Juhannuksesta, mökkeilystä ja somesta

Juhannus 2017 on nyt paketissa ja mieleen siitä jäänee tänäkin vuonna viileä sää. Juhannusaaton aattona täällä Helsingissä satoi järkyttävän kokoisia rakeita ja juhannusaattona Päijät-Hämeessä olisi ollut käyttöä toppatakille. Sääjumalat eivät taida nykyään olla ollenkaan juhannuksen puolella. Onneksi hyvä seura, grilliruoka, sauna ja viini lämmittävät, ja rohkenimme lähteä perinteiseen tapaan tanssilavallekin, ja siellä lämmöistä piti puolestaan huolen hyvä seura ja Sami Saaren live-esiintyminen ja tietysti tanssiminen.

Huvittaa, että kuvasaldoni juhannukselta on ihan olematon. Otin järkkärin mukaan, jotta voisin napata kivoja fiiliskuvia muistoksi, mutta kuvaaminen unohtui aivan tyystin. Nappasin muutaman kuvan lähinnä kukkasista lähes heti mökille saavuttuamme, mutta sen jälkeen kamera unohtui jonnekin. Puhelimellakaan en kuvia ottanut. Vasta kotona, kun katselin Instagramista muiden ihmisten juhannuskuvia ja -videoita, tajusin etten itse ottanut sellaisia oikeastaan lainkaan. En edes mitään kivaa juhannusneito-kukkaseppele-järvi -yhdistelmää. Jäin miettimään, onko kuvien puute merkki siitä, ettei ollut mitään kuvattavaa, vai siitä, että oli niin hauskaa että kuvaaminen jäi.

Päädyin siihen lopputulemaan, että kun on oikein hauskaa ja paljon tekemistä, ei todellakaan mieti snäppäilyä tai selfieiden ottamista. Kun keskittyy siihen, etteivät grilliruoat kärähdä tai että saunaan varmasti saadaan tulet, ollaan niin oikeiden ja aitojen asioiden äärellä, ettei tule miettineeksi, millaisen kuvan tilanteesta saisi. Miten ihanan virkistävää! Oikeastaan tuntui vähän hassultakin sitten katsella niitä muiden ihmisten juhannuskuvia - miksi kuvasitte, ettekä vain keskittyneet nauttimaan, rentoutumaan ja pitämään hauskaa?! No ei sillä, tykkään kyllä itsekin usein ottaa muutaman kuvan muistoksi.

Ja toisaalta, tämä sukumökki sijaitsee sen verran metsän keskellä, ettei oma kännykkäni suostu oikein menemään siellä nettiin. Ja se vasta suuri onni ja siunaus onkin! Niinä muutamina kertoina vuodessa, kun tuolla vierailemme, saan vähän automaattisestin pienen someloman. Se tekee kyllä nykyihmiselle hyvää. Toisaalta huvittaa ajatella, että jo pari päivää ilman nettiyhteyttä on nykyajan ihmisille jotain ihmeellistä. Toista se oli vielä pari vuosikymmentä sitten, kun mökille lähtiessä lankapuhelin jäi kotiin ja kukaan ei todellakaan tavoittanut mökkiläisiä kuin korkeintaan pullopostilla (ja netistä nyt ei ollut tietoakaan). Loma oli oikeasti lomaa kaikesta uutistulvasta ja vain totaalista erakoitumista oman porukan kesken. Olenkin usein miettinyt, että joskus kun menemme mökille pidemmäksi aikaa, laitan oikeasti puhelimen kiinni ja pidän sen vaikka autossa koko reissun ajan. Täytyy kyllä ihan oikeasti ottaa se toteutukseen, kunhan vain nyt joskus ehtisimme mökkeillä vähän enemmän ajan kanssa. Tällainen somepaasto olisi varmasti tosi voimauttavaa.

 

Somesta vielä siihen juhannukseen.. Nimittäin, tämä oli nyt viides juhannukseni tuolla samalla seudulla. Ensi vuonna ikioma mökkimme on toivottavasti siinä kunnossa, että pääsisimme viettämään juhannusta siellä. Perinteet ovat tietysti kivoja ja juhannuksen vietto tällä nykyisellä meinigillä on ollut kivaa, mutta ihminen kaipaa välillä vaihtelua ja haluaisimmekin kokeilla seuraavaksi, millaista on juhannusmeininki Itä-Uudellamaalla. Mökkiremonttimme on siinä vaiheessa, että juhannuksenvietto mökillämme onnistui jo tänä vuonna melkein, muttei ihan. Tapetit ovat nyt paikallallaan ja seuraavaksi vielä maalataan lattia ja laitetaan keittiö kuntoon. Sitten pystyy meidän omalla mökillämmekin vihdoin yöpymään :)

Kivaa oli kyllä myös pitkästä aikaa yöpyä tällä mökillä ja nähdä monia tuttuja ihmisiä reissun aikana. Grillattuakin tuli ihan riittämiin ja puusaunassa saunottua, mutta talviturkkia en uskaltanut tuossa jääkylmässä kelissä vielä heittää. Toivotaan nyt sormet ja varpaat ristissä, että se hellekin vielä joskus tänne löytäisi!

Share

Kommentoi