Ladataan...
CougarWoman

Minulla on ystävä, joka on huonon avioliiton jälkeen päätynyt eroamaan alle kolmekymppisenä ja sen jälkeen alkanut toteuttaa itseään; löytänyt itsestään sen huonolla itsetunnolla varustetun läskin - joka ei kelvannut edes omalle aviomiehelleen - sijaan oman vartalonsa hyväksyvän ja jopa sitä kauniina pitävän BDSM-fanin. 

Nyt ystäväni seurustelee itseään huomattavasti (so. yli kymmenen vuotta) vanhemman miehen kanssa. Suhdetta on kestänyt kuukausissa mitattava aika, onpa ystäväni tavannut jo miehen lapsikatraankin, ex-vaimonkin.

Uusi miesystävä on se dominoiva osapuoli; ja ystäväni siis sataprosenttisen alistuva. Vakka löysi kantensa.

Omista BDSM-kokemuksistanihan (niistä vähistä, mitä on ollut) jo postasinkin täällä, ja koska ystäväni tiesi etten ole ainakaan ihan-ihan noviisi niissä asioissa, hän ottikin minut varsin nopeasti uskotukseen; siksi jolle voi kertoa ihan mitä vaan – kaikille kun ei missään nimessä voi. Ja nimenomaan sen pelossa että ihmiset tuomitsevat koska eivät ymmärrä; koska oma tilanne on erilainen, koska itse saavuttavat kliimaksinsa eri olosuhteissa. Ymmärrettävistä syistä hän tietää myös minun tilanteestani – ja hyväksyy sen tuomitsematta. Vaikka itse tulikin petetyksi avioliittonsa aikana.

Huomasin heti ystäväni nähdessäni, että tämä ikäänkuin…säteili. Silmistä tuikki vahvana sellainen “minulla on ikioma salaisuuteni” –hehku; askel oli kevyempi ja viettelevämpi, lantio keinui enemmän, vaatteet olivat montaa astetta naisellisemmat kuin viime tapaamisellamme. Nauru oli herkemmässä, kuplivampi.

Tunnistin sen säteilyn ja hehkun heti; ystäväni oli korviaan myötä rakastunut. Hehkutti uutta miesystäväänsä; miten ihanaa oli rankan työpäivän jälkeen mennä luokseen ja saada vastapalvelusta odottamatta jalkahieronta. Tai miten mielellään mies pesi ystäväni paksuja, pitkiä hiuksia kylpyammeessaan. Miten miehen jokaisesta ilmeestä ja eleestä huokui täydellinen palvonta ystävääni kohtaan; oli kuulemma tunne jonka oli jo unohtanut, teki mielettömän hyvää taas tuntea olevansa rakastettu, jopa palvottu.

Ystäväni näytti minulle hieman punastellen muutaman valokuvan. Ensimmäinen oli ns. selfie; ystäväni ja mies molemmat onnesta ymmyrkäisinä keväänvihreällä nurmimatolla makoillen, hymyillen niin typerästi kuin vain vastarakastuneet voivat. Ystävän hiuksissa keimailleen kukkasen oli mies poiminut ja tarkasti paikoilleen asetellut.

Seuraava kuva oli ystäväni rinnasta. Sitä komisti nyrkinkokoinen purppuranpunainen, lähes musta, mustelma.

Kolmannessa kuvassa ystäväni makasi vatsallaan alasti. Takamuksen yläosasta tarkasti polvitaipeisiin asti kirkuvanpunaisia, symmetrisiä juomuja, verelle asti puhjenneita tarkkaan positioituja viiruja. Kymmeniä, ellei jopa satoja. Välissä terveestä ihosta vain aavistus.

Älysin saman tien pari asiaa: ensinnäkään minulla ei luultavasti ollut mitään kokemuksia oikeasta, aidosta BDSM:stä.

Toisekseen – järkytyin kuvista; niitten graafisuudesta, fyysisestä väkivallasta kielivistä merkeistä, joita olin itse nähnyt ja kokenut täysin toisenlaisessa kontekstissa. Ja kolmanneksi: tajusin, etten saa näyttää järkytystäni, sillä se olisi loukannut ystävääni, tavallaan jopa pettänyt hänen luottamuksensa minuun.

Ystäväni kertoi, että oli piiskaussession aikana saanut elämänsä järisyttävimmän orgasmin. Tämä oli saavutettu ilman minkäänlaista genitaalikontaktia; ystäväni oli vain maannut miesystävänsä polvien päällä poikittain (kuten joskus jura-aikaan pieniä lapsia kuritettiin) ja ottanut raippaa.

Ystäväni kutsui näitä jälkiä “muistoiksi rakkaudestaan”, ja kertoi että kantaa niitä ylpeinä. Kun kysyin, eivätkö jäljet tee kipeää, ystäväni kertoi nauraen että totta kai tekevät. Mutta että se joskus jälkeenpäin jopa päiviä kestävä kipu saa hymyn kasvoille, vie takaisin siihen hekuman hetkeen. Että se kipu tekee onnelliseksi.

Minä halasin ystävääni hymyillen, kerroin olevani oikeasti onnellinen hänen puolestaan; että hän oli löytänyt elämänsä rakkauden ja sen oman juttunsa. Ja todellakin tarkoitin sitä koko sydämestäni.

Jälkeenpäin mietin, että ehkä minä olen ihan samanlainen masokisti kuin hänkin. Että ehkä me emme olekaan kovin erilaisia ihmisinä, naisina, rakastuneina. Minun mustelmani vain eivät tule olemaan fyysisesti näkyvissä, niitä ei voi taltioida kuviksi.

Muistoja rakkaudesta ne tulevat silti olemaan. 

Ladataan...
CougarWoman

Opin viime viikonloppuna kaksi asiaa:

  1. Minulle on sattunut todella huono tuuri, mitä tulee (nykyisiin) naispuolisiin kollegoihini.
  2. Tyttöjen illat on tosi jees!

Bloggasin jokin aika sitten suu vaahdossa täällä, miten naiset ovat tylsiä ja miehet ovat übersupercooleja. Ja miten tyttöjen illat käsittelevät lähinnä askartelu-paskartelua jossain vetoisessa liiterissä lärvit myrkynnieltyinä; boooo-ring!

Voi pojat tytöt kuinka väärässä olinkaan. Kävi ilmi, että kyseinen vaahtoaminen olisi tullut rajata käsittelemään vain minun (nykyisiä) naispuolisia kollegojani; ja että maailmassa on tosiaan naisia, joiden kanssa voi pitää kunnolla hauskaa. Go figure.

Minut kutsuttiin jokin aika sitten viettämään tyttöjen iltaa muutaman entisen kollegani kanssa; näpsäköitä kolmekymppisiä naisia; osa naimisissa, osa (jälleen) sinkkuja. En ollut pitänyt ko. leideihin mitään yhteyttä muutamaa satunnaista Facebook-tykkäystä lukuunottamatta, enkä oikein siis osannut etukäteen ajatella, mitä ilta toisi tullessaan. Päätin kuitenkin hyväksyä kutsun.

Tunnelma oli katossa heti alkumetreistä lähtien. Söimme nyyttäriperiaatteella koottua menua, viini virtasi ja nauru helskäsi. Morkkasimme ex-poikaystäviä, puhuimme nettideittailusta. Nauroimme kyyneleet silmissä kun yksi seurueen jäsenistä kertoi online-kokemuksistaan; muistutti kuulemma South Parkin ‘Chat Roulette’ –episodia:

Opin myös uusia asioita entisistä työkavereistani. Kuka olisi esimerkiksi uskonut, että porukan nuorin, päällepäin niin kovin ujon oloinen, olikin tuoreen avioeronsa myötä uskaltautunut kokeilemaan uusia juttuja seksin saralla kyllästyttyään kerran puolessa vuodessa tapahtuvaan lähetyssaarnaajaan lauantaisaunan jälkeen pimeässä peiton alla; ja oli vapautunut seksuaalisesti löydettyään itsestään sataprosenttisen alistujan ja suuren BDSM*)-fanin!

Minä hykertelin mielessäni, kun muutaman viinin jälkeen nainen kertoi hyvinkin graafisesti viimeisestä alistusseikkailustaan netissä tavatun tanskalaisen miehen luona; oli kuulemma viettänyt viikon sidottuna, piiskattuna ja hyvinkin tyydytettynä. In your face, E.L. James! Näytti jopa valokuviakin, joissa tämä reippaasti XL-kokoinen nainen poseerasi tuhmasti PVC-asuissa, stay-upeissa ja stiletoissa, ylpeänä omasta kehostaan, omasta seksuaalisuudestaan, huokuen onnea jokaisella solullaan. Tämä siis sen jälkeen, kun neljän vuoden avioliitto kariutuessaan oli jättänyt jälkeensä itsestään joka tasolla epävarman nuoren naisen; rikkinäisen, surullisen, yksinäisen, loukatun ilman pienintäkään omanarvontunnon ripettä.

Teki mieli heittää serpentiiniä ilmaan ja puhaltaa vappupilliin. Olin niin onnellinen tämän naisen puolesta. You go girl!

Baarissa meno senkuin parani. Olimme kuin lauma ensi kertaa kevätlaitumelle päästettyjä nautoja (heh). Tilasimme pöydän täyteen drinkkejä ja shotteja, tanssimme Ke$han Timberin tahtiin (siinä meni katu-uskottavuus, mutta enpä jäänyt siinä hetkessä kaipaamaan), nauroimme meitä iskemään tuleville miehille ja kieltäydyimme kauniisti tarjotuista drinkeistä; tämä oli tyttöjen ilta, emme tarvinneet miesten huomiota. Ja totta kai otimme känni-selfieitä, mitenkäs muutenkaan.

Ja tietysti sorruin myös kännitekstailuun. Jossain vaiheessa iltaa oli mielestäni hyvä idea ottaa selfie istuessani pöntöllä. Kuvassa katson kieroon kieli poskella ja näytän…noh, vähemmän hemaisevalta. Päätin sitten lähettää sen Nörttipojalle, joka melkein laski alleen nähdessään kuvan.

Taksi vei kotiin juuri ja juuri ennen neljää aamulla. Onnistuin kuitenkin ottamaan jotakuinkin sivistyneesti, sillä heräsin virkeänä jo ennen kymmentä ja tein sunnuntaiaamun syntiä valmistamalla tuhdin English Breakfastin (dieettiäni uhmaten). No, näytti se vaaka silti tänä aamuna kaksi kiloa vähemmän kuin viime maanantaina.

Breakfast of champions? 

P.S. Seuraava tyttöjen ilta on jo suunnitteilla. Tästä tehdään kuulkaa perinne! 

-------

*) Bondage and discipline, sadism and masochism.