En suostu syyllistymään (bloggaamisesta)

Meinasin aloittaa postauksen selittelemällä. Pyytelemällä anteeksi. Sitä, etten ole tällä viikolla kauheasti kirjoitellut, koska olen aloittanut uuden työn ja siinä on ollut opettelemista. Muutenkin on ollut vähän kiirettä. Mutta sitten päätin, että en kyllä varmasti ala syyllistymään! Voisin pyytää anteeksi sitä, että olen ollut kiireinen enkä ole päivittänyt tällä viikolla blogia kuin "vasta" kerran, mutta en kyllä suostu siihen. Elämässä on jo ihan tarpeeksi muitakin asioita, joista voi halutessaan syyllistyä. Blogin pitämisen täytyy olla itselleni hauskaa, miellyttävää ja inspiroivaa, enkä todellakaan halua, että se aiheuttaa minulle velvollisuutta tai syyllisyyttä. Jollain viikolla postauksia voi tulla viisi ja jollain sitten yksi. Mitä sitten? Se on elämää. En voi syyllistyä siitä, että uuden työn opettelu on vienyt mehut. Te lukijat kyllä aivan varmasti ymmärrätte, että elämääni kuuluu niin paljon muutakin kuin tämän blogin kirjoittaminen.

Olen ylipäätään huomannut, että blogimaailma ja blogin kirjoittaminen vaikuttaa aiheuttavan monelle kirjoittajalle harmaita hiuksia, stressiä ja syyllistymistä. Olette varmaan törmänneet blogimaailmassa ainakin seuraaviin anteeksipyytelyihin:

1) "Anteeksi, että en ole päivittänyt niin ahkerasti tällä viikolla, olen ollut kiireinen/reissussa/keuhkokuumeessa.."

2) "Pahoittelen postauksen kuvien huonoa laatua. Oli oikea kamera huollossa/liian pimeää/vähän kiire ehtiä pippaloihin.."

3) "Pahoittelen, että ensi viikolla postauksia tulee vähän vähemmän, koska lähden matkalle/minulla on tosi kiire viikko/anoppi tulee yökylään.."

4) "Anteeksi, kun olen vastannut niin huonosti kommentteihin! Olen tehnyt niin paljon muita töitä/taistellut nettiyhteyden kanssa/ollut synnytyslaitoksella..."

5) "Pahoittelen, että en ole julkistanut arvonnan voittajaa. Olen hoitanut sairasta lasta/järjestellyt muuttoa/ollut sukulaisen luona sairaalassa.."

6) "Anteeksi, kun tämä postaussarja ei ole saanut jatkoa hetkeen. Syy on se, että minulla ei ole ollut siihen mitään lisättävää/en ole ehtinyt ajatella koko asiaa, koska olen ollut mukana ihmissuhdedraamassa/kadun, että edes aloitin sen."

--

Ehkä vähän ääriesimerkkkejä osa, mutta tajuatte pointin? Blogin kirjoittaminen voi aiheuttaa syyllisyyttä ja tarvetta pahoitella sellaisissa elämäntilanteissa, joissa siihen ei todellakaan ole tarvetta. Itse haluan todellakin uskoa siihen, ettei kenenkään maailma kaadu siihen, etten hetkeen postaisi, ja ettei normaaliin elämään kuuluvia asioita tarvitse pahoitella. Ymmärrän kyllä senkin, että joskus voi haluta kertoa, miksi postauksia ei ole hetkeen kuulunut, mutta ainakaan millekään jatkuvalle anteeksipyytelyn ja pahoittelun tielle en aio lähteä.

Mutta se siitä. Tänään on perjantai ja viikonloppu häämöttää edessä. Meillä on huomenna tiedossa Halloween-bileet ja pääsen pukeutumaan naamiaisasuun. Tarkoituksenani on saada napattua pari kuvaa asustani, jotta voin esitellä sen sitten täälläkin. Oikein ihanaa viikonloppua ruudun sille puolen!<3

-Netta

Share

Kommentit

smagardi
astu harhaan

Mie en kans ymmärrä tota pahoittelua ja anteeksipyytelyä siitä, ettei ole postannut. Ihan niin kuin kirjoittaja olisi lukijoille jotenkin velkaa, koska ei olekaan nyt tällä viikolla ehtinyt elämältään kirjoittamaan mitään blogiin. Siinä vaiheessa, kun anteeksipyytelyjä pitää alkaa harrastaa eletyn elämän vuoksi, on jotain miun mielestä pielessä.

Bloggaajilla, kuten blogin lukijoillakin, on oikea elämä siellä ruudun toisella puolella ja se on jotain, mitä jokaisen pitäisi sisäistää.

Nettanen

Joo, just toi, että mitäs velkaa tässä kenellekään ollaan? Ja mua myös ihan lukijanäkökulmastakin ärsyttää se anteeksipyytely. Yhdessä lukemassani blogissa sitä tapahtuu niin usein, että se häiritsee jo lukukokemusta. Ei hyvä :(

Se virtuaalimaailman ulkopuolella tapahtuva elämä on kuitenkin se prioriteetti nro 1 ja toisaalta ilman sitä ei olisi kyllä yhtään mitään kirjoitettavaakaan. Joten miksipä sitä anteeksi pyytelemään :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.