1: Tee-se-itse

Ensimmäisenä syynä olla iloinen on uusien taitojen oppiminen. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle poikkeaminen on sekä opettavaista että kivaa, ja onnistumisen tunne on mahtava!

Erosin viime syksynä pitkäaikaisesta avopuolisostani. Tämän jälkeen olen saanut opetella liudan uusia taitoja, joita en vuosiin ollut harjoittanut perinteisiin sukupuolirooleihin nojaten. Olen muun muassa asennellut kattolamppuja, korjannut pesukoneen tukoksen ja, itselleni kaikista hyödyllisimpänä, opetellut huoltamaan pyörääni.

Eilen töistä lähtiessäni takarengas oli tyhjä. Harmittelin hieman, mutta nostin pyörän junaan ja pääsin kotiin. Edessä oli mukava ilta fillarinkorjauksen parissa, ja ulkona oli kiva ilma. Verkkarit päälle, työkalut mukaan ja ulos!

Sisärengas piti irroitettuna testatessa ilmaa varsin hyvin, ja tarkasteltuani sen vielä veden alla totesin, ettei siinä vaikuta olevan reikiä. Ei muuta kuin rengas takaisin kuntoon ja täyteen ilmaa. Samalla käsien likaamisella vaihdoin fillarin jarrupalat, oli jo korkea aikakin.

Yleensä ei ole hyvä merkki, jos remontista jää paljon osia yli, mutta nämä ovat vanhojen jarrupalojen prikkoja, jotka menivät metallinkeräykseen. Raksauskottava lika käsissä ei ole ketjurasvaa tai mitään muutakaan vakavasti otettavaa, vaan todiste siitä että pesen fillariani liian harvoin.

Ei paljon kauneusblogia näillä käsillä pidetä! Kynsi-idea on suoraan Saaralta, mutta se ei näissä raksakäsissä oikein näy edukseen.

Fillarin korjaaminen sinänsä on kivaa puuhaa, mutta vielä kivampi on se fiilis siitä, että "tämänkin osasin tehdä itse"! Suosittelen uusien taitojen opettelua, kantapäänkin kautta, sillä on äärimmäisen kiva pyöräillä itse huolletulla pyörällä!
 

Jälkikirjoituksena tosin mainittakoon, että seuraavana aamuna fillarin kumi oli jälleen tyhjä. Ei se tainnutkaan olla ehjä se sisäkumi...