraantuneet uskonnostaan ja perinteistään, ja tyypin kanta oli jyrkkä: kovemmat rangaistukset.

Kun ihmettelin tätä vähän huuli pyöreänä, hän totesi lakonisesti, että meidän yhteiskunnassa ollaan liian kilttejä; ja että rangaistukset ovat rikoksiin nähden liian heppoisia. Ja että mikäli rangaistukset olisivat kovemmat, väkivaltarikoksia tapahtuisi vähemmän.

“Siis ihan oikeasti jengi miettii, että jos nyt tapan tuon, niin menetän ehkä pari vuotta elämästäni. Ja joskus se vaan on sen arvoista. Kun taas jos meillä (viittaa kotimaahansa, huom) vaikka vaan varastat, niin se on tyyliin käsi poikki heti.“

Kuuntelin ihmeissäni hienoisella aksentilla julkituotua mielipidettä, enkä ollut tajuta kuulemaani.

“Sä siis oikeasti ehdotat oikeusjärjestelmän eriarvoisuutta tässä?“

Amir* nauroi ääneen ja väläytti tasaista hammasriviään – hymy, joka sai minut melkein sulamaan tuoliin kiinni. Huomasin, että naapuripöydistä luotiin pälyileviä katseita, ja mietin, johtuivatko katseet perin heterogeeniseltä vaikuttavasta parista, vai pelkästään Amirin kovaäänisestä naurunpurskahduksesta.

“No joo, ei taida mennä läpi täällä. Mutta voisi toimiakin. Tai sitten kaikille vaan kovemmat rangaistukset, tasa-arvon nimissä.“ Silmänisku.

Minä yritin väliin vikistä jotain paremmasta sopeuttamisesta, paremmista koulutusmahdollisuuksista, yleisestä integraatiosta ja väestön hajauttamista tasaisesti, mutta Amir keskeytti koskettamalla pöydällä lepäävää kättäni hellästi, katsoen minua silmiin.

“Kato nyt, säkin olet ihan liian kiltti. Mun utopisti.”

Käsivarteni iho meni kananlihalle ja jäin kiinni hänen intensiiviseen katseeseensa; lopulta katsoin pois hämilläni kuin teini ensitreffeillään. Ilmassa oli sähköä, ja huomasin miettiväni, miltä tuntuisi suudella häntä, tuntea tumman parran kutittavan poskella.

Amirin katse muuttui ilkikuriseksi, ja tajusin, että hän luki ajatukseni. Hän kohotti toista kulmakarvaansa kysyvästi, ja päätin heittää kortit pöydälle.

 “Mä mietin, että miltä tuntuisi suudella sua.”

Taas se sulattava hymy. (Siis oikeasti, miten voi joku olla niin komea?!) Ja se intensiivinen katse.

“Mä saatan sut sun autolle.”

Parkkihallin hämärässä Amir veti minut syliinsä, pujotti kätensä hiuksiini ja suuteli minua hellästi ja pitkään; veti minut itseään vasten ja syleili lujasti. Polveni olivat pettää.

“Voidaanko me nähdä toistekin?”

Kyllä – tosiaankin luulen, että me voidaan.

*sattumanvarainen nimi, tarkoittaa (käsittääkseni) prinssiä – joka mulla tyypistä aina tulee mieleen; se on jotenkin niin…ylevä sekä puheissaan että käyttäytymisessäänkin.

Ladataan...
CougarWoman

Valitettavasti eilistä kuvaileva otsikko tulee ottaa kirjaimellisesti, eikä urbaanisanakirjan määritelmän mukaan; ei minulla tietenkään mitään seksiä eilen ollut.

Makasin koko päivän sohvalla Ykkösen kanssa, sillä koukutuimme (meille) uuteen (ja muille jo ikivanhaan) sarjaan Homeland.

Niille, jotka myöskin tulevat jälkijunassa mainitun sarjan suhteen kerrottakoon – ilman sen suurempia juonipaljastuksia – että koko sarja rakentuu CIA-agentin ja USA:n merijalkaväen kersantin ympärille; ensimmäinen epäilee, että jälkimmäinen on kahdeksanvuotisen vankeutensa aikana Irakissa käännytetty al-Qaidan terroristiksi tehtävänään suorittaa attentaatti Yhdysvalloissa.

Katsottiin eilen vaatimattomasti ensimmäiset yhdeksän jaksoa.

Oli muuten ihan sikahyvä idea ottaen huomioon, että olen menossa huomenna kahvittelemaan sen muslimin kanssa

Ladataan...
CougarWoman

En voi edelleenkään käsittää, miten herran (tai rouvan) vuonna 2016 suomalainen kaupunginvaltuutettu voi oikeasti olla sitä mieltä, että nuoren naisen raiskaus lähes koko lentopallojoukkueen toimesta oli yhtään millään tasolla naisen oma vika. Ei, en voi käsittää, vaikka kyseessä olikin perussuomalainen poliitikko. Ja vaikka olen pähkäillyt tätä jo päivätolkulla, miettien, pitäisikö minunkin avata sanainen arkkuni, vaikka niin monet muutkin sen jo ovat tehneet. Päätin kuitenkin pistää lusikkani tähän somesoppaan, siitä vinkkelistä, jossa on menty ja oltu tuntemattomien kanssa. 

Uski on oppinut nuorison tavoille ja somettaa trendikkäästi hästägillä #kielimuuri.

Mikä vitun kielimuuri?! No means no! Ai juu, ja espanjaksi "no" on edelleen "no", paitsi jos se huudetaan, niin siihen laitetaan ylösalaisin oleva huutomerkki eteen. Olen kuitenkin melko varma, että sitä huutomerkkiä ei puhuessa juurikaan huomaa.

Minä olen monesti mennyt tuntemattoman kanssa hotellihuoneeseen, yleensä kuitenkin keskellä päivää, aikataulullisista syistä. Seksi on silti ollut sekä toiveissa tai mielessä. Ja yleensä toive onkin ihanasti toteutunut.

Silti en ole koskaan edes ajatellut, että jos olisin sanonut ei, minua ei olisi kuunneltu, koska olisi oletettu, että menen sinne hotellihuoneeseen nimenomaan sen takia, että saan munaa. Meillä naisilla - ja miehilläkin - kun on edelleen oikeus muuttaa mieltämme siitä riippumatta, missä vaiheessa ja vaatteissa ollaan.

Lentopalloilijan mukaan lähteneellä naisellahan ei käsittääkseni ollut mitään sitä vastaan, että Osmany Santiago Uriarte Mestren kanssa asiat etenisivät vaatteettomalle tasolle ja fyysiseen kontaktiin, ihan samalla tavoin kuin minäkin olen mennyt tuntemattoman kanssa hotellihuoneeseen; yhdyntä, mieluummin parikin, mielessä. Nainen kuitenkin - ihan loogisesti - oletti, että akti käytäisiin kahden kesken, molempien osapuolten suostumuksella.

Olisiko Uskin mielestä se, että Mestre salaa viesti koko joukkueelle, että nyt olis piparia tarjolla, ollut raiskaus vain silloin, mikäli uhri ei olisi mennyt hotellihuoneeseen oma-aloitteisesti?

Olisiko uhrin pitänyt ottaa huomioon se vaihtoehto, että jos hän menee kahdestaan yhden miehen kanssa tämän hotellihuoneeseen, että sinne ryysää hetken päästä koko joukkue raiskaamaan?

Minä en ainakaan ole ikinä edes miettinyt tuommoista vaihtoehtoa; ja olen ollut tilanteessa, jossa olen ollut hotellihuoneessa huipputason ulkomaalaisen (#kielimuuri?!) urheilijan kanssa – ja jonne olen lähtenyt baarista keskellä yötä, tämän joukkuekavereitten vielä jäädessä sinne.

Olen myös ollut jatkoilla seitsemän minulle ennestään tuntemattoman parikymppisen nuoren miehen kanssa; tällöin minulle ehdotettiin seksiä, johon suostuin. Mutta jos olisin kieltäytynyt, minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö miehet olisi kunnioittaneet päätöstäni. No means no, ja täysissä järjissään olevat miehet tietävät tämän. Uski ilmeisesti ei asiaa vielä ole sisäistänyt. Vedämme tästä omat, hiljaiset johtopäätöksemme. 

Uskille tiedoksi: raiskaus on raiskaus silloin, kun uhrille (huomaa lainausmerkkien puuttuminen) tehdään seksuaalista väkivaltaa ilman tämän suostumusta. Vaikka uhri olisikin päätynyt viettämään Mestren kanssa koko yön kahdestaan, ja harrastanut tämän kanssa jo kerran seksiä, olisi toisella - tai viidennellä - kerralla väkisinottaminen, vastoin naisen suostumusta, silti ollut raiskaus.

Sillä, että nainen meni oma-aloitteisesti miehen mukaan tämän hotellihuoneeseen keskellä yötä, tai sillä, että nainen harrasti suostumuksella kerran seksiä kyseisen miehen kanssa ennen varsinaisia raiskauksia, ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. 

Niin Jorma - et vissiin sisäistänyt tämän twiittisi ironiaakaan.  

 

Pages