Ladataan...

Tunnustetaan tosiasiat: Olin onnistunut asumaan Tampereella kaksi ja puoli vuotta käymättä kertaakaan Fazerin brunssilla. Kyse ei ollut edes totaalisesta yrityksen puutteesta, pari kertaa olin kääntynyt kadulla jonojen oltua ulos saakka, ja kerran kohtasin ovella lapun yksityistilaisuudesta. Muutama viikko takaperin olin muutaman muuttujan ansiosta lauantaina aamulenkillä Metkun kanssa jo kahdeksan jälkeen ja törmäsin samoissa hommissa oman koiransa kanssa olleeseen naapurintyttöön, ja siitä se idea sitten lähti. Jos kerran ollaan lenkillä niin aikaisin, voidaan hyvin olla varaamassa pöytää itsellemme jo ennen kymmentä.

Olimme laskeskelleet oikein: Ollessamme paikalla heti kymmenen aikaan brunssin alkaessa oli tilaa vielä runsaasti. Valtasimme ikkunapöydän tyytyväisinä. Hämeenkadun Fazer Cafe on paraatipaikoilla, mitä tulee aamupalamaisemiin. Aivan Hämeensillan kupeessa Tempon talossa istuskellessaan näkee suurista ikkunoista niin Tammerkosken virtaa, katunäkymiä kuin Koskipuistoakin. Sisustus on simppeli ja ilmava, kuvaaminen oli valon määrän vuoksi helppoa (ja minä en todellakaan ole mikään ruokakuvaaja).  Ihastelin välittömästi sekä esillepanoa että astioita, esille katetut annokset olivat herkullisen näköisiä ja mehuille ja smoothieille varatut lasit kauniita. Pienenä pikanttina yksityiskohtana kahvikupin kylkeen oli lisätty Fazerin omat karkki, me saimme omat annoksemme Kiss-kisseillä. Miten söpöä!

Annokset lautaselle kasattuani en voinut olla miettimättä, että nyt on niin laajalla skaalalla tavaraa, että kaikki ei voi mitenkään olla hyvää. Olin totaalisen väärässä. Ihan joka ikinen lautaselleni keräämä asia oli ihan hemmetin hyvää, ja valikoimaa oli paljon. Hedelmistä alkaen kaikki oli tuoretta, salaatit  ja salaattisekoitukset raikkaita ja ruokaisia, eikä mikään maistunut vakuumipakatulta. Jopa skagenista ja smoothieista oletan niiden olleen paikan päällä valmistettuja, tai ainakin maku oli täysin sen mukainen. Tarjoiluastiat täyttyivät tasaiseen tahtiin, joten ainakaan ensimmäisten tuntien aikana ei tullut fiilistä, että mikään olisi ehtinyt pöydässä liikoja seisoskella.

Gluteenittomat leivät sain pyytämällä, ja kuten arvata saattaa, Fazerilla on sekin puoli hallussa. Lisäksi ystävällinen tarjoilija kävi vielä oma-alotteisesti varmistamassa noutopöydän tuotteiden gluteenittomuuden, ja jos en ihan väärin näin parin viikon viiveellä muista, niin caecarsalaattia lukuunottamatta liki kaikki taisi olla viljatonta. Myös heti alussa tarjolla ollut moussekakku oli tehty gluteenittomaan pohjaan, mutta myöhemmin lisätyissä kakuissa oli myös viljapitoisia vaihtoehtoja. Fazerilla kuitenkin ollaan allergia-asioiden kanssa ilmeisen skarppeja, joten ainakin kysymällä uskaltanee syödä heidän valikoimistaan keliaakikkokin.
 

Tähän asti Pella'sin viikonloppubrunssi on ollut ykkössuosikkini Tampereen vakiobrunsseista, mutta Fazerilla valikoima on rehellisesti laajempi ja jokainen tarjolla ollut ruokalaji oli viety niin täydellisyyteen asti, että valtikka vaihtui tältä erää sillan sille puolelle. Hinta ei ole kuin muutaman hassun euron kovempi ollen Fazerilla 23,90e, mutta tässä hintaluokassa en koe eroa ratkaisevana, vaan maksan sen ihan suosiolla. Pikaista näläntappamista varten en Fazerille kuitenkaan malttaisi lähteä, vaan täällä täytyy ehdottomasti ehtiä nautiskella pidemmällä kaavalla.

Fazer Cafe, Hämeenkatu 15 (Tempon talo)
Brunssi tarjolla la-su 10-14,
hinta 23,90e.
Nettisivut brunssilistoineen täällä

Ladataan...

Viikko sitten lauantaina avattiin Keskustorin laidalle Kirjastonpuistoon taiteen ja tapahtumien keskus Kulttuuritalo Laikku, sekä Laikun alakerrassa sijaitseva Lastenkulttuurikeskus Rulla. Johan oli karkelot! 

Vanhaan kirjastotaloon rakentunut Laikku on kuutena päivänä viikossa avoinna oleva kokonaisuus, josta löytyy esimerkiksi pääkerroksen kulttuurikahvila ja vaihtuvia näyttelyitä. Ylemmissä kerroksissa sijaitsee muun muassa erilaisia kokoustiloja, Tampereen kaupungin kulttuuripalveluiden toimistot ja Maahanmuuttajakeskus Mainio, ja pohjakerroksessa siis jo mainittu Lastenkulttuurikeskus Rulla (ihana paikka sekin, esittelen sen tuonnempana omassa postauksessaan). Lisäksi tulossa on runsaasti erilaisia tapahtumia, konsertteja, työpajoja ja muuta kiinnostavaa tekemistä niin kaupunkilaisille kuin kauempaakin tuleville. Mahtavaa että nimenomaan keskustorin laidalle saadaan vielä entistä enemmän uutta kulttuurielämää kaikenikäisten kulkijoiden iloksi. Laikun tapahtumakalenteri löytyy täältä, kannattaa tsekata!    

 

Päädyin avajaisiin ystäväni Saran kanssa vähän puolivahingossa brunssin ja NYTdesignin jälkimainingeissa, mutta kylläpä todellakin kannatti poiketa paikalle. Kirjastonpuistoon saapuessamme oli vielä pilviä taivaalla ja vähän hiljaisempi meno, mutta käydessämme tutustumassa talon sisäosiin oli aurinko hiipinyt esiin ja ihmisiä saapunut paikalle sankoin joukoin. Istuimme rappusille hetkeksi katselemaan menoa ja nauttimaan auringosta, kun tajusimme, että Laikunlavalla keikkaansa aloitteli Paleface. Tokihan mekin vannoutuneina räppityttöinä kipitettiin lavan ääreen katsomaan, että minkälaiset bileet siellä saadaan käyntiin. 

Vaikka luonto ei vielä viikko sitten vihertänytkään, oli Kirjastonpuistossa värikäs ja iloinen meininki ja tunnelma kuin parhaillakin kesäfestareilla. Paleface esitti kavalkadin suomenkielistä tuotantoaan vuosien varelta. Välillä tanssi yltyi jopa letkajenkaksikin asti, kun taas vastapainona tällä viikolla julkaistu Laulu sisällissodalle veti ilmeitä vakavammaksi ja kyyneen silmäkulmaan myös allekirjoittaneelle. Yleisössä oli harvinaisen monenkirjava valikoima kaikenikäisiä ihmisiä, tunnetuimmat kertosäkeet raikasivat yhteislauluna ja peace-merkkejä näkyi ympäri katsomon. Ihan hillittömän hyvä meno! Tällaista tarvitaan taas pitkän talven jälkeen Tampereellekin lisää, ja onneksi sitä on myös luvassa. Laikunlavalla on tulossa keikkoja läpi kesän,  ja elo-syyskuussa on luvassa myös leffailtoja, joten varsinkin ilmaista tekemistä vailla olevan kannattaa tarkistaa Laikun tulevat tapahtumat. 

Kiitos Kulttuuritalo Laikku, Paleface ja kanssajuhlijat! 
Kaikkien näiden iloisten ilmeiden kuvaaminen teki myös kuvaajan iloiseksi. 

___________
Ei mitään tekemistä - Arjen matkaopas Tampereelle nyt myös Facebookissa!
Tykkää jos et tykkää jo :)

Ladataan...

Iloista vappua työväki, ylioppineet ja muut vapun viettäjät! Vuoden paras juhlapäivä alkaa tätä kirjoittaessani kääntyä ehtoon puolelle. En varsinaisesti ole juhlapyhäihminen, ne ovat mielestäni usein vähän tylsiä ja väkinäisiä, mutta vapusta olen aina pitänyt erityisen paljon. En niinkään yleisen remuamisen ja riekkumisen puolesta, lasinsiruja täynnä olevat kadut eivät koiranomistajan sydäntä liiemmin lämmitä, mutta "ylimääräisenä" vapaapäivänä näin kesän kynnyksellä koen karnevalistisen ilon, lisääntyvän valon ja hyvän seuran merkeissä sen sortin onnellisuutta, että siinä on kasassa mielestäni täydellinen kombo hyvien juhlien ainesosiksi. Vielä kun saa pöydän täyteen herkkuja ja mielellään myös auringonpaistetta taivaalle, niin ollaan niin sanotusti juhlimisen ytimessä.

Vaikka olinkin kutsunut meille vieraita, en ajatellut viettää vappuani itse keittiön puolella sotkua tehden, vaan varasin seurueellemme jo hyvissä ajoin pöydän Cafe Kokon vappubrunssilta. Aleksanterinkadulle pitseria Napolia vastapäätä viime syksynä auenneesta Cafe Kokosta on hiljalleen tullut yksi lempikahviloistani kotikortteleissa. Optimaalinen sijainti, ketjukahviloiden tylsästä pakastelinjasta poikkeava gluteeniton tarjonta (testatkaa esimerkiksi usein valikoimista löytyvä kana-avokado-toast, suosituksen arvoinen!) ja iloinen ja välitön palvelu sekä koiraystävällisyys - paljoa muuta ei oikeastaan vaatimuslistalle tarvitse laittakaan! Oon pohtinut myös sitä, miksi juuri Kokossa on kiva istuskella yksikseenkin esimerkiksi läppärin kanssa kirjoittaen, kun taas joihinkin kahviloihin ei koskaan osaisi yksin päätyä istuskelemaan. Olen päätynyt siihen, että miljöö ja henkilökunnan preesens ovat ne asiaan vahvimmin vaikuttavat tekijät. Cafe Kokon tummasävyinen sisustus sekä pöydiltä liki aina löytyvät leikkokukat tai viherkasvit luovat ympärilleen rauhoittavan tunnelman, jossa viihtyy eri tavalla kuin vaikka Hämeenkadun varren suurempien kahviloiden hälinässä ja vilskeessä. Vaikka Aleksanterinkadullakin riittää seurattavaa, on Kokossa sisällä kiireetön tunnelma. Henkilökunnalla on usein kädet täynnä töitä, mutta heillä tuntuu olevan silti aikaa palvella asiakkaansa ajatuksen kanssa ja hymy huulillaan. On aina erityisen kiva katsoa, kun näkee jonkun selvästi nauttivan työstä jota tekee!

Tällä kertaa en kuitenkaan siis saapunut Cafe Kokoon läppärini seurassa, vaan olin varannut pöydän viisihenkiselle vappuseurueellemme. Vappubrunssin menu oli aiheuttanut jo etukäteen luettuna kuolan erityksen voimakasta lisääntymistä, ja olimme vähintäänkin yhtä haltioissamme myös paikalle saavuttuamme, kun aloimme lappamaan herkkuja niin lautasille kuin laseihinkin. Tampereen keskustan hintataso vappubrunssien suhteen tuntui olevan tavisbrunsseja huomattavasti korkeammalla (useissa paikoissa pyörittiin mainosten mukaan 30-50e tienoilla), mutta Kokossa hinta oli maltillisesti alle kahdenkympin. Ja mitä kaikkea sillä saikaan! Kokonaisuus oli rakennettu äärimmäisen fiksusti - suhteellisen pieneen kattaustilaan oli saatu todella loistava valikoima kaikenlaista spesiaalia herkkua, joilla sai lähteä nälkäänsä tappamaan oman makunsa mukaan. Leipätiskiä ja croissantteja lukuunottamatta kaikki tiskissä oli gluteenitonta (gluteeniton leipä toki tarjoiltiin pyynnöstä), joten kasasin pöytään klassisen täyskäden liki kaikkea mitä tarjolla oli. Seurueemme yhteiseksi hehkutuksen kohteeksi kohosi ihanan raikas mocktail, jonka maku piti sisällään ainakin mansikkaa, vaniljaa, sitruunaa ja vesimelonia. Aivan loistava idea korvata perinteiset mehut juhlan kunniaksi holittomalla cocktaililla! Itse ihastuin valtavasti myös yrttiseen perunasalaattiin, savulohimousseen, suolaiseen juustopiirakkaan, lopuksi pöytään tarjoiltuun minttusuklaamoussekakkuun... Tai no käytännössä koko ruokalistaan alusta loppuun. Seurueeni muut jäsenet söivät myös niitä itseltäni kiellettyjä croissantteja kuka nutellalla, kuka nakeilla ja kuka jollain kolmannella sen verran autuaan näköisenä, että hetken verran epäilin jo, että me istuttaisiin siellä niiden ääressä sulkemisaikaan asti. Munkit on so last season, nutella-croissant on uusi vappuhitti!

Yleisarvosanaksi Cafe Kokon vappubrunssi sai seurueeltamme kirkkaan kiitettävän. Toivottavasti samankaltaiset spesiaalibrunssit saavat jatkoa! Niitä odotellessa Kokossa voi onneksi nauttia perinteisemmästä buffet-aamiaisesta joka lauantai. Hinta-laatusuhteeltaan Tampereen lauantaiaamiaisskenessä parhaimpiin kuuluva, vain 8,90e maksava aamiaisbuffet pitää sisällään kattavasti kaiken sen, mitä hyvään aamupalaan tarvitsee: leipävalikoiman leikkeleineen ja kasviksineen, kananmunaa, erilaisia hedelmiä, tuoremehuja, kahvia ja teetä, puuroa, mysliä, granolaa tai siemensekoitusta, jogurttia, marjoja tai marjahilloa, smooothieta, toisinaan myös keksejä... Pieniä eroja voi olla viikosta toiseen, mutta joka kerta olen saanut vatsani niin täyteen, että seuraavan kerran on ollut nälkä vasta illallisaikaan. 
 

Kylläpä meillä olikin tämän päivän sateisen harmaasta säästä huolimatta huippuhyvä vappu! Kiitos sekä tiskin takana hääränneelle Cafe Kokon huipputiimille, että pöytämme ympärillä istuneelle rakkaalle seurueelleni. Toivottavasti tästä tulee uusi perinne, oon ihan valmis varaamaan meille pöydän Kokon vappubrunssille myös vuoden päähän jo nyt. 

Cafe Koko, Aleksanterinkatu 28
Avoinna ti-pe 09-17:30, la 10-16
Cafe Kokon FB ja IG.

Ladataan...

Huom: Päivittyvä postaus! Täydennän listaa sitä mukaa, kun muutoksia tulee tietooni. Puuttuuko listalta jotain olennaisia myymälöitä tai merkkejä? Onko listalla joiltain osin vanhaa tietoa? Kommentoi ja jaa tietouttasi!

Edellisessä postauksessa perkasin syitä siihen, miksi minun tulee nykyisin ostettua suurin osa vaatteistani Vaatevallankumouksen hengessä sellaisista paikoista ja sellaisilta merkeiltä, jotka kertovat tuotantoprosessistaan avoimesti. Haluan tietää, kuka minun vaatteeni on suunnitellut ja valmistanut, ja ilokseni kriteereihin sopivaa eettistä muotia saa nykyisin Tampereeltakin useasta paikasta. Muutama luetteloituna oleva myymälä on sellaisia, joissa tietojeni mukaan vain jokin tietty tuotesarja on listalle sopiva, mutta nekin ovat ehdottoman hyvä alku sille, että yhä useammin on mahdollisuus ostaa myös kestävästi tuotettuja vaatteita.  

Sit vaan shoppaamaan vaatteita, joiden tuotantoprosessi kestää päivänvalon!
Eli lista Tampereen vastuullisesta vaatetarjonnasta:
 

Ateljeekatu Osk
Kehräsaaren sisäpiha
Uniikkeja yksittäiskappaleita, piensarjoja ja asusteita useita eri tekijöitä. Myös mittatilaus- ja korjausompelua.
Esitelty jo blogissa!

 

Forget-Me-Not
Aleksanterinkatu 30
Väriterapiaa vaatteiden muodossa! Uusretroa ja muuta ihanaa, myös loistava koruvalikoima.
Esitelty jo blogissa!

KotiMai design
Sammonkatu 8-10
Kotimaisia vaatemerkkejä kivijalassa, verkkokaupassa ja kutsuilla. Valikoimaa sekä naisille että lapsille. Samoissa tiloissa Pietamon kanssa!

Käsityökortteli 
Kehräsaaren sisäpiha
Suomen käsityöyrittäjä SKYT ry:n myymälä, jossa myydään yhdistyksen jäsenyritysten tuotteita. Kaikki myyntituotteet ovat suunniteltu ja valmistettu Suomessa.  

Mukava Flagship Store
Otavalankatu 3 
Simppeliä lähituotettua suomimuotia mielenkiintoisilla yksityiskohdilla. Tuotteiden materiaaleissa tuntee laadun. Muka va:n lisäksi myös muita merkkejä, mm. R-Collection.
Esitelty jo blogissa!

Nokian Neulomo
Ilmiöksi noussut Neulomo pääsi listalle, vaikkei heiltä omaa kivijalkakauppaa löydykään. Nokialla tehtyjä moneen makuun taipuvia arkivaatteita. Näistä on helppo lähteä tutustumaan eettiseen tuotantoon, sillä hintatasokin on edullinen ja kokovalikoima on laaja. Tuotteita myydään tällä hetkellä Prismoissa sekä Weecos -nettikaupassa.

NOUKI showroom & työhuone
Sammonkatu 7
Luonnonkuituja, luomulaatua, näyttäviä kuoseja. NOUKIa voi shoppailla Tampereella Seelestä, OMB:sta, Taito Shopista DOT pop upista Sokokselta.

Nousu Retroverkkarit

Täysin kotimaista verkkaria, collaria ja teepaitaa niin kuntoilijoille, hipstereille kuin retrofiilistelijöillekin! Nousu ansaitsee ehdottomasti mainintansa tässä listassa myös, vaikka omaa myymälää heillä ei olekaan. Verkkokauppa ja myös tietoa tämänhetkisistä jälleenmyyjistä löytyy täältä.

OMB Finnish Designers Boutique
Hatanpään valtatie 6
Kotimaista huippumuotia arkeen ja juhlaan. Suomalaisia muotimerkkejä ja tunnetuimpien suunnittelijoiden tuotteita. Valikoimaa myös miehille.  

 

Pietamo 
Sammonkatu 8-10, samoissa tiloissa KotiMain kanssa!
Edullisia trikoovaatteita, suloisia kuoseja. Myynnissä myös hyvä valikoima kankaita ja muita ompelutarvikkeita.

 

PIHKA Collection
Kehräsaaren sisäpiha
Kenkiä, laukkuja, muita nahkatuotteita. Järjestävät myös kursseja, jos haluat valmistaa tuotteita ihan itse!

Piruetti
Kauppakeskus Tullintori
Eettisiä vaatteita salille tai urheiluun? Piruetin oma mallisto la Pirouette valmistetaan lähituotantona Tampereella!             

Putiikki Rannalla 
Kauppakeskus Ratina
Myymälän oma merkki PURA Finland on kotimaista lähituotantoa. Neuleita, pellavaa, luksusfiilistä, neutraaleja värejä.

Seele
Aleksis Kiven katu 11
Monikäyttöisiä ja aikaa kestäviä kotimaisten merkkien parhaita paloja. Hyvin helposti lähestyttävä kattaus Suomi-designia. Täältä on hyvä aloittaa! Myös pienet muutostyöt onnistuvat, nettisivuilla luvataan niiden sisältyvän hintaan yli sadan euron tuotteissa. 
Esitelty jo blogissa!

Sokos / DOT Pop up
Hämeenkatu 21
Joo-o, Sokokseltakin saa eettisen tamperelaisen vaateteollisuuden parhaita paloja! Design On Tampereen pop up -kulmauksessa Sokoksen kolmoskerroksessa myynnissä valittuja paloja mm. Muka valta, Uhanalta sekä Noukilta.
 

Store Of Hope Concept Room
Kyttälänkatu 1
Eettisesti tuotettuja "reilun kaupan" tuotteita maailmalta. Keskittynyt pääosin verkkokauppaan, mutta tuore Kyttälänkadun Concept Room on avoinna perjantaisin klo 11-18. 

Taito Shop
Hatanpään Valtatie 4
Sekä pirkanmaalaista että muutakin suomalaista käsityötä useilta eri merkeiltä. Erityismaininta visualistille, Taito Shopin näyteikkunasomistukset ovat kaupungin parhaimpien joukossa!

Uhana Design
Verkatehtaankatu 8
Kylän kuumimmat hipsterikissat ja -kollit vetävät päälleen Uhanaa, koska Uhana on cool! Asennevaatteita jotka eivät jätä kylmäksi. Myymälä remontin takia suljettuna vielä reilun viikon verran, sen ajan remppa-ale verkkokaupassa.

Uniikit
Suvantokatu 7-9
Klassista suomimuotoilua, aitoja materiaaleja. Ehkä vahvemmin vähän varttuneempaan makuun sopivaa, mutta ennakkoluuloton tyylitaikuri tekee täältä mahtavia löytöjä. Mahdolllisuus saada tuotteita myös tilattuna omilla mitoilla ja/tai väritoiveilla. 

Villiluumu
Aleksis Kiven katu 10
Viiden paikallisen yrittäjän yhteinen liike kivenheitto Finlaysonilta. Aitoa paikallista käsityötä! Jälleenmyyvät myös muita merkkejä. Vaatteita, asusteita, esineitä, taidetta.  

 

 

Ladataan...

#Whomademyclothes?  24.4.2014 romahti Bangladeshissa ompelutehtaan rakennus tappaen 1133 tehtaan työntekijää. Turmassa loukkaantuneita oli yli 2500. Hyvinkin todennäköisesti joku heistä oli joskus valmistanut vaatteita myös minulle, sinulle ja ihmisille vieressämme, sillä kyseinen tehdas tuottaa myytävää juuri niille yleisimmille muotimerkeille, joiden asiakkaina liki jokainen meistä suomalaisistakin on ainakin joskus elämässään ollut. Rana Plazan tapaus jäi liian monelta huomiotta, mutta nosti onneksi silti keskusteluun vaietun taustan vaatteidemme takana: Kulutamme liki ilmaista kertakäyttömuotia, jota meille valmistetaan köyhissä maissa todella kyseenalaisissa oloissa. Vaatevallankumous on syntynyt tuhoutuneen tehtaan raunioista: Maailmanlaajuisen kampanjan tarkoituksena on herätellä ihmiset kyseenalaistamaan muotiteollisuuden nurjaa puolta ja paljastamaan meille niitä kasvoja, jotka vaatteita meille valmistavat. Tsekkaa lisää Vaatevallankumouksesta täältä!

Omalla kohdallani tarina lienee melko perinteinen aikakautemme kuva: Olen rakastanut vaatteita ja muotia pikkumuksusta asti. Lempilukemistani jo ysärillä olivat Elloksen, Anttilan ja lopulta myös H&M:n postimyyntikuvastot, joiden tilauslistojen laatiminen oli hartaampaa hommaa kuin joulupukille kirjoittaminen. En muista lapsuudestani juurikaan lelujani, mutta vaatteitani ja niiden ostotapahtumia muistan sitäkin tarkemmin. Vaatteet ovat aina olleet minulle itseilmaisua, jokapäiväistä arkitaidetta, tapa kertoa itsestäni jotain sanomatta sanaakaan. Joskus niihin on hyvä piiloutua, toisinaan ne ovat keino herättää huomiota, mutta aina niissä on jokin viesti. Myös koulutus- ja työhistoriani on vahvasti vaatteiden parissa, eli vaatteista tuli myös elinkeinoni monella tapaa. Olen koulutukseltani pukuompelija ja myymälävisualisti, työhistorialtani teatteripuvustaja ja vaatemyyjä, stailannut ja pyörittänyt pukuvuokraamoakin muutaman vuoden. Muunkin alan töitä olen kokeillut, mutta aina palannut takaisin omimpaani. Vaatteet on mun aatteet.

Intohimoni on pukea itseni lisäksi myös muita. Korostaa parhaita puolia, tuoda jotain uutta esiin. Rohkaista työhaastatteluun menijää skarpilla asukokonaisuudella, luoda täydellinen juhlalook bileiden kirkkaimmalle tähdelle, löytää ne täydellisesti istuvat farkut hänelle, jonka koko on vastikään muuttunut suuntaan tai toiseen. Etsiä oikea väri oikealle tyypille, asustaa persoonan mukaan. Vaatteet voivat vaikuttaa kantajaansa niin kokonaisvaltaisesti, että tietyssä määrin pidän shoppailua ja pukeutumista suorastaan terapiana. Ideaalitilanteessa haluaisin ostaa ja myydä uusia vaatteita loputtomia määriä, aina uusia, eikä negatiivisia vaikutuksia olisi lainkaan. Ompelijoita ei riistettäisi, puuvillapellot kukoistaisivat vuodesta toiseen, käytöstä poistuvat vaatteet katoaisivat kuin taikaiskusta aiheuttamatta jätekuormaa... Ja toki rahaakin olisi kuin roskaa, ja kaikissa vaatekaapeissa pohjattomasti tilaa. 

Kipuilin asian kanssa vuosia, mutta päädyin silti aina ostamaan edullisimmat vaihtoehdot yrittäen tukehduttaa tietoisuuden niiden nurjasta puolesta. Lopulta muutos lähti kahdesta vaatteesta: Halvasta hameesta ja kalliista paidasta. Hankin alennusmyynneistä noin kympin maksaneen kynähameen, ihanan printatun trikoisen halparätin, joka perkele repesi takasaumastaan heti ensimmäisellä käyttökerralla. Nostin ompelukoneen esiin, ompelin sauman uudelleen. Puin hameen seuraavan kerran, kahdeksan tunnin käytön aikana kangas oli pettänyt sauman vierestä niin, ettei korjaaminen ollut enää mahdollista. Kertakäyttöhame lensi roskikseen ja, pardon my french, vitutukseni oli suuri. Eikä puhettakaan, että ylikansallinen halpaketju olisi ottanut vastuuta tuotteestaan. Ei niitä ole tehty kestämään, osta uusi kun entinen hajoaa. Vaikka se hajoaisi jo ensimmäisellä käyttökerralla, tuotevastuuta ei juuri tunnusteta.

Kallis paita oli lahja itselleni, pitkään himoitsemani Muka van silkkivillainen Lyyli. Hankin sen viime vuoden alussa. Hintaa oli yli satasen, sen tarkemmin en muista, vaikka se sillä hetkellä kirpaisikin. Lyyli on ihana. Silkinpehmeä, hiostamaton, eikä todellakaan vaadi pesua jokaisen käyttökerran jälkeen, kuten hien pintaan nostattavat keinokuituiset neuleet tekevät. Rakastuin paitaan niin kovin, että tätänykyä omistan saman kaksin kappalein. Olen käyttänyt ensimmäistä paitaa nyt puolisentoista vuotta, eikä sen pintaan ole syntynyt edes pientä nukkaa. Alareunan mustan kaistaleen onnistuin telomaan pärekoriin, mutta tumma toppi alla sitäkään ei huomaa. Pesun sijaan tuuletan, huuhtelen, pesen vasta kun paidassa on varsinaista likaa tai hikeä. Se on luottovaatteeni niin töihin kuin muihinkin menoihin, se päällä on aina hyvä olo. Pidänkö paitaa edelleen kalliina? No en todellakaan. Puhutaan länsimaisesta lähituotannosta, vaatteella kuuluukin olla hintaa. Tiedän kuka sen on suunnitellut, kuka valmistanut ja missä oloissa, ja tiedän heidän saaneen palkkansa kuten työstä kuuluukin. Malli kestää aikaa, materiaali kestää käyttöä. Samassa ajassa olisin käyttänyt normaalitahdillani jo ainakin neljä halpaa akryylineuletta niin huonoon kuntoon, ettei niissä enää viitsisi töihin mennä, vaan olisin kasvattanut jätevuoria ja käyttänyt niihin helposti enemmänkin rahaa, kuin yhteen laadukkaaseen, jolla on vielä käyttöikää jäljellä vuosia. Lisäksi virheostoksien määrä kasvaa, mitä halvempia vaatteet ovat. Kun ostaa kalliimpaa, ostaa harkitummin.
 

Siinäpä ne molemmat samassa asussa. Lempipaita ensimmäisellä, ja kovan onnen hame toisella eli viimeisellä käyttökerrallaan. 

       
Heittäessäni kahdesti rikkoutuneen hameen menemään ja ihastellessani uutta Lyyliäni päätin tehdä suursiivouksen vaatekaappiini, katsoa peiliin ja ruveta miettimään vaateostoksiani tarkemmin. Lahjoitin tai myin halvalla eteenpäin vaatteet joita en käytä, että sain vaatekaappiin kaaoksen sijaan järjestystä. Tein listan omistamistani vaatteista (edelleen aivan riittävästi) ja mietin tarkasti, mitä puuttuu, vai puuttuuko mitään. Ne vaatteet, joiden kohdalla huomasin selkeän tarvetilan, olen hankkinut hiljalleen laadukkaina kotimaisina versioina noin vaate per kuukausi -tahtia. Muistan niistä jokaisen, ja jokainen on tullut kovaan käyttöön, ei vain kaapin täytteeksi. Se tuntuu todella hyvältä, kun vertaan tilannetta siihen aikaan, kun omistin vielä valtavasti vaatteita, jotka olin ostanut halvalla, mutta joita en ollut käyttänyt kertaakaan, ja joiden olemassaoloa en edes muistanut. Kuluneen puolentoista vuoden aikana olen kyllä ostanut vaatteita myös ylikansallisilta halpaketjuilta, mutta kertoja on ollut yhden käden sormilla laskettava määrä, ja jokainen tuote on tullut tarpeeseen ja päätynyt tehokäyttöön. Entisenä euron rättien megakuluttajana oon hyvin ylpeä itsestäni, ja toisaalta rakastan jokaista omistamaani vaatekappaletta ihan eri tavalla kuin ennen.

Tästäkään huolimatta en pyri pyhimykseksi enkä kuvittele saavani koko maailmaa ja vaatetusalaa muuttumaan. Vaikka fleecen haitoista puhutaankin, käytän silti hyvällä omallatunnolla kohta vuosikymmenen vanhaa fleecehuppariani lenkkitakkina, ja aion todellakin käyttää vastedeskin, niin kauan kuin se kestää. Sukkahousutkin ostan sen mukaan, miltä merkiltä löytyy itselleni paras malli. Oon kuitenkin oivaltanut sen, että teen elämästäni myös itselleni miellyttävämpää, kun satsaan vaatteisiini vähän enemmän ajatusta ja rahaa, ja saan sillä ekologisuutta, mukavuutta ja käyttöikää, sekä helppoutta aamuihin, kun vaatekaapissa on varma valikoima aina sopivia luottovaatteita. En halua myöskään kantaa kirppareille enää lisää ylijäämävaatetta, vaan käyttää jokaisen hankintani loppuun saakka. Vaikka mun euroni ovat vain pisara muotimarkkinoiden valtameressä, koen silti parempaa omaatuntoa siitä, että tuen kotimaista vaateteollisuutta ja kollegoideni työtä sen sijaan, että ostaisin kyseenalaisissa oloissa valmistettuja kertakäyttövaatteita. Näin paperilla pätevän ompelijan näkökulmasta on ihan sietämätöntä, että halpisteepaidan hinta pyörii kymmenen euron tienoilla, kun itse en sillä hinnalla nostaisi vielä edes ompelukonetta pöydälle saakka, vaikka materiaali sataisi eteeni ilmaisena mannana taivaasta. Maksan mieluummin vaatteesta sen tekijöille sellaisen hinnan, johon hintaan sen itsekin voisin suostua valmistamaan, mutta vain jos tiedän, kuka on vaatteideni takana. Siksi mun on helppo luottaa paikallisiin yrityksiin ja yrittäjiin, joiden tuotantoprosessi on alusta loppuun saakka mahdollisimman julkinen.

Koska tästä tuli nyt tällainen kilometrieepos, menee seuraavan postauksen puolelle listaus paikoista ja valmistajista, joilta voi vaatteitaan Tampereella huoletta ja hyvällä omallatunnolla ostaa. Niitä riittää ilahduttavan paljon! Pysy siis mukana, #Vaatevallankumous on vasta alkanut. 

ps. Yleisön pyynnöstä blogia voi seurata nyt myös facebookin kautta! Ei mitään tekemistä - Arjen matkaopas Tampereelle -fb-sivun löydät klikkaamalla  tästä näin, klik!

Ladataan...

Aivan kulman takana hetki sitten esitellystä Mukavan lippulaivamyymälästä, Tampereen parhaassa design-korttelissa Aleksanterinkadun puolella on pieni puoti, johon muutaman portaan kivuttuaan pääsee aivan toiseen maailmaan, kuin missä kadulla seisoessaan on ollut. Se on kuin sukellus sateenkaareen tai matka menneisyyden parhaisiin paloihin, edellisen vuosisadan värikkäimpiin vuosikymmeniin. Käytän Forget-Me-Notista usein termiä karkkikauppa, mutta tässä puodissa karkki on silmäkarkkia, visuaalista herkkukimaraa. On värikkäitä vintage-vaatteita menneiltä vuosikymmeniltä, on vähintään yhtä värikästä suomalaista uusretroa vaatetta ja asustetta, ja sitten se itselleni tärkein: Tampereen ja itseasiassa tutkimusteni mukaan koko Suomenkin mielenkiintoisin valikoima erilaisia koruja. 

Värikkyyden lisäksi Forget-Me-Notin valikoimaa yhdistää ekologisuus ja vastuullisuus. Myynnissä olevat merkit ovat kotimaisia, ja moni niistä käyttää tuotteissaan mahdollisuuksien mukaan kierrätysmateriaaleja, kuten esimerkiksi kovassa nosteessa oleva Unique Design by Maria pyörien sisäkumia koruissa sekä Second Chance teollisuuden ylijäämäneulosta vaatteissa.  Myös vintage-valikoima jatkaa Forget-Me-Notin valitsemaa vastuullista linjaa: vaikka niiden alkuperä ja materiaali vaihteleekin, on edelleen käyttökuntoisen vanhan vaatteen ostaminen ehdoton ekoteko hitaasti ylikulutukseen hukkuvalle maapallollemme.  

Forget-Me-Not saa hymyn huulille niin valikoimallaan, värikkyydellään kuin asiakaspalvelullaankin. Leikkisyys kuvaa hyvin koko konseptia: Kuvissakin vilahtava kauppias Jaana tiimeineen ovat supersuloisia ja aidosti iloisia tyyppejä, joilla on pilkettä silmäkulmissaan ja joiden nauru saa asiakkaankin hyvälle tuulelle. Kikatuksen lisäksi Forget-Me-Notissa kuulee usein myös taustamusiikkia, joka kertoo samaa tarinaa kuin myytävät tuotteetkin - levyt ovat valikoituja retroaarteita ja kappaleet allekirjoittaneelle tuttuja lapsuuden kesistä, jotka vietin mummoni kanssa hänen nuoruusvuosiensa iskelmiä kuunnellen. Nostalgisuus ei siis jää vain tuotteiden varaan, vaan koko liikkeen tunnelma henkii samaa fiilistä. Ihan parasta!

Aina kun mun visuaalista karkkihammasta kolottaa, teen pienen retken Forget-Me-Notin aarteiden äärelle. Laskin juuri omistavani ainakin paritkymmenet kyseisten retkien seurauksina mukaan tarttuneita korvikset, ja epävirallisella "jos sattuu vahinko käymään" -ostoslistallani on vähintäänkin toinen mokoma heillä myynnissä olevia ihanuuksia. Täytyy myös mainita, että kaikkien aikojen parhaat lahjat olen aina ostanut täältä: ne osuvimmat, jotka ovat parhaimmillaan saaneet lahjansaajan herkistymään kyyneliin saakka. Myöskin kortteja hankkiessa luotan aina heidän valikoimaansa, ja onpa useampi kortti ja vähän suurempikin printti päätynyt myös kehyksiin kotimme seinille. Kuten jo alussa kerroin, karkkia kaikki tyynni. Olo on ihan täysin sama kuin irtokarkkihyllyllä.  Jos mä vielä yhden tuollaisen ja sitten yhden tuollaisen ja ehkä yhden tuollaisen... Sama olo tuli myös kuvatessa, siispä näitä ruutuja riittää!

Jos olet hyvin hillityn minimalismin ystävä, et ehkä sen suuremmin innostu Forget-Me-Notista, mutta jos sydämesi lainkaan hypähtää nähdessäsi jotain söpöä, värikästä ja retroa ja/tai kuullessasi Laila Kinnusen klassikkokappaleita, niin riennä jo hyvä ihminen kohti Aleksanterinkatua! Välimatkan ollessa mahdoton, auttaa ensihätään myös verkkokauppa osoitteessa forgetmenot.fi.

Seuratkaahan Forget-Me-Notia myös FB:ssä ja IG:ssä!
 

Pages