Ladataan...
CougarWoman

Johan tässä muutama kuukausi ehdittiinkin käyttäytyä ja pitää sisäinen puuma piilossa.

Sitten koitti marraskuun alku, ja osastolleni pelmahti kaksi uutta junior account manageria. Joita saan ensimmäiset pari viikkoa kouluttaa. (Universumi – miksi teit tämän minulle?!)

PURRRR.

Toinen pojista on 27-vuotias, toinen on juuri ehtinyt kypsään kahdenkymmenen yhden ikävuoden ikään. Ja molemmat tietysti palvovat maata jalkojeni alla. Olen firman nuorin nainen. Kauneinkin, jos pieni itsekehu sallitaan.

“Miten sä voit tietää noin paljon kaikesta?”

Kirkkaat bambinsilmät katsoa napottavat minua ihailevasti. Ei näy noilla kasvoilla vielä rypyn ryppyä, ja kauluspaidatkin ovat mallia slim fit, kun ukkoutuneiden kolleegojen tyypillistä toimistokumpua ei ole vielä ehtinyt ilmaantua. Leveät hartiat, kapeat lantiot. Olen haistavinani nuoren pojan tuoksun; tiedän, miltä nuorukaisen sileä, kuuma iho tuntuu huulilla, miltä se tuoksuu jos juoksuttaa nenää alastomalla kehollaan. 

KRRRR!

Vien nuorempaa pojista salaa kanssani tupakalle virallisten taukojen ulkopuolella. Läpsin itseäni henkisesti naamalle, kun tajuan yrittäväni puhua nuorekkaasti. Harmi vaan, että termi “sikamakee” paljastaa todennäköisesti oikean ikäni nopeammin kuin ajokorttini; en sentään lausunut sitä g:llä. Out-stök-stök-stök.

Puhutaan elokuvista, ja tajuan, että mainitsemani lempileffat ovat syntyneet jo ennen poikaa. Vaihdan pikaisesti aihetta, ja pohdin mielessäni, montako vuotta minua vanhempi pojan äiti mahtaa olla. Tai että onko pojalla vaihtoehtoisesti oidipus-kompleksi. Olisipa. Mitähän poika tekisi, jos suutelisin tupakanmakuisia, sään kylmentämiä huulia, pujottaisin käteni kauluspaidan alle sileää vatsaa silittämään.

RRRÄYH!

Poika istuu minua vastapäätä ja hymyilee minulle välillä söpösti monitorinsa takaa tuikkivilla silmillään. Vastaan hymyyn, isken silmää. Pojalla on selvästi myyntimiehen elkeet, ei häkelly vaan virnistää suloisesti vastaukseksi.

Katsoa saa, vaan ei koskea. Taitaa Ykkösmies saada töitten jälkeen kyytiä. 

Oikeesti, saiskohan tätä t-paitana? 

Share

Ladataan...
CougarWoman

Huomasin käyttäväni aamulla normaalia enemmän aikaa työvaatteitteni valintaan. Hiuksetkin jätin auki ja tälläsin tavallista huolellisemmin meikkiä. Mietin ensin, että onkohan nyt post-Nörttipoika-aikakautena tärkeää näyttää fyysisesti huolitellulta; että jos peilistä katsoo (ainakin omasta mielestään) kaunis nainen, niin kukaan ei huomaa että sisällä on pelkkää silkkoa. Keeping up the appearances ja silleen.

Sitten tajusin, että eihän tässä nyt herranjumala mistään niin syvällisestä ole kysymys; minä tälläydyn, koska töissä odottaa snadisti särkyneeseen sydämeen täydellinen lääke: 185 senttiä nuorta miestä ja hänen ruiskukansinisiä silmiään noin metrin päässä omistani.

Kesäkäsi muuten opiskelee teknisessä korkeakoulussa insinööriksi, ja on meillä kehittämässä uuden tuotteen prototyyppiä. Puuman nörttejä metsästävä sielu laulaa Oodia ilolle. Repeatilla. Saksaksi. 

Kuinkas sattuikaan, olimme eilen kahdestaan toimistolla (ja ollaan vielä tänäänkin). Ne vähät pukumiehet jotka vielä eivät ole kesälaitumilla, ovat työmatkoilla. (No pomo on paikalla, mutta omassa toimistossaan.) Kesäkäden ujous alkaa hieman väistyä uteliaisuuden tieltä; puhuimme tulevasta kesälomastani ja hän oli positiivisesti yllättynyt siitä, että pidän virvelöinnistä – se kun sattuu olemaan hänenkin sydäntään lähellä.

Seuraavaksi Kesäkäsi olikin rullannut toimistotuolinsa vierelleni - aivan liian lähelle – ja esitteli kännykästään kalansaaliitaan. Totesin, että hauki on kyllä suurempi kuin mitä minä olen koskaan onnistunut nappaamaan. Kesäkäsi katsoi intensiivisesti silmiin ja väläytti:

“Niin, näissä kalahommissa koolla on myöskin väliä.”

Minä häkellyin, Kesäkäsi tajusi mitä oli vihjannut ja häkeltyi häkeltymisestäni. Rullasi itsensä vaivihkaa takaisin omalle paikalleen. Molempia hymyilytti vielä pitkään jälkeenpäin. 

Pieni laastariflirtti tekee hyvää. 

Share

Ladataan...
CougarWoman

Bloggasin täällä siitä, miten alunperin löysin Nörttipojan. Ja että tuttukin tuli vastaan kandidaattien haussa - se nuori ja salskea miehenalku jonka tunsin työni puolesta.

Eilen sitten törmäsin mieheen töissäni. Oli tullut pomonsa kanssa keskustelemaan ‘jotain logistiikkaa’ yrityksemme logistiikkapuolen pomon kanssa, sama osasto jolla itsekin vielä pari vuotta sitten työskentelin ennen kuin sain ylennyksen myyntipuolelle. Pojan kanssa tuli tuolloin meilailtua aika ahkerasti, ja vain murto-osa meileistä käsitteli työasioita. Voi siis sanoa, että tulimme hyvin toimeen. Ihan Facebook-kavereiksi asti.

Yhtäkkiä se siis seisoi työpöytäni vieressä hymyillen - pitkänä, erittäin nuorena, tummana ja komeana.

‘Ajattelin tulla moikkaamaan sua kun täällä kerran olen – vieläkö poltat?’

Vanhana kessuttelijana en toki koskaan ohita sauhuttelukutsua; niinpä poistuimme yhdessä tuumin kahviautomaatin kautta ulkoilmaan.

Ja enhän minä sitten malttanut olla mainitsematta Pettäjäsivustoa; otin diplomaatin elkein asian puheeksi.

‘Mites muuten – oletko saanut paljonkin viestejä ilmoitukseesi?’

Pojalla meni kahvi väärään kurkkuun. Katsoi minua pitkään, arvioiden; hölmistyneenä. Ja sitten ruosteinen kolikko tipahti.

‘Mitä – oletko säkin siellä?!’

Myönsin nauraen että näin oli, ja että hän oli jopa lähettänyt minulle viestinkin. En tietenkään maininnut Nörttipoikaa, tai että olin edennyt viestittelyä pidemmälle.

Poika imaisi johntravoltanomaisesti sauhut tupakastaan, katsoi minua intensiivisesti jäätävän sinisillä silmillään; kasvoille kiipesi jumalattoman seksikäs hymy joka aiheutti väristyksiä selkäpiissä asti. Tunsin itseni jänikseksi, jota jäntevä pantteri mittailee katseellaan hetkeä ennen hyökkäystä.

‘Jos vielä olet hakemassa, niin olen yhä kiinnostunut.’

Äääk. Herranjumala. Apua.

Jos olisin ollut Sex and The Cityn Samantha (ilman Nörttipoikaa, huom), olisin varmaan maailmannaisen elkein napannut poikaa kravatista ja vetänyt perässäni lähimpään kokoushuoneeseen. Hänen vahvat kätensä olisivat vetäneet hameeni lantiolleni, pyöräyttäneet minut ympäri ja enempiä kyselemättä hän olisi yhtynyt minuun.

Kävi mielessä.

Mutta koska en ole Samantha, änkytin jotain vähemmän koherenttia ja mietin että huomaakohan se akuutisti kostuneet kainaloni. Tumppasin tupakan korkokenkäni alle ja mutisin jotain tekemättömistä töistä, ja poistuin takavasemmalle.

Yrittäessäni hetkeä myöhemmin työpöytäni ääressä luoda edes jonkinlaisen illuusion itsensä koonneesta liikenaisesta, poika ilmestyi selkäni taakse. Pikemminkin vaistosin hänen läsnäolonsa. Hän kumartui pikaisesti lähelle, kätensä hipaisi paljasta käsivarttani. Käyntikortti. Privaattinumerolla.

‘Jos muutat mielesi.’

Röyhkeä, kuten vain omasta ulkonäöstään erittäin tietoinen nuori mies voi olla. Itseriittoinen. Selkeästi pelimies. Ja silti ihan älyttömän seksikäs.

Eihän tämmöistä tapahdu kuin leffoissa.  

‘Olen 24-vuotias pitkäkestoisessa suhteessa elävä logistiikka-alalla työskentelevä mies, joka haluaisi laajentaa kokemuksiaan. Salaisena haaveena ollut jo pitkään rakastella vanhemman naisen kanssa. Jos oheinen kuva miellyttää silmääsi, olisi kiva jos ottaisit yhteyttä sähköpostitse. Ystävällisin terveisin, Mr. X’

En heittänyt numeroa pois. En vielä...

Share