Ladataan...

Tämä postaus toteutettu yhteistyössä Kirpparilla.fi Tampereen kirpputorin kanssa! Mielipiteeni ja kokemukseni ovat silti täysin rehellisiä, sillä palstatilaa minulta voi ostaa, mutta yhtään sanaa tai edes puolikasta tavuviivaa tähän blogiin ei sanele kukaan muu kuin minä. Kirpparille tämä sopi, joten lähdin yhteistyöhön heidän kanssaan hyvillä mielin.

Kun aloitin blogin kirjoittamisen puolisen vuotta sitten, oli puolet motiivista päästä esittelemään kiinnostavia ja huomiota ansaitsevia paikkoja lukijoille, ja toinen puoli päätöstä motivoitua itsekin kokeilemaan uusia kohteita myös oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Kun Kirpparilla.fi -kirpparilta otettiin yhteyttä ja kysyttiin intoani tulla pitämään omaa myyntipöytää viikoksi blogipostausta vastaan, oli vastaukseni välitön kyllä. Vaikka olen ollut vannoutunut kirpparihai ala-asteikäisestä asti, en ole koskaan pitänyt omaa pöytää itsepalvelukirpputorilla, vaan myynyt aina ainoastaan tapahtumissa ja netissä. Nyt oli hyvä syy lähteä testaamaan, miten homma toimii nykyaikaiseen tapaan.

En ollut käynyt Tampereen Kirpparilla kertaakaan aiemmin, joten keräilin kotoa ylimääräistä irtainta myytäväksi mututuntumalla ja suuntasin kassieni kanssa kohti Kalevaa. Takojantiellä sijaitsevalle Kirpparille pääsee kätevästi sekä Sammonkadun että Kalevantien busseilla, fillarilla tai kävellen (Koskipuistosta matkaa tulee n. 2,5km) ja myös henkilöautoillen, ja pihalta löytyy parkkitilaa, mikä helpottaa tavaroiden kuljettamista myyntiin. Ensivaikutelma sisälle päästyäni oli helpotuksen huokaus - kerrankin avara, tilava ja valoisa kirpputori, jossa ei haise vanha viemäri, lattia ei ole epätasaista halkeillutta betonia eikä tavaraa tursuile ympäriinsä holtittomia määriä. Nuorempana jaksoin koluta senkin sortin kirpputoreja huolella, mutta nykyisin olen rehellisesti laiska, mukavuudenhaluinen ja siisteyttä ympärilläni arvostava kaupan alan päivätyöläinen, enkä enää innostu totaalisesta kaaoksesta luovuuden lähteenä samalla tavalla kuin aiemmin. Näytin peukkua tiskin taakse, tällaisella kirpparilla lepää jopa ammattilaisvisualistin silmä.

Laittaessani myyntipöytääni kuntoon koin pienimuotoisen yllätyksen: pöydässä oli tilaa todella runsaasti. Jokaiseen pöytään kuuluu kolme hyllytasoa,  (meikäläisen kaltaiselle, alle 160cm perspektiivistä maailmaa tarkkailevalle olennolle vähän turhan korkealla oleva neljäs taso eli) hyllynpäällinen sekä rekki. Sain vaatteet, kirjat, sisustustavarat ja muun tilpehöörin esille siististi ja onnistuin hamstraamaan jopa kaikki henkarit rekkiini samassa värissä, kuten näyttivät muutamat muutkin tehneen (kuva mun myyntipöydästä aloituspäivänä löytyy blogin facebook-sivuilta). Ihailin aikaansaannostani tyytyväisenä, mutta samaan aikaan pohdin kuumeisesti, mitä muuta myytävää kotoa vielä löytyisikään. Neljän ison kassillisen kanssa paikalle saapuessani en ollut osannut aavistaakaan, ettei pöytä näyttäisi valmiina täydeltä. Harmi että työt haittasivat harrastamista, enkä ehtinyt kirpputorin aukioloaikojen kanssa yhteneväisten työaikojeni takia viedä muina päivinä enää lisää tavaraa pöytään. Mieleen tuli myös, että seuraavalla kerralla myyntipöytää ottaessa voisi pyytää kaverin myymään samaan pöytään. Pöytien myyntiartikkelit numeroidaan hintalapuissa, joten myös kirjanpito siitä, kumman tavaraa on myyty milläkin hinnalla, onnistuu vähällä vaivalla, kunhan vaan huolehtii itse missä vaiheessa sarjanumerointia vaihtuu toisen tuotteiksi. 

Kirpparilla.fi tarjosi myös muunlaisia todella kohtuullisen hintaisia lisäpalveluita, joista kaikkia en ensikertalaisena edes osannut odottaa olevan olemassa. Siivouspalvelu oli itselleni ihan ehdoton valinta, sillä koska en ehtinyt kirpparille myyntiviikon aikana kertaakaan, niin oli kiva tietää henkilökunnan huolehtivan pöytäni siisteydestä. Samoin varashälyttimiä löytyi joka lähtöön, niin liimattavaa tarramallia kuin piikillä kiinnitettäviä kovia vaatehälyttimiäkin. Tarjolla oli myös erityinen hinnoittelupaketti, eli mahdollisuus ostaa siivouspalvelu koko viikoksi, hintalappuarkkeja, hälyttimiä ja kiinnikkeitä yhden pöydän tarpeisiin riittävä määrä 16 euron yhteishintaan. Fiksua ja taloudellista, sillä ainakin itse mieluummin suojaan yhtään arvokkaammat myyntituotteet hälyttimin, sillä pitkäkyntisiä lienee liikenteessä kirppareilla siinä missä muissakin myymälöissä. Jos en olisi itse päässyt tyhjentämään pöytää jaksoni päättyessä, myös tyhjennyspalvelun olisi voinut ostaa kympillä. Kaikista parhaimmaksi jutuksi kohosi kuitenkin joka ilta tullut sähköposti siitä, millä järjestysnumerolla varustetut tuotteet olivat sen päivänä aikana menneetkään kaupaksi ja paljonko päivän myynti yhteensä oli. Fiilis oli kuin olis ollut lotto joka ilta, voi sitä jännitystä kun sähköpostin avasi!
 

Näin hirmuhelteiden keskelläkin ihmiset näyttävät jaksavan kirpparoida, ja tavaraa oli myynnissä monipuolisesti. Pöytiä Kirpparilla on hurjat yli kolmesataa, joten kaikki pöydät eivät luonnollisestikaan olleet täynnä, mutta kierrettävää, katseltavaa ja ostettavaa riitti silti kiitettävä määrä säähän ja ajankohtaan nähden. Vaatteiden lisäksi myynnissä oli todella paljon sisustustavaraa ja astioita. Kalliimmat myyntiartikkelit kuten muumimukit on mahdollista saada myyntiin lukollisiin vitriineihin, minkä koen taas kerran hyvinkin fiksuksi lisäpalveluksi. Tauluille ja peileille löytyi ripustuspaikkoja seiniltä ja huonekaluille oli aivan oma osastonsa. Olin yllättynyt siitä, ettei sisustusvalikoima ollut perinteistä Ikeaa ja Ikeaa Ikealla (paitsi mun myyntipöydässäni kyllä oli, koska suutarin lapsen kengät pitävät paikkaansa tässäkin asiassa), vaan myynnissä oli runsaasti persoonallisia täyspuisia huonekaluja, vanhoja opetustauluja ja kaikkea kiinnostavaa kuparipannuista nykyaikaisempiin koriste-esineisiin. 

Huonekaluosaston lisäksi Kirpparilta löytyy erillinen mattolava mattojen myyntiin, kimppapöytä niille jotka tuovat tarjolle vain muutaman tuotteen, pyörätelinepaikka myytäville fillareille... Kaikkea ne keksiikin, ja nytpä tiedän mihin pistän fillarini myyntiin, jahka siitä päädyn luopumaan! Ja löytyypä muutamalta seinustalta myös kirjahyllyt, joissa on luettavaa yhteensä pienen antikvariaatin verran. Sovituskoppeja on neljä, ne ovat tilavia ja niiden edessä on pöytäryhmä, jossa voi istuskella makutuomaroimassa seuralaisen sovittaessa. Kaiken kaikkiaan tilaa on runsaasti niin sisäänkäynnissä, kassan ympärillä kuin käytävilläkin, mikä on helpottavaa, kun raahailee isoja kassillisia tavaraa tai kantaa huonekaluja jompaan kumpaan suuntaan. Ulkona oli hieman jyrkähkön oloinen, mutta ilmeisen toimiva ramppi, eli esteettömyys on huomioitu ainakin lastenvaunujen osalta (ja toivottavasti toimii myös pyörätuolilla, jos joku on testannut rampin käytännössä niin kerrothan siitä kommenteissa, kiitos!). Myös pöytiä kierrellessä on suomalaisen luonteenlaadun omaavalle kulkijalle helpotus, ettei pöydän ääreen pysähtyneitä kanssashoppailijoitaan ohittaessa tarvinnut töniä, jonotella tai pyytää toista siirtymään päästäkseen itse seuraavan pöydän ääreen. Klassinen turvavälikysymys, suomalainen kaipaa tilaa ympärilleen.


Yksi suuresti ilahduttanut asia oli myös niin ikään tilava kahvilaosio heti sisäänkäynnin vieressä. Tavaroita viedessä seuralaiseni testasi pullan ja kahvin minun asetellessani myyntipöytää kuntoon, ja loppuja tavaroita hakiessa ostin itse jääkylmän vesipullon ja huilailin pöydän ääressä koostamassa ajatuksiani ja selaamassa räpsimiäni kuvia. Taas kerran sen totesin: on kivaa, kun kaupallisessa tilassa löytyy tilaa tarvittaessa myös epäkaupallisempaan istuskeluun väsyn yllättäessä, eikä koko ajan tarvitse olla jaloillaan viettämässä kulutusjuhlaa. Jos itse kiertää kirpparin puolta nopeammin kuin kaveri (mulla on ammattilaisen vauhti, minähän en kirppareilla hidastele!), mahtuu kierroksensa suoritettuaan pöytien ääressä odottelemaan seuralaistaan ja tuijottamaan ikkunasta ulos, ihmettelemään kanssakulkijoiden edesottamuksia tai sitten sitä mitä kaikki yleensä tekevät, eli selaamaan somea tajuamatta mitään ympäristöstään.  

Kaikki myynnissä ollut tavarani ei käynyt kaupaksi, mutta sitä toki en odottanutkaan, varsinkaan kun myyntijaksoni ajoittui hillittömän helteen ja ukkoskuurojen värittämälle viikolle. Sain kuitenkin myydyksi varsinkin hellevaatteita, kengät ja joitakin asusteita, muutaman kirjan, koiratarvikkeita, verhot, liki uudenveroisen olkalaukun... Olin iloisen yllättynyt siitä, että myös kalliimman pään tavaraa meni. Tosin kaikki pöydässäni oli alle 20e hintaista, mutta hyvin huomasi kyllä nykyaikaisten kirpparikävijöiden linjan ostaa käyttökelpoista ja siistiä muodin mukaista tavaraa, kun taas esimerkiksi muutamat nuhjuisemmat, sinänsä ehjät, mutta toki hieman ajastaan jälkeen jääneet vaatteet eivät menneet kaupaksi edes alle euron hinnoilla. Olin myymässä kutsuvieraana blogin kautta, joten itse en pöytävuokraa maksanut, mutta kaikkine lisäpalveluineenkin olisin lopulta jäänyt voitolle, vaikka ihan tavoitteenani olleen sataseen asti en myynneissäni päässytkään. Jos olisin ehtinyt täyttää pöytääni enemmänkin tavaraa, olisi sekin summa varmasti tullut kasaan. Joka tapauksessa myyntiin meni neljä kassillista tavaraa, mutta kotiin palasin vain puolentoista kassillisen kanssa - ihan jees, ihan jees! Lisäpalveluna Kirpparilla.fi tarjoaa myös mahdollisuuden kierrättää myymättä jäänyttä tavaraa heidän kauttaan pientä maksua vastaan. Itse hyödynsin kierrätyspalvelua muutamille myymättä jääneille kirjoille, joita en jaksanut enää kotiin asti kantaa. 


Suurkiitos Takojankadun Kirpparilla.fin väelle kutsusta, kirpparimyynti oli yllättävän mukava kokemus! Ennakko-odotukseni sekä miljöön viihtyisyyden että prosessin helppouden osalta olivat huomattavasti matalammalla, Kirpparilla ylitti ne moninkertaisesti. Tai ehkä kyseessä oli osittain ihan intuitiivinen, fiilispohjainen ympäristön aistiminen: mut saa heti tuntemaan oloni kotoisaksi, jos seinä on maalattu petroolinsiniseksi ja ikkunassa roikkuu amppelikasveja! Ihanaa että kirpparitkin luovat nahkaansa nuhjuisista varastoista nykyaikaisiksi myymälätiloiksi, minkä toivon houkuttavan tulevaisuudessa yhä useamman (itseni kaltaisen) kulutushysteerikon hankkimaan edes osan materiastaan käytettynä, mutta myös kierrättämään itseltä tarpeettomiksi jääneet tuotteet johonkin ihan muualle kuin kaatopaikoille tai kellarikomeroihinsa. 

Kirpparilla.fin ajantasaiset hinnastot, ohjeet myyntipöydän varaamiseen sun muut faktatiedot löytyvät luonnollisesti osoitteesta Kirpparilla.fi, ja Tampereen Kirpparilla.fi Facebook-sivuilta sekä Kirpparilla.fin Instagramista voi bongailla ajankohtaisia tarjouksia ja muuta kiinnostavaa reaaliaikaista tietoa, joten laittakaapas nekin seurantaan. Ja jos pöytävuokraus kiinnostaa, niin suosittelen suuntaamaan äkkiä blogin fb-sivuille ja osallistumaan Kirpparilla.fin kanssa yhteistyössä toteutettuun arvontaan, jossa voit voittaa pöytävuokrauslahjakortin! Arvonta on käynnissä 18.8.2018 saakka. Blogi jää siihen saakka pienelle kesälomalle blogistin lähtiessä seikkailemaan railtripille Itämeren tuolle puolen helleaallon perässä, ettei vaan ehdi kylmä tulla täällä kotimaan leveyksillä. Aurinkoisia elokuun päiviä myös täällä Tampereella tallaaville, menkäähän osallistumaan arvontaan :) 
 

Ladataan...

Kaipaatko näkymiä kaupungin kattojen ylle, porottavaa aurinkoa ja viilentävää drinkkiä? Tänä kesänä niistä on saanut Tampereella nauttia enemmän kuin koskaan ennen helteen helliessä kaupunkia ennätyksellisen paljon. Terasseilla on riittänyt vilskettä, kun janoinen kansa on vaeltanut kohteesta toiseen etsimässä sisäistä viilennystä kuumuuteen ja toinen toistaan kauniimpia katselukulmia kesäiseen kaupunkiin. Vuodesta 2014 asti palvelleen Sokos Hotel Tornin ylimmässä kerroksessa sijaitseva Moro Sky Bar lienee jo useimmille tuttu, mutta vasta tänä keväänä auenneen Ratinan kauppakeskuksen korkeimman osan valloittanut Periscope on tuoreempi tuttavuus. Heinäkuisena maanantaina lähdin kaupunkiin päiväksi saapuneen ystäväni kanssa tsekkaamaan, mitä eroja ja yhtäläisyyksiä Periscopen ja Moro Sky Barin terasseista löytyy - ja kumpi viekään voiton kaupungin parhaimpana näköalaterassina.

Maisemat ja miljöö
Molemmat ravintolat mainostavat miljöitään pitkälti huikaiseviin maisemiin perustuen. Toki lähtökohdat ovat erilaiset, sillä Moro Sky Barin sijainti on kaupungin korkeimmassa hotellissa kerroksessa numero 25, kun taas Periscopen terassi kohoaa Ratinan kauppakeskuksen katolle kutoskerrokseen. Siksipä ei lienekään yllätys, että Morosta katsottuna maisemat ovat todellakin vertaansa vailla ja vievät tämän kategorian selvästi nimiinsä. Harvalta terassilta näkee kolme järveä ja Sorsapuiston lammen, mutta Moro Sky Barissa tämä toteutuu. Katsottavaa riittää niin lähellä kuin kaukaakin, voi bongailla niin ratikkatyömaata, Kannen ja areenan kohoamista kuin horisontissa siintäviä Hervannan tornejakin. Isoista lasi-ikkunoista katsellessa korkeanpaikankammoista meinaa huimata, mutta näkymä lumoaa silti tuijottamaan välillä uhkarohkeasti suoraan alaspäinkin.

Periscope taas on ristiriitainen kokonaisuus. Toiselta laidalta aukeaa mitä kiinnostavin maisema Laukontorin ja Nalkalan suuntaan, mutta samaan aikaan   Tammerkosken suunnassa näkee vain tiiliseinän, ja kahteen muuhun suuntaan katsellessa ympärillä avautuu autiomaan tavoin kauppakeskuksen mustaa kattoa. Mitä tuhlausta ja tilanhukkaa! Jäämme seuralaiseni kanssa välittömästi pohtimaan, miksi terassi ei ole rutkasti laajempi, kun kattopinta-alaa olisi tarjolla vaikka kymmenkertaiselle määrälle terassia. Tai miksi kauppakeskusta ei ole katettu esimerkiksi viherkatolla, tai rakennettu vaikka pientä hyötypuutarhaa ravintolan käyttöön? Vaikutelma on sama kuin terassi olisi laajan tyhjän parkkikentän laidalla. Kauempana toki riittää katsottavaa, mutta lähinäkymä on suoraansanoen ankea.



 

Kalusteiden mukavuudessa Periscopen viihtyisät sohvat hakkaavat Moron hiostavat muovituolit mennen tullen. Raukeana iltapäiväauringossa paistatellessa toteammekin, että mikäli kyseessä ei olisi kaupallinen tila, voisi sohvalle mieluusti heittäytyä pötköttelemään päikkäreiden ajaksi. Auringonottajalle Periscope soveltuukin Moroa paremmin. Molemmista löytyy myös katettu puoli, mutta sateella en uskoisi Periscopessa viihtyväni. Moron katetun terassin puolella taas on totaalisen suojassa säätiloilta huonommallakin kelillä, ja todistetusti lämpölamppujen alla viihdytään pitkälle syksyyn saakka. Saa nähdä, kuinka Periscopen miljöö kehittyy ja muotoutuu syksyn saapuessa.
 

Palvelu ja tuotteet

Saapuessamme Periscopen terassille olemme hetken hämmentyneitä, miltä puolelta tiskiä meidän kuuluu asioida. Lopulta löydämme juomalistan tiskin taaemmalta puolelta ja päättelemme olevamme kassan ääressä. Terassin juomalista mahtuu yhdelle A4-arkille, mutta kysymme listan ohi mahdollisuutta saada alkoholittomat drinkit, esimerkiksi mojitot. Sellaiset järjestyvät ja ovat raikkaat ja asianmukaiset, mutta seitsemän euron hinta hieman hirvittää, kun minkäänmoista suurta eforttia ei juomien suhteen tunnuttu tehtävän. Palvelu terassin puolella on asiallista, mutta olisin kaivannut hieman enemmän hymyä ja myynnillistä otetta hommaan. Ruokalistaa emme nähneet esillä, joten itselleni jäi hieman pimentoon, onko terassille mahdollista saada myös syötävää. Terassilta pois siirtyessämme kurkimme vielä suljetun ravintolasalin puolelle, sillä Tammerkosken suuntaan maisemat avautuvat ainoastaan ravintolasta sisältä, mutta näkymät kiinnostaisivat kovasti. Edessämme samaan suuntaan katseli kolmen naisen ryhmä, jotka kysyivät tarjoilijalta, voisivatko mahdollisesti päästä istumaan jo ravintolan puolelle ruokalistoja tutkimaan. Leukani tipahti lattiaan siinä vaiheessa, kun tarjoilija kireällä äänellä kommentoi, että menkää vaan vielä terassille kymmeneksi minuutiksi, että ravintolan puolelle on tulemista vasta neljän aikaan. Ei pahoittelua, ei esimerkiksi selitystä salin puolella kesken olevista valmistelutöistä, ei mitään muuta kuin nihkeä kommentti vailla minkäänlaista pelisilmää. Naisten ilmeet ovat näkemisen arvoiset kun he poistuivat paikalta ihmetellen tökeröä kommenttia, ja mekin katsoimme fiksummaksi siirtyä hissiin kuin yrittääkään kysyä esimerkiksi mahdollisuutta ottaa kuvaa ravintolan puolelta.

Moron puolella homma toimii onneksi ihan eri tavoin. Terassin puolen kesäkeittiö valmistaa myös ruoka-annoksia, ja sekä ruoka- että drinkkimenu ovat selkeästi nähtävillä. Tilaamme terassilta pienen siemennäkkärinachoannoksen jaettavaksi, mutta saamme ohjeistukseksi käydä tilaamassa alkoholittomat drinkit baarin puolelta, jossa tarjonta on laajempi. Baari on sulavasti samaa tilaa terassin kanssa, joten vaiva siirtymisessä ei ollut suuri. Sen sijaan yllätyimme hyvin iloisesti, kun alkoholittomia drinkkejä tiedustellessamme baarimikko tarttuu heti tilanteeseen ja tiedustelee, josko meille kelpaisivat tuunatut mojitot passion-twistillä. No tokihan kelpaa! Palvelu on kautta linjan ystävällistä ja tarkkaa, ruoka valmistuu harjoittelijan tekemiä drinkkejä nopeammin, mutta kauniina kesäpäivänä ei ole onneksi kiire mihinkään. Ruoka-annos tarjoudutaan kantamaan pöytään puolestamme, tarjoilija huolehtii tilannetajuisesti aterimien lisäksi ylimääräiset servetit molemmille mikäli haluamme ruokailla annoksen sormin, ja ansaitsee ystävällisyydestään erikoiskehut seuralaiseltani. Drinkit ovat herkulliset, ja niistä maksaa seitsemän euroa jo paljon mieluummin kuin simppelimmästä versiostaan, ja siemennäkkäriannos on juuri sopiva pieni suolainen välipala drinkkien pariksi. 

Hintataso on siis samaa sarjaa molemmissa paikoissa. Palvelussa Moro vetää taas pidemmän korren, hymyllä ja myynnillisellä otteella saadaan asiakkaat tuntemaan itsensä tervetulleiksi. Ongelma ei ole siinä, jos asiakkaita pyydetään siirtymään esimerkiksi tiskiltä toiselle, vaan kyse on täysin siitä, kuinka asian ilmaisee. Asioista voi valita tehdä helppoja, tai sitten voi saada asiakkaan tuntemaan tämän olevan lähinnä tiellä. Fiilis ja mielikuva paikasta, se syntyy siitä yhdestäkin lauseesta jo. Haluaisitteko, voisitteko, kelpaisiko teille. Hymyily ei maksa mitään, mutta tuo takuuvarmasti rahaa kassaan pidemmällä tähtäimellä.


Yleisarvio
Ottelussa Periscope vs. Moro Sky Bar kaupungin näköalaterassien kuninkuus menee maanantaisen iltapäivän otannalla Morolle samassa suhteessa kerroskorkeuden kanssa, 6-25. Kyseessä ei ole vain maisemien ylivertaisuus, vaan taika löytyy yksityiskohdista tälläkin kertaa. Vähän enemmän persoonaa niin terassin menussa kuin sisustuksessakin (kova saavutus S-ryhmän paikalta, pakko myöntää!), rennompi ja iloisempi palvelu ja kaikenkaikkiaan helpomman tuntuinen asiointikokemus ratkaisivat voiton. On vaikea sanoa, mitkä asiat Periscopen puolella ovat vielä jonkinlaista alkukankeutta ja lastentauteja. Hioutuuko miljöö, asiakaspalvelu ja koko palvelukonsepti parempaan suuntaan myös terassin puolella. Ruokaravintolapuolesta olen kuullut hyvääkin, joten todellakin toivon, että mikäli sinne syömään joskus päädyn, niin käsitykseni paikan palvelutasostakin muuttuu.
 

Ps. Jee, mulla on lopultakin laajakulmainen linssi miljöökuvaukseen! Kiitos loistavasta palvelusta Tuomiokirkonkadun Rajala Pro Shopin Lasselle, kyllä kelpaa kuvailla nyt muutakin kuin potretteja.

Pps. Seuraathan jo blogia Facebookissa? Siellä puolella lisää mm. ennakkotietoa Kirpparilla.fi -blogiyhteistyöstä, jonka merkeissä on myös arvontaa luvassa. Laitas tykäten jos et jo oo sitä tehnyt!

Ladataan...

Oh noez! Taas on hätätila eikä ratkaisua mailla halmeilla! Tällä kertaa ongelmana on akuutti...
[  ] kahvihampaan kolotus
[  ] vegaanisen ja/tai gluteenittoman herkun metsästys
[  ] eläintenrapsutusvaje, erityisesti pupueläinten
[  ] printtausmahdollisuuden kaipuu
[  ] muovisen varaosan/hankalasti hankittavamman tavaran tarve (esimerkiksi matkalaukun rengas, pariton korvis, oman maun mukainen piparimuotti, patsas mummostasi...) 
[  ] kivan hengailutilan puute tai etsinnässä paikka yksityistilaisuuden järjestämiseen
[  ] pelityttäisi, mutta pelit puuttuvat
[  ] sadepäivän ankeus, jonka olisi pelastaminen kaakaolla ja sarjakuvalehdillä
[  ] tarve löytää kahvila, johon on tervetullut koirien lisäksi myös esimerkiksi papukaijan kanssa
[  ] hirmuinen tylsyys/alakulo/luovuuden puute/epäilys siitä, että kaikki maailman ihmiset ovat ankeita jurottajia?

Tuliko montakin rastia ruutuun? No niin pojat, näytetäänpä miltä tämä kaikki hätä tuntuu, kun se tiivistetään yhteen kuvaan:

No eihän se hyvältä tunnu! Hirveä HÄTÄ! Onneksi Tampereella on yksi paikka, joka todistetusti pelastaa kaikissa näissä (ja myös monissa muissa) tilanteissa. Itsenäisyydenkadun ja Aaltosenkadun risteyksestä, Lähteenlinnan arvotalon kainalosta löydät 3D Crush Cafen, jonka moni tuntee myös nimellä Pupukahvila. Mitä, pupuja kahvilassa? Mikä ihmeen 3D Crush? Ja miten niin kaikki ongelmat ratkeavat kun astut ovesta sisään? 

On yrityksiä, joissa otetaan kaikki varman päälle, vältetään riskejä ja keskitytään kaupallisuuteen. Sitten on sellaisia yrityksiä kuin 3D Crush Cafe, jotka tuovat ihanalla tavalla epäkaupalliselta tuntuvan tavan toteuttaa omia unelmiaan tiskin molemmin puolin. Pupukahvila on tila, jossa mikään ei tunnu mahdottomalta, vaan kaikki ihmiset, ihmisten seuralaiset ja esiintulevat ideat otetaan vastaan mahdollisuutena kohdata jotain uutta ja kiinnostavaa. 

Aloitetaan pupuista. 3D Crush Cafe tarjoaa siis asiakkailleen puputerapiaa. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa sitä, että yhdessä kahvilan huoneista asustaa pupuperhe, joiden touhuja kahvilan asiakkaat ovat tervetulleita seuraamaan. Viiden pupun lauma vipeltää huoneessaan omaan tahtiinsa, ja vierailija voi joko istua lattialla odottamassa heidän huomionosoituksiaan (niitä halajavalle suosittelen pupujen salaattikipon mukaanostoa kahvilan puolelta, huomio on sillä taattu) tai vaihtoehtoisesti pöydän ääressä, jos ei halua joutua jakamaan herkkujaan heidän kanssaan. (Huom! Pupuille ei saa missään nimessä syöttää kakkuja tai mitään muuta kuin heidän omia, kahvilan puolella myytäviä herkkujaan. Olen silti varma, että porkkanakakkupalaseni häviäisi parempiin suihin, jos lautasen joskus erehtyisin pöydän sijaan lattialle laskemaan.) Puput ovat tottuneita vieraisiin, ja tekevät juuri sen mitä heiltä odotetaankin: rauhoittavat levottoman mielen pelkällä läsnäolollaan ja tarjoavat eläinrakkaalle kulkijalle mahdollisuuden paijata pehmoisia ja suloisia karvakorvia omistamatta lemmikkiä itse. Ihan huippua! Katsokaa nyt mitä söpöläisiä he ovatkaan (ja lukekaa Pupuhuoneen säännöt ennen huoneeseen astumista!).

Okei, siellä on siis pupuja. Mikäs tämä 3D Crush sitten oikein nimenä on, miksi se ei ole pelkkä pupukahvila? 

3D Crush Cafen nimi tulee siitä, että kahvila tarjoaa myös mahdollisuuden 3d-tulostamiseen. Niille joille konsepti ei ole vielä tuttu, selitettäköön 3d-tulostamisen olevan virtuaalisen mallin tuotteistamista fyysiseksi esineeksi. Käytännössä homma menee siis niin, että halutusta asiasta luodaan tietokoneella kolmiulotteinen mallinnus, joka tulostetaan muovimassasta kolmiulotteiseksi esineeksi. Esimerkiksi allekirjoittaneen hukattua toisen liki kymmenen vuotta vanhoista lempikorviksistaan marssin Pupukahvilaan, mallinsin vielä tallessa olleen korviksen (eli rehellisyyden nimissä totesin helpommaksi pyytää yrittäjä Sammelia mallintamaan kyseisen kappaleen puolestani, sillä skilssini mallinnusohjelmien suhteen eivät ole kovinkaan vahvat), jonka pohjalta minulle printattiin kolme kappaletta samanlaista avainkorua lisää. Värin saa valita itse, ja olen myös nähnyt tulostettuja objekteja maalattavan. 

Jos 3d-tulostus kiinnostaa, suosittelen tutustumaan aiheeseen enemmän tästä, tästä ja tästä linkistä, sekä vierailemalla paikan päällä kahvilassa tai heittämällä kysymystä heille vaikka sähköpostin tai sosiaalisen median kautta. Myös perinteistä printtiä pystyy heillä tulostamaan, asiasta lisätietoa tämän linkin takaa. 

Aivan. Eli siellä voi tulostaa muovisia 3d-mallinteita ja paperiprinttiäkin. Mitäs nämä muut jutut sitten olivat, mitä alussa lupailtiin?

3D Crush Cafe on kaiken muun lisäksi myös ihan tavallinen kahvila. Tai no, tavallinen ja tavallinen, mutta heillä voi poiketa ihan vaan kahvillakin ilman muuta oheisohjelmaa! Kahvilatila aukeaa heti ovesta sisään astuttaessa käsittäen muutaman pöytäryhmän, sohva-alueen, kahvilatiskin sekä tulostuspisteet. Oma lempipaikkani on sohvanurkkauksessa akvaarion ääressä kaloja tuijotellen ja aivan julmetun hyviä herkkuja syöden. Ja ne herkut, ne ihan todellakin ovat loistavia. Pupukahvilan keittiössä valmistuu kaikenlaista makeaa ja suolaista vihapiirakasta (lihapiirakka lihan sijaan vihannestäytteellä, tietenkin) kotitekoiseen vegaaniseen jätskiin (huom. myös Sorsapuistossa pikniköivät jätskinnälkäiset!). Suosittelen testaamaan ainakin daimin (voi aiheuttaa riippuvuutta), taivaallisen suussasulavan maapähkinävoikakun (vastaa riippuvuustasoltaan jo heroiinia), vadelma-salmiakkikaakaon (tappaa pahimmankin makeanhimon) ja jos tarkoitus on pysyä valveilla seuraava vuorokausi (tai allekirjoittaneen kofeiiniherkkyydellä vähintään viikko), on talon kuuluisa zombi-kahvi varma valinta. Suuri osa valikoimasta on vegaanista, paljon on tarjolla myös gluteenitonta, juomalistaa väittäisin kevyesti kaupungin laajimmaksi alkoholittomien juomien listaksi ja todennäköisesti myös valtakunnan luovimmaksi. Toki heillä saa niin kahvin kuin kaakaonkin myös tavallisena tylsänä versiona ilman lisämausteita - kyllä, listassa lukee yhtenä vaihtoehtona tylsä kaakao

Ja koska puput ovat omassa huoneessaan, ovat koiravieraat ja muutkin mukana reissaavat lemmikit tervetulleita kahville varsinaisen kahvilan puolelle. 3D Crush Cafe onkin ehdottomasti yksi lempipaikoistani vierailla Metkun kanssa ja usein näemme myös muiden koirallisten kavereiden kanssa juuri heillä. Myytävänä on myös koirien omia herkkuja ja vesikuppi tarjoillaan janoisten koiravieraiden käyttöön. Kahvila on ollut hyvä paikka opettaa myös pentukoiria kaupunkielämään sekä muiden ihmisten ja koirien tapaamiseen tämäntyyppisessä ympäristössä. Henkilökunnan eläinrakkaus on, kuten pupukahvilalta voikin olettaa, hyvin vahvaa laatua ja näkyy kaikessa asiakaspalvelussa. Lämmin suositukseni heille myös tältä osin!

 

Mikä se pelijuttu olikaan? Ja mihin ne portaat kahvilan nurkasta vievät?

Klassinen "eikä tässä vielä kaikki" on tullut tutuksi konseptiksi 3D Crushissa asioidessa, sillä joka kerta tuntuu, että yrittäjä Sammelilla on kaivettavana uusia ässiä hihastaan. Yläkerran kahvilatilan jatkona löytyvät alakerran peli- ja viihdehuoneet, jotka ovat niin ikään asiakkaiden käytössä. Valikoimista löytyy niin lautapelejä kuin pleikkarikin, vanhoja sarjakuvalehtiä, läjä elokuvia joista voit ehdottaa kahvilan järjestävän näytöksen... Siinä missä tusinaketjukahvilassa voi kokea konseptiksi "tule, juo kahvisi ja poistu", on 3D Crush Cafen tavoite saada ihmiset viihtymään, rentoutumaan ja viettämään aikaa kahvikupillisen sijaan vähintäänkin koko pannullisen ajan.

Alakerran tila on vuokrattavissa myös kokouskäyttöön tai erilaisiin yksityistilaisuuksiin, kuten koko kahvilakin. Miltä kuulostaisivat pupusynttärit tai lautapeli-iltamat? Haluatko esitellä omaa lempijuttuasi harrastusillassa tai kokoontua kaveriporukalla tekemään 3d-taidetta? Jokin muu enemmän tai vähemmän kreisi idea, jonka järjestämiseksi tarvitsisit tilan? Jos jossakin niin Pupukahvilassa suhtaudutaan positiivisesti villimpienkin ideoiden esittämiseen. Kaikki kiva lähtee siitä että joku keksii sen ensin, joten avaa siis suusi ja ehdota! :)  
 

Uujee! 3D Crush Cafe on mottonsa mukaisesti todellakin aika makee paikka. Etsi siis yksi Tampereen kauneimmista taloista, moikkaa ikkunassa odottavaa Totoroa, astu muutama porras ylöspäin kadulta ja käy sisään ovesta (ja tähän väliin huomio kahvilan ainoasta heikosta kohdasta: sisäänkäynti ei ole esteetön, eikä myöskään tila sisältä, mikä on suuri sääli, vaikkakin vanhoissa taloissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Tosin talon tavat tuntien täällä kehitetään todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin maailmankaikkeuden ensimmäinen teleporttauslaite, jolla myös esteettömyysongelma ratkaistaan).  

Yrittäjä Sammeli, poseeraisitko vielä muutamassa kuvassa, niin saadaan paikan henki tiivistettyä potrettimuotoon?

No, siinähän se tulikin! Huumorintajuttomat tosikot paetkoot juomaan kitkerää sumppia huoltoasemille tai ketjukahviloihin, niin 3D Crush Cafe keskittyy sillä välin tekemään elämästä rennompaa, luovempaa, hauskempaa - ja erityisesti makeempaa. Omnomnom!

3D Crush Cafe - Se Pupukahvila (nettisivutfb ja ig.)
Itsenäisyydenkatu 10, Tampere
Avoinna ti-pe 11-18, la 11-17 ja su 12-17.

Ladataan...

Tämä on päivittyvä postaus, joka täydentyy sitä mukaa, kun lisättävää/poistettavaa tietooni tulee. Tiedätkö jonkun kivan paikan, jonka kuuluisi olla listalla? Kommentoi ja jaa tietosi, kiitän! :) 

Kaunis kesäpäivä ja tekee mieli poiketa terassille kesken iltalenkin? Lumimyrsky tuivertaa ulkona ja kuppi kuumaa kaakaota tekisi terää, mutta karvakorvaa ei voi jättää enää illaksi yksin kotiin? Koiran kanssa Tampereella ja ei mitään tekemistä? Ei hätää, nyt on vaihtoehtoja! 

Tässäpä siis kokoamaani listaa paikoista, joihin olen koiran kanssa päässyt itse / joissa olen koiria nähnyt / joista minulla on muuten vahvaa tietoa koiraystävällisyydestä. Toki hyviä tapoja noudattaen on aina kiva vielä paikalle saapuessa varmistaa, että koiran tulo mukaan on varmasti sallittua tälläkin kerralla. Kaikki luetteloimani kohteet sijaitsevat Tampereen keskustassa/Tammelassa, kävelyetäisyydellä tai helpon bussimatkan päässä. Jos kohde on jo esitelty blogissa, löytyy linkki blogipostaukseen kohteen nimen jälkeen. 

Kahvilat:
3D Crush Cafe (myynnissä herkkuja koirille!) (blogissa)
Cafe Koko (blogissa)
Cafe Puusti (koirille herkkukippo tiskin vieressä!) (blogissa)
Espresso House Stockmann (blogissa)
Fazer Cafe Hämeenkatu (blogissa)
Kaffila (blogissa)
Kahvila Caffetta
Kahvila Jenna ja Minna (blogissa)
Lapinniemen Ansari
Lettunen
Lähiruokapuoti Lempi (kahvilan puoli)
Mama Bear
Mimosa
Ojakadun Vohvelikahvila
Pyymäen Oma
Robert's Coffee Stockmann (blogissa)
Runo
Tallinpihan kahvila
Wayne's Coffee Koskikatu
+ Koskikeskuksen ja Tullintorin kahvilat

Ravintolat, baarit ja terassit:
(Huom! (terassi) -tunniste tarkoittaa, että koirat ovat tervetulleita pääasiassa terassille)
Antika (terassi)
Bar Piilo
Bistro Naapuri
Cafe&Pizzeria Ankkuri (terassi)
Chalupa
Deli 1909 & Wine Bar
Fafa's
Gastropub Kaleva
Gastropub Nordic (terassi)
Hotelli Tammerin aulabaari
Maanalainen
Maja/Talo
Majava (terassi)
Muusa (terassi) (blogissa)
Paapan Kapakka
Passion (terassi)
Public Corner Keskustori
Public House Huurre (terassi)
Pub Pikilinna (terassi)
Purpur (terassi)
Ravintola LiV (terassi ainakin lounasaikaan)
Ravintola Kajo
Pikkubistro Kattila
Ravintola Kaisla (terassi)
Ravintola Tampella (terassi)
Rillinki
Roast Tammela (terassi)
Sandro
Saunaravintola Kuuma
Sitko pizza&bar
Stag's Head
Telakka (terassi)
Tiikerihai (ennen karaokeaikaa)
Trattoria Tammerin puisto (terassi)
Tuhto (terassi)

Kaikenlaista muuta mukavaa ja hyödyllistä:
Arboretum 
Ateljeekatu Kehräsaari (blogissa)
Eläinlääkäriasema Status
Faunatar Ratina
Finlayson Art Area
Kirpparilla.fi (Kaleva)
Koko by Vili Ketola
Koskikeskus
Kukkakauppa Pikkukilpi
Lemmikkitalo Onnen Lemmikit (Janka)
Mr. Big Suvantokatu
Musti ja Mirri Kuninkaankulma
Pirkanmaan Lemmikkitalo (Pispala)
Plantagen (Lielahti)
Power Stockmann
Pääkirjasto Metso
Rajala Pro Shop Tuomiokirkonkatu
Ratinan koirapuisto
Seele (blogissa)
Stockmann (lukuunottamatta ruokapuolta)
Suomalainen Kirjakauppa
Särkänniemi
Tullintori
Vihkokauppa Hämeenpuisto
Yliopiston Apteekki Hämeenkatu
 

Blogin #tassutampere -osuuden virallinen valvoja, koiraystävällisyystieteiden ylimaisteri Metku Kaustinen toteaa, että meillä Tampereella on kyllä todella hyvin nakit uunissa koiraystävällisyyden suhteen nyt kun kauppakeskukset Koskikeskus ja Tullintorikin ovat hiljattain sallineet koirat tiloissaan. Ja samaa mieltä ollaan hihnan toisessakin päässä. On myös meidän koiranomistajien vastuulla pitää huolta siitä, että sama linja jatkuu tulevaisuudessakin. Käyttäydytään itsekin hyvin, pidetään koiramme kurissa ja kaupunkimme siistinä (kakkapussit mukaan, kirjoittajaa kiukuttaa keräillä läjiä keskustan kaduilta niitä jälkeensä jättävien jäljiltä!), niin hyvä on Tampereella elellä sekä koirilla että kanssakulkijoilla. 

Puuttuuko postauksesta jotain olennaista kivaa, mitä Tampereen keskustassa voi koiran kanssa tehdä ja nähdä? Vinkkaa niin lisään listalle!

Ladataan...

Lapsuuteni lempipaikka oli mummolani. Kotoisa, värikäs, kauniita ja kiinnostavia yksityiskohtia täynnä - ja tietenkin pullantuoksuinen. Mummon luokse pääseminen oli joka kerta yhtä jännittävää, ja muistan miten esimerkiksi ruokailuvälineiden valitseminen astiakaapin retroaarteiden joukosta on ollut aina iso valinta. Myös tuoksu- ja makumuistot ovat vahvat: mummolassa mikään ei ollut samaa tylsää mitä kotona, vaan mehukin maistui punapilkullisesta lasista sata kertaa paremmalta, pulla oli aina mummon leipomaa ja kelpasi allekirjoittaneelle niin aamupalaksi, välipalaksi kuin iltapalaksikin.

Sittemmin vilja-allergian myötä rakkauteni pullaa kohtaan on hiipunut, mutta mummolatunnelmaa rakastan edelleen. Oma mummoni muutti jo palveluasuntoon ja välimatkaakin on huomattavan paljon liikaa pikavierailuja varten, mutta onneksi Tampereelta löytyy paikka, joka muistuttaa minua kaikesta siitä, mitä lapsuuden mummolani oli. Olen joka kerta yhtä innoissani, kun pääsen käymään Yliopistonkadun varteen vuosi sitten avatussa Cafe Puustissa, olkoonkin että varsinaisesta pullavalikoimasta ei gluteenitonta versiota löydy. Se ei haittaa lainkaan, sillä Puusti tarjoaa minulle pullan sijaan niin paljon suurempaa: autenttisen paluun lapsuuden mummolatunnelmaan. Kaunis liiketila, oivaltava sisustus, ikkunalaudoilla kukkivat pelargoniat, suurista ikkunoista avautuva maisema Sorsapuistoon - miljöö ja tunnelma on samaan aikaan sekä rauhoittava että inspiroiva. 

Puustiin sisään astuessa vastaan tulvii huumaava, alusta asti itse valmistetun korvapuustin tuoksu. Cafe Puusti on siis todellakin nimensä veroinen! Pullavalikoima vaihtuu päivittäin ja tarjontaa on sekä makeaan että myös suolaiseen makuun. Gluteenittomana valikoimista löytyy usein karjalanpiirakoita ja taivaallisen hyvää, liki ruokaisen täyttävää mutakakkua, Kolmen kaverin jäätelöitä sekä muita herkkuja. Ja tänne jos jonnekin kannattaa ottaa koirakaverikin mukaan, sillä tiskin vierestä lattiatasosta löytyy purkillinen nameja myös karvakavereille. Russelinrääpäleeni Metku Kaustinen oli myyty heti ensimmäisestä vierailustaan Puustissa, eikä ole sen koommin kyennyt kävelemään ohi muistamatta herkkupurkin olemassaoloa, vaan joka kerta täytyy käydä tarkistamassa, josko ovi olisi kutsuvasti auki. Kahvilassa työskentelee toisinaan myös Puustin ikioma kahvilakoira, joten koiraystävällisyys on hallussa ihan perusteista saakka.

Cafe Puusti avaa ovensa arkiaamuisin pullien valmistuttua puoli yhdeksän maissa, ja pullaa on tarjolla kuuteen saakka. Lauantaisin ovet ovat avoinna klo 12-17. Useimpina päivinä tiskin takana itse häärivä puustileipuri Heli kehittelee jatkuvasti uusia juttuja asiakkaiden toiveiden ja pullanleipomisen lomassa tulevien ideoiden mukaan, ja niinpä tarjolla on esimerkiksi vähän erilaista aamupalapakettia pullanystävän makuun, puustikorppuja ylijäämäpuusteista, take-away-eväitä Sorsapuistossa pikniköiville, muutakin pientä kaunista ja/tai herkullista mukaan ostettavaa... Kaikenlaista kivaa ja kiinnostavaa ja ennenkaikkea tuoretta, niin ideatasolla kuin käytännössäkin. Ihailen Puustin omasta linjastaan tinkimätöntä konseptia, aitoutta ja kauneutta, mutta myös Helin rauhallista ja lempeää olemusta, jolla hän puustinsyöjät palvelee. Sama tunnelma huokuu myös Cafe Puustin instagram-sivuilta, joka kannattaa ehdottomasti laittaa seurantaan, jos haluat someasi selatessa hyvän mielen ja kuvia katsomalla välittyvän huumaavan tuoreen pullan tuoksun.

 

 

 

 

Jos sulla on ikävä mummolaan, akuutti pullahampaan kolotustila, etsinnässä kiva koiraystävällinen kahvila Tampereella tai muuten vaan aikaa Tammelan puolella pyöriessäsi, niin suuntaa ehdottomasti tsekkaamaan, miten suloinen kokonaisuus Cafe Puusti onkaan. Myös Metku suosittelee ja antaa täydet kymmenen hännänheilutusta plus yhden poskinuolaisun nappisuorituksesta koiraystävällisyyden suhteen!

Cafe Puusti,
Yliopistonkatu 50.
Nettisivut (yhtä kauniit kuin kahvilakin!) löytyvät täältä, IG täältä ja FB täältä.

___________
Seuraathan Ei mitään tekemistä - Arjen matkaopas Tampereelle -blogia myös naamakirjassa? :) 
Fb-sivuilta löydät uusimpien postausten lisäksi myös esimerkiksi täsmävinkkejä Tampereen kiinnostavimpiin tapahtumiin ja nostoja muista ajankohtaisista Tampere-jutuista. Lupa tykätä! ♥

Ladataan...


Oi onnea ja jälleennäkemisen riemua! Olen jo tammikuussa kirjoittanut, mikä merkitys Kahvila Jennalla ja Minnalla on elämässäni. Arvaatte varmaan, kuinka suuri suru oli, kun heidän kahvilatilansa kärsi maaliskuisessa Tuomiokirkonkadun ullakkopalossa massiiviset vesivahingot, ja ovet sulkeutuivat kuivausprosessin ajaksi. Tänään tiistaina oli kuitenkin aihetta juhlaan: Punaiset ruusut kukkivat ympäri kahvilaa, tiski notkui toinen toistaan herkullisempia leivoksia ja mikä tärkeintä, ovet olivat jälleen auki!

Muutaman kuukauden tauon jälkeen jälleennäkeminen toi monelle kyyneleitä silmäkulmiin tiskin molemmin puolin. Oli ihana seurata vierestä, kuinka kanta-asiakkaat toisensa perään saapuivat hymyssäsuin tervehtimään ja tilaamaan kuka lounasta, kuka pullakahvejaan. Olen sen sanonut aiemminkin, ja tulen sanomaan vielä monesti uudelleenkin: Tässä talossa on niin uskomattoman sydämellinen ja lämminhenkinen palvelu, että olo on aina kuin kotiinsa tulisi. Taas kerran sen huomasi, miten Kahvila Jenna ja Minna on monille meille lähikulmien asukkaille se tärkein paikka juoda aamukahvit, syödä lounaat, lukea päivän lehdet ja vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa. Paikalle sopii sipsutella korkkareissa tai löntystellä työhaalareissa, mukaan mahtuvat vauvat, vaarit, koirat, ihan kaikki. Jokainen asiakas palvellaan yhtä suurella sydämellä ja henkilökohtaisella otteella.  

Ja nämä lounaat, nämä jaksavat ilahduttaa ja ihmetyttää minua kerta toisensa jälkeen. Alle kahdeksan euron hintaan saat keiton, uuniruoan salaatilla tai ison ruokaisan salaatin, paikalla leivotut leivät, kahvin tai teen ja lisäksi vielä päivän jälkiruoankin. Päivän valintani oli taivaallisen kaunis lohisalaatti, jonka kanssa gluteeniton ruokailija sai perunarieskan sekä raparperipiirakkaa, joka oli niin hyvää, että innostuksissani vallan unohdin edes kuvaa annoksestani ottaa. Kyttälän nurkilla lounasaikaan nälissään olevalle vahva suositus! 

Tähän väliin varoitus: Seuraavien kuvien selaaminen saattaa aiheuttaa akuuttia syljen eritystä, herkkuhampaan kolotusta ja kuuluisaa kiusallisen pienen (tai vähän isommankin) nälän esiinnousua. Vitriinin valikoima vaihtelee päivittäin (ja myös saman päivän aikana), kaikki on tuoretta, liki kaikki itse paikan päällä tehtyä. Ruokakuvaaminen ei todellakaan ole ominta alaani, vaikka sitä usein teenkin, mutta tällaisista herkuista oli helppo räpsiä muokkaamatta valmiita otoksia. Aah ja om ja nom!

Nyt on kaikki hyvin, nyt minä olen niin onnellinen. Ihanat naiset herkkuinenne, ihanaa että olette jälleen täällä. Tämän linkin takaa löydät vielä edellisenkin postaukseni heistä - ja se on muuten tämän blogin ensimmäinen esitelty kohde!

Koska paikka on minulle henkilökohtaisesti niin tärkeä ja yksi niistä syistä, jotka innoittivat aloittamaan tämän blogin kirjoittamisen ja Tampereen parhaista paikoista kavereitani isommalle yleisölle kertomisen, halusin järjestää uudelleenavajaisten vuoksi jotain pientä kivaa myös teitä lukijoita varten. Siispä blogin facebook-sivuille (klikkaa tästä) on tulossa arvonta, jonka voittaja pääsee herkuttelemaan Kahvila Jennaan ja Minnaan seuralaisensa kanssa. Haluan tässä yhteydessä muistuttaa, että tämä yllä oleva postaus on silti täysin epäkaupallinen yhteistyö - Jokainen sana jonka tähän blogiin olen kirjoittanut, on täydestä sydämestäni tuotettu, eikä palstatilaa saati mielipidettäni ole edes yritetty ostaa. Umpirehellisyys maan perii, siihen minä luotan.

Ja siihen, että nälkä loppuu Otavalankadulle!  

 

Ladataan...


Elämässä on vaikeita valintoja, ja sitten on niitä todella helppoja. Tämä valinta kuuluu jälkimmäisiin. Tampereella on paljon loistavia terasseja, mutta yksi on ylitse kaikkien muiden: Olympia-korttelin sisäpihalta löytyvä Puutarha. Oletpa päiväretkellä Tampereella, vailla hyvää ruokaa, helleaallon keskellä janoissasi tai kaipaat pikaista pakomatkaa arjesta - jos sinulla on aikaa vain yhteen paikkaan, on Puutarha se pakan paras kortti katsottavaksi.

Historiallisten elokuvateatterin ja hotellin tiloihin Satakunnankadulle parisen vuotta sitten avautunut Olympia-kortteli on jo itsessään mieletön kokonaisuus sisältäen ruokaravintola Muusan, viikottain loistavaa livemusiikkia tarjoavan kulttuurinäyttämö-keikkatila Olympian sekä aivan täydellisen salakapakka kellokauppa Tiiman, josta en valitettavasti saa hiiskua teille yhtään mitään, mutta vinkkaan silti vilkaisemaan punaisen verhon taakse, jos niillä nurkilla joskus liikut. Puutarha täydentää Olympia-korttelin konseptia tarjoten tunnelmallisen ja ympäröivästä kaupungista hetkeksi pois vievän ulkotilan - ehdottomasti Tampereen parhaan terassin.

Puutarha on miljöö, johon ensimmäistä kertaa saapuessaan hämmentyy. Kokonaisuudessa on yksi osa Berliinin urbaaniutta, toinen Liisan Ihmemaata, kolmas englantilaista puutarhaa ja neljäs peritamperelaista hipsterikulttuuria. Värikkäät maalaukset seinillä, kauniit kevyet kalusteet, keinut, kukat, koristelamput ja räsymatot ovat sulassa sovussa, asiakaskunnasta löytyy jos jonkinlaista upeaa, kaunista ja komeaa tyylitaituria ja vieläpä annoksetkin ovat herkullisesti katettuja. Astu siis Satakunnankadun puoleisesta ovesta sisään, ala-aulasta oikealle, portaat ylös ja yläaulan perältä ulos, niin päädyt mun ehdottomaan ykköskesäparatiisiin.

Kuvat kertoivat varmasti jo oleellisen: Puutarha on huikaisevan kaunis kokonaisuus. Sisäpihalle seinien sisälle ei paljoa ympäröivien katujen liikenteen äänet kantaudu, vaan iltaa kohden lisääntyvä puheensorina ja toisinaan myös dj:n soittama musiikki täyttävät tilan sopivalla volyymilla. Päivisin saa nauttia auringonsäteistä ja kaupunkivihreästä, iltaisin valot hohtavat tummaa taivasta vasten. Puutarhassa viihtyy kevään ensimmäisistä lämpimistä hetkistä syksyn viimeisiin kesästä muistuttaviin iltoihin saakka.

Ja koska yksi elämäni suurimmista intohimoista on ruoka, ei lempiterassillani tietenkään joudu olemaan nälissään. Tiskiltä saa tilattua Muusan ruokalistan annokset suoraan pöytäänsä. Suurta huumoria tuottaa tilauksen yhteydessä "pöytänumeroksi" saatavat kohtuullisen massiivisen kokoiset muovieläimet, kuten alla näkyvä sarvikuono. Pienistä yksityiskohdista iso ilo!

Annoksia on saatavissa monenkokoiseen nälkään, juuri kuten kaupungin parhaalla terassilla kuuluukin. Alla olevissa kuvissa on lisukelistalta löytyvät kanaa jogurttimarinadissa, omenaperunasalaatti (näistä kahdesta on jo muodostunut tämän kesän suosikkiruokani, yhteishintaan 11e, jos oikein ranttaliksi laittaa niin kyytipojaksi vielä avokado-limejogurtti tai sitruuna-aioli, hurjat 2e lisää), polentaranut ja tabbouleh. Kasvissyöjille ja vegaaneille löytyy todella laajasti valikoimaa, ja myös gluteenittomat annokset luontuvat. Palvelu on ystävällistä, annoksista kerrotaan mielellään ja työntekijöiden kasvoilta paistaa aidosti hyvä fiilis, josta asiakkaalle tulee olo, että tässä talossa viihdytään hyvin tiskin molemmin puolin. 

Voi mitä karkkimaailmaa, naminamia kaikille aisteille! Kyllä kesä on terassilla viihtyvän ihmisen parasta aikaa, varsinkin kun kotikaupungissa on tarjolla tällaisia helmiä, joissa on ihan oma urbaani henkensä ja sanoin määrittelemätön tunnelmansa. Jos et ole vielä pyörähtänyt ja viivähtänyt Olympian Puutarhan taikamaailmassa, suosittelen suuntaamaan sinne ensitilassa. Tällaista kaupunkikulttuuria Tampereella tarvitaan ja tätä tänne mahtuisi lisääkin!

Luvassa on kesän mittaan esittelyjä muistakin lemppariterasseistani, laajasti jaetulla kakkossijalla on monta muuta kivaa paikkaa. Otan myös suosituksia vastaan: Kerro mikä just sun mielestä on Tampereen paras terassi, joka ansaitsisi tulla esitellyksi tämän kesän aikana? 

Olympia-korttelin nettisivut löytyvät täältä, Fb täältä ja Ig täältä.
 

Ladataan...

Aleksanterinkadun suurlähettiläs täällä taas hei! Tampereen kulinarismin pääkatu täydentyi huhti-toukokuun vaihteessa taas uudella ravintolalla, kun Thai Street Food avasi ensimmäisen Tampereen ravintolansa osoitteeseen Aleksanterinkatu 22. Muutama tovi sitten blogissakin esitellyn Kumman kanssa liki vierekkäin sijaitseva thaimaalaista katuruokaa tarjoava ravintola ei paljoa Tampereelle saapumistaan tuntunut mainostavan, tai ainakaan somen kautta en ollut tietoa avaamisesta havainnut. Kotikortteleissani kun liikutaan, niin edellisen toimijan jäljiltä remontoitu liiketila kiinnitti onneksi huomioni trendikkäällä sisustuksella ja söpöllä miniterassillaan, joten kauaa ei ehtinyt ravintola auki olla kun sen jo bongasin. Kiva miljöö kutsuu helpommin testaamaan myös ruoan tason, josta vähän myöhempänä lisää!

Thai Steet Food erottuu muista paikallisista thairavintoloista selkeillä, liki skandinaavisilla linjoillaan kalusteiden ja ravintolatilan somistuksen suhteen. Yksityiskohtina toimii muutamat neonvalokyltit (me likey!) sekä valikoima viherkasveja seinillä ja ikkunoilla, mutta yleisilme on hyvin pelkistetty. Ilmeisesti inspiraatiota on ammennettu myös esillepanopuoleen myös thaimaalaisesta katukeittiöstä, millä ilmeisesti perustellaan myös kertakäyttölautasten ja -aterimien käyttö ravintolassa syödessä, ei vain mukaanotettavissa annoksissa. Maapallon ystävänä hieman huokaisin kattauksen nähdessäni, sillä olisin kyllä mieluummin ottanut aterimeni metallisina. Konsepti on konsepti, mutta toivottavasti siihen tulee jollain aikataululla muutoksia, sillä nähdäkseni ekologisuus on tässä autenttisuutta tärkeämpi arvo.

Thai Street Foodin kuukausittain vaihtuva menu on kerrallaan noin kymmenkohtainen kattaus erilaisia thaimaalaisia katuruoka-annoksia. Gluteenittomat ja laktoosittomat vaihtoehdot olivat selkeästi merkittyjä, ja vegaanisen version saa pyynnöstä tehtyä liki mistä tahansa listan annoksesta. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin tilaamaan wokattua kanaa kasviksilla, ananaksella ja sweet&sour-kastikkeella, jolla ei ollut erityistä tulisuusluokitusta, kun taas vahvemmin maustetusta ruoasta pitävä seuralaiseni päätti lähteä testaamaan kakkostason tulisuudella ryyditettyä vihreää curryä vegeversiona. 

Olimme helteisen alkuillan ainoat asiakkaat ravintolassa, mutta aidon katukeittiömäinen hyörinä starttasi heti, kun olimme saaneet tilauksemme sisään. Oli ilo nähdä useampi kokki tiskin takana avokeittiössä annosten kimpussa, mikä antoi toivoa sen suhteen, että ruoka todellakin on paikan päällä tehtyä, eikä sitä varsinkin kiinalaisravintoloista tuttua pakaste- ja valmiskastikelinjaa, jossa jokainen annos maistuu samalta, huolimatta siitä mitä tilaa. Annokset valmistuivat suhteellisen nopeasti, ja niiden saapuessa pöytään arvioin pikaisesti ainakin määrän olevan riittävä. Paljon ruokaa, parempi mieli!

Hintatasoltaan annokset olivat enemmän ravintola- kuin pikaruokatasoa, mutta onneksi myös maku oli sen mukainen. Mikä ilo on syödä ruokaa, jossa todellakin voi maistaa jokaisen ainesosan mausteet mukaanlukien! Kasvikset olivat tuoreita, kana mehukasta, riisi keitetty täydelliselle tasolle. Sweet&sourini oli sopivasti niin makea kuin hapankin ja toi mieleen lapsuuteni lempiruoan, isäni tekemän kiinanpadan. Ensinäkemältä olin hieman skeptinen riisin määrän suhteen, ja pelkäsin sitä olevan liikaa kastikkeeseen nähden, mutta annos oli kaiken kaikkiaan juuri sopivasti mitoitettu. Seuralaiseni curry oli maustettu rohkeasti vastaamaan luvattua tulisuutta, mutta chilin potku ei silti peittänyt muita makuja alleen. Mahtavaa, että Street Thai Foodissa uskalletaan antaa raaka-aineille ja mausteille kunniaa niiden vaatimalla tavalla, eikä lähdetä tasaamaan makuja liiaksi varman päälle pelaten, kuten keskimääräisissä thairavintoloissa täällä päin tuntuu olevan tapana. Annokseni oli ehdottomasti parasta thairuokaa, jota olen koskaan syönyt!


Myös päivittäin vaihtuva lounaslista kuulosti niin houkuttelevalta, että luulenpa seuraavan kerran thairuokaa lounasaikaan himoitessani skippaavani muut saman sortin buffetit, ja suuntaavani suoraan Thai Street Foodiin. Tykkään myös heidän tavastaan luetella jokaisen ruokalajin ainesosat suhteellisen tarkasti - tällä tavoin todellakin tietää mitä on tilaamassa, ja todennäköisemmin välttyy ikäviltä yllätyksiltä lautasellaan, jos ei satu olemaan yhtä kaikkiruokainen kuin allekirjoittanut (itsellenihän menee liki kaikki muu paitsi turhan tulinen chili, erinäiset allergeeniviljat sekä henkinen allergeeni rucola). 

Yksi tärkeimmistä asioista jolla minut saa palaamaan ravintolaan uudelleen on palvelu, ja se puoli toimi Thai Street Foodissa onneksi yhtä hyvin kuin ruokakin. Osa henkilökunnasta asioi kuulopuheiden mukaan mieluummin englanniksi, mutta meitä palvellut suloinen tarjoilijatar palveli suomeksi, ja oli hyvin avoimesti ja iloisesti kertomassa yrityksen historiasta, heidän tavastaan valmistaa ruokaa ja arvoistaan hyvän ruoan ja aitojen makujen suhteen. Ensimmäinen Thai Street Food on perustettu Porvooseen, seuraava avattiin Helsingin Sörnäisiin, ja Tampereen ravintola on siis ketjun kolmas paikka. Toivottavasti tamperelaiset löytävät ravintolan, sillä vaikka Thaimaassa en koskaan ole itse käynytkään, voin vannoa ruoan olevan huomattavan paljon aidompaa thai-katuruokaa, kuin mitä kaupungistamme on tähän asti saanut.

Katsokaa nyt tuota seuralaiseni maailman leveintä hymyä! Isosta annoksesta riitti vielä kotiinviemistäkin seuraavaa ateriaa varten. Jos hyvä ruoka tekee sinutkin yhtä iloiseksi, mene ihmeessä testaamaan Thai Street Food! Hymy ei ole sponsoroitu, vaan se on aidosti ansaittu. :) 

Thai Street Food (nettisivut täältä, klik!)
avoinna:
ma-to 10:30-21
pe-la 10:30-22
su 12-18

 

Ladataan...

Tunnustetaan tosiasiat: Olin onnistunut asumaan Tampereella kaksi ja puoli vuotta käymättä kertaakaan Fazerin brunssilla. Kyse ei ollut edes totaalisesta yrityksen puutteesta, pari kertaa olin kääntynyt kadulla jonojen oltua ulos saakka, ja kerran kohtasin ovella lapun yksityistilaisuudesta. Muutama viikko takaperin olin muutaman muuttujan ansiosta lauantaina aamulenkillä Metkun kanssa jo kahdeksan jälkeen ja törmäsin samoissa hommissa oman koiransa kanssa olleeseen naapurintyttöön, ja siitä se idea sitten lähti. Jos kerran ollaan lenkillä niin aikaisin, voidaan hyvin olla varaamassa pöytää itsellemme jo ennen kymmentä.

Olimme laskeskelleet oikein: Ollessamme paikalla heti kymmenen aikaan brunssin alkaessa oli tilaa vielä runsaasti. Valtasimme ikkunapöydän tyytyväisinä. Hämeenkadun Fazer Cafe on paraatipaikoilla, mitä tulee aamupalamaisemiin. Aivan Hämeensillan kupeessa Tempon talossa istuskellessaan näkee suurista ikkunoista niin Tammerkosken virtaa, katunäkymiä kuin Koskipuistoakin. Sisustus on simppeli ja ilmava, kuvaaminen oli valon määrän vuoksi helppoa (ja minä en todellakaan ole mikään ruokakuvaaja).  Ihastelin välittömästi sekä esillepanoa että astioita, esille katetut annokset olivat herkullisen näköisiä ja mehuille ja smoothieille varatut lasit kauniita. Pienenä pikanttina yksityiskohtana kahvikupin kylkeen oli lisätty Fazerin omat karkki, me saimme omat annoksemme Kiss-kisseillä. Miten söpöä!

Annokset lautaselle kasattuani en voinut olla miettimättä, että nyt on niin laajalla skaalalla tavaraa, että kaikki ei voi mitenkään olla hyvää. Olin totaalisen väärässä. Ihan joka ikinen lautaselleni keräämä asia oli ihan hemmetin hyvää, ja valikoimaa oli paljon. Hedelmistä alkaen kaikki oli tuoretta, salaatit  ja salaattisekoitukset raikkaita ja ruokaisia, eikä mikään maistunut vakuumipakatulta. Jopa skagenista ja smoothieista oletan niiden olleen paikan päällä valmistettuja, tai ainakin maku oli täysin sen mukainen. Tarjoiluastiat täyttyivät tasaiseen tahtiin, joten ainakaan ensimmäisten tuntien aikana ei tullut fiilistä, että mikään olisi ehtinyt pöydässä liikoja seisoskella.

Gluteenittomat leivät sain pyytämällä, ja kuten arvata saattaa, Fazerilla on sekin puoli hallussa. Lisäksi ystävällinen tarjoilija kävi vielä oma-alotteisesti varmistamassa noutopöydän tuotteiden gluteenittomuuden, ja jos en ihan väärin näin parin viikon viiveellä muista, niin caecarsalaattia lukuunottamatta liki kaikki taisi olla viljatonta. Myös heti alussa tarjolla ollut moussekakku oli tehty gluteenittomaan pohjaan, mutta myöhemmin lisätyissä kakuissa oli myös viljapitoisia vaihtoehtoja. Fazerilla kuitenkin ollaan allergia-asioiden kanssa ilmeisen skarppeja, joten ainakin kysymällä uskaltanee syödä heidän valikoimistaan keliaakikkokin.
 

Tähän asti Pella'sin viikonloppubrunssi on ollut ykkössuosikkini Tampereen vakiobrunsseista, mutta Fazerilla valikoima on rehellisesti laajempi ja jokainen tarjolla ollut ruokalaji oli viety niin täydellisyyteen asti, että valtikka vaihtui tältä erää sillan sille puolelle. Hinta ei ole kuin muutaman hassun euron kovempi ollen Fazerilla 23,90e, mutta tässä hintaluokassa en koe eroa ratkaisevana, vaan maksan sen ihan suosiolla. Pikaista näläntappamista varten en Fazerille kuitenkaan malttaisi lähteä, vaan täällä täytyy ehdottomasti ehtiä nautiskella pidemmällä kaavalla.

Fazer Cafe, Hämeenkatu 15 (Tempon talo)
Brunssi tarjolla la-su 10-14,
hinta 23,90e.
Nettisivut brunssilistoineen täällä

Ladataan...

Viikko sitten lauantaina avattiin Keskustorin laidalle Kirjastonpuistoon taiteen ja tapahtumien keskus Kulttuuritalo Laikku, sekä Laikun alakerrassa sijaitseva Lastenkulttuurikeskus Rulla. Johan oli karkelot! 

Vanhaan kirjastotaloon rakentunut Laikku on kuutena päivänä viikossa avoinna oleva kokonaisuus, josta löytyy esimerkiksi pääkerroksen kulttuurikahvila ja vaihtuvia näyttelyitä. Ylemmissä kerroksissa sijaitsee muun muassa erilaisia kokoustiloja, Tampereen kaupungin kulttuuripalveluiden toimistot ja Maahanmuuttajakeskus Mainio, ja pohjakerroksessa siis jo mainittu Lastenkulttuurikeskus Rulla (ihana paikka sekin, esittelen sen tuonnempana omassa postauksessaan). Lisäksi tulossa on runsaasti erilaisia tapahtumia, konsertteja, työpajoja ja muuta kiinnostavaa tekemistä niin kaupunkilaisille kuin kauempaakin tuleville. Mahtavaa että nimenomaan keskustorin laidalle saadaan vielä entistä enemmän uutta kulttuurielämää kaikenikäisten kulkijoiden iloksi. Laikun tapahtumakalenteri löytyy täältä, kannattaa tsekata!    

 

Päädyin avajaisiin ystäväni Saran kanssa vähän puolivahingossa brunssin ja NYTdesignin jälkimainingeissa, mutta kylläpä todellakin kannatti poiketa paikalle. Kirjastonpuistoon saapuessamme oli vielä pilviä taivaalla ja vähän hiljaisempi meno, mutta käydessämme tutustumassa talon sisäosiin oli aurinko hiipinyt esiin ja ihmisiä saapunut paikalle sankoin joukoin. Istuimme rappusille hetkeksi katselemaan menoa ja nauttimaan auringosta, kun tajusimme, että Laikunlavalla keikkaansa aloitteli Paleface. Tokihan mekin vannoutuneina räppityttöinä kipitettiin lavan ääreen katsomaan, että minkälaiset bileet siellä saadaan käyntiin. 

Vaikka luonto ei vielä viikko sitten vihertänytkään, oli Kirjastonpuistossa värikäs ja iloinen meininki ja tunnelma kuin parhaillakin kesäfestareilla. Paleface esitti kavalkadin suomenkielistä tuotantoaan vuosien varelta. Välillä tanssi yltyi jopa letkajenkaksikin asti, kun taas vastapainona tällä viikolla julkaistu Laulu sisällissodalle veti ilmeitä vakavammaksi ja kyyneen silmäkulmaan myös allekirjoittaneelle. Yleisössä oli harvinaisen monenkirjava valikoima kaikenikäisiä ihmisiä, tunnetuimmat kertosäkeet raikasivat yhteislauluna ja peace-merkkejä näkyi ympäri katsomon. Ihan hillittömän hyvä meno! Tällaista tarvitaan taas pitkän talven jälkeen Tampereellekin lisää, ja onneksi sitä on myös luvassa. Laikunlavalla on tulossa keikkoja läpi kesän,  ja elo-syyskuussa on luvassa myös leffailtoja, joten varsinkin ilmaista tekemistä vailla olevan kannattaa tarkistaa Laikun tulevat tapahtumat. 

Kiitos Kulttuuritalo Laikku, Paleface ja kanssajuhlijat! 
Kaikkien näiden iloisten ilmeiden kuvaaminen teki myös kuvaajan iloiseksi. 

___________
Ei mitään tekemistä - Arjen matkaopas Tampereelle nyt myös Facebookissa!
Tykkää jos et tykkää jo :)

Ladataan...

Iloista vappua työväki, ylioppineet ja muut vapun viettäjät! Vuoden paras juhlapäivä alkaa tätä kirjoittaessani kääntyä ehtoon puolelle. En varsinaisesti ole juhlapyhäihminen, ne ovat mielestäni usein vähän tylsiä ja väkinäisiä, mutta vapusta olen aina pitänyt erityisen paljon. En niinkään yleisen remuamisen ja riekkumisen puolesta, lasinsiruja täynnä olevat kadut eivät koiranomistajan sydäntä liiemmin lämmitä, mutta "ylimääräisenä" vapaapäivänä näin kesän kynnyksellä koen karnevalistisen ilon, lisääntyvän valon ja hyvän seuran merkeissä sen sortin onnellisuutta, että siinä on kasassa mielestäni täydellinen kombo hyvien juhlien ainesosiksi. Vielä kun saa pöydän täyteen herkkuja ja mielellään myös auringonpaistetta taivaalle, niin ollaan niin sanotusti juhlimisen ytimessä.

Vaikka olinkin kutsunut meille vieraita, en ajatellut viettää vappuani itse keittiön puolella sotkua tehden, vaan varasin seurueellemme jo hyvissä ajoin pöydän Cafe Kokon vappubrunssilta. Aleksanterinkadulle pitseria Napolia vastapäätä viime syksynä auenneesta Cafe Kokosta on hiljalleen tullut yksi lempikahviloistani kotikortteleissa. Optimaalinen sijainti, ketjukahviloiden tylsästä pakastelinjasta poikkeava gluteeniton tarjonta (testatkaa esimerkiksi usein valikoimista löytyvä kana-avokado-toast, suosituksen arvoinen!) ja iloinen ja välitön palvelu sekä koiraystävällisyys - paljoa muuta ei oikeastaan vaatimuslistalle tarvitse laittakaan! Oon pohtinut myös sitä, miksi juuri Kokossa on kiva istuskella yksikseenkin esimerkiksi läppärin kanssa kirjoittaen, kun taas joihinkin kahviloihin ei koskaan osaisi yksin päätyä istuskelemaan. Olen päätynyt siihen, että miljöö ja henkilökunnan preesens ovat ne asiaan vahvimmin vaikuttavat tekijät. Cafe Kokon tummasävyinen sisustus sekä pöydiltä liki aina löytyvät leikkokukat tai viherkasvit luovat ympärilleen rauhoittavan tunnelman, jossa viihtyy eri tavalla kuin vaikka Hämeenkadun varren suurempien kahviloiden hälinässä ja vilskeessä. Vaikka Aleksanterinkadullakin riittää seurattavaa, on Kokossa sisällä kiireetön tunnelma. Henkilökunnalla on usein kädet täynnä töitä, mutta heillä tuntuu olevan silti aikaa palvella asiakkaansa ajatuksen kanssa ja hymy huulillaan. On aina erityisen kiva katsoa, kun näkee jonkun selvästi nauttivan työstä jota tekee!

Tällä kertaa en kuitenkaan siis saapunut Cafe Kokoon läppärini seurassa, vaan olin varannut pöydän viisihenkiselle vappuseurueellemme. Vappubrunssin menu oli aiheuttanut jo etukäteen luettuna kuolan erityksen voimakasta lisääntymistä, ja olimme vähintäänkin yhtä haltioissamme myös paikalle saavuttuamme, kun aloimme lappamaan herkkuja niin lautasille kuin laseihinkin. Tampereen keskustan hintataso vappubrunssien suhteen tuntui olevan tavisbrunsseja huomattavasti korkeammalla (useissa paikoissa pyörittiin mainosten mukaan 30-50e tienoilla), mutta Kokossa hinta oli maltillisesti alle kahdenkympin. Ja mitä kaikkea sillä saikaan! Kokonaisuus oli rakennettu äärimmäisen fiksusti - suhteellisen pieneen kattaustilaan oli saatu todella loistava valikoima kaikenlaista spesiaalia herkkua, joilla sai lähteä nälkäänsä tappamaan oman makunsa mukaan. Leipätiskiä ja croissantteja lukuunottamatta kaikki tiskissä oli gluteenitonta (gluteeniton leipä toki tarjoiltiin pyynnöstä), joten kasasin pöytään klassisen täyskäden liki kaikkea mitä tarjolla oli. Seurueemme yhteiseksi hehkutuksen kohteeksi kohosi ihanan raikas mocktail, jonka maku piti sisällään ainakin mansikkaa, vaniljaa, sitruunaa ja vesimelonia. Aivan loistava idea korvata perinteiset mehut juhlan kunniaksi holittomalla cocktaililla! Itse ihastuin valtavasti myös yrttiseen perunasalaattiin, savulohimousseen, suolaiseen juustopiirakkaan, lopuksi pöytään tarjoiltuun minttusuklaamoussekakkuun... Tai no käytännössä koko ruokalistaan alusta loppuun. Seurueeni muut jäsenet söivät myös niitä itseltäni kiellettyjä croissantteja kuka nutellalla, kuka nakeilla ja kuka jollain kolmannella sen verran autuaan näköisenä, että hetken verran epäilin jo, että me istuttaisiin siellä niiden ääressä sulkemisaikaan asti. Munkit on so last season, nutella-croissant on uusi vappuhitti!

Yleisarvosanaksi Cafe Kokon vappubrunssi sai seurueeltamme kirkkaan kiitettävän. Toivottavasti samankaltaiset spesiaalibrunssit saavat jatkoa! Niitä odotellessa Kokossa voi onneksi nauttia perinteisemmästä buffet-aamiaisesta joka lauantai. Hinta-laatusuhteeltaan Tampereen lauantaiaamiaisskenessä parhaimpiin kuuluva, vain 8,90e maksava aamiaisbuffet pitää sisällään kattavasti kaiken sen, mitä hyvään aamupalaan tarvitsee: leipävalikoiman leikkeleineen ja kasviksineen, kananmunaa, erilaisia hedelmiä, tuoremehuja, kahvia ja teetä, puuroa, mysliä, granolaa tai siemensekoitusta, jogurttia, marjoja tai marjahilloa, smooothieta, toisinaan myös keksejä... Pieniä eroja voi olla viikosta toiseen, mutta joka kerta olen saanut vatsani niin täyteen, että seuraavan kerran on ollut nälkä vasta illallisaikaan. 
 

Kylläpä meillä olikin tämän päivän sateisen harmaasta säästä huolimatta huippuhyvä vappu! Kiitos sekä tiskin takana hääränneelle Cafe Kokon huipputiimille, että pöytämme ympärillä istuneelle rakkaalle seurueelleni. Toivottavasti tästä tulee uusi perinne, oon ihan valmis varaamaan meille pöydän Kokon vappubrunssille myös vuoden päähän jo nyt. 

Cafe Koko, Aleksanterinkatu 28
Avoinna ti-pe 09-17:30, la 10-16
Cafe Kokon FB ja IG.

Ladataan...

Huom: Päivittyvä postaus! Täydennän listaa sitä mukaa, kun muutoksia tulee tietooni. Puuttuuko listalta jotain olennaisia myymälöitä tai merkkejä? Onko listalla joiltain osin vanhaa tietoa? Kommentoi ja jaa tietouttasi!

Edellisessä postauksessa perkasin syitä siihen, miksi minun tulee nykyisin ostettua suurin osa vaatteistani Vaatevallankumouksen hengessä sellaisista paikoista ja sellaisilta merkeiltä, jotka kertovat tuotantoprosessistaan avoimesti. Haluan tietää, kuka minun vaatteeni on suunnitellut ja valmistanut, ja ilokseni kriteereihin sopivaa eettistä muotia saa nykyisin Tampereeltakin useasta paikasta. Muutama luetteloituna oleva myymälä on sellaisia, joissa tietojeni mukaan vain jokin tietty tuotesarja on listalle sopiva, mutta nekin ovat ehdottoman hyvä alku sille, että yhä useammin on mahdollisuus ostaa myös kestävästi tuotettuja vaatteita.  

Sit vaan shoppaamaan vaatteita, joiden tuotantoprosessi kestää päivänvalon!
Eli lista Tampereen vastuullisesta vaatetarjonnasta:
 

Ateljeekatu Osk
Kehräsaaren sisäpiha
Uniikkeja yksittäiskappaleita, piensarjoja ja asusteita useita eri tekijöitä. Myös mittatilaus- ja korjausompelua.
Esitelty jo blogissa!

 

Forget-Me-Not
Aleksanterinkatu 30
Väriterapiaa vaatteiden muodossa! Uusretroa ja muuta ihanaa, myös loistava koruvalikoima.
Esitelty jo blogissa!

KotiMai design
Sammonkatu 8-10
Kotimaisia vaatemerkkejä kivijalassa, verkkokaupassa ja kutsuilla. Valikoimaa sekä naisille että lapsille. Samoissa tiloissa Pietamon kanssa!

Käsityökortteli 
Kehräsaaren sisäpiha
Suomen käsityöyrittäjä SKYT ry:n myymälä, jossa myydään yhdistyksen jäsenyritysten tuotteita. Kaikki myyntituotteet ovat suunniteltu ja valmistettu Suomessa.  

Mukava Flagship Store
Otavalankatu 3 
Simppeliä lähituotettua suomimuotia mielenkiintoisilla yksityiskohdilla. Tuotteiden materiaaleissa tuntee laadun. Muka va:n lisäksi myös muita merkkejä, mm. R-Collection.
Esitelty jo blogissa!

Nokian Neulomo
Ilmiöksi noussut Neulomo pääsi listalle, vaikkei heiltä omaa kivijalkakauppaa löydykään. Nokialla tehtyjä moneen makuun taipuvia arkivaatteita. Näistä on helppo lähteä tutustumaan eettiseen tuotantoon, sillä hintatasokin on edullinen ja kokovalikoima on laaja. Tuotteita myydään tällä hetkellä Prismoissa sekä Weecos -nettikaupassa.

NOUKI showroom & työhuone
Sammonkatu 7
Luonnonkuituja, luomulaatua, näyttäviä kuoseja. NOUKIa voi shoppailla Tampereella Seelestä, OMB:sta, Taito Shopista DOT pop upista Sokokselta.

Nousu Retroverkkarit

Täysin kotimaista verkkaria, collaria ja teepaitaa niin kuntoilijoille, hipstereille kuin retrofiilistelijöillekin! Nousu ansaitsee ehdottomasti mainintansa tässä listassa myös, vaikka omaa myymälää heillä ei olekaan. Verkkokauppa ja myös tietoa tämänhetkisistä jälleenmyyjistä löytyy täältä.

OMB Finnish Designers Boutique
Hatanpään valtatie 6
Kotimaista huippumuotia arkeen ja juhlaan. Suomalaisia muotimerkkejä ja tunnetuimpien suunnittelijoiden tuotteita. Valikoimaa myös miehille.  

 

Pietamo 
Sammonkatu 8-10, samoissa tiloissa KotiMain kanssa!
Edullisia trikoovaatteita, suloisia kuoseja. Myynnissä myös hyvä valikoima kankaita ja muita ompelutarvikkeita.

 

PIHKA Collection
Kehräsaaren sisäpiha
Kenkiä, laukkuja, muita nahkatuotteita. Järjestävät myös kursseja, jos haluat valmistaa tuotteita ihan itse!

Piruetti
Kauppakeskus Tullintori
Eettisiä vaatteita salille tai urheiluun? Piruetin oma mallisto la Pirouette valmistetaan lähituotantona Tampereella!             

Putiikki Rannalla 
Kauppakeskus Ratina
Myymälän oma merkki PURA Finland on kotimaista lähituotantoa. Neuleita, pellavaa, luksusfiilistä, neutraaleja värejä.

Seele
Aleksis Kiven katu 11
Monikäyttöisiä ja aikaa kestäviä kotimaisten merkkien parhaita paloja. Hyvin helposti lähestyttävä kattaus Suomi-designia. Täältä on hyvä aloittaa! Myös pienet muutostyöt onnistuvat, nettisivuilla luvataan niiden sisältyvän hintaan yli sadan euron tuotteissa. 
Esitelty jo blogissa!

Showroom Tampere
Hämeenkatu 20 (käynti Kuninkaankadun puolelta)
Suomalaisen designin pop-up myymälä ydinkeskustassa Sokosta vastapäätä. Useiden kotimaisten brändien tuotteita aikuisille, lapsille sekä kotiin. Kannattaa tutustua!

Sokos / DOT Pop up
Hämeenkatu 21
Joo-o, Sokokseltakin saa eettisen tamperelaisen vaateteollisuuden parhaita paloja! Design On Tampereen pop up -kulmauksessa Sokoksen kolmoskerroksessa myynnissä valittuja paloja mm. Muka valta, Uhanalta sekä Noukilta.
 

Store Of Hope Concept Room
Kyttälänkatu 1
Eettisesti tuotettuja "reilun kaupan" tuotteita maailmalta. Keskittynyt pääosin verkkokauppaan, mutta tuore Kyttälänkadun Concept Room on avoinna perjantaisin klo 11-18. 

Taito Shop
Hatanpään Valtatie 4
Sekä pirkanmaalaista että muutakin suomalaista käsityötä useilta eri merkeiltä. Erityismaininta visualistille, Taito Shopin näyteikkunasomistukset ovat kaupungin parhaimpien joukossa!

Uhana Design
Verkatehtaankatu 8
Kylän kuumimmat hipsterikissat ja -kollit vetävät päälleen Uhanaa, koska Uhana on cool! Asennevaatteita jotka eivät jätä kylmäksi. Myymälä remontin takia suljettuna vielä reilun viikon verran, sen ajan remppa-ale verkkokaupassa.

Uniikit
Suvantokatu 7-9
Klassista suomimuotoilua, aitoja materiaaleja. Ehkä vahvemmin vähän varttuneempaan makuun sopivaa, mutta ennakkoluuloton tyylitaikuri tekee täältä mahtavia löytöjä. Mahdolllisuus saada tuotteita myös tilattuna omilla mitoilla ja/tai väritoiveilla. 

Villiluumu
Aleksis Kiven katu 10
Viiden paikallisen yrittäjän yhteinen liike kivenheitto Finlaysonilta. Aitoa paikallista käsityötä! Jälleenmyyvät myös muita merkkejä. Vaatteita, asusteita, esineitä, taidetta.  

 

 

Pages