Ladataan...
A dream come true

Viime viikot ovat menneet tajuttoman nopeasti töiden ja opiskelun parissa. Kuluneen kuukauden aikana olenkin ryntäillyt päättömästi paikasta toiseen yrittäen pitää aikatauluistani kiinni, suunnitellut ensikontaktiterapian kuntoutuskertoja mahdollisimman tehokkaasti ja askarrellut ties kuinka monta materiaalia ensikontaktiterapiaa varten (vaikka opettajat vaativat meiltä vain yhden), tehnyt useamman työvuoron, ostellut taas liikaa vaatteita facebookin kirpputorien kautta ja myynyt myös itse vaatteitani, katsonut aivan liikaa hömppäsarjoja tv:stä, kironnut aikaisia aamuja ja pitkiä päiviä yliopistolla, osallistunut hämeenkadun approon, erehtynyt käymään jälleen kerran hulluilla päivillä sekä aloittanut kirjoittamaan aivan liian montaa kirjallista työtä koulua varten. Ainiin ja kolme tenttiäkin ehdin jo suorittaa, toivottavasti hyväksytysti.

Melkein kaikki tällä hetkellä menevät kurssit ovat täyttä asiaa, sillä kalenteri on viime aikoina täyttynyt niin foniatrian ja kielihäiriöiden luennoista kuin lapsen kielen kehitystä mittaavien testien oppimispäiväkirjoista. Toinen vuosi on tähän mennessä ollut opiskelujen puolesta aivan mahtava ja tietoa on tullut ovista ja ikkunoista. Toki myös tenttejä ja kirjallisia töitä on ollut järkyttävä määrä ja nyt jälkikäteen ajatellen ensimmäinen vuosi logopedialla tuntuu aika lasten leikiltä. Kauhun ja innostuksen sekaisin tuntein odotan ensi vuotta, jolloin olisi tarkoitus alkaa väkertää kandia kasaan. Sitä ennen on kuitenkin edessä vielä aika monta työlästä ja mielenkiintoista kurssia! Tälläkin hetkellä to do -lista näyttää kasvavan samaa tahtia kuin sitä yritän lyhentää ja siksi myös blogi viettää aina välillä hiljaiseloa.

Kaikesta työläisyydestään huolimatta toinen vuosi logopedialla on kyllä ehdottomasti vain vahvistanut kuvaa siitä, että logopedia on aivan tajuttoman mielenkiintoinen ja kiehtova ala! En ole päivääkään katunut sitä, että valitsin juuri logopedian opiskelualakseni ja en suoraan sanoen malta odottaa päivää, jolloin oikeasti pääsen toimimaan puheterapeuttina. Logopediasta paljastuu koko ajan uusia mahtavia puolia ja opiskelussa päästään koko ajan syvemmälle logopedian kiehtovaan maailmaan. Logopedian opiskelu on nyt toisena opiskeluvuotena ollut huomattavasti työläämpää kuin ensimmäisenä, mutta myös motivaatio on huomattavasti korkeampi, kun saa opiskella pääasiassa logopedian aineopintojen kursseja, joissa päästään oikeasti asiaan.

Onneksi opiskelun lomaan on mahtunut myös vängellä tungettuna hämeenkadun approille osallistuminen, viikottainen aamujooga (johon minulle on kehittynyt viha-rakkaus -suhde, koska en inhoa mitään enempää kuin aikaisia aamuja), kahvilla käyminen ystävien ja siskoni kanssa, hömppäsarjamaratonit poikaystävän kanssa sekä rennot viikonloput, joita on ollut jo peräti kaksi vapaata peräkkäin. Jouluihmisenä olen tietenkin joulukalentereiden kauppaan tulon jälkeen taas superinnoissani odottamassa joulua ja mikä tärkeintä niin joululomaa! Toivon todella, että kaikki opiskeluasiat ovat ennen joulua siinä mallissa, että ne voi jättää joulun ajaksi kokonaan taakseen. Heti kun ihana syksy jää taakse niin onkin aika siirtyä jo suunnittelemaan ja fiilistelemään joulua, joka on ihanaa aikaa jos kylmyyyden unohtaa. Itse kun olen yleensä suunnittelemassa joululahjoja jo lokakuun puolella tai viimeistään marraskuussa. Jouluintoilustani saattaa kertoa jotain myös se, että viime kauppareissulta oli jo pakko saada mukaan glögiä ja joulutorttuja! Seuraavaksi mukaan tarttunevat joulusuklaat..

Onko muita, jotka eivät malta odottaa joulua ja joululomaa? :)