Ladataan...
CougarWoman

Pääsiäisviikonloppu meni suurimmaksi osin väijyessä, olisivatko Lilyn sivut taas pystyssä. Vieroitusoireet olivat odottettua suuremmat! Toivun yhäkin tästä traumaattisesta tapahtumasta.

Loman (ja Lilyn kaatumisen) aikana ei sen kummempia ole tapahtunut.

Paitsi että.

(Joko mainitsin Lilyn kaatumisen muuten?) 

Koska en voinut Pääsiäissunnuntaina heeboilla Lilyssä (sillä Lily kaatui), päädyin taas kerran Pettäjäsivustoille. (Kyllä, menen sinne näköjään vain myös, jos minulla on tylsää.)

Taas oli roskakalaa vaikka kulkukissoille jakaa, kunnes.

Kunnes kolahti ja kovaa. (Juu juu, taas kerran.) Ei ollut tarkoitus, koska Puuseppä ja T, mutta jos tyyppi soittaa sulle ja esittää serenadina Type O Negativen “Love you to death” kitaralla säestäen, ei voi muuta kuin suostua treffeille!

Minulla on ilmeisesti menossa joku maailmanuskontorundi, sillä nyt kolahti tyypin kanssa, joka on alun perin Israelista. Ja sehän tarkoittaa sitä, että nakit ja muusi tarjoillaan kuorettomilla nakeilla.

(Pointsit muuten siitä, että tyyppi ei valinnut em. bändin biisiä “Christian Woman” haha.)

Tulevaisuuden suunnitelmissa on siis mennä kesäkuussa hänen parhaan kaverinsa häihin Israeliin ja jäädä sinne lopullisesti; perustaa rantabaari ja musisoida asiakkaiden iloksi – Mr. Mossad (!!!) kitarassa ja minä örisen mikkiin.

(Mun täytyy varmaan muuten keksiä joku parempi lempinimi, muuten päädyn Israelin salaisen poliisin mustalle listalle. Ja juu mulla on foliohattu päässä tätä kirjoittaessa.)

Niin juu, käännyn sitten varmaan jossain vaiheessa myös juutalaiseksi, sillä hänen sukunsa ei hyväksy shiksaa.  

Jaa mutta –

jospa kuitenkin ensin katsottaisiin tämän päivän lounastreffit – ensitapaamisemme – kunnialla läpi?

Here we go again. Oi vey.

P.S. Mr. Mossad on muuten sinkku. Tämän enempää informaatiota (ikää, ammattia, ulkonäköä ym) en aio antaakaan, sillä piirit on pienet... 

 

Ladataan...
CougarWoman

Töissä on hiljaista. Niin hiljaista, että jos menisi nyt käymään siellä proverbiaalisella huopatossutehtaalla, niin pitäisi varmaan käyttää korvatulppia.

Istun yksin tällä puolella rakennusta, toinen paikalla oleva kollega on yksin toisella puolella. Sen sijaan, että etsisimme toisistamme seuraa, pysyttelemme molemmat omissa lokeroissamme; minä olen jo tänään ehtinyt yin-joogata puolen tunnin session toimiston lattialta käsin, eikä minulla ole mitään hajua, mitä kollegani puuhailee. Katsokoon vaikka pornoa, kuten jokainen tervehenkinen 21-vuotias mies varmaan tekee. 

Eilenkin oli hiljaista. Jopa niin, että menin haahuilemaan pettäjäsivustoille; Logistiikkapomon kanssa viestittelyt ovat vieläkin säästöliekillä (uskon, että hän on yhäkin eroamassa vaimostaan, mikä vaatii nyt kaiken hänen energiansa), Punatukkainen Poika ei voi viestitellä työaikana, ja Messututtavuus...noh, en ole kuullut hänestä melkein viikkoon. Viimeisin viesti oli, että hän potee poskiontelotulehdusta ja on vuoteenomana. 

Joten paskan möivät, ajattelin, ja heitin verkot uudelleen veteen. Kun ei ollut muutakaan tekemistä. Ja oli tylsää.

Nyt on sitten kaksi potentiaalista rakastajaa lisää. Ei paha puolen päivän saldoksi. 

Raksakundi on 22-vuotias sinkku. Sillä on maailman ihanin parta, tummat hiukset ja vihreät silmät kuten Logistiikkapomollakin. (Oho, ja tajusin juuri, että kuten Valokuvaajallakin!) 

Sen kanssa mätsäsi samoin tein; sillä on pysyvä pilke silmäkulmassa ja viestit ovat suurimmaksi osaksi kieli poskessa kirjoitettuja. Sarkasmi on saharankuivaa, ja tyyppi vaikuttaa erittäin älykkäältä. 

Mutta se on 22. Ääääh se on 22, eli minua 18 vuotta nuorempi. Minähän voisin olla sen äiti. Muttakunseonniinihana. Ja fiksu. Ja kypsä ikäisekseen. Se on vähän semmoinen introvertti ja vähän nörttikin, ei juuri käytä alkoholia eikä pidä elokuvista, joissa ei ole kunnon juonta. 

Ja se on näillä näkymin tulossa minun huudeilleni viikon päästä lauantaina. Tämä yksimielinen päätös tehtiin päivän KIKkailun jälkeen. 

Ai juu, se toinen tyyppi. 29-vuotias ja työskentelee autististen ihmisten parissa. Myös kiva, silleen ihan kiva -tyyppisesti. Mutta sen viestit eivät saa minun suupieliäni taipumaan korvia kohti, eivätkä sen selfiet muuta pupillejani sydämenmuotoisiksi. 

"Mä en ole koskaan kokenut jotain tapahtuvan, koska kohtalo tarkoitti niin. Siis ennen kuin aloin keskustelemaan sinun kanssasi." - Raksakundi

...Here we go again..? 

Niin ja - Valokuvaajalta on alkanut tulla varovaisia viestejä. Sisällöltään semmoisia toivottavasti sinulle kuuluu hyvää, ja ajattelen sinua edelleen ihan liian usein. 

En jaksa alkaa analysoimaan, menen nyt vaan virran mukana. Katsotaan, mihin se minut vie. 

Ladataan...
CougarWoman

Kun sain Valokuvaajan jäähyväiskirjeen, luin sen tyynesti; olin jo osannut odottaa sitä. Ymmärsin, miksi Valokuvaaja teki niin kuin teki, enkä siksi ollut surullinen, vain haikea. 

Samana iltana minulle nousi kuume (oliko kyseessä sattuma, vai reagoiko kehoni mieltäni radikaalimmin?), ja vietin loppuviikon köhien keuhkojani pihalle sohvan pohjalla. 

No, ainakin minulla oli aikaa heittää uudet verkot veteen; aktivoin Pettäjäsivujen profiilini, ja aloin heitellä pahimpia roskakaloja takaisin mereen. Joukosta löytyi muutama hyvä potentiaalinen kandidaatti, joitten kanssa jatkoin viestittelyä KIKin puolella. 

Vaikka en Valokuvaajan jäähyväiskirjeen jälkeen itkenytkään (ainakaan paljoa..), olo oli aika apea; edes uudet viestittelypartnerit eivät saaneet minua ensimmäisten päivien aikana nauramaan. Sen sijaan Durex piristi syystervehdyksellä!

Real Feelit menevät varmasti lähiaikoina testaukseen, jahka karsintakierros on ohi ja finalisti selvillä (näistä lisää myöhemmin tällä viikolla). Kombinaatio hymyilytti, piristi; minun kaksi pahettani - seksi ja suklaa - samassa paketissa!

Kunnia ensimmäisistä nauruista jäähyväiskirjeen postauksen jälkeen sen sijaan kuuluu äidilleni, jonka kanssa whatsappailin Durexin paketista.

 

Hmm, minun sukupolveni äidit eivät taida olla ihan perillä ehkäisyvälinefirmojen valikoimasta vuonna 2015.