Ladataan...
In Detail

Tänään mikään ei käy.

Herään siihen, että puhelimeni on täynnä viestejä. Olen kolme tuntia myöhässä töistä, sillä luulin vuoron alkavan vasta iltapäivällä. Kerään itseni sängystä paniikissa ja heittelen kirosanoja ympäri asuntoa. Haukun itseni kaikin mahdollisin tavoin ja soitan taksin. Enhän muuten ehdi töihin millään. Puolituntia myöhemmin könyän taksiin tukka märkänä miettien mitä kaikkea unohdin kotiin. 

Töissä päivä ei lähde käyntiin. Sormet tuntuvat puupölkyiltä jotka painavat mennessään kaikki tarvitsemattomatkin näppäimistön pylpyrät alas. Kun pitäisi olla nopea kirjoittamaan, ei hidas ja hyödytön. Oikean käden etusormeenkin sattuu koska en ole koskaan opetellut kymmensormijärjestelmää. Nakutan näppäimiä kuin viisi vuotias: about yhdellä sormella kummastakin kädestä. 

Saan tietää, että jään duuniin korvaamaan aamun puuttuvat tunnit. Ottaa päähän. Tyyppi pääsee jo kolmelta ja oltaisiin voitu viettää ilta yhdessä. Oma vika pikku sika.

Hei! Mitä jos levitän negaation sitten koko loppu päivään! Näin se tulee menemään: Illalla töissä on kiire tai päinvastoin ei mitään tekemistä. Kaupassa saan salaraivarit valikoimalle ja en osta mitään. Bussi ei tule ja odotan sitä helteessä hikipäänä. Bussi on täpötäynnä ja ajaa suoraan ohi. Bussi on täpötäynnä ja vieressä seisovan miehen kainalo ei tuoksu ruusuilta. Olen myöhään kotona ja mieleni vaatii saada mennä heti nukkumaan. En saa unta koska on niiiin törkeän kuuma.

Tänään mikään ei käy. Tai no. Ainakin kotona odottaa tyyppi. Se käy. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
In Detail

Ensin nähdään. Nähdään toisen kerran. Todetaan, että toista on ihan kiva katsella joten nähdään vielä kolmannen kerran.

Sitten tunnustellaan. Kepillä jäätä nimittäin. Kokeillaan onko sopivaa istua näin lähelle. Saako tyypin keittiössä käyttää mitä tahansa laseja. Saako jättää hammasharjan kylpyhuoneeseen kymmenennellä yökyläkerralla .

Sittemmin löytää itsensä pesemässä pyykkejä ilman mitään häsellystä siitä, että oliko siellä nyt omat vai toisen alkkarit.  Avaamassa tyypin koneen katsoakseen lempisarjaansa tyypin netflixistä. Vain koska voi. Toinen yllättää sut iloisesti teatteritreffeillä. Ostat hänelle vastalahjaksi tyypin lempparikarkkeja viikonlopuksi.

On ihan megaoutoa miten tällaiset asiat tapahtuu. Huomaamatta ja niin nopeasti. Ensin ollaan kuin kaks lumiukkoa omissa kuplissa. Sitten ollaan samassa kuplassa. Yhteisessä kodissa, yhteisessä kaveripiirissä tai yhteisessä harrastuksessa.

Onnea on.

- Alexa

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
In Detail

Mietin tänään bussissa miksi muutin ulkomaille ja yllätyin päänsisäisestä seesteisyydestä. Olen nyt asunut täällä yli kuukauden. Alkuperäisiä ponnahduslautoja muutolle oli kyllä muutama painavakin mutta nyt olen jotenkin tajunnut asian laidan.

Aluksi tuntui, että nyt kun muutan heitän omat unelmat kaivoon koska muutan toisen ihmisen perässä ja kysyin itseltäni monesti että mitä olen oikeen tekemässä? Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin niin olen nyt tullut siihen tulokseen, että tulin tänne itseni takia. Vähän niinkuin etsimään itseäni. 

Olen tähän asti tiennyt tarkalleen mitä haluan ja tehnyt asioita jotka edesauttavat sen saavuttamista. Nyt kuitenkin tuntuu, että miksi? Miksi en nuorena ihmisenä ottaisi vähän taukoa unelmistani ja katsoisi mitä muuta on tarjolla. Nyt tulee päivän vinkki: Unelmista saa ottaa taukoa. Ja unelmia saa vaihtaakin.

Ehkä en löydä itseäni huomenna, enkä ensiviikolla tai edes ensivuonna. Tai ehkä koskaan. Ei se haittaa. Elämää se on kaikki kuitenkin.

- Alexa

ps. Eka postaus!

Share
Ladataan...