Ladataan...

Seuraa paljastus: en ole koskaan ollut Pride-kulkueessa.

Syyt siihen, että olen missannut tämän jokakesäisen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin keskittyvän tapahtuman, ovat moninaiset. Milloin olen ollut kipeä, milloin darrassa, milloin matkoilla, viime kesänä liian ahdistunut.

Kuitenkin joka kerta, kun olen punninnut sänkyyn jäämisen auvoa ja ihmisoikeuskulkueeseen osallistumisen tärkeyttä, olen tullut pohtineeksi omaa asemaani mielenilmauksessa. Olen cissukupuolinen hetero. Minunlaisiani näkyy Pridella aika paljon. Me olemme yksi iso syy siihen, että Pride näyttäytyy ilon ja rakkauden karnevaalina erotuksena siitä oikeutetun vihaisesta mielenosoituskulttuurista, josta koko Pride sai alkunsa.

Luin eilen Roskispalo-blogista varsin herättelevän ja tärkeän kirjoituksen siitä, kenelle Pride on tarkoitettu ja kenelle ei. Tänä vuonna kulkueeseen on kutsuttu esimerkiksi poliiseja ja Sipilän hallituksen ministereitä - ilon ja rakkauden nimissä. Blogikirjoitus esittää aiheellisen kysymyksen: mitä helvettiä? Mitä tekemistä virkavallalla ja translain uudistamisesta kieltäytyvillä ministereillä on rakenteellista sortoa vastustavassa mielenosoituksessa? Tästähän tulee melkein mieleen se, kun Sipilä osallistui muun muassa hallitustaan kritisoineeseen Peli poikki! -miekkariin.

Palataan kuitenkin meihin tavan kansalaisiin. Pridelle ovat tervetulleita erilaiset ihmiset sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta, ja moni cisheterokin on mukana ihan järkevistä syistä, liittolaisina ja vihaisina siitä, että meillä poljetaan ihmisoikeuksia hävyttömällä tavalla. 

On kuitenkin aiheellista miettiä, millaiseksi cisheterot muokkaavat Pridea. Koska me olemme sekä määrällinen enemmistö että kulttuurinen normi, me muokkaamme koko kulkuetta sen normin näköiseksi, jota Pride pyrkii vastustamaan. Tämän voimme estää vain katsomalla peiliin, haastamalla omaa ajatteluamme ja antamalla vähemmistöjen edustajille tilaa.

Kuten Roskispalo-blogikin huomauttaa, valkoiset cisheterot yhdistävät Priden melko automaattisesti valkoisiin homoihin. Erityisesti pari vuotta sitten, kun olin vielä lukiossa, tuttavapiirini juhli Prideilla nimenomaan Tahdon2013-kampanjaa unohtaen kokonaan esimerkiksi rodullistetut vähemmistöt, transihmiset ja muunsukupuoliset. Juuri heidän oikeuksiinsa meidän kuitenkin pitäisi tällä hetkellä keskittyä, eikä millään vitun ilolla ja rakkaudella vaan pystypäisellä taistelutahdolla.

Pride ei ole karnevaali vaan mielenosoitus, jonka pitkistä perinteistä valkoisilla cisheteroilla on hävettävän vähän tietoa.

Kun olen tässä mukavasti päässyt syyllistämään omaa viiteryhmääni, pehmennän viestiäni vähän: kyllä meille jotain käyttöäkin on ihmisoikeustaistelussa. Hyvä cishetero, etenkin valkoinen, menit Prideille tai et, käytä ensi viikolla aikaa seuraavien asioiden pohtimiseen:

1. Miksi koet kuuluvasi Pride-kulkueeseen? Haluatko juhlia tasa-arvoista avioliittolakia vai ajaa muutosta? Ajaisitko toisten ihmisoikeuksia yhtä kärkkäästi kuin omiasi?

2. Hämmentääkö transasia? Oletko valmis haastamaan oman käsityksesi "biologisesta sukupuolesta" tai "miehistä ja naisista"?

3. Onko sanavarastosi tarpeettoman sukupuolittunut? Suostutko viittaamaan ihmisiin niillä sanoilla, joita he haluavat itsestään käytettävän, vaikka se tuntuisikin sinusta ristiriitaiselta?

4. Otatko huomioon sen, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt eivät ole mikään yhtenäinen joukko, vaan esimerkiksi etninen tausta voi vaikuttaa ihmisoikeuksien toteutumiseen huomattavan paljon?

5. Mitä juuri sinä voisit tehdä omien tietojesi kerryttämiseksi, vähemmistöjen aseman parantamiseksi ja maailman muuttamiseksi niin, että me emme tarvitsisi enää tällaisia kirjoituksia?

 

Vastauksia kysymyksiin saa pohtia myös tämän kirjoituksen kommenttikentässä. Voimakasta ja vapauttavaa Pride-viikkoa!

 

 
Somettaminen on hauskaa:
Eläköön vallankumous! Facebookissa
Tiina Twitterissä (!)
Tiina Instagramissa
Share
Ladataan...

Ladataan...

Lauantaina 10.6.2017, joka muuten oli 21. syntymäpäiväni, tunteeni vyöryivät laidasta laitaan. Kun Jyväskylästä kuului, että persujen johtoon on noussut kolme nuivaa fasistista änkyrää, oli fiilis toisaalta hirveän vihainen ja surullinen mutta toisaalta uhmakas. Nyt rasistipuolue on paperillakin rasistinen, ja Suomen on pakko ottaa ongelma tosissaan.

Sääliäkin hieman koin, nimittäin Timo Soinia kohtaan. Siis katsokaa kuinka surullinen Hesarin ikuistama Timppa lauantaina oli:

Soinin ilmeen toki voi tulkita niin, että hän oli syvästi liikuttunut nähdessään monikymmenvuotisen poliittisen uransa tuloksen. Hän saattoi myös olla surullinen nähdessään, että se tulos on fasistinen oikeistopopulismi. Eräs toveri ehti kuitenkin tulkita myös näin:

 

Koska niinhän siinä juuri kävi. Koko kansan Timo Soini toimi ponnahduslautana sellaiselle oikeistopopulismille, jota maailmalla edustavat vaikka Trump tai Le Pen. Meillä on nyt hallituspuolue, jonka puheenjohtaja on rikoksesta tuomittu - eikä mistä tahansa pikkurikoksesta, vaan kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Somessa on levinnyt otteita Halla-ahon oksettavista lausunnoista, mutta minä en enää ota niitä tähän kirjoitukseen. En halua, että kukaan joutuu sitä paskaa enää lukemaan. Riittää kun tietää, että tämä nuiva sananvapauden airut on oikeasti umpirasisti, jonka ajattelu koostuu tieteellisesti monta kertaa kumotuista ihmisarvoa loukkaavista aivopieruista.

Soini on melko hyvä esimerkki siitä, miten voi käydä, kun rasistista meuhkaamista ja äärioikeiston nousua katsoo läpi sormien. Ja kyllähän tästä yritettiin varoittaa - yritettiin jo silloin, kun ensimmäinen jytky jytkähti. Nyt tuntuu itse asiassa melkein typerältä, että vuoden 2011 perussuomalaista voittoa piti niin pahana asiana. Eihän se HHH-johtoon verrattuna mikään katastrofi ollut.

Analyyseja hallituskriisin lopputuloksesta on tehty monista eri näkökulmista, enkä oikein itsekään enää tiedä, mikä vaihtoehto olisi pienin paha. Toivoin itse uusia vaaleja (kuten olen toivonut viime eduskuntavaaleista asti), mutta sellaisiakin ajatuksia olen nähnyt, että juuri uusia vaaleja HHH-jengi kaipaa päästäkseen oikeasti vallan kahvaan. Mene ja tiedä.

Hallituskriisin lisäksi meillä alkaa nähdäkseni olla myös vähän muunlainen kriisi. Minä en tule hyväksymään sitä, että rotuoppiin uskova Halla-aho, evoluution kiistävä Huhtasaari ja yleisesti perseilevä Hakkarainen saavat yhtään enempää valtaa. Eikä tule moni muukaan. Seuraavat kuukaudet varmaan näyttävät, kuinka iso kannatus halla-aholaisilla oikeasti kansan keskuudessa on.

Yksi asia on kuitenkin varma: "työväenpuolueesta ilman sosialismia" on tullut umpirasistinen paskapuolue, eikä meillä ole enää varaa katsoa sitä sormien läpi.

 

Eläköön vallankumous! on myös Facebookissa.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Näin viime yönä jännittävää unta. Siinä asuin isossa talossa muutaman perheenjäseneni ja toverini kanssa kunnes taloon murtautui VELOCIRAPTOR. (Mun painajaisissa on ollut dinosauruksia niin kauan kuin muistan.) Yritimme pamauttaa raptoria mm. kattilalla päähän ja juosta sitä henkemme edestä karkuun, kunnes minä näppäränä tyttönä keksin, että hei, soitetaas poliisit. Hätäkeskus vastasi välittömästi ja esitin asiani. Hämmästyksekseni langan päästä kuului: "kytillä on tärkeempääkin tekemistä, ettekö te yhtä raptoria voi keskenänne hoitaa?" Kivahdin puhelimeen, että raptorit ovat syöneet ihmisiä ennenkin ja poliisin kyllä kuuluisi nyt toimia mitä pikemmin. Seuraava kohta unesta oli jotain aikakonespedeilyä, mutta viimein, toverien saatua mäsäytettyä raptorilta taju kankaalle juuri ennen kuin keneltäkään irtosi raaja, pihaan kaarsi poliisiauto. Sieltä astui ulos itse Seppo Kolehmainen, joka totesi: "eihän täällä mitään ongelmaa ollut, söpö pikku dino siinä vaan niin." Alkoi vituttaa tosi kovaa, joten heräsin.

Unessa oli kysymys niin sanotusta päiväjäänneunesta, jonka avulla mieli käsittelee päivän aikana sattuneita psyykkistä energiaa vaativia tapauksia. Päiväjäänneunissa symboliikka on yleensä niin selkeää, että unen voi analysoida ja havainnollistaa melko helposti.

Uneni takana, päiväjäänteenä, oli Longplayn eilen paljastama 2800 poliisin muodostama rasistinen FB-ryhmä, jonka valvontaan poliisiylijohto ei ollut käyttänyt resurssejaan, vaikka juuri siihen ne olisi pitänyt käyttää. Ryhmässä on jaettu muun muassa MV-lehden laatujournalismia harva se päivä, pilkattu itsemurhaa yrittänyttä turvapaikanhakijaa ja kirjoitettu monta sellaista kommenttia, jotka täyttävät kansanryhmää vastaan kiihottamisen ja kunnianloukkauksen rikostunnusmerkistöt.

Poliisi käyttää niin suurta valtaa yhteiskunnassa, että sen tulee noudattaa lakia tarkoin myös vapaa-ajallaan. Sananvapautta rajoittavat lainkohdat, kuten sananvapausrikoksista sääntelevät pykälät, vaikuttavat poliisin toimintaan ankarammin kuin peruspulliaisten. Ja sille on erittäin hyvä syy.

Tapauksesta on keskusteltu ahkerasti vielä tänään, ja vaikka suurin osa onkin jo ymmärtänyt homman vakavuuden, riittää huolestuttavan paljon myös sitä porukkaa, joka operoi virheellisellä laintietämyksellä ja rasistisella agendalla. On todettu (ti)etenkin, että myös poliisilla on mielipiteenvapaus. No, on tietenkin, mutta rajoittamatonta se ei ole, ja ne lain asettamat rajoitukset on nyt rikottu varsin törkeästi.

Suomalaisilla on uskomaton luotto poliisiin. Anarkistit ovat pitkälti keskenään pitäneet huolen poliisin toiminnan kritisoimisesta jo monet vuodet, mutta jos tässä maassa menee epäilemään poliisin toimia, on varmaa, että syyttävä katse päätyy kritisoijaan päin. Viime päivien omituiset poliisin toimet, kuten rasisitijengin kärrääminen koulun läheisyyteen loukkaamaan alaikäisiä muslimeja, eivät ole juuri uutiskynnystä ylittäneet.

Olisiko nyt jo aika myöntää, että virkamerkki ja aseen hallussapitolupa eivät aseta ketään niiden poliittisten vaikuttimien ulkopuolelle, joiden alaisuudessa me kaikki joka päivä elämme?

Poliisissa on melkoinen määrä perussuomalaisia. Se ei toki yksin riitä ainakaan lailliseksi perusteeksi epäillä poliisin puolueettomuutta, mutta jos melkein joka toinen (2800 jaettuna 7000:lla) suomalainen poliisi kuuluu MV-lehden artikkeleita ja rasismia jakelevaan FB-ryhmään, se alkaa jo riittää. Helsingin poliisi twiittasikin jo, että eikö tällaisessa yleistämisessä ole selkeä ristiriita. No, tilastotieteellisesti ei ainakaan ole.

Tärkeä kysymys on tietenkin se, miksi kyseinen ryhmä tuli päivänvaloon vasta nyt. Marko "Fobba" Forss oli ryhmässä todennut, että tällaisten keskustelujen vuotaminen julkisuuteen näyttää aika pahalta poliisin näkökulmasta. Kieltämättä näyttääkin. Olennaista ryhmän ylläpidon mielestä siis on se, miltä rasistinen paska näyttää ulospäin, eikä suinkaan se, toimiiko delegoitua valtaa käyttävä poliisi lainmukaisesti.

Poliisit ovat ihmisiä. He ovat poliittisia ja moraalisia toimijoita, jotka voivat olla yhteiskunnasta ihan mitä mieltä huvittaa. Se on täysin ookoo, mutta kun sen toteuttaminen saa sellaiset piirteet, ettei poliisin kirjoituksia enää erota SE-porukan vihanlietsonnasta, liikutaan oikeusvaltion näkökulmasta jo aika vaarallisilla vesillä.

Viimeöistä untani voi pitää myös niin sanottuna uhkasimulaattorina, jossa mieli valmistautuu käsittelemään ihmistä potentiaalisesti kohtaavan vaaran. Aion jatkossakin soittaa hätänumeroon, jos velociraptor (eli natsi, kuten freudilaiset jo äkkäsivät) uhkaa henkeäni - mutta poliittinen luottamus on asia erikseen. Oikeusvaltiossa virkavallan on nautittava kansalaisten luottamusta ja toimittava tarkoin lakia noudattaen. Sitä Suomen poliisi ei tällä hetkellä tee, eikä sitä luottamusta pidä oikeusvaltiossa näön vuoksi osoittaa.

 

Seuraa Eläköön vallankumous! -blogia Facebookissa.

Share
Ladataan...

Pages