Ladataan...
Elämän polut

"Olen ylpeä sinusta!" sanoi mieheni jo toista kertaa sen jälkeen, kun olin kertonut maisterin tutkinnon viimein olevan virallisesti totta. Kuinka suuria tunteita tuo lyhyt lause sisällä saikaan aikaan! Ne sanat olivat aivan varmasti paras palkinto valmistumisestani.

Jos joku on ylpeä sinusta, se kätkee sisälleen voimakkaan viestin. Kun mieheni kertoi olevansa ylpeä minusta, tunsin, että hän ymmärtää sen, kuinka suuren työn olen tehnyt, kuinka paljon olen itseltäni vaatinut. Tunsin myös, että hän arvostaa sitä, mitä olen tehnyt ja saavuttanut. Työni ei ole ollut siis hänen mielestään lainkaan turhanpäivästä tai merkityksetöntä. Mieheni arvostaa opintojani ja tutkintoani. Hän arvostaa samalla osaa minusta. Hän ymmärtää asian merkityksen minulle. Pienen lauseen myötä myös koin vahvasti sen, että joku oikeasti jakaa kanssani sen ilon ja onnen tunteen, jonka valmistumiseni minussa synnyttää.

Olen aina tottunut tekemään kovastikin työtä sen eteen, mistä haaveilen. Jos unelmoin jostain, en jää vain unelmien tasolle, vaan pyrin tekemään unelmistani todellisuutta. Monta haavetta olen tavoittanutkin. Olen kuitenkin ollut kovin yksin niiden kanssa. Toki minulla on aina ollut ystävieni tuki. En muista kuitenkaan koskaan aiemmin kuulleeni sanoja: "olen ylpeä sinusta".

Olen ylpeä sinusta. Se menee kannustamista ja kehumista astetta syvemmälle. Se kertoo lausujan vahvoista kiintymyksen ja arvostuksen tunteista. Kun saan kuulla nuo sanat, saan kuulla tehneeni jotain hienosti. Olen osannut jotain hyvin. Saan myös kokea kelpaavani. Mikä olisikaan ihmissuhteessa tärkeämpi tunne? Olipa kyse sitten perhesuhteesta, ystävyyssuhteesta tai parisuhteesta. Kokemus siitä, että kelpaa. Ja vaikka sanat nousisivatkin jonkun teon seurauksena, ne voimakkuudellaan sanattomasti samalla kertovat, että kelpaisin, vaikka en osaisikaan.

Share

Ladataan...
Elämän polut

Poskipuna saa monesti aikaan mielestäni hieman klovnimaisen vaikutelman. Poskipunan kuuluu vaikuttaa meikin lopputulokseen kaunistaen, mutta itse olen sitä mieltä, ettei sen kuulu paistaa poskilta selvästi. Jos olet samoilla linjoilla kanssani, niin suosittelen kokeilemaan Lumenen uutta nestemäistä poskipunaa: Invisible Illumination Instant Glow Watercolor Blush. Poskipuna sulautuu ihanasti ihoon antaen luonnollista hehkua ja punaa. Punan määrää on helppo itse säädellä oman maun mukaan. Poskipunan voi levittää simppelisti sormilla. Itse käytän sivellintä poskipunan levittämiseen aluksi, jotta saan sen oikealle alueelle. Sen jälkeen vain häivytän rajoja ja viimeistelen jäljen sormilla.

Kuvassa minulla on kevyesti Watercolor Blush -poskipunaa.

 

Vielä kaikille vaatteiden ystäville haluan jakaa vinkin. Jos harrastat kirppareita ja vaatteiden kierrätystä, niin suosittelen tutustumaan sovellukseen nimeltä Zadaa. Sovellus on ikään kuin nettikirppari, jossa tavalliset tallaajat myyvät vaatteitaan ja asusteitaan. Itse käytän sovellusta paljon ostajan ominaisuudessa. Kokemukset ovat olleet vain hyviä. Ostamani tuotteet ovat vastanneet kuvaustaan ja ovat olleet hyvässä kunnossa. Monet muotibloggarit käyttävät tietääkseni Zadaata. Lisäksi sovelluksen kautta myydään paljon merkkituotteita. Olen itse esim. ostanut käyttämättömän Calvin Kleinin laukun ja hyväkuntoisen Paola Suhosen mekon, molemmat vain muutamalla kympillä. Mikä sovelluksessa on positiivista verrattuna esimerkiksi fb-kirppareihin, on varmuus siitä, ettei menetä huijareille rahojaan tai tuotteitaan. Ostaessa tuotteen, se maksetaan saman tien. Raha jää kuitenkin ensin sovellusta pyörittävälle firmalle. Myyjä saa tiedon, että tuote on maksettu, sen jälkeen vasta hän postittaa sen. Kun ostaja on vastaanottanut tuotteen, sen jälkeen raha siirtyy myyjän tilille. Sovelluksen kautta voi kuka tahansa myös myydä tuotteita. Se on hieman haastavampaa, sillä myytäviä tuotteita on niin paljon. Mutta jos saa tuotteen myytyä, sen postittaminen on myös tehty helpoksi. Jos valitsee Zadaa-paketin lähetysmuodoksi, postimaksu lisätään automaattisesti tuotteen hintaan. Maksu on sama riippumatta tuotteiden määrästä tai koosta, joten ei tarvitse alkaa kikkailemaan postimaksujen hinnoilla. Myyjä saa koodin, jonka näyttämällä paketin saa postissa lähtemään. Itse ei tarvitse pelata rahojen tai maksujen kautta. Ei siis muuta kuin testailemaan! ;)

Share

Ladataan...
Elämän polut

Yksi elämäni tienpätkä on kuljettu nyt loppuun. Olen virallisesti teologian maisteri. Kuusi vuotta paahdoin melkein koko ajan samanaikaisesti täyspäiväisesti sekä töitä että opintoja. Tie oli hyvin rankka. Pelkkä opiskeleminen ei ollut taloudellisessa mielessä mahdollinen vaihtoehto. Monta kertaa näiden vuosien aikana mietin, tekisinkö viisasti, jos vain luopuisin teologian opinnoistani. Uusi tutkinto oli kuitenkin niin suuri haave, että ajatus sen saavuttamisesta auttoi pinnistelemään eteenpäin. Nyt kun iso urakka on viimein takanapäin, tajuan parhaiten, kuinka väsynyt ja stressaantunut viimeiset kuusi vuotta olen ollut. Elämä on ollut jatkuvaa aikataulutusta.

Opintojeni aikana vapaa-aika on ollut aika häilyvä käsite. Koska olen tehnyt täyspäiväisesti töitä, opinnot on ollut pakko suorittaa työpäivien jälkeen ja vapaapäivinä. Jos en ole siis ollut töissä, olen ollut luennolla, kirjoittanut esseetä tai lukenut tenttiin. Joskus olen pitänyt satunnaisia päiviä ja viikkoja, jolloin en ole tehnyt mitään opintojeni eteen. Silloinkin kuitenkin koko ajan takaraivossa on painanut joku deadline tai tekemätön tehtävä. Häämatkani on ollut ainoita harvoja loma-aikoja, jolloin olen oikeasti saanut mieleni irtautumaan arjen vaatimuksista.

Ihana vapaus! Ihan kuin jättimäinen kivi olisi poistunut sydämeltäni ja kaksi muuta järkälettä hartioiltani.
Mutta mitä nyt?

Olen vakaasti päättänyt pitää nyt monen viikon loman. Palautua, keskittyä omaan hyvinvointiini ja vihdoin antaa oikeasti aikaa myös ystävilleni. Takanani on nyt ensimmäinen kokonainen viikko lomaa. Ensimmäiset päivät menivät hienosti. Voi että, kuinka nautin olostani! Sen jälkeen alkoi pieni levottomuus hiipiä pikku hiljaa mieleeni. Huomaan koko ajan miettiväni, pitäisikö minun tehdä jotain tai mitä voisin tehdä seuraavaksi. On hirveän vaikea yhtäkkiä vain pysähtyä. Mieleeni on iskostunut seuraavanlainen lause: "Pysähtymisen aika on silloin, kun siihen ei ole aikaa." Tätä mottoa olen yrittänyt noudattaa. Valitettavasti vain pienet pysähtymisen hetket eivät riitä, jos niitä on liian vähän tai liian harvoin.

Nyt keskityn siis opettelemaan pysähtymään. Totuttelen kehoani ja mieltäni rentoutumaan ja rauhoittumaan. Ajan saatossa selviää, kuinka hyvin siinä onnistunkaan. Hyviä vinkkejä otan sillä välin mielelläni vastaan :)

 

Share

Pages