Ladataan...
CougarWoman

Valmistautuessani T:n tuloon huomasin yllätyksekseni, että minua jännitti samaan tapaan kuin “oikeille” treffeille mennessä; tällä kertaa kyseessä ei ollut Pettäjäsivuilta haaviin jäänyt tyyppi, jonka kanssa oli alusta alkaenkin selvää, että tapaaminen sujuisi seksin merkeissä. Tällä kertaa kyseessä ei ollut mikään täysin ventovieras, jota ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt, ja jota ei tarvitsisi sen koommin nähdä, mikäli kemiat eivät kohtaisi.

Tällä kertaa kyseessä oli samalla kadulla asuva…noh, naapurin poika. Parhaillaan sinkkukin; sattuipa sopivasti.

Tajusin, että kaikki tähänastiset tapaamiset rakastajakandidaattien kanssa olivat menneet samalla kaavalla; halaus heti tavatessa, yleensä ainakin suukko, useimmiten ihan kunnon suudelmakin. Ja aina heti itse asiaan. Makuuhuone tuli vieraalle yleensä tutuksi ennen olohuonetta.

T soitti ovikelloa sovittuun aikaan ja astui peremmälle. En tiennyt, miten päin olisin ollut puhumattakaan siitä, että olisin uskaltanut kehokontaktiin asti; hetken vain seisoimme vastatusten hämärässä eteisessä, minä painoa hermostuneena jalalta toiselle siirrellen ja kädet hioten, itsekseni yllättävää epävarmuuttani harmitellen, kunnes T teki aloitteen ja ojensi hymyillen kätensä.

“Niin, en usko että meitä on koskaan muodollisesti esitelty toisillemme; olen T, hauska tutustua ihan näin kasvotustenkin!”

Muodollisesti esitelty. Missä vaiheessa sujahdin Downton Abbeyn hahmoksi?

Viittoilin T:n olohuoneeseen ja tarjosin juotavaa; huomasin ilokseni, että hän valitsi (laillani) kuivan valkoviinin. Istuimme kahdenistuttavalla sohvalla lähellä toisiamme (kuitenkaan koskettamatta), joimme viiniä ja juttelimme. T tuoksui kalliille, ranteessa oli Armanin logolla varustettu kello; hän oli pukeutunut siisteihin farkkuihin, kauluspaitaan ja ohueen v-aukkoiseen neulepuseroon. Tummat hiukset oli kammattu hiusvahan avulla muodikkaasti retrotyyliselle jakaukselle ja ne oli leikattu siististi (ja lähiaikoina). Vaaleanvihreät silmät katsoivat tutkivasti ja pitkään hyväntahtoinen tuike silmäkulmassa.

T oli erinomainen seuramies. Puhuimme matkustamisesta, aasialaisesta keittiöstä, katuruuasta, fine diningista, hyvistä viineistä, mallasviskeistä ja shampanjoista. Puhuimme onnettomasta naapurihengestämme, yhteisistä kavereistamme (ne naapurin pojat), työpaikoistamme ja kulttuurieroista. Tupakoimme samaa savukemerkkiä ja viinilasit tyhjenivät samaan tahtiin.

Oli ihan semmoinen olo kuin olisin ollut oikeasti treffeillä; kepeää flirttailua, kuplivaa naurua, ehkä hieman liian pitkiä katseita, kipinöitä, jopa sitä ihanaa epävarmuutta, kun ei oikein tiedä, että mihin treffit johtavat. 

Kun kello oli reippaasti yli puolenyön, ja olimme vaivihkaa, muka sattumalta, lähentyneet sohvalla jo varovaiseen reisikosketukseen asti, T katsoi minua yhtäkkiä vinkeästi älykkäillä silmillään.

“Saanko tunnustaa jotain? Tunnen sinuun ihan älytöntä fyysistä vetovoimaa, mutta en oikein tiedä, miten minun tulisi tehdä aloite.“

Laskin käteni hänen reidelleen ja hymyilin, että taisit juuri sen tehdä; käteni lepäsi kevyesti reidellään ja jatkoimme keskustelua hetken, kunnes T nojautui – lähes kesken lauseen – hitaasti lähemmäksi ja suuteli minua pitkään, mutta varovasti, kuin kokeillen. Vastasin suudelmaan ja T uskaltautui tutkimaan sukkahousujen peittämiä reisiäni hameeni alta hivenen haparoiden, varoen olemasta liian päällekäyvä. Tärisin kauttaaltani; muutamien tuntien aikana kasvanut seksuaalinen jännitys oli saada minut hulluksi himosta.

Kun vetäydyimme suudelmasta, T hymyili hurmaavaa hymyään.

“Tästä olen haaveillut jo pitkään.“

Pääni sisällä käynnistyi riemuisa Snoopy-tanssi, mutta maltoin mieleni ja vain hymyilin kainosti, en tohtinut katsoa silmiin (ehkä minun täytyy lopettaa Downton Abbeyn katsominen); kysyin, vastasinko hänen odotuksiaan.

 “Et – vaan ylitit ne.“

Tuntia myöhemmin polttelimme hengästyneinä savukkeita, ja minä tunnustin, että hänkin ylitti minun odotukseni. Ja vielä uudelleen saman yön aikana. Täydellinen fyysinen yhteensopivuus, jopa niin, että vähän satutti; mutta ehdottomasti hyvällä tavalla. En muista, milloin olisin tuntenut viimeksi olevani niin…täynnä, ja se tuntui niin mielettömän mahtavalta, että teki mieli vikistä mielihyvästä. Ehkä vikisinkin.

Puoli viideltä – sen jälkeen kun olimme nukahtaa toistemme syliin - hän luikki kotiinsa; koko katu nukkui onneksi jo. Mikä draama lintukodossamme – naapurin poika ja rouva tuollai humputtelemassa! Ikäeroakin herranjumala kuusitoista vuotta! Ennenkuulumatonta! Saippuasarjaa livenä!

Ja – joko kaksi naapurin poikaa salaisine fantasioineen on tarpeeksi todistetta siitä, että jopa tällainen nelikymppinen hieman isompikokoinen nainenkin voi olla – ja onkin – nuoren miehen fantasian kohde? Toivottavasti, sillä useampia nuoria miehiä ei minun kadullani enää ole, haha. 

Aiomme siis tavata jatkossakin. En sitten vissiin kuitenkaan ole kiintynyt Puuseppään niin kovasti, että voisin vastustaa näin lähellä asuvaa hurmuria, jonka saa periaattessa tilattua paikalle viiden minuutin varoitusajalla. 

Ladataan...
CougarWoman

Logistiikkapomo on monella tapaa täydellinen rakastajakandidaatti - tai no, ei kai tuo enää mikään kandidaatti ole; toinen tapaaminen on suunniteltu tulevalle perjantaille, eli Kummelin sanoin: Paikka on teidän.

Logistiikkapomon kanssa on hauskaa viestitellä, ja posket ovat kroonisesti vereslihalla. Pokerinaama pelittää jo sen verran päheästi, että edessä saattaa olla uran vaihto ammattipeluriksi.

Livenä Logistiikkapomo on hauska, erittäin huomioiva, ja hyvä sängyssä – osaa olla hellä, mutta osaa myös olla vähemmän hellä. Tykkää halia ja pusutella, ja sen kainalosta voi supsutella syntyjä syviä, nauraa vatsansa kipeäksi – tai olla ihan hiljaakin, vaikka nukahtaakin. Sen kanssa voi olla oma itsensä. Ja sen kanssa oli ensisekunneista asti todella helppo olla.

Mutta. Alla muutamia otteita Logistiikkapomon viesteistä (eivät siis liity toisiinsa, kutsuttakoon näitä vaikka parhaiksi paloiksi).

“En tajua, miten sinun kaltaisiasi naisia on edes olemassa… Sun huumorintaju, älykkyys, kauneus… Sä olet ihan mieletön tyyppi.“

“Mutta ihan vakavasti: sä tunnut ihan mielettömän hyvältä! Jopa näin välimatkan päästäkin!“

“Niin tuttua, niin turvallisen oloista jo nyt – ja samalla kuitenkin niin uutta ja niin jännittävää! On, kuin olisin tuntenut sut jo vuosia…“

“Luulin ensin, että saattaisin potea huonoa omatuntoa – mutta tämä tuntuu niin luonnolliselta jo nyt, kuin olisit aina ollut osa elämääni! Tulen muistelemaan sua lämmöllä koko loppuelämäni. Vaikka toisaalta en halua edes ajatella, että tämä saattaisi joskus loppua…“

“Tuskin maltan odottaa seuraavaa tapaamista…en varmaan koskaan tule saamaan susta tarpeekseni!“

“Mun on pakko tunnustaa! Sori jos rikon nyt jotain kirjoittamattomia rakastajasopimuksia! Mutta se, miten sä saat mut tuntemaan, semmoista tunnetta ei ollut edes silloin, kun tapasin vaimoni.“

Kuulostaako tutulta?

Ja toisaalta – mitäpä minä tässä valitan; itsehän nimenomaan olen aina halunnut sivusuhteen, joka on muutakin kuin seksiä, ja jossa on vahvoja tunteita. Sitä saa mitä tilaa, kai?

Minunhan pitäisi sitäpaitsi olla kiitollinen siitä, että kaikkien niitten mulkkujen ja pelureitten keskeltä onnistun kerta toisensa jälkeen valitsemaan ne “hyvät“ miehet – ne, joihin voi ja on turvallistakin kiintyä, ja jotka myös haluavat pitkäkestoisen suhteen yhden tapaamisen asemesta? (Jep, vaikkakin ovat varattuja..)

Huomaan kuitenkin itsessäni eron. Olen tällä kertaa vähän varovaisempi sen suhteen, miten uskallan antaa itseni tuntea. En viljele hemmottelusanoja, en reagoi superlatiivein spekulointiin suhteemme kestosta. Huomaan, että varon kiintymästä liikaa.

Ehkä Valokuvaajan ja minun suhteen äkkinäinen loppuminen teki minusta jotenkin hauraamman sisältä; tai ainakin tietoisemman siitä, että rakkauskin voi sattua. Ne olivat nimittäin ihan perkeleen isoja tunteita ne. 

Ja kuitenkin – paradoksaalisesti – minua ärsyttää se, etten tällä kertaa vain uskalla heittäytyä tunnekurimukseen. Minä haluan uskaltaa taas sukeltaa syvään päähän sameassa vedessä, haluan luottaa vaistoihini ja elää niiden varassa.

Haluan elää tässä hetkessä, vailla menneisyyden painolastia tai huolta huomisesta. Haluan elää täysillä, tuntea täysillä, rakastaa täysillä. Haluan elää välittämättä, mitä muut (ventovieraat) minusta ajattelevat.  

Viimeiset vuodet ovat opettaneet, että se on mahdollista, jos vain uskallusta riittää. Ja nyt minä osaankin elää niin.

Maailmassa on niin paljon pahaa, että rakkaus on tarpeen.  Nyt täytyy siis vain uskaltaa. Taas.

Ladataan...
CougarWoman

Ensitapaamistrilogian viimeinen osa.

Oraalisten huvien jälkeen makoilimme sängyssä toisiamme halaillen ja hyväillen. Annoin Finanssimiehelle ruhtinaalliset kymmenisen minuuttia palautumisaikaa, ennen kuin käteni eksyi taas hänen jalkoväliinsä, ja pian kosketukseeni siellä reagoitiinkin.

Finanssimies virnisti ja kumartui hetkeksi hyväilemään rintaani suullaan, ennen kuin kohottautui hakemaan kondomeja.

Ensimmäinen yhdyntä oli…jotain mieletöntä. Finanssimies oli varovainen ja hellä ja huomioonottava. Oli, kuin kehomme olisivat tunteneet toisensa jo kauan, niin luontevalta se tuntui. Hän sopi minuun täydellisesti, hänen sulavat, pitkät ja rauhalliset liikkeensä sisälläni olivat tehdä minut hulluksi himosta.

Tälläkin kertaa mentiin periaattella naiset ensin, ja vasta minun kliimaksini alkaessa hän antoi itselleenkin luvan tulla. Jälkeenpäin makasimme pitkään vielä sisäkkäin – jopa niin, että tuli kiire ottaa kondomin varresta kiinni, ettei se olisi luiskahtanut pois päältä.

Palautuessamme Finanssimies muisti yhtäkkiä liukuvoidetuubin, joka nökötti vieläkin sängyn nurkalla, ja kurotti sen käsiinsä. Tarkkaili sitä hetken, luki käyttöohjeet ja napsautti korkin auki. Kohottautui makuuasennosta ja tuli istumaan lantioni päälle katsoen minua ilkikurisesti.

Finanssimies truuttasi liukuvoidetta reippaasti rintakehälleni, ja alkoi levittää sitä käsillään raukein, pyörivin liikkein koko ajan reaktioitani tarkkaillen. Kun hänen kätensä löysivät liukkaille rinnoilleni ja hieroivat nännini taas kivikoviksi, vedin syvään henkeä. Tuhannet sähköiskut kulkivat läpi kehoni, ja tajusin olevani taas mielettömän kiihottunut.

Finanssimiehellä ei ollut kiire; hän hieroi minua hitaasti ja määrätietoisesti, vaikka huomasin hänenkin kiihottuneen uudelleen. Lopulta hänen toinen kätensä matkusti selkänsä taakse, kurottautui jalkoväliini, ja aloitti elämäni ensimmäisen intiimialueen hieronnan yhtä kiireettömästi kuin vielä rinnallani leikittelevä kätensäkin.

Finanssimies jatkoi niin pitkään, että luulin menettäväni järkeni; joka kerta, kun tunsin olevani valmis laukeamaan, hän keskeytti ja kumartui suutelemaan minua pehmeillä huulillaan. Kun olin tilassa, jossa lähinnä ynisin ja vikisin turhautuneesti rukoillen hänet päästämään minut piinasta, hän virnisti ja puki kondomin, levitti jalkani ja sukelsi nopeasti syvälle sisälleni.

Nolottaa tunnustaa, että laukesin saman tien.

Tällä kertaa hellyydestä ei ollut tietoakaan; Finassimies oli raju kuitenkaan satuttamatta, ja se tuntui vietävän hyvältä. Kuitenkaan liikkeet, vaikka olivatkin nopeita, eivät olleet epärytmisiä, ainoastaan määrätietoisia. Finanssimies painoi rintakehäänsä minun liukuvoiteesta liukasta rintakehääni vasten, ja puri olkapäähäni hennot hampaanjäljet purkautuessaan minuun. 

Jälkeenpäin Finanssimies talutti minut suihkuun kuin tahdottoman lobotomiapotilaan (aivojeni tilalla olikin tässä vaiheessa pelkkää hattaraa), ja saippuoi liukuvoiteen viimeisetkin rippeet keholtani. Meillä oli vielä tunti aikaa, joten lounastimme yhdessä. Finanssimies maksoi lounaan kuin itsestäänselvyytenä, ja jopa kertoi, mitä minun tulisi tilata, kun pähkäilin kahden vaihtoehdon välillä (siis ei ehdottanut, ei sanonut omaa mielipidettään; vaan sanoi: "Otat sen."). En edes vastustellut; se jotenkin sopi hänen määrätietoisuuteensa. Että mies vie ja nainen vikisee - ikään kuin roolileikkinä. Yllättävän kiihottavaa.

Lounaan jälkeen hän ajoi minut kiltisti kotiin ja puristi vaivihkaa reidestä hyvästellessään, sillä tajusi, ettei voi suudella naapureitten takia. 

Ehdin jo ajatella, että tämä on liian täydellistä. Että olisi vähintäänkin Murphyn lain mukaista, että Finanssimies olisikin vain sarjapaneskelija, eikä haluaisikaan pidempää suhdetta. Että en enää ikinä kuulisi hänestä.

Ja saman tien KIK wuut-wuuttasi uuden viestin merkiksi.

“Sä olet ihana nainen. Koska otetaan uusinta, hani?”

Olen löytänyt täydellisen rakastajan. Ja mikä parasta – minulla ei ole minkäänlaisia romanttisia tunteita häntä kohtaan. 

Pages