Ladataan...

Ensimmäinen postaus uudella alustalla, olkaa hyvät! :)

LUE TÄSTÄ LISÄÄ

Ja samalla sanon hyvästit, tämä oli viimeinen teksti tänne. 

______________________________________

SEURAATHAN JO Facebookissa?

Tai hyppää mukaan INSTASSA!

Kurkkaa lisää MAMMALANDIAN BLOGEJA

(BLOGLOVIN' / BLOGIT.fi)

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

On aika sanoa hyvästit Lilylle, koska blogilla on uusi osoite! :)

Tervetuloa seuraamaan elämäämme jatkossa Bloggerin kautta eli täältä. Mammalandia-yhteistyö seuraa edelleen mukana. Sivut eivät ole vielä lopulliset ulkoasultaan, mutta ainakin pystyssä ja valmiina uusille tarinoille. Toivottavasti seuraatte mukana! Ja kiitos jo nyt kaikki te lukijat, teitä on jo niin paljon. Lily on ollut hyvä portaali aloittaa bloggaus, mutta puutteitakin on esimerkiksi teknisessä toteuttamisessa.

Olen tällä hetkellä sairaana, mutta heti ensiviikosta alan raapustamaan tekstiä uuteen osoitteeseen. Tämä blogi jää postauksineen tänne elämään omaa elämäänsä. 

______________________________________

SEURAATHAN JO Facebookissa?

Tai hyppää mukaan INSTASSA!

Kurkkaa lisää MAMMALANDIAN BLOGEJA

(BLOGLOVIN' / BLOGIT.fi)

Share

Ladataan...

Me ollaan oltu seitsemän vuotta yhdessä ja kaksi niistä avioliitossa. Me molemmat oltiin alussa samaa mieltä siitä, että tutustutaan rauhassa ja edetään sitten vasta. Kaikki on mennyt hyvin ja onni jatkuu edelleen, mutta ei tämä yhdessä eläminen ole aina mitään auvoista auringonpaistetta täynnä (edes myötä -ja vastamäessä).

Aikoinaan meidän suhteen suurin koitinkivi oli pitkä välimatka. Asuimme vuoden erillään niin, että näimme vain viikonloppuisin. Seuraavaksi muutimme yhteen ja se loi uudet raamit molempien elämälle. Kun huomasimme, että kyllähän tässä yhdessä pystytään asumaan niin kuvioihin tuli yhteinen talolaina. Ja taas vuosi siitä, niin menimme kihloihin ja häitä alettiin suunnitella heti. Viiden vuoden yhdessä olon päätteeksi saimme esikoislapsemme. Ja myös se määritti taas uudet kehykset parisuhteelle. Vaikka lapset määrittää meidän elämää seuraavat vuodet niin ne vuodet ovat vain murto-osan siitä, mihin parisuhteessa elävien voimavarat kuluu eli nimenomaan siihen puolison kanssa elämiseen. Lasten muuttaessa kotoa pois voi olla hieman tyhjää ja vieraantuntuista jos puolisoon ei ole panostanut.

Tähän asti suurimmat muutokset on siis koettu ja niihin on mukauduttu. Mitä muuta on vielä odotettavissa? Miksi en kysynyt tänään tätä mummiltani kun kävimme kylässä.

Uutta haastetta perhe-elämäämme tuo tietenkin molempien opiskelut. Aiempina vuosina suhteeseen koetusta ja vastoinkäymisiä ovat tuoneet esimerkiksi työttömyys, fitnessprojekti ja keskenmenon läpikäyminen. Toisen antamalla tuella on suuri merkitys ja siihen täytyy voida luottaa. Koen myös, että vauvavuosi (ja pari taaperovuotta siihen päälle) määrittää viimeistään sen, kuinka lujasti ollaan päätetty olla yhdessä. Ehkä suurimmat haasteet varsinkin pitkässä suhteessa ei ole niitä konkreettisia ongelmia ja tapahtumia elämässä vaan nimenomaan se, että miten tehdä arjesta hyvää ja toimivaa, niin että siellä säilyy se tietty kipinä. Viimeisten vuosien aikana myös tietynlainen avoimuus on joutunut koetukselle (en tarkoita luottamuspulaa vaan lähinnä omien tuntojen purkamista) ja sitä on saanut harjoitella ihan todenteolla, onnekseni voin todeta, että siihen liittyvät koetukset saatiin purettua jatkoa ajatellen.

Me ollaan varmaan pari kertaa oltu siinä pisteessä, että olemme pohtineet onko parempi erota kuin jatkaa yhdessä. Ne keskustelut eivät kuitenkaan jatkuneet kovin pitkälle.

Meillä on kokemusta siitä, että riidellään viikko tai kuukausi tolkulla. Tai että aviovuoteessa ei tehdä muuta kuin nukuta. Vaikka me pysähdyimme tilanteisiin niin ei niitä jääty analysoimaan liiaksi. Eikä minua yllättänyt yhtään, että ne tilanteet meni ohi. Melkeinpä itsestään. Ne nyt vaan kuuluu suhteeseen tai ainakin meidän elämään. Tasapaksusta arjesta ja suhteesta en edes unelmoi, koska voisi kuvitella, että riitelykin sisältää tiettyä intohimoa ja välittämisen kaikua. Kuinka intohimoisia ovat parit, jotka ei koskaan suutu toisilleen mistään? Eikö ne enää välitä vai ovatko toisilleen liian kaverinomaisia? Molemmat meistä on joka tapauksessa asennoituneet siihen, että huonoja aikoja tulee varmasti vielä lisää ja niiden yli vain mennään hetki kerrallaan. Kaikki muu aika on kuitenkin sitä parasta mahdollista aikaa, josta rakentuu kaikki se voima, ettei mikään näytä tai tunnu mahdottomalta.

Jossain vaiheessa on kuitenkin etsittävä apua jos mikään muu ei auta. Välttämättä se vanha kunnon ensiapu eli puhuminen ei tuota tulosta. 

Joulun aikaan tunsin, että olemme umpikujassa. Olen horoskoopiltani vaaka, joten en siedä epätasapainoa. Nyt kun olemme lapsiperhe, niin vaikka kotona saa näyttää tunteensa niin en halua, että olemme koko ajan jossain ihme tiloissa, joka selkeästi vaikeuttaa arkea ja lapsi alkaa kuitenkin vanhemmiten ottaa mallia ja ymmärtää tilanteita. Olisi ollut oikeasti kiva käydä parin tunnin verran jossain parisuhdeterapeutilla, oikeastaan jos olisi varaa niin voisin käydä siellä säännöllisesti ennaltaehkäisevässä mielessä! Onneksi löysin hieman edullisemman ratkaisun tähän eli Väestöliiton parisuhdekurssin. Se oli oikeasti ihan älyttömän hyvä ja vaikkei kävisikään läpi ärsyttävää aikaa suhteessa niin tuollaisen pitäisi jokaisen opiskella läpi.

Toisinaan myös paneutuminen ihan omaan itseensä voi auttaa eri tilanteiden tullen. Sain tilaisuuden olla mukana FamilyBoostin palveluiden pilottiryhmässä ja siellä suoritettu kurssi aukoi lukkoja minuudessani, äitiydessäni ja naiseudessani.

Olen todella iloinen, että en ole joutunut törmäyskurssille mieheni kanssa vakavien suhteessa olevien ongelmien vuoksi. Sellaisia meillä ei ole. Meille kuitenkin on tyypillistä, että mitättömästä asiasta kasvaa mittasuhteiltaan liian valtava asia. Siihen kuin lisätään meidän luonteet niin  kyllä siinä saa välillä töitä tehdä, mutta sitähän suhteessa tehdään: töitä sen eteen. Olen aina tykännyt mummini neuvoista mitä miehiin tulee, hän jos joku tietää avioliiton salat. Kun jaksaa välillä vetää henkeä, laskea kymmeneen ja muistella hänen neuvojaan niin kyllä siinä ärsytys unohtuu. Vaikka olen toki sitäkin mieltä, että asioista pitää voida sanoa. Meidän suhteessa tärkein sovussa eteenpäin vievä voima on varmaan ollut se, että me löydetään sopiva ratkaisu asiaan joka toisen mielestä vaatii muutosta. Täten asia ei tule jatkuvasti arjessa eteen ja se on unohdettu. Viittaan tällä muun muassa helmikuussa kirjoittamaani postaukseen, jossa mietin olinko passannut mieheni pilalle.

Taisin taas lähteä liikaa sivuraiteille, vaikka tarkoitukseni oli kertoa ja vinkata helpoista keinoista saada pientä selvittelyapua suhteen solmuihin. Tämä kevät meillä on mennyt loistavasti ja itseasiassa yksi erittäin suuri solmu saatiin avattua. Nyt tuntuukin, että esikoisen vauvavuosi on puitu ja paketissa, jonka vuoksi olemme vahvempia vanhempia ja puolisoita. 

______________________________________

SEURAATHAN JO Facebookissa?

Tai hyppää mukaan INSTASSA!

Kurkkaa lisää MAMMALANDIAN BLOGEJA

(BLOGLOVIN' / BLOGIT.fi)

Share

Pages