Uusi päivä.

Huomenta.

Heräsin puoli kymmenen. Mies ystävä yritti herätellä aikaisemmin,että olisin noussut kahvin keittoon ja heräilemään. Harjoittelu olisi alkanut klo 10. En jaksa,pakko sanoa,että nyt ei jaksa. Mul on paikatkin ihan jumissa... :( Selkään koskee,kun olin maalaamassa lauantaina ystävättären luona. 

Eilen olikin hieman erillainen ja tunteitas ilta. Uskaltauduin kertomaan tunteistani miesystävälleni,ja kerroinkin,että tunteen on laimenneet. Itkin vaan ja tärisin sohvalla,että mua pelottaa kertoa.. Kun en tiedä mitkä hänen reaktionsa on. No mieshän sitten kysyikin,että ethän sinä Sanna pelkää,että teen sinulle jotain. No en todellakaan,en ikinä uskoisi,että hän tekisi mulle jotain! 

No lopulta sitten mies pakkasi pusukkaan jotain vaatetta ja lähti. Toivotti hyvät loppu elämät ja kertoi,että tulee pakkaamaan kamansa ens viikolla. 

Mä en ees kerennyt oikein ajatella siin vaihees mitään,että hän pakkais ja lähtis. No enpä sitten sanonut mitään.Vaan mietin rauhassa iltaan asti,ja laitoinkin lopulta hänelle viestin,että sopisiko,jos ei tehtäis hätiköityjä päätöksiä. Aiemmin me juteltiin facebookissakin jo siitä,että suhteessa tulee vaiheita,ja meillä tää taitaa olla tälläinen vaihe. Ja kyllähän parisuhde vaatii pieniä vastaiskuja ja kolahduksia matkan varrelle.

Iltasella about klo21 aikaan hän sitten soitti ja kysyi haluaisinko mäkkäriltä jotain :P No olin,että en nyt jaksaisi,kun tilasin jo pizzaakin. (Katsteltiin Idolsia kaverin kanssa) :)

Hän tulikin sitten vasta klo 23 aikaan kotiin. Katsottiin nelosen leffa loppuun ja paineltiin sänkyyn. Halittiin ja pusuteltiin,ja mies kysyikin,että no tuntuuko jossain. Olin,että no kyllä! ;) Sanoin sitten,että kyllä tää näköjään vaatii iskuja välillä,että herää tunteet. Ihanaa oli ruveta sitten nukkumaan. 

No nyt onkin sitten aamu,ja jo kirjotin melkein romaanin. no ei,vitsi vitsi... Laittelen myöhemmin kuvia sun muuta tänne. :) 

Toivottavasti lukijoita alkaisi löytymään myös.