Suomen kesä on puutarhurille liian lyhyt

Otsikko olisi yhtä hyvin voinut kuulua, että "Suomen kesä on mökkeilijälle liian lyhyt". Varsinkin tämä kesä 2017, joka oli se kuuluisa "lyhyt ja vähäluminen", tosin tänä vuonna kyllä vielä juhannusaattonakin satoi ainakin Helsingissä niin paljon rakeita, että maa oli aivan valkeana. Se siitä vähälumisuudesta siis.

Mutta totta tosiaan, jos Suomen kesä muutenkin tuntuu liian lyhyeltä, niin oman mökin hankinnan jälkeen se siltä vasta tuntuukin. Varsinkin, kun meidän mökkimme oli vielä viime talven remonttipölyn peitossa, emmekä voineet kuin käväistä siellä tunnin-parin ajan vähän katsomassa, että paikat ovat kunnossa. Nyt remontti on sisätiloissa jo lähes valmis, mutta ei se kyllä muuta sitä tosiasiaa, että mökkeilijälle ja puutarhurille kesä on sitä ehdotonta kulta-aikaa.

Meidän mökkimme ei sijaitse missään metsän keskellä, vaan hyvin vehreällä puutarhatontilla, joka on muotoutunut nykyiseen muotoonsa koko talon 100-vuotisen historian ajan. Siksi itselleni mökillä olossa yksi tärkeimmistä asioista onkin pihahommat. Meille on oikeastaan muotoutunut kuin huomaamatta miehen kanssa sellainen työnjako, että hän on päävastuussa remontti- ja huoltotöistä ja minä taas vastaan puutarhanhoidosta. 

Olin innokas puutarhuri jo aikoinaan vielä vanhempieni luona asuessani, olipa minulla tuolloin ikioma kasvihuonekin, jossa kasvatin muun muassa chilejä ja tomaatteja jo 14-vuotiaana. Mökille emme ole kasvihuonetta ainakaan vielä hankkineet, koska kasvihuonekasvit vaativat säännöllisempää kastelua ja ainakin vielä tänä kesänä mökkeilymme oli epäsäännöllistä muun muassa keskeneräisen remontin vuoksi. Kasvimaa meillä on kuitenkin ollut niin viime- kuin tänäkin kesänä.

Viime viikonloppuna oli vielä aivan upean aurinkoinen ja lämmin keli, ja niinpä riensimmekin mökille pihatöihin. Leikkasimme ylipitkäksi kasvanutta nurmikkoa, nostimme kasvimaasta viimeiset perunat ja minä laitoin pihaan muutamia syysistutuksia, kuten nuo kuvassa näkyvät kanervat. Kuvittelin, että pihalla olisi myös jo paljon haravoitavaa, mutta hämmästyksekseni puissa oli vielä lähes vihreät lehdet, eikä niitä ollut putoillut vielä paljoakaan. Haravoiminen jää siis ensi kertaan, samoin kuin kasvimaan kääntäminen ja kalkitseminen sekä vesipostin lämmitysten asennus talven varalle.

Puutarhanhoito on kyllä harrastus, jossa (varsinkin Suomessa) oppii väkisinkin pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Kasvukausi on niin kovin lyhyt, että vähänkin suuremmat muutokset tapahtuvat hitaasti ja ajan mittaan. Kasvit kasvavat omaa tahtiaan (eli suhteellisen hitaasti) ja yhtenä kesänä ehtii tehdä vain rajallisen määrän asioita. Kuten jo kerroinkin, on tämä puutarha yli sata vuotta vanha ja vaikka se onkin pääsääntöisesti kaunis ja hyväkuntoinen, vaatii se tietysti myös paljon uusimista. Edelliset, iäkkäät omistajat eivät olleet enää ihan hirveästi jaksaneet panostaa puutarhanhoitoon ja siksi meidän pitääkin paikoittain tehdä myös raivaustyötä. Kirsikkapuista osa on päässyt kuolemaan ja niitä pitää kaataa, jotkin kasvit ovat päässeet liian valloilleen ja etanat ja muurahaiset ovat päässeet villiintymään.

Ja tietysti pihaa haluaa myös muuttaa hieman enemmän omannäköiseksi. Tällä erää olen ehtinyt istuttamaan uusia kasveja vasta yhdelle pienelle alueelle; oven läheisyydessä olevalle naapurin rajalle. Olen istuttanut siihen viisi tuijaa tuomaan hieman näkösuojaa naapuriin (sitten, kun ne joskus tuosta kasvavat), ja niiden lisäksi hieman kauniita mehikasveja. Mutta tämä on tietysti suurella pihallamme vain murto-osan kokoinen alue, ja toiveissani on uudistaa monia muitakin alueita itse valitsemillani kasveilla. Haaveilen lisäksi jopa jonkilaisesta pienestä vesi-altaasta. Puuhaa siis riittää, ja siksi välillä harmittaa ihan hirveästi, että yhdessä kesässä ehtii tehdä vain murto-osan siitä, mitä haluaisi. Toisaalta se on myös iso opetus tällaiselle hätähousulle - elämässä ja puutarhanhoidossa kaikkea ei voi, eikä pidäkään, saada heti.

Kiitos kesä 2017, olit meille mökkeilijöinä kuitenkin ihan hyvä. Aurinko paistoi useimmiten, kun mökillä olimme. Saimme kasvimaan satona perunaa, sipulia, salaattia, yrttejä, kurkkua, herneitä, raparperia, marjoja, omenoita ja luumuja. Niin paljon, että niitä on lahjoitettu sukulaisille ja ystävillekin. Pystyimme suihkutella ulkosuihkussa ja ottaa vähän aurinkoakin. Ensi kesänä hankimme nätimmät ulkokalusteet ja keksimme jotain, jotta nurmikonleikkuuta olisi hieman vähemmän. Yritämme myös opettaa tuon suuren ja pelottavan vahtikoiran uskomaan, ettei ruohonleikkuri ole vihollinen ja ettei kaikille ohikulkijoille tarvitse haukkua.

"Anyone who has time for drama is not gardening enough" -Tuntematon

Lue myös:

Terveisiä puutarhasta

Saunattoman mökin pelastus - ulkosuihku

Puutarhaunelmia ja kesän odotusta

Share

Kommentoi