Ladataan...
CougarWoman

Disclaimer: jos et kestä kuvailua verestä/muista eritteistä, älä lue. 

Kolmelta iltapäivällä tuli eilen soitto sairaalasta. Meinasin saada paskahalvauksen, sillä en tiennyt että vaimolle soitetaan joka tapauksessa leikkauksen jälkeen huolimatta siitä, miten leikkaus on mennyt. (Olin itse enemmän linjalla "no news is good news", joten kuullessani että soitto tuli sairaalasta, ehdin jo varautua pahimpaan.) 

Leikkaus oli kuitenkin mennyt hyvin. Menin illalla visiitille ja päädyin ensin väärälle osastolle; Ykkösmies oli leikkauksen jälkeen rullattu teho-osastolle tarkkailuun. 

Vihdoin sitten aikani yksin sairaalan kolkkoja käytäviä haahuiltuani löysin oikean osaston. Ensi töikseni sain kuulla, että joudun odottamaan sillä olivat "siivoamassa Ykkösmiestä", koska tämä oli juuri oksentanut. 

Eeeuuuggghhh. 

Olen vissiin asiasta aiemminkin maininnut, mutta minulla on siis oksennuskammo; jopa niin että jos ollaan yhdessä viihteellä ja Ykkösmies on selkeästi humalassa, en mene edes samaan sänkyyn nukkumaan koska pelkään että se saattaa oksentaa. 

Pääsin vihdoin sitten huoneeseen. Ei siellä onneksi ainakaan oksennus haissut. Pälyilin luppasilmäistä Ykkösmiestä huolestuneena; oksettaakohan sitä vieläkin? Kamalan hauraalta ja vanhalta se näytti kytkettynä monitoriin; tippa kädessä, kurkun poikki iso laastari ja joku letku joka näytti huolehtivan haavan verenpoistosta. Oli kuulemma oksentanutkin verta.

Viivyin osastolla ehkä maksimissaan kymmenen minuuttia. Ykkösmies oli väsynyt, kurkku oli turvoksissa ja puhe kuulosti puuroiselta. Silmät eivät tahtoneet pysyä auki. Sanoin, että haluat varmaan nukkua ja pakenin. 

"Kiitos että tulit käymään. Rakastan sinua." 

Minun olisi ehkä pitänyt mennä luokseen, halata, antaa suukko. Mutta en pystynyt. En pystynyt edes menemään lähelle, niin paljon minua ällötti kaikki; huoneen kliinisyys, koneitten piippaus, se veriletku, oksentamisen uhka. Vilkutin pikaiset heipat ovelta ja kiirehdin ulos, kauas pois steriilistä sairaalamaailmasta, heikolta näyttävästä ja potentiaalisesti pahoinvoivasta Ykkösmiehestä. 

Kymmenen pistettä maailman parhaalle vaimolle. 

 

Share