Ladataan...
Early mornings

Löysin tärkeän meilin roskapostikansiosta Viagra- ja Voitit juuri 500e shoppailurahaa -viestien välistä. Uusimpana roskapostikasassa oli vastaus vähän vihaisesti kirjoittamaani "Missä meili viipyy" -viestiini, jossa kohteliaasti kerrottiin meilin saapuneen minulle ajat sitten.

Hävetti. Sitten iski kiire.

Homma samantien työn alle, ja sitten juoksujalkaa hammaslääkäriin. Parkkipaikalla tajusin lompakon jääneen kotiin. No, ei ilmoittauduta sisäänkirjautumisautomaatilla sitten.

Aulaan päästyäni huomasin sisäänkirjautumisautomaatin olevan poissa käytössä. “Istu alas ja odota” -luki kiireisin käsin kirjoitetussa ruutupaperipalasessa.

Näin alkaa varmaan moni maanantai. Hankaluuksia toinen toisensa perään. Istuin alas ja odotin.

 

 

Luin joskus jostain, että huonot päivät johtuvat siitä, että kun tapahtuu joku huono juttu, alkavat huonot jutut kertaantumaan siksi, että ihmisen mieli ikään kuin alkaa houkuttelemaan hankaluuksia.

“Tänään kaikki meni pieleen ja se alkoi siitä, että aamulla kahvit kaatui rinnuksille.” Vai johtuiko se siitä, että kaikki meni pieleen, koska alitajunnassa tiedostamattasi päätit, että tänään mikään ei onnistu?

Tottakai, se on aivan luonnollista. Niin ihmisen mieli vain toimii. Vetovoiman laki jne.
Siksi olenkin alkanut tekemään yhden naisen empiiristä koetta, jossa huonot päivät käännetään päälaelleen.

 

 

Joku amerikkalainen businessguru puhuisi mindsetin vaihtamisesta, mutta minä en, koska se kuulostaa liian imelältä, vaikka tässä kaikessa on kyse juuri siitä. Pitää kyetä vaihtamaan omaa mielentilaa. Pitää poistua “leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä” – ajattelumaailmasta. Yleensä siihen riittää tietoinen päätös. Eteenpäin, sanoisi mummo lumessa.

Lapset ovat tässä parempia. Ei lapsen koko päivä mene pilalle, kun matkalla hoitopaikkaan pyllähtää vahingossa vesilammikkoon, mutta  vastaavasta voisi monen aikuisen mennäkin.

Miten kävi minun vit vaikeasti alkaneelle maanantailleni?

 

 

Hengitin syvään ja hymähtelin omalle huolimattomuudelleni. Kirjoitin nöyrän vastineen meiliin ja kerroin roskapostikansioon hukkuneista viesteisestä. Pyysin anteeksi, kahdestikin. Lääkäri otti minut vastaan etuajassa. Hoidon jälkeen puhelimessa odotti “ei paniikkia” -viesti ja kaikki meni kuin vettä vain.

Joskus  useinkin päivä paranee jo sillä, ettei itse tietentahtoisesti heitä kapuloita omiin rattaisiin.

PS. On olemassa huonoja päiviä ja huonoja päiviä. Oman mielialan muuttaminen on tarpeen vain arkisten kommellusten kanssa, mutta täysin turhaa silloin, kun kyseessä on oikeasti huono päivä (esim. kolarit, kuolemat ja muu kaikki oikeasti kamala).

Translation: Don't cry over spilled milk. Unless it's breastmilk  then cry all you want. - Unknown.

Share

Ladataan...

Viime talvi meni aikamoisessa myllytyksessä. Välillä tuntui siltä, että aika juoksi kuin ennätystään rikkomaan tullut maratoonari ja minä en pysynyt millään perässä. Siksi tyhjensin kalenterin melkein koko kesäksi ja olin vain. Aluksi mietin, että mitä muut ajattelisivat. Kuinka kertoisin, että ei, en ole hakenut töitä. Ei, en aio opiskella.

Kunnes tajusin.

Kukaan ei ole ollut minä, eikä kukaan voi kulkematta kengissäni arvostella valintojani. Elämässä pitää osata tehdä omia valintoja, ei muiden mielipiteisiin nojaavia päätelmiä siitä, kuinka kuuluisi olla.

On tärkeä oppia huomaamaan missä välissä peli pitää viheltää poikki ja ottaa aikalisä.

Jotenkin sitä oli vain liikaa kaikkea, ja vaikka kaikki olikin omalla tavallaan hauskaa, tarvitsee tämä ihminen hukka-aikaa ollakseen oma-itsensä.

Joten "täytin" kesän tyhjyydellä, suunnittelemattomuudella ja haahuilulla. Ei deadlineja, ei to do -listoja.

Kesästä 2017 tulen muistamaan etenkin nämä:

  • miten rauhallista ja kuuma pikkuisessa Igranen kylässä Kroatiassa oli (ensimmäinen etelänloma vuosikausiin!)
  • miten vesi oli juhannuksena niin kylmää, että se sattui niin paljon, etten ollut varma itkinkö vai nauroinko
  • miltä tuntui mennä pimeään aittaan nukkumaan, kun aurinko oli vielä ylhäällä
  • miten eteisessä oli aina matkalaukku odottamassa purkamista
  • miltä tuntui käydä omassa kodissa vain kääntymässä ja sen, kun tajusin miten onnekas olenkaan, kun voin kutsua monia paikkoja kodeikseni
  • miltä tuntui lähes joka ilta sytyttää sauna ja uida järvessä yksin hiljaa (paras meditaatio ikinä)
  • miltä tuntui olla heti valmiina auttamaan, jos joku sattui apua tarvitsemaan
  • ja monta muuta mukavaa hetkeä, jotka sain kokea vain, koska tyhjä kalenterini antoi myöten.

 

Vasta jälkikäteen ymmärrän, kuinka tärkeä kesä oli. Kun on luonteeltaan äärimmäisen hyvä venymään, on tärkeä oppia vetämään itselleen rajoja. Hankalinta on sanoa ei kaikelle kivalle, mutta siten sitä oppii sanomaan kyllä itselleen.

Joten kiitos kesä 2017 kaikesta siitä mitä sinulta sain oppia.

Translation: Things I learned over the summer: resting, saying no to others and saying yes to myself.

Share

Ladataan...
Early mornings

Oli aika päättää loppukesän retki. Jostain syystä tai ehkä mielikuvituksen puutteesta harkitsimme matkaa Tukholmaan, mutta ajatus ei sen kummemmin kutkutellut.

Pian mieleeni pälkähti ajatus pienestä patikointiretkestä. Kiinnostus vaeltamista kohtaan on kasvanut viimeisen vuoden aikana, mutta mitään konkreettista sen suuntaan ei ole vielä tehty. On eletty ajatustasoilla vain. Toki olen kävellyt lähialueen metsissä ja kiipeillyt läheltä löytyville nyppylöille, mutta en sanoisi varsinaisesti vaeltaneeni.

Keksin, että hakisin vaeltamiseen tuntumaa päiväreissun muodossa ja testaisin, että onko tämä sitä mitä haluan tehdä. Ehkä ei ole pakko viettää heti ensimmäisenä viikkoa erämäässä 20 kiloinen rinkka hartioita hiertäen.

Reitiksi valikoitui Kainuun Sotkamossa sijaitseva Hiidenportin kansallispuisto ja sen 10,5 km pituinen Kitulankierros. Kainuu on riittävän lähellä, mutta silti tarpeeksi kaukana, joten valinnan vaikeutta ei ollut. Vielä kun postista tipahti tarjous Holiday Club Katinkullan tutustumislomasta, oli päätös tehty. Viettäisimme siis kaksi yötä hotellissa ja yhden päivän kansallispuistossa vaeltaen.

Kerrankin otin asiakseni perehtyä patikointiin ennen matkaa. Netti on pullollaan hyviä vinkkejä, jotka tulivat tarpeen, vaikka kyseessä olikin vain päiväreissu.

Tässä tärkeimmät vinkit päivävaellukselle:

  • Valitse hyvät kengät ja vaatteet. Kerrospukeutuminen kannattaa.
  • Huomioi, että hankalassa maastossa liikkuminen on hidasta. Vaikeakulkuisemmassa maastossa ihminen liikkuu noin 3km/h. (Meillä amatööreillä oli aluksi ajatus, että kymmenen kilsaa kävelee parissa tunnissa, joten onneksi tämä tuli tarkistettua).
  • Varaa taukoa varten lämmintä vaatetta. Paikallaan ollessa tulee nopeasti kylmä, joten tauko on paljon miellyttävämpi, kun voi laittaa lämmintä päälle, eikä tarvitse syödä eväitä hampaat yhteen kalisten. Kosteassa ilmassa kylmettyy nopeammin.
  • Ota mukaan muovipussi, keksit sille kyllä käyttöä. Sen päällä voi esim. istua jos penkki on märkä ilman, että housut kastuvat. Tai siihen voi pakata patikoinnin jälkeen savulta haisevat vaatteet.
  • Pakkaa eväät esim. minigrip-pusseihin, näin ne ei leviä ympäri reppua tai kastu, jos sataa.
  • Älä unohda vessapaperia, ensiaputarvikkeita ja puukkoa.
  • Muista suklaa ja vesi.

Kitulankierrokseen meillä meni noin viisi tuntia, jonka aikana pidimme yhden lyhyen ja yhden pidemmän ruokatauon.

Vaelluksen jälkeen olo oli samanaikaisesti voimaantunut ja väsynyt, sekä ennen kaikkea iloinen. Se oli ihanaa!

Matkalla hotellille meinasin nukahtaa autoon, mutta kampesin itseni kylpylän puolelle pulahtamaan viileään ulkoaltaaseen ja sieltä lämpimään paljuun. Olo oli aika euforinen.

Kotiin palatessa oli voimaantunut ja levännyt olo. Olin valmis vastaanottamaan arjen ja syksyn, sekä suunnittelemaan seuraavaa vaellusta. Ehkä ruskan aikaan Repovedelle?

Translation: Of all the paths you take in life, make sure a few of them are dirt. - John Muir.

Share

Ladataan...
Early mornings

Jotkut kappaleet jättävät kehoon niin vahvan muistijäljen, että kun se kappale soi, voi muistaa kaiken sen minkä luuli jo unohtaneen. Kaiken sen mikä tapahtui silloin, kun kuuli sen ekaa kertaa soivan.

Kun se soi, voi nenässään tuntea kaikki ne tuoksut. Sen soidessa voi melkein aistia vieressään ne ihmiset, jotka olivat siinä silloinkin, vuosia sitten. Tuntea mahan pohjassa kaikki ne kutkuttavat ja ujot katseet uudelleen.

Tuntea tuoreina kaikki ne tunteet, jotka ovat jo ajat sitten laimentuneet melkein merkityksettömiksi muistoiksi. Olla niin tiukasti tarraneena siihen hetkeen, mutta silti levottomana odottaa tulevaa.

Kun se soi, voi elää hetki hetkeltä uudestaan kaiken mitä silloin tapahtui. Tuntea kuinka kuuma oli täyteen ängetyssä autossa, tanssia kotibileissä sen ihmisen luona, jota kukaan meistä ei oikeastaan tuntenut.

Se muistijälki elää niin vahvana kehossa, että voi melkein maistaa suussa kuplivan Smirnoff Icen - sen jonka joku meistä vuotta vanhempi oli ostanut. Nähdä auringon laskevan liian aikaisin keltalehtisten puiden taa. Tuntea koko kehossa kaikki se mikä tuntui silloinkin, tuleva syksy, jatkuva epävarmuus kaikesta ja silti sataprosenttinen varmuus siitä, että kaikki on juuri kuten kuuluukin.

Translation: I listened Husky Rescue and were immediately throwback to my youth, technically 11 years back. What a trip!

Share

Ladataan...
Early mornings

Pitkään kuuntelin kadehtien niitä, jotka kertoivat käynneistään luottokampaajilla. Nuo käynnit kuulostivat hemmotelulta ja helpolta. Minulle hiustenleikkuu oli kuin hammaslääkärissä käynti. Pakollinen paha.

Kerran jouduin selittämään (varmasti vain hyvää tarkoittaneelle) kampaajalle, että ei, en ole vasta synnyttänyt, hiukseni ovat huonossa kunnossa muuten vain.

Kyllästyin myyntipuheiden kohteena olemiseen ja siihen, että kerta toisensa jälkeen jouduin kertomaan miten hiuksiani hoidan. Vaikka nämä ovatkin juuri niitä asioita, jotka ammattimaisten kampaajien tulee uusilta asiakkailta kysyä. Minä vain kyllästyin niistä puhumaan.

Ajattelin, että luottokampaaja tietäisi jo kuinka hoidan hiuksiani, eikä alkaisi sitä sen kummemmin kyselemään. Minä vain haluan istua siihen tuoliin rentoutumaan. Puhua jostain jonninjoutuvasta, kuten säästä.

Palloilin kampaajalta toiselle etsiessäni sitä oikeaa. Löysin monta hyvää kampaajaa, ja jokaisen käynnin jälkeen hiukseni näyttivät paremmilta, usein jopa todella hyviltä. Mutta oloni tuntui silti samalta kuin lääkärikäynnin jälkeen. Kai onnistunut kampaajakäynti vaatii myös oikean tunnelman, kemioiden kohtaamisen.

Siksi olenkin onnekas, kun voin vihdoin sanoa löytäneeni luottokampaajan. Tuo ihminen on ennenkaikkea myös ystäväni ja vaikka hän asuukin muutaman sadan kilometrin päässä, käyn kampaajalla tästä lähtien vain ja ainoastaan silloin, kun olen maisemissa. Sen verran rentouttavalta ja helpolta luottokampaajalla käynti tuntui.

Translation: Life is more beautiful when you meet the right hairdresser. - Unknown

Share

Ladataan...

Yksi lempiasioitani heti herättyäni on mennä omalle pihalle.

Nappaan mukaan kupin kahvia, kiedon aamutakin ympärilleni ja hipsin pihalle paljain varpain.

Tarkistan, että kukilla on vettä (tänä kesänä sitä on ollut useasti liikaakin) ja kuuntelen sitä, kun mistään ei kuulu mitään.

Muistan lapsuudesta kuinka äiti käveli seesteinen ilme kasvoillaan aamukasteen kostuttamalla nurmella, joten ehkä olen oppinut tavan häneltä. Jotkut hassut tavat seuraavat sukupolvelta toiselle.

Toiset puhuvat maadoittumisesta, joten ehkä kyse on myös siitä? On ihana tuntea märkä maa jalkojen alla, kun on monta tuntia leijunut unimaailmassa.

Translation: I love walking barefoot in the grass, it's like freedom. - Unknown

Share

Pages