Ladataan...
do you remember

Ehdin elää melkein koko kesän tietämättömänä Punavuoreen toukokuussa avatun Levainin olemassaolosta siitäkin huolimatta, että taustajoukoissa vaikuttaa Tomi Björkin BW Restaurants ja blogihuomiotakin paikka on jälkikäteisgooglauksen perusteella ehtinyt niittää jo ihan kiitettävästi. Onneksi kaveri oli bongannut jostain leipomon, kahvilan ja ravintolan risteytyksen ja ehdotti aamiaistreffejä!

Aamiaislistalla oli kaikenlaista herkullista, mutta tein tällä kertaa turvallisen valinnan ja päädyin avokadoleipään. Kaveriksi tilasin Pasteis de Natan eli portugalilaisen leivoksen, joka on ilmeisesti juureen leivotun leivän ohella parasta, mitä Levain tarjoaa. Avokadoleipä ei ihan yltänyt esimerkiksi Kuuman vastaavan tasolle, mutta ulkonäöltään vaatimaton leivos sen sijaan onnistui korkeista odotuksistakin huolimatta yllättämään iloisesti!

Minileivoksen lisäksi erityisesti ilahduttivat järkevät hinnat ja se, että kaikki aamiaislistalla myytiin erikseen: leivän, leivoksen ja kahvin hinnaksi tuli vähintäänkin kohtuullinen 12 euroa. Esimerkiki Storyssä – yhdessä lemppariaamiaispaikoistani – erikseen tilattujen Eggs Benedictin ja kahvin yhteishintaan pari lisäeuroa heittämällä saa aamiaistarjottimen, johon edellisten lisäksi kuuluu appelsiinimehu ja täytetty briossi. Tarjoukseen on tietysti tartuttava ihan jo pelkästään tuorepuristetun mehun vuoksi ja sitten voikin miettiä mitähän hittoa sitä tekisi sillä sämpylällä, kun pelkässä benedictissäkin riittää vatsan täytettä perusaamupalaa enemmän. 

Aamiaisen lisäksi Levain tarjoilee myös lounasta ja illallista, myy leipää (tietysti, leipomo kun on) ja toimii olohuonehenkisenä viini- ja cocktailbaarina. Syitä palata takaisin siis riittää! Ehkäpä seuraava visiitti iltojen pimennyttyä viinilasillisen äärelle?

Levain, Kankurinkatu 6 (ma-pe 8-21, la 9-16)

Share

Ladataan...
do you remember

Skotlannin-reissunkin kuulumiset ovat vielä kertomatta täällä blogin puolella, mutta seuraava matkakohde on jo tiedossa: suuntaan muutaman viikon kuluttua pitkäksi viikonlopuksi Kööpenhaminaan! Kohde ei sinänsä ollut vapaavalinnainen – kyseessä on ikävänlievitysmatka Köpiksessä parin kuukauden työreissussa olevan poikaystävän kainaloon – mutta keksisin huonompiakin paikkoja viettää alkusyksyistä viikonloppua.

Sen kummempia suunnitelmia minilomalle ei ole, mutta Tivoliin on toki päästävä ja huhujen mukaan Köpiksessä on poikkeuksellisen paljon poikkeuksellisen hyviä ravintoloita. Ainakin vanhaan varastohalliin rakennettu street food -keskittymä kiinnostaa! Olisin myös halunnut illalliselle kuuluisaan Nomaan, mutta (lompakon onneksi) kahden Michelin-tähden rafla on juuri tänä vuonna kiinni muuton ja muiden uudistusten vuoksi...

Edullisimmat lennot Helsingistä Köpikseen ajoittuvat joko tuskaisen aikaiseen aamuun tai vähän liian myöhäiseen iltaan, ja kahdesta pahasta valitsin ensimmäisen vaihtoehdon aamuyön herätyksineen. Olen perillä perjantaiaamuna jo ennen yhdeksää, joten saan kierrellä kaupunkia koko päivän itsekseni ennen kuin toinen vapautuu töistä. Ajattelin etsiä jonkin kivan aamiaispaikan, pistäytyä yhdessä kaupungin museoista, (yllättävän monista) linnoista tai ehkä kasvitieteellisessä puutarhassa ja kiertää ne lempikaupat, jotka eivät ole vielä rantautuneet Helsinkiin.

Kaikki raflasuositukset ja must see -vinkit niin turisteilun, sivukatujen pikkuputiikkien kuin muidenkin piilotettujen helmien suhteen ovat enemmän kuin tervetulleita!

Kuvat Unsplash (1. kuva Chris Lawton, 2. ja 4. kuva Nick Karvounis, 3. kuva Shane Rounce)

Share

Ladataan...
do you remember

Olisi huijausta väittää, etten olisi jo täysin valmis syksyyn. Poikaystävä lähti tänään parin kuukauden työreissuun maailmalle ja yhteisen kesän loppuessa olen ihan valmis hyppäämään seuraavaan vuodenaikaan. Ajattelin yrittää vältellä ikävää keskittymällä niihin itselle tärkeisiin juttuihin, joille en aina yhteisen arjen keskellä osaa järjestää aikaa: käsitöihin, liikuntaan, lukemiseen ja bloggaamiseen. Lukeminen ja käsityöt etenkin ovat varsin syyshenkistä tekemistä eli ei siis ihmekään, että kaipaisin jo enemmän pimeneviä iltoja kuin intiaanikesää!

Suuntasin heti maailmanmatkaajalle heipat sanottuani kirjastoon ja kiikutin kotiin kasan lukemista – löysinpä hyllystä yhden neulekirjankin. Valitsin saman tien kirjan kauneimman, lämpimän neuletakin ohjeen, ja ajatuksena olisi saada se valmiiksi ennen syys-lokakuun kirpeitä aamuja! Jos inspiraatiota riittää vielä projektin valmistuttua, voisin viimein tarttua sukkapuikkoihin ja neuloa elämäni ensimmäiset villasukat. Asetin itselleni saman tavoitteen myös viime talvena (ja ehkä muutamana aiempanakin), mutta loppujen lopuksi langasta syntyi kolme paria lapasia eikä yhtäkään sukkaa...

Neuleprojektin lisäksi päätin vuosien jahkailun jälkeen rohkaistua ja mennä matonkudonnan kurssille. Puolet elämästään mattoja kutoneen mummon myötä meillä kotona on aina ollut mattoja enemmän kuin paljasta lattiapintaa, eikä koti tunnu kodilta ilman räsymattoja. Mummo ei kuitenkaan ole kutonut enää vuosiin ja lapsuudenkodin varastosta Helsinkiin mukanani muuttaneet retromatot vetelevät viimeisiään, joten täytynee tarttua tuumasta toimeen ja kutoa itse itselle mieleiset matot. Helsingin työväen opiston esitettä selaillessa löysin kurssin, joka sopisi kalenteriin just eikä melkein, joten toivottavasti mahtuisin mukaan!

Neuleohjeiden lisäksi kirjastosta tarttui mukaan pari sellaista kirjaa, jotka olen kiikuttanut kotiin jo kertaalleen aiemminkin: Marie Kondon Siivouksen elämänmullistava taika sekä Gretchen Rubinin Tee siitä tapa. KonMarin luin pari vuotta sitten yhdeltä istumalta, mutten ensin innostunut animistista ajatuksista. Jotain jäi siitäkin huolimatta kai takaraivoon muhimaan, sillä muutamaa kuukautta myöhemmin kävin läpi koko omaisuuteni puolivahingossa pitkälti kirjan ohjeiden mukaisesti. Nyt muuton lähestyessä voisi olla uusintakierroksen aika, jotten kanna uuteen kotiin turhaan sellaista, mitä en sinne tarvitse tai halua.

Rubinin tapakirja puolestaan jäi aikoinaan kesken, mutta aihe kiinnostaa edelleen ja siksi ajattelin kokeilla vielä toistamiseen. Saman kirjailijan The Happiness Project oli superhyvä ja olen taas pienen tauon jälkeen löytänyt uudelleen Happier with Gretchen Rubin -podcastin, joten en jaksa hetkeäkään uskoa, että kirja olisi aiemmin jäänyt lukematta absoluuttisen huonouden takia. Ehkä hetki olisi tällä kertaa oikeampi ja lukija valmiimpi? (Tai sitten ei ja kirja jää taas kesken, mutta niin kuin Rubin itse podcastissaan joskus totesi, on turhaa tuhlata aikaa tylsän kirjan lukemiseen.)

Share

Pages