Ladataan...
do you remember

Kesäloma on jo ihan kulman takana –  kahden viikon kuluttua viimeinenkin työvuoro ennen lomaa on paketissa ja reilu kolme viikkoa vapautta edessä! Leijonanosa tulevasta lomasta kuluu Skotlannissa, jonne suuntaamme vajaan parin viikon mittaiselle roadtripille. Lennot ja auto on varattu jo keväällä ja kaikenlaisia suurpiirteisiä reittisuunnitelmia on kyllä tehty, mutta muuten kuviot tarkentuvat vasta paikan päällä

Neist Point

Eilean Donan

Suunnitelmien ympäripyöreydestä huolimatta jonkin verran on tietysti ehditty pohtia, miten reilun viikon reissusta saisi eniten irti. Ajatuksena olisi aloittaa kiinnostavimmista kohteista eli Skotlannin länsirannikosta saarineen ja sen jälkeen kierrellä muuta maata sen mukaan, miten aikaa jää. Ainakin Glasgow ajateltiin skipata tällä kertaa suoralta kädeltä eikä Edinburghiinkaan ole mitään polttavaa tarvetta päästä juuri nyt, sillä kaupunkiin ehtii tutustua joskus toiste vaikkapa viikonloppuloman merkeissä!

Tämänhetkinen suunnitelma on siis ajella suoraan Edinburghin lentokentältä ensimmäiseksi yöksi Trossachsiin, kartalta suht sattumanvaraisesti valittuun, Google Earthin perusteella sopivan suloiseen pikkukylään. Trossachsista huristellaan pikku hiljaa Isle of Skyelle, josta jatketaan lautalla luoteisrannikon saarille. Kun saarimaisemista on saatu viimein saatu tarpeeksi, otetaan lautta takaisin pääsaaren pohjoisosaan ja sen jälkeen ajellaan ympäri ylämaita ja koillis- ja itärannikkoa. Vikat pari päivää pyöritään sitten vielä Edinburghissa, jos vielä kaiken muun jälkeen ehditään.

Isle of Skye

Tiesin Skotlannista ennakkoon linnat, nummet ja lampaat ja se riitti matkakohteen valintaan. Googlailun ja Lonely Planetin selaamisen myötä olen kuitenkin kerännyt kartalle muutaman must see -pisteen, joiden kautta ajomatkan olisi hauska kulkea: Potter-leffoistakin tuttu Glenfinnanin silta, Eilean Donan -linna, Neist Point majakoineen sekä tietysti Loch Ness (olkoonkin klisee). Näiden ohella reitillä prioriosoidaan huikeita vuori- ja järvimaisemia ja kiinnostavia viskitislaamoja. Erityisesti tahtoisin päästä tutustumaan Skotlannin vanhimpaan tislaamoon, Strathislaan, mutta matkaseuran tuntien pysähdytään taatusti muutamassa muussakin...

Glenfinnan

Kuvat: Unsplash

Share

Ladataan...
do you remember

Joskus viime vuodenvaihteen aikoihin Facebook-feediin tupsahti mainos Rammsteinin Tallinnan-keikasta laiva- ja hotellipaketteineen ja vain muutamaa hetkeä ja klikkausta myöhemmin sähköpostiin kolahti varausvahvistus reissusta. Olen jo vuosia halunnut nähdä Rammsteinin livenä, mutta viime vuosien parin Suomen-keikan kohdalla homma on kaatunut aikatauluihin ja bändistä kiinnostuneen seuran puutteeseen. Nyt päätin etten anna minkään tekosyyn estää, ja viime viikonloppuna suunnattiin siis Tallinnaan katsomaan yhtä lempibändeistäni!

Nytkin vaihtoehtona olisi ollut paria päivää aiempi Rockfest Vantaalla, mutta liput sinne olivat suhteettoman kalliit etenkin kun kattauksen muut bändit eivät niin kiinnostaneet: laivamatkat, hotelliyö ja keikkalippu yhteensä maksoivat nyt 50 euroa enemmän kuin pelkkä festarilippu Vantaalle. Lisäksi aavistelin Itämeren toisella puolen olevan kovempi keikkameininki, enkä ollut väärässä. Laululavalle oli myyty yli 65 000 lippua eli yli tuplasti Suomen-keikkaan verrattuna ja toisin kuin Vantaalla siellä ei jouduttu himmailemaan pyrojen ja muiden efektien suhteen!

Laululava keikkapaikkana yllätti iloisesti: rinteeseen nousevassa yleisössä kaukaakin näki lavalle hyvin, joskin onnistuttiin muutenkin saamaan superhyvät paikat, vaikka oltiin paikalla vasta tuntia ennen h-hetkeä. Valtavasta ihmismassasta huolimatta mihinkään kaljatiskiä lukuun ottamatta ei tarvinnut jonottaa suhteettoman pitkään ja juomapuolen jonotusongelmaan ratkaisu löytyi viinikojulta, joka ei selvästi vedonnut Rammsteinin kohderyhmään samalla tavalla kuin se perinteisempi vaihtoehto. Vinkkua annosteltiin ja hinnoiteltiin muuten kätevästi 15cl välein – yksi annos muovilasiin, tuplat pieneen muovituoppiin ja triplat perinteiseen, muoviseen kaljatuoppiin. Ehkä vielä joskus Suomessakin... 

Itse keikkaa on ihan turha yrittää kuvailla; Rammsteinin joskus livenä nähneet tietävät kyllä. Koko setti oli silkkaa timanttia, enkä ole hetkeen ollut niin onnellinen kuin juuri silloin juuri siinä keikkaflow'ssani leijuessa. Ei ole muuten epäilystäkään, että mikään pitäisi minut poissa, kun Rammstein jatkossa eksyy lähiseuduille.

Share

Ladataan...
do you remember

Kesäaikaan siirtyminen sujuu älypuhelinten aikakaudella kuin huomaamatta, joskin aamu on ollut jopa sunnuntaiksi suhteettoman tahmea ja hidas. Päivän ohjelmassa ei kuitenkaan ole sen kummempia, joten ajattelin suosiolla lorvia vielä hetken verran peiton alla ja nousta täältä vain seuraavan kahvikupillisen perässä keittiöön. Tuleva työviikko alkaa onneksi lyhyellä iltavuorolla eikä arjelle tarvitse vielä tänään uhrata ajatustakaan, vaan saan venyttää viikonloppua vielä hitaaseen maanantaiaamuun!

Sunnuntain suurin haaste on valita joululahjaksi saamastani piiraskirjasta jotain leivottavaa illaksi, ja jossain vaiheessa sängyn pohjalta olisikin kai suunnattava ruokakauppaan. Lupasin tehdä ruokaa ennen kuin toinen tulee töistä kotiin ja pohdin, josko yllättäisin tekemällä lisäksi jotain kivaa jälkkäriksi. Makeiden herkkujen suhteen valinta on sitä paitsi helpompi, sillä suklaa-avokadopiiraan leipominen on ollut suunnitelmissa jo pitkään. Suolaiselta puolelta arvon vielä kantarelli- ja parsa-pinaattitäytteen välillä – näin harmaana päivänä houkuttelisi syksyinen sienipiiras, mutta ehdin muuttaa mieltäni vielä moneen otteeseen ennen kuin pääsen ruokakauppaan asti...

Share

Pages