Ladataan...
do you remember

Kalenteri tietää kertoa, että palasin Köpiksen reissulta jo kolme viikkoa sitten, vaikka voisin vannoa ettei kuun vaihteesta ole vielä niin kauan. En silti valita – kiitos ohi hujahtaneiden viikkojen jäljellä on enää muutama päivä ennen kuin poikaystävä palaa kotiin ja arki jatkuu viimein kaksin.

Mutta, Köpiksen kuulumisiin! Aamulento laskeutui Kööpenhaminaan jo kahdeksan aikaan perjantaina, joten ennätin turisteilla melkein koko päivän itsekseni ennen kuin koko reissun varsinainen syypää vapautui töistä. Kävin renessanssilinnassa, kapusin kaupungin toiseksi korkeimpaan torniin ihailemaan maisemia, söin lounasta ravintolassa jonka seinät oli vuorattu nahkakantisien kirjojen täyttämillä hyllyillä ja fiilistelin säätä, joka aina hetkittäin tuntui enemmän kesältä kuin alkavalta syksyltä.

Tunnustan, että hämmennyin vähän siitä, miten paljon historiaa Kööpenhaminassa oikein onkaan – kaiken design- ja ruokahypen keskellä en yhtään tajunnut, että kaupunki voisi tarjota paljon muutakin. Linnoista ja erilaisista museoista oli kaikenlaisten matkavinkkien perusteella lähinnä runsaudenpula, mutta linnanneitoromantiikka mielessä valitsin kohteeksi 1600-luvun alussa rakennetun Rosenborgin linnan. Satuin paikalle samaan aikaan kai historian oppitunnilla ekskursiolle lähteneiden koululaisten kanssa, mutten itse edes yrittänyt pysyä kärryillä siitä, mikä Christian tai Fredrik milloinkin oli ollut vallan kahvassa vaan keskityin suosiolla ihmettelemään peilisaleja, kristallikruunuja ja kattomaalauksia.

Ennen reissua olin suunnitellut kiipeäväni katselemaan Köpistä lintuperspektiivistä kaupungin korkeimpaan torniin Christiansborgin linnaan. Suunitelmat kuitenkin muuttuivat lennosta, kun perjantaina lounaspaikkaa etsiessä bongasin Rundetårnin näköalapaikkoineen. Mitäpä sitä siis merta edemmäs kalaan. Christiansborgin torni olisi ollut vielä vähän korkeampi ja ilmainen, mutta Christiansborgin torniin verrattuna Rundetårnin kattotasanne oli kuitenkin v a l t a v a eikä turisteja nimeksikään. Suosittelen!

Lauantaina suunnattiin lounaalle Copenhagen Street Foodiin Papirøenin saarelle. Kanavan rannalle vanhaan tehdashalliin oli rakennettu vieriviereen lukemattomia ruokakojuja, joiden välillä valitseminen osoittautui suht mahdottomaksi tehtäväksi. Alkuiltapäivän ruuhkasta huolimatta onnistuttiin bongaamaan vapaat rantatuolit kanavan reunalta ja unohduttiin siihen useammaksi tunniksi nauttimaan auringosta ja ihmettelemään ohi lipuvia turistipaatteja. Palataan Copenhagen Street Foodiin ja muihin ruokajuttuihin kuitenkin vielä myöhemmin erillisen ravintolavinkkipostauksen merkeissä!

Street food -hallin vieressä on modernin taiteen museo Copenhagen Contemporary, jonka pihalla olisi saanut osallistua Yoko Onon installaatioon raapustamalla oman unelmansa pienelle paperisuikaleelle ja ripustamalla sen museon edessä seisovien puuntaimien oksille. Jälkikäteen vähän harmittaa, etten pysähtynyt hetkeksi raapustamaan unelmiani paperille muiden nimettömien, vierailla kielillä kirjoitettujen lappusten joukkoon...

Venähtäneen street food -lounaan jälkeen suunnistettiin Nyhavniin, jossa värikkäät talot kanavan rannalla näyttivät tismalleen samalta kuin postikorteissa. Hain meille matkalla jostain pienestä leipomosta leivokset ja jäätiin niiden kanssa istuskelemaan kanavan äärelle ennen kuin siirryttiin talojen taakse katoavien valonsäteiden perässä vielä hetkeksi yhdelle monista rannan ravintoloiden terasseista. 

Illalla mentiin vielä Tivoliin, tietysti, kun kerran Köpiksessä oltiin. Ja mikä Tivoli! Hattara ja vuoristorata olisivat olleet jo tarpeeksi ruokkimaan huvipuistorakkauttani, mutta kahdeksankymmenen metrin korkeudella pyörivä keinukaruselli nousi (kirjaimellisesti) koko viikonlopun kohokohdaksi. Jännitin etukäteen niin, että olisin varmaan jänistänyt vielä laitteeseen jonottaessakin ellei poikaystävä olisi pitänyt kädestä kiinni, mutta lopulta korkeuksissa keinuessani olisin tahtonut jäädä katselemaan illan viimeistä valonkajetta horisontissa ja kaupungin valoja loputtomiin. Olisi ihan okei valita seuraava matkakohde sen perusteella, missä on korkein keinukaruselli, eikö vain?

Sitruunamarenkiin on hyvä lopettaa tältä erää, mutta palataan Köpis-juttuihin vielä viimeisen reissupäivän sekä raflavinkkien merkeissä vielä myöhemmin!

Share

Ladataan...
do you remember

Tänään syön vain pehmeitä ja viileitä asioita kiitos aamuisen hammasoperaation, mutta parin viime viikon aikana ruokalistalla on ollut salaattia kaikilla mahdollisilla täytteillä. Päätin kokeilla vähähiilihydraattisempaa ruokavaliota ja poistin henkilökohtaiselta menulta suoralta kädeltä riisin, perunan, pastan ja suurilta osin muutkin vilja-asiat. Toistaiseksi olen pärjännyt karsituilla ruoka-aineilla varsin hyvin (ei hätää äiti, olen syönyt muutakin kuin salaattia!) eikä pastaruokien helppoutta ja herkullisuuttakaan ole vielä liian kova ikävä.

Vajaan parin viikon perusteella on vaikea sanoa uuden ruokavalion vaikutuksista sen enempää mutta ajattelin jatkaa kokeilua ainakin syyskuun loppuun, joten palataan asiaan silloin. Kuvan salaatti on muuten Kampin Twist Cafén salaattibuffetista – suosittelen!

Uuteen kotiin muuttamisen olen saanut totutella uuteen työmatkaan Pasilan kautta. Junan ja sporan yhdistelmä ei yllättäen viekään enempää aikaa kuin aiempi pelkällä junalla matkustaminen, joskin 7-spora tuntuu välillä ajelevan ihan mielivaltaisiin ajankohtiin aikataulusta välittämättä... Vaikka Pasilaa ei välttämättä voi kehua esteettisen kaupunkisuunnittelun helmeksi, auringonlaskut iltavuorojen jälkeen ovat asemalta katseltuna kyllä poikkeuksellisen kauniita.

Taiteiden yö oli tänä(kin) vuonna livahtaa ohi ihan huomaamatta ja havahduttiin työkaverin kanssa torstaina duunipäivän jälkeen siihen, että sehän on tosiaan tänään. Ex tempore -idean vuoksi ennätettiin keskustaan vasta yhdeksän aikaan, kun suurin osa ohjelmasta oli jo ohi. Bongattiin kuitenkin yleisömassaan nähden ihan liian pienellä sisäpihalla Torikortteleissa soittanut The Bad Ass Brass Band ja pysähdyttiin hetkeksi kuuntelemaan ennen kuin jatkettiin Tuomiokirkon eteen "Salaiseen Puutarhaan". Anu Pentikin keraamisten kukkien meri jäi näkemättä Taidehallissa viime keväänä, mutta osa upeista jättikukista oli onneksi tuotu nyt Senaatintorille. Ja se ruohomatto jalkojen alla!

Hetken taiteilun jälkeen vaellettiin rantatietä pitkin ja Kaivarin läpi Mattolaiturille, josta sormien jäätyessä siirryttiin lämmittelemään Löylyyn takkatulen äärelle. Löyly oli uusi – joskin jo pitkään kiinnostanut – tuttavuus, ja juuri sopiva pimeän syysillan toiseksi olohuoneeksi. Suunniteltiin jo illallista siellä tässä lähiviikkoina, mutta myös ajatus lohikeittolounaasta kirpeänä pakkaspäivänä houkuttelee...

Reilu viikko sitten pyörähdin ystävän kanssa kaupungilla etsimässä vaatteita uuteen työhönsä ja bongasin siinä sivussa jotain pientä itsellenikin: Vilan harmaa neulemekko on ehkä komeroni pehmein ja mukavin vaate. Haaveilin salaa, että mekkoa olisi voinut ulkoiluttaa vielä paljailla säärillä, mutta toiveet intiaanikesästä taitavat olla jo mennyttä. Aavistan kuitenkin, että mekko tulee pelastamaan vielä monta aamua, kun kaipaan jotain pehmeää itseni ja maailman väliin. Meillä siis lienee tiedossa paljon yhteisiä päiviä tämän syksyn aikana!

Share

Ladataan...
do you remember

Pääsin eilen töiden merkeissä Kaapelitehtaalle, missä oli vain päivää aiemmin järjestetty uuden IKEA-kuvaston medialanseeraustilaisuus. Pannuhalliin oli tehty neljä erilaista, ihanan tunnelmallista huonetta uuden kuvaston teemoja mukaillen: tee tilaa ystäville, juhlalle, luonnolle ja itsellesi.

Vaaleilla, pääasiassa harmaan sävyillä sisustavalle minimalistille mallihuoneiden näkeminen – ja niihin rakastuminen – oli pienen kriisin paikka. Neljästä kokonaisuudesta juuri kaksi värikkäintä herättivät suurimmat tunteet, kun taas eniten omalta kodin värimaailmaa mukailevasta huoneesta jäi vähän halju fiilis Aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan kotiini oikeita värejä kuin korkeintaan tekstiilien muodossa, mutta yhtäkkiä värikkäät sohvat ja seinät näyttävät superhyvältä. Syytän lähestyvää syksyä.

Ehdoton lempparini Kaapelitehtaallakin oli jo jonkin aikaa ihailemani, tummansinisellä sametilla verhoiltu ja pienillä sohvatyynyillä lastattu STOCKHOLM 2017 -sohva (linkki tuotesivulle), joka vilahtaa tuossa alla olevassa kuvassa. Kotiuttaisin sen saman tien, ellei sohva olisi puolen asunnon kokoinen ja hinnaltaan minulle turhan high end. Ehkä vielä joskus... Kirkkaankeltaiselle sohvalle en sentään ihan vielä ole henkisesti valmis, mutta tummempi sinapinkeltainen tai ruosteenpunainen ei olisi yhtään hullumpi vaihtoehto. Ja tuo ruusutapetti!

Värien lisäksi olen viime aikoina vähän yllättäen innostunut messingistä. Luulin jo löytäneeni lempparimetallisävyni ruusukullasta, mutta niin sitä vain mieli muuttuu kuin tuuliviiri trendien mukana. Ruusukulta vetoaa edelleen koruissa, mutta kotiin tahtoisin lämpimämpää messinginsävyä.

Lupasin itselleni, että kuun vaihteessa uuteen kotiin muuttaessa saan hankkia jotain pientä sisustukseen, ja kolmannessa kuvassa näkyvä messinginvärinen tarjotin syksyisten asetelmien pohjaksi on jo ostoslistalla. IKEA-uutuuksien joukosta löytyisi myös messinkiset vetimet toistaiseksi ponnahdussalvoilla toimivaan senkkiini sekä kaunis aterinsetti, mutta ehkä yritän rajoittaa sisäistä harakkaani seuraavaa metallitrendiä odotellessa...

Kaikki Kaapelitehtaalla esitelty (ja paljon muuta!) tulee muuten esille myös syyskuisille Habitare-messuille, missä IKEA on mukana ensimmäistä kertaa. En ole koskaan käynyt Habitaressa, vaikka vuosia Helsingissä ja sisustusfirman palkkalistoilla on takana jo useampi, joten nyt voisi olla korkea aika korjata tilanne!

Ja hei! PR-hommat eivät millään muotoa kuulu työnkuvaani vaan halusin jakaa sisustusinspiraatiota ihan vain omaksi ja teidän iloksenne, kun sain näin hauskan mahdollisuuden.

Share

Pages