Ladataan...

Minä sain töitä :)

 

 

Olen niin onnellinen ja helpottunut, että tämäkin piina on taas ohi, huh huh....

Kyllä tässä kerkesikin tuskanhiki usein kertyä otsalle.

En saanut sitä paikkaa minkä olisin halunnut. Siihen virkaan valittiin toinen, huomattavasti koulutetumpi henkilö. Mielestäni aika reilustikin ylikoulutettu. Tosin, tuleva esimieheni kertoi että hänen osaamistaan tullaan hyödyntämään muissakin työtehtävissä. Minua varten luotiin uusi virka kyseiseen yritykseen, koska olin onnistunut tekemään toimitusjohtajaan vaikutuksen, Jess! Minun suunnitelmani on, tai ajatukseni, miten tämä tulee menemään: Nyt valittu henkilö jatkaa työn ohella toisen työn etsimistä, koska on selkeästi ylikoulutettu ja tulee poistumaan kohtalaisella nopeudella virasta ja sitten minulla on uusi mahdollisuus kyseiseen virkaan..... Näin minun pääni sisällä voin nähdä asioiden tapahtuvan. Olin jo alkanut miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että minun pitää aloittaa ruohonjuuritasolta ja lähteä siitä rakentamaan taas tietäni ylöspäin. Tällä tavalla en pudonnut urani tikapuilla kuin puoleen väliin ja siitä on hyvä kiivetä ylöspäin.

Tietysti sorrun tässä kohtaa kyyniseen ajatteluun ja itsekkyyteen, mutta hei, miksi ei, koska kyseessä on minun elämä ja minun ura :) Tietenkääne en voi tietää mitä nurkan takana taas odottaa.... Näin on käynyt ennenkin että kaikki suunnitelmat menee uusiksi ja ikinä ei olisi uskonut mihin elämä heittelee. Mutta tässä kohtaa mennään näillä suunnitelmilla eteenpäin. Ja mitään ei voi saada jos ei ole valmis tekemään mitään sen eteen.

 

Olen päättänyt kokeilla yhtä säästömenetelmää mitä monet kehuvat toimivaksi. Ruokarahakirjekuori. Eli päätän millä summalla lähden kuukauden ruokabudjettia yrittämään. Nostan rahat käteiseksi ja pistän kirjekkuoreen. Kauppaan lähtiessä otan vain sen kirjekuoren mukaan ja sillä on sitten pärjättävä. Kuukausi vaihtuu juuri sopivasti ensi viikon jälkeen, joten siitä on loistava aloittaa. Tällä viikolla on menestyksekkäästi suoritettu ruokakaappien ja pakastimen tyhjennystä, joten pohjavarastoakaan ei mahdottomasti ole. Tämä kertoo enemmän sitten siitä rahasta mikä ruokaan menee, kun joutuu oikeasti kaiken mahdollisen hankkimaan :D

Pakastimessakin alkaa pikkuhiljaa olla tilaa uudelle pakastettavalle ruoalle. Lapset pitäisi saada innostumaan omatekemieni mehujen juomiseen. Niitä löytyy pakkasesta vielä 6 litraa. Tosin mehut on sokeroimattomia ja tehty puna- ja mustaherukasta, joten happamiahan ne on. Ehkä teen kannun valmiiksi jääkaappiin ja sokeroin mehun valmiiksi. Varmasti kelpaa paremmin.

 

Kirppis paikassakin on vielä muutama päivä jäljellä, toivottavasti viikonloppuna on parempi myynti kuin viikolla. Ei nimittäin voitot päätä huimaa. Ei taida ihan 100€ jää käteen paikkamaksujen jälkeen. Mutta olen tietenkin tyytyväinen kaikesta rahasta jonka saan. Se on kumminkin hyvä kun varastosta saa romuja poistettua ja rahaa tietty tarvii aina. En tiedä kyllä miten olisi onnistunut kirppispaikan pito, jos olisin ollut töissä tämän ajan. Voi olla etten olisi jaksanut työpäivän päätteeksi lähtä pöytää siistimään ja lisätavaroita viemään. Toiset on tietenkin sellaisia sähköjäniksiä, että jaksavat, mutta minä olen ehkä hiukan laiska kun työpäivän päätteeksi on kiire kotiin (toiselle työmaalle) siivoomaan ja tiskaamaan ja pesemään pyykkiä.

 

Olen kuunnellut äänikirjaa tavoiteasettelusta ja miten sen avulla saa paljon enemmän aikaan kun ihmiset normaalisti. Se on varmasti se seuraava testi minkä meinaan tehdä :) asetan tavoittet itselleni!!

Ladataan...

Ladataan...

Nyt se sitten tapahtui, olen työtön..... Siitä on kymmenen vuotta kun olen viimeksi ollut työttömänä. Ajattelin että ensimmäisenä pitää mennä työvoimatoimistoon. Tyhmästi ajateltu! Ne ei halua ihmisiä sinne. Infon nainen sanoi että: "Juu, ei tänne voi tulla. Sun pitää täyttää lomakkeet netissä, ei täällä. Me kyllä sitten soitetaan sulle 14 vuorokauden kuluessa siitä kun olet ilmoittautunut netissä. Jos halutaan että tulet tänne, niin kutsutaan kyllä sitten" Huh, huh. Naurahdin naiselle kun mikäkin mummo että on ne ajat sitten  muuttuneet.... Kuvittelin, että nykyajan aktiivimalli, mistä kaiken aikaa pauhataan, vaatisi sitten oikeasti sitä että ihminen fyysisesti tekee jotain. Mutta tämähän tarkoittaa vain sitä että kotona möksötetään ja netin kautta puuhastellaan. Ei varsinkaan käydä tapaamassa ihmistä. Sekin tuli selväksi että älä soita, me kyllä sitten soitetaan.

 

Kyllä nykyaika on mennyt kummalliseksi, ei voi muuta sanoa.

 

En ole osannut ottaa rennosti ollenkaan. Vaikka tiedän, että saan kuun lopussa vielä yhden normitilin ja siihen lomarahat vielä päälle, niin hirveä hätä on koko ajan. Entä jos en saakkaan töitä? Miten mun rahat riittää? Saanko varmasti maksettua lainat, laskut ja hankittua riittävästi ruokaa koko porukalle. Saunaankin pitäisi panelit vielä hankkia ja sähkäri pitää vielä kerran pyytää käymään kytkemään saunan ja pesuhuoneen  valaistukset.

 

Siitä unelmatyöstä ei ole vieläkään kuulunut mitään, joten olen menettänyt toivoni sen suhteen. Siellä sanoivat, että 12.3 on viimeiset haastattelut ja tekevät nopean päätöksen sen jälkeen. Nyt on jo 21 pv. Voi kai olettaa että paikkaa ei ainakaan mulle tarjota... Laitoin toissapäivänä muutamia hakemuksia taas eteenpäin. Yhdestä paikasta jo eilen aamulla soitettiinkin. Koskaan ei ole käynyt niin että minun olisi pitänyt toppuutella. Jotenkin liian innokkaalta kuulosti, mikä herätti heti omat epäilyni. Olisi pitänyt heti puhelimessa päättää millä tuntipalkalla tulen töihin. Sanoin siihen että olen saanut viimeiset 10v kuukausipalkkaa, niin tätä pitää hiukan miettiä. Ja kun en edes tiedä mitä kaikkea työ sisältää. Kyseessä kun on työhön osallistuva esimies, niin pitää saada soppariin sitten ne esimiestunnit määriteltyä. Kieltämättä olen hiukan liian koulutettu kyseiseen työhön, mutta hittovie, jostainhan minun pitää jälleen kerran aloittaa rakentamaan sitä uraani :) Jännä nähdä

 

 

Kirppispöytäkään ei ole tuottanut niin hyvin kuin kuvittelin. Voi olla, että olen myynyt tavaraa liian halvallakin. Tai sitten tavara on ollut sellaista mikä ei tällä hetkellä liiku. Olen saanut kellarista tyhjennettyä kaksi pahvilaatikkoa. Siis kun myytäviä tavaroita olen kerännyt eri laatikoista ja sitten yhdistellyt laatikoita, joihin on jäänyt enää vain vähän tavaraa. Myynti on ollut kyllä sen verran että saan pöytämaksut katettua, mutta en tiedä kattaako yli jäävä osuus kaikkia muita kuluja. Meiltä on kumminkin matkaa kirppikselle 20km ja olen sinne muutaman kerran vienyt aloituspäivän jälkeen lisää tavaraa. Mutta se positiivinen asia minkä olen huomannut, niin nykyisin ihmiset osaa käyttäytyä torilla paremmin kuin ennen. Ainenkaan minun pöytä ei ole ollut kaaoksen vallassa. Aika siistinä se on pysynyt, eikä toisten tavaroita ole pahemmin minun pöytään jätetty. Tai ainakin tällä tavalla meidän kirppiksellä.

Ensimmäisenä päivänä kun vein ekat kamat pöytään, eräs mummo oli kyllä tosi agressiivinen minun tavaroitten suhteen. Seisoa tökötti ihan kyljessä kiinni ja kyttäsi silmä kovana mitä tavaraa laatikoista otan esille. Teki mieli sanoa hänelle että voisi mennä hiukan kauemmas seisomaan että pystyisin hoitamaan homman paremmin, mutta pidin kieleni kurissa. Kevyesti puupin vain kun asettelin tavaroita pöydälle, niin hän tajusi ottaa puoli askelta kauemmas :D

Voi olla että muotivaatteilla tai niiden tapaisilla saisi suuremmat myynnit, kun minun kirjoilla ja koriste-esineillä, joita suurin osa tavaroista on ollut..... Mutta sainpahan ne pois nurkista pyörimästä ja edes hiukan tilaa kellariin. Ja onhan tässä vielä myynti aikaa sunnuntaihin asti, eli 5 pitkää päivää....

 

Ladataan...

 

 

Mitä ihmettä? Mikä mussa on vikana?

Näitä kysymyksiä olen tänään pyöritellyt..... Mulla on tänään toiseksi viimeinen työpäivä..... Toisaalta olisin toivonut, että kukaan ei olisi tavallaan huomannut, tai reagoinut asiaan mitenkään. Suunnittelin, että kaikessa hiljaisuudessa kuittaan omat avaimet kassakaapin listaan ja laitan kamat valmiiksi, jätän puhelimen pöydälle ja vaan lähden ensi maanantaina. Toissapäivänä minulle ei puhuttu ollenkaan... Olen pitänyt huolen siitä että olen toiselle työntekijälle sanonut joka päivä huomenta ja lähtiessä moikannut. Ja aina iloisella asenteella, vaikka kuin ois ketuttanut. Toissapäivänä hän onnistui luikahtamaan omaan huoneeseensa sillä tavalla etten huomannut. Mitään hän ei sitten koko päivä minulle sanonutkaan.... Kuuntelin siis äänikirjaa samalla kun tein töitä. Tänään hommat näyttää siltä että armas työtoverini on ilmoittanut kaikille muille ympäri suomen että en ole enää töissä..... Minun homma on ollut näin perjantaisin laskutta kaikkien toimipisteiden keikat. Perjantai menee aina nopeasti, kun sähköposti pimputtaa ja työmääräimiä tipahtelee ja laskuja pitää tehdä sitämukaan. Puhelin ei ole soinut ja sähköpostia ei ole tullut.....Tätäkö tämä on nyt sitten tänään ja maanantaina??? En jotenkin pidä tästä tilanteesta.... Toisaalta tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja lähteä kotiin, mitä ihmettä mä täällä teen jos mulla ei ole edes mitään töitä??? mutta toisaalta itsetuntoni ei anna periksi. tulen varmaan vain kiusallani sitten pyörittelemään peukaloita. Ärsyttää!!!!

 

 

Noh, jotain hyvääkin, sain eilen kaikki kirppiskamat kasattua.... Niitä olikin aika reilusti. Toisaalta minulla on superpaljon tavaraa, mutta minulla on myös henkinen kiintymys tavaroihini. Tämän sain siltä ja siltä, silloin oli sellaiset synttäri ja tämän sain siltä pojalta ja silloin oli paikalla näitä ja näitä tyyppejä. Tavaroihin on latautunut niin paljon muistoja ja kaikkea mahdollista että on vaikea luopua. Sitten tuli mieleen, että mitä jos se tai se kaveri käykin sillä kirppiksellä ja huomaa että mä siellä myyn hänen antaman joululahjakipon tai synttäri juttua tai jotain muuta. Huh, huh. Kyllä ihmismieli on kummallinen. Sain kuin sainkin 2 isoa pahvilaatikollista kirjoja ja tavaroita. Vaatteitakin olisi ollut, mutta tämä kirppispaikka on sellainen missä ei ole rekkiä ;) seuraavalla kerralla sitten lähtee vaatteet myyntiin.

 

 

 

 Sitten Päivän hauskuutus :D

Puoliskollani on tänään syntymäpäivä. Hän on ollut koko yön töissä ja ajattelin ilahduttaa häntä viestillä. Minä oli viiden aikaan aamulla kirjoittavinaan suklaakonvehdeilla sänkyyn, että Rakastan sua.... Sain kiitos viestin kuvan kera myöhemmin töihin, silloin repesin :D multa oli silloin aamun pimeinä tunteina jäänyt muutama kirjain välistä..... Noh, viesti meni kumminkin perille ja hän kyllä tiesi mitä tarkoitin ;) Onneksi tänään lähdemme viettämään rakkausviikonloppua, ilman lapsia ja ilman koiraa... kylpylään.....

 

Pages