Ladataan...
Elämän polut

Hämärä alkaa laskeutua. Pieni viileä tuulenvire käy kesäisessä illassa. Se tuntuu hyvältä helteisen päivän jälkeen. On ollut jälleen parhaimmillaan melkein +30’C. Vieressä olevat kukat tuoksuvat. Lähistöllä nuori mies lähettää toistuvasti kauppaamiaan valohyrriä ilmaan. Valovärit näyttävät kauniilta pimeää taivasta vasten. Jokunen hevonen valkoisine kärryineen odottelee vielä kyytiläisiä päivän viimeisille kierroksille. Istumme kahvilan terassilla ja takaamme sisätiloista kuuluu pianistin soitantaa. Jonkin matkan päästä kantautuu myös katusoittajan kitaran soinnut. Vaikka alkaa olla jo myöhä, saamme seurata vilkasta väen kuhinaa edessämme avautuvalla torilla.

Vietimme mieheni kanssa muutaman yön Puolassa, Krakovassa. Krakovan kiistaton sydän on sen vanhan kaupungin kauppatori, Rynek Glówny. Se on aamusta iltaan täynnä ihmisiä. Kauppatorin laita on joka reunalta täynnä ravintoloita ja kahviloita. Sen keskellä puolestaan on Verkahalli, joka houkuttelee paljon turisteja pienillä liikkeillään sekä erityisesti sisälleen kätkevällä kauppakujalla. Kauppakujalta voi löytää muun muassa paikallisia käden töitä, esimerkiksi puisia jouluseimiä. Seimi on yksi Krakovan symboleista ja vuosittain kaupungissa järjestetään kilpailu, jossa palkitaan kaunein seimi. Hinnat kauppakujalla eivät ole kalliita verrattuna Suomen hintatasoon, mutta selvästi ”turistitasoa”, eli hieman kalliita paikalliseen hintatasoon verrattuna. Myös aukion ravintolat ovat paikallisessa mittakaavassa arvokkaampia, mutta suomalaisen näkökulmasta edullisia. Jos kuitenkin malttaa hieman kävellä aukiolta sivummalle, löytää halvempia, mutta hyviä pieniä ruokapaikkoja. Torin ja edellä mainittujen pienempien ruokapaikkojen välimaastoon sijoittuu eräs ravintola, jota voin lämpimästi suositella, etenkin hyvien oluiden ystäville. Ravintola on nimeltään Bierhalle ja se sijaitsee pienellä kauppatorilla, Maly Rynekillä, aivan Rynek Glównyn kupeessa. Se muun muassa tarjoaa sekä puolalaisia että saksalaisia makkaroita ja oman panimonsa oluita.

Vanhakaupunki ja sen ympäristö tarjoaa paljon nähtävää. Sen lisäksi itse kävimme Wawelin linnassa. Waweliin on lyhyt kävelymatka vanhasta kaupungista. Alueelle on vapaa pääsy, samoin katedraaliin, mutta muutoin siellä sijaitseviin kohteisiin on ostettava liput. Me kävimme aarrekammiossa, katedraalin katakombeissa sekä lohikäärmeen luolassa. Krakovassa on legendan mukaan aikoinaan elänyt hurja lohikäärme, joka asukkaiden onneksi loppujen lopuksi saatiin kukistettua. Kyseinen lohikäärme on asunut nimenomaan Wawelin linnan luolassa. Nykyään luolan edessä on kivinen lohikäärmepatsas, joka säännöllisin väliajoin syöksee oikeasti tulta. Waweliin kannattaa joko mennä heti aamusta tai sitten ostaa liput etukäteen, sillä vierailijoita riittää ja joihinkin tiloihin päästetään vain tietty määrä kävijöitä kerralla. Lippuun merkitään kellonaika, jolloin kuhunkin tilaan voi mennä.

Krakova Wawelin linnasta kuvattuna.

Kävimme myös Auschwitzissa, joka on ehdoton käyntikohde, jos Krakovaan lähtee. Auschwitz sijaitsee noin 60km:n päässä Krakovan keskustasta. Me olimme varanneet hotellimme kautta retken, johon kuului käynti sekä Auschwitz I:ssä että Birkenaussa, matkat kohteisiin ja takaisin sekä englanninkielinen opastettu kierros kohteissa. Retki oli oikein hyvä valinta, sillä kaikki sujui todella helposti verrattuna siihen, että olisimme itsenäisesti lähteneet seikkailemaan paikan päälle. Uskon, että monet hotellit tarjoavat mahdollisuutta varata kyseisiä retkiä. Auschwitz I:ssä ja II:ssa käyminen vei n. 7h, joten kannattaa varata kunnolla aikaa visiitille. Päivä oli henkisesti hyvin raskas, mutta merkittävä. Ja mielestäni kokemus olisikin hyvä jokaiselle, jos vain mahdollista.

Auschwitz I & II

Muita näkemisen arvoisia paikkoja ovat muun muassa kaupungin juutalaisalue, Kazimier, sekä Schindlerin tehdas. Nämä sijaitsevat kohtuullisen kävelymatkan päässä. Muutama päivä tuntui meistä oikein riittävältä ajalta vierailullemme Krakovassa. Jos käytössä on auto tai on valmis heittäytymään paikallisten julkisten maailmaan, silloin nähtävää riittäisi hieman pidemmäksikin aikaa. Kaiken kaikkiaan matkamme oli oikein onnistunut ja saimme kaipaamamme yhteisen irtioton arjen hässäköistä. Ajankohtakin oli oikein osuva, sillä hääpäivämme oli muutama päivä matkamme jälkeen :)

Schindlerin tehdas toimii nykyään museona.

Ihana puistoalue, Planty, ympäröi vanhaa kaupunkia siinä, missä 1800-luvulla puretut kaupungin muurit sijaitsivat.

Share

Ladataan...
Elämän polut

Hikiset terveiset Puolasta. Kirjoitan myöhemmin matkasta enemmän, mutta haluan nyt nopeasti vinkata loistotuotteesta. 

IsaDoran Face Mist

Kuva: isadora.com

 

Tuote on aivan tuore tuttavuus itselleni ja se joutuikin heti kunnon tulikokeeseen. Täällä Krakovassa on hikiset oltavat. Tänään on ollut n. +26-27'C ja olemme kävelleet auringon paahteessa koko päivän pitkin ja poikin. Kun pääsimme hotellille käymään alkuillasta ja kurkkasin peiliin, pääsi suustani ääneen yllättynyt huudahdus. Meikkini oli pysynyt uskomattoman hyvin koko päivän runsaasta hikoilusta huolimatta! Supautin naamalleni vain ripauksen lisää aurinkopuuteria ja suihkautin uuden suihkauksen Face Mistiä ja olin valmis jatkamaan matkaa. 

Face Mistiä voi käyttää joko meikin pohjustamiseen tai meikkauksen jälkeen kiinnittämään meikkiä iholle. Itse käytän pohjustamiseen eri tuotetta  (Max Factorin Smooth Miracle) ja Face Mistiä kiinnityssuihkeena. Samalla kun suihke kiinnittää meikkiä, se myös raikastaa ihoa. Toisin sanoen meikistä tulee luonnollisen ja raikkaan näköinen. Eikä tarvitse pelätä esim. puuterin jättämää tunkkaisuutta. Suihke myös antaa mielestäni paremman lopputuloksen, kuin mitkään highliterit tmv, jos haluaa kasvoille kirkkautta ja luonnollisuutta. Kyseiset tuotteet mielestäni saavat monesti naaman vain hikisen näköiseksi... 

Alla vielä nopeasti napattu kuva hikisen päivän jäljiltä ilman mitään kuvamuokkauksia tai meikin korjailuja. Valo toki vaalentaa kasvoja, mutta varmasti jonkinlaisen käsityksen saatte :) 

Share

Ladataan...
Elämän polut

”Oletko jo pakannut kissojen tavarat?” ”Kassi on valmiina eteisessä.” ”Entäs koirien tarvikkeet?” ”Samassa paikassa on niiden kassi.” ”Laitoitko leluja mukaan?” ”Sen pinkin possun, eiköhän se riitä omiksi leluiksi.” ”Tiedätkö missä kissojen valjaat ovat?” ”Katso sieltä eteisen korista.”

Saman tyylistä keskustelua jatkuu pitkään. Lopulta kaikki on valmiina lähtöä varten. Kahta kissaamme varten on pakattu kassi täyteen tarpeellisia tarvikkeita ja ruokaa. Iso hiekkalaatikko odottaa kassin vieressä. Kahta koiraamme varten on pakattu oma kassi. Olemme lähdössä muutamaksi päiväksi Krakovaan, Puolaan. Eläinkatraamme on menossa siksi aikaa hoitoon. Koiramme menevät oikein eläinhoitolaan. Heidän hoitamisensa on hieman työläämpää, emmekä viitsi rasittaa sukulaisiamme asialla. Koirien mukaan pakattu tavaramäärä on huomattavasti pienempi, koska hoitolan yksi hyvistä puolista on se, että siellä odottavat ruuat ja lelut valmiina. Paitsi. Vanhemmalla koirallamme on erityisruokavalio terveydellisistä syistä, joten sille joudumme pakkaamaan omat ruuat mukaan. (Yli?)huolehtiva emäntä on pakannut ruuat oikein annoksittain ja kirjannut tarkat ohjeet sekä paperille että merkannut rasioiden kanteen annettavan annosmäärän ja sen ajankohdan. Kissamme menevät veljelleni. Näin säästämme huiman summan rahaa ja kissamme todennäköisesti stressaavat vähemmän kun ympärillä on tuttuja ihmisiä ja rauhallinen. Kaikki on siis lähtövalmiina. Olemme päättäneet olla tehokkaita ja viedä kaikki neljä eläintä samalla reissulla kohteisiinsa. Loistava idea. Ensin autoon lastataan tavarat. Tämän jälkeen mieheni lähtee käyttämään koiria ulkona ja vie ne samalla autoon. Koirillamme on oma tila farmarimme takaosassa, joka on eristetty koiraverkolla. Minä jään sillä aikaa pakkaamaan kissoja mukaani. Ensin pujottelen vanhemman kissamme kuljetuslaatikkoon. Säde ei muutenkaan ole asiassa yhteistyöhaluinen, eikä asiaa auta lainkaan se, että se pelästyy nuorempaa koiraamme, joka on matkalla ulos. Kun Säde on laatikossa, lähden jahtaamaan nuorempaa kissaamme pitkin asuntoa. Lumelle on jo onnistuttu keplottelemaan valjaat päälle, mutta valitettavasti se tietää, että tilanne tarkoittaa autoreissua. Nuorempaa kissaamme ei voi kuljettaa laatikossa, sillä se onnistuu jotenkin aina repimään luukun sisäänpäin auki, vaikka se tarkoittaisi sitä, että tassut olsivat sen jälkeen veressä. Lumi siis matkustaa valjaissa ja koirien turvavyöhön kiinnitettynä.

 Vihdoin kaikki tarvikkeet ja eläimet ovat kyydissä. Lähdemme matkaan. Samassa alkaa show. Nuorempi koiramme on huomannut kissat takapenkillä. Aava on… hieman yli-innokas kissojen suhteen, ja sen vuoksi alkaa ulina ja meteli sekä koiraverkon heikon kohdan kartoittaminen, koska on vain pakko päästä kissojen luo. Vanhempi koiramme Kuura puolestaan alkaa elämöimään, koska jännittää muutenkin aina automatkoja hirveästi ja Aavan häsläys vain hermostuttaa lisää. Samaan kuoroon liittyy vanhempi kissamme kopistaan huutelemalla vähän väliä kissojen kielellä, että ollaanko jo perillä? Migreeni jyskyttää takaraivossa ja olkapäätä kolottaa, kun pitelen etupenkiltä käsin takanani olevan kissan turvavyötä lyhyemmällä, jotta tämä ei pääsisi tahallaan härnäämään Aavaa. Saamme kissat lopulta onnellisesti veljelleni ja ajamme hoitolan pihaan. Viimeinen koetus on vielä edessä, kun vien Aavan autolta sisälle hoitolaan. Aavan mielestä paikka on ihan hurjan kiva, eikä sinne vain voi päästä liian nopeasti! Niinpä pidättelen parikymmenkiloista vetokoiraamme ja koska tietenkin opettelemme kulkemaan vetämättä, pysähdyn aina kun Aava lähtee vetämään. Näin tämän olisi tarkoitus oppia, ettei vetämällä pääse etenemään. Tämä siis tarkoittaa sitä, että kuljemme eteenpäin huimat pari askelta kerrallaan. Elämäni hitaimmat metrit… Aavan mielessä tosin varmasti vielä hitaammat. Kun koiratkin on saatu onnellisesti hoitoon ja istumme autossa ihanan hiljaisuuden ympäröimänä, mieheni toteaa: ”Nyt on sellainen hetki, että tekisi mieli poksauttaa samppanjapullo!” Tämä kiteyttää tunteemme loistavasti. Ja kuitenkin, jo hetken päästä pieni ikävän siemen nostaa päätään sisälläni.  

Share

Pages