Huhuu, Pilli vuodelta 2002!! Minä, 10 kg isompi minä täällä huutelen!

Olla kevyt kuin ilmapallo?

(kuva lainattu Demin sivuilta)

Ei, en mä sitä halua. Kiinteämpi ja hieman hoikempi? Mikä ettei.

Minullakin (kuten monella naisella) on ollut lähes koko aikuisikäni viha-rakkaussuhde vartaloani kohtaan. On päiviä, jolloin on olen tyytyväinen kroppaani ja dare-I-say-it, tunnen oloni kauniiksi..ja sitten on päiviä, jolloin jokainen vaate kinnaa ja kropassa ei vaan ole hyvä olla.

Minulla ns. ongelma-alueet ovat takalisto ja reidet. Niihin tuntuu pakkautuvan kaikki ja ne ovat myös se inhottavin alue treenata (vai oletko koskaan tavannut ihmistä, jonka lempiliike jumpalla ovat askelkyykyt?)

Vuosien aikana olen katsonut kroppani kokevan erilaisia ajanjaksoja.

1996-2002

Ylä-aste- ja lukioiässä olin laihiksella. Laihdutin siis jatkuvasti ja jälkeenpäin mietittynä ruokavalioni oli melko epäterveellinen. Sanotaan nyt näin, että kiellettyjen ruoka-aineiden listalla oli enemmän ruokia kuin niitä, jotka sallin itselleni. Tuli testattua ulostuslääkkeet (onneksi ei pitkään kestänyt kokeilu), erilaiset dieetit, paastoaminen jne. Huonot parisuhteet ja idiootit miehet nakersivat itsetuntooni pienenpieniä reikiä ja usein saatoin hakea syitä ulkonäöstäni.

Liikunta on kuitenkin aina ollut mieleistä. Ei mitään järkyttävää itsensä piiskaamista. Jumppatunnit, tanssi ja lenkkeily olivat mukavia liikuntatapoja.

2002-2009

Tapasin mieheni syyskuussa 2002. Rakkaus kukoisti ja hieman terveellisempi elämä ja ruokailurytmi saapui parikymppisen minäni elämään. Aloitin polttamaan säännöllisesti lukiossa, joten tupakan sivutuotteena kuitenkin ruokahalu katosi ja saattoi mennä hyvinkin tenttilukupäivä pelkällä teellä ja röökillä. Olin kuitenkin tyytyväisempi itseeni ja vartalooni. Hei, mun poikaystävänihän jumaloi minua! :)

Valmistuin sosionomiksi jouluna 2006, jolloin näin jälkeenpäin katsottuna olin ihanan hoikka. Ihanan hoikka. Mitä se ikinä tarkoittaakaan. Hoikemmat käsivarret ja pienempi vyötärö. Kai se on se luulotauti, koska muistan, etten pitänyt silloin itseäni mitenkään laihana.

Säännöllinen työ toi tullessaan myös säännöllisen ateriarytmin ja kaipa se jatkuva juhliminen (lähes joka viikonloppu. Huh, miten sitä jaksoi!) kasvatti kropan kilolukua parilla numerolla.

2009 railakkaan kesän jälkeen, elokuussa, pissatikku näytti kahta pinkkiä viivaa. Elämä ja kroppa muuttuisi. Nautin suunnattomasti masun kasvamisesta. Liityin kuntosalin jäseneksi ja liikuin paljon (paljon enemmän kuin siihen mennessä). Nautin liikunnasta ennen kaikkea sen hyvänolon, en niinkään kropan pienentämisen vuoksi.

Poika huhtikuu 2010, raskauskiloja 12, pieni raskausarpi vatsassa ja jälkitarkastuksessa normipaino. Vietimme pienen kanssa ihanan vuoden. Imetys piti huolen, että sai aika normaalisti syödä, herkutellakin. Liikunnan aloitin heti, hyvä olohan siitä tuli.  Iloitsin, kun vatsa oli palautunut ja pumpilla jaksoi puuskuttamatta (röökin tumppaaminen kannatti! :)).

2011 railakkaiden siskon häiden jälkeen, tammikuussa, pissatikku näytti kahta pinkkiä viivaa. Elämä ja kroppa muuttuisi. Taas. Kesällä raskaana oleminen oli mukavaa, rennosti hameessa ja leggareissa. Ei ahistanut, kuumottanut tai turvottanut. Oli kiva olla ja pyöristyä.

Tyttö syyskuu 2011, raskauskiloja 10, pieni raskausarpi toisen vieressä ja jälkitarkastuksessa normipaino. Ollaan menty ja liikuttu pitkin syksyä ja pieni tyttö kasvaa & saa äidin mielen iloiseksi joka päivä.

No, mikä on nyt erilaista?

Joulun aikoihin lähti täysin lapasesta suklaan sunmuun mussutus ja huomasin uuden vuoden jälkeen, että painoa on tullut salakavalasti muutama kilo lisää ja housut kiristää. Mitä? Imetykset ja kaikki. Olenko tulossa vanhaksi, onko se aineenvaihdunta lopullisesti mennyttä? Ehkä se jumpsuit ei ollutkaan paras mahdollinen jouluasu :)

Juu, minäkin olen nyt osallistunut Jutta-mikä-se-nyt-oli, kuuluisan fitnessnaisen go fat go-haasteeseen. Poikkeuksena 21 päivän haasteeseen, ajattelin, että tämä voisi olla semmonen koko kevään proggis. Joskus voi antaa itselleen vapauden herkutella, mutta pääsääntöisesti syödään terveellisesti ja liikutaan. Kullan kanssa vietellään syyskuussa 10-vuotis taipaleen pirskeitä. Silloin aion olla myös hieman keveämpi. Jos ei nyt sentään 10 ni ainakin viis!  Saas kattoo :)

Neljättä päivää mennään, rahka on hyvää ja olo on kevyt.