Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Vedin eilen pienen itkutuokion, kun koko maailma tuntui hetkellisesti kaatuvan päälle.

Onneksi lähellä oli jykevä olkapää ja juuri oikea määrä hölmöjä piristäviä vitsejä, ja olin takaisin tolpillani ja jatkamassa töitäni jo tunti ahdistuksen iskemisen jälkeen.

Olen täysin omaehtoisesti buukannut nämä viimeiset viikot täyteen, ja syynä koko alkuvuoden aikana hiljalleen päälle hiipineeseen ylityökierteeseen on jopa ärsyttävä: Elän unelmaani, mutta vähän turhan täysillä.

Mä olen ollut viimeiset vuodet niin utopistisen ihanassa asemassa, että olen saanut toteuttaa toinen toistaan hullumpia ja salaisia haaveitani.

Vuosia sitten autossa radion suosikkikanavaa kuunnellessani mietin, miten uskomattoman siistiä siellä töiden tekeminen olisi - nyt olen siellä töissä. Blogimaailman kehitystä seuratessani mietin, miten upeaa olisi joskus saada siitä jonkinlainen sivutyö - nyt bloggaus on pääelinkeinoni. Kampaajaksi valmistuessani haaveilin, että joskus pääsisin tekemään edes yhden kuvauksen Trendiin - nyt minulla on lehdessä oma palsta.

Minulla ei ole yksinkertaisesti mitään mistä kokisin oikeutta valittaa, ja sen takia olen viimeiset päivät paininut pienen henkisen dilemman kanssa. Voiko välillä olla todella paha ja uupunut olo, vaikka saa tehdä kaikkea sitä mitä on aina halunnut, ja vielä enemmänkin?

Unelmien eläminen on ihanaa, ja mä en vaihtaisi tätä yhtään mihinkään. Mä kiitän onneani ja kaikkia niitä ihmisiä ja sattumia joiden kautta olen tähän pisteeseen päätynyt mielessäni joka ikinen päivä.

Se, että unelmien täyttymisen hintana on tällä hetkellä ollut kellon ympäri töiden tekeminen, ei taas ole se ideaali.. Ranteen takia määrätty sairasloma hiljensi tahtia hetkeksi, mutta salakavalasti se lopulta vain kerrytti tulevien viikkojen työmäärää, joka iski kasvoille melkoisena märkänä rättinä. Sitä rättiä olen nyt kerännyt pala palalta pois, pahoitellut ystäville jotka yrittävät soittaa rupatellakseen edes hetken, ja laskenut illalla ahdistuneena tunteja siihen hetkeen, kun pitää taas herätä ja aloittaa uurastus.

Alan hiljalleen sisäistää sen, että neljä eri ammattia yhden ihmisen haalimana on aika paljon.. :B

 

Blogien kirjoittamiseen saa helposti kulutettua 5-8h / päivä, kuvauskeikat vievät 3-20h / päivä (silloin kun niitä on, ja viime aikoina näitä on ollut useita kertoja viikkoon..), freelancerina juttujen lehtiin kirjoittaminen haukkaa ajankohdasta riippuen 2-10h / viikko ja radiohommat vievät noin 1,5 kokonaista työpäivää / viikko.. Monia juttuja pitää tämän lisäksi valmistella, sopia ja ajoittaa, ja niihin uppoaa ihan huomaamatta ylimääräistä aikaa.

Esimerkiksi tänään suunnitelmanani oli pitää vapaapäivä, mutta pakon edessä olen istunut aamukymmenestä asti tietokoneella ja kirjoittanut rästiin jääneitä juttuja - eikä loppua oikeastaan vielä edes näy. Olen iloinen, jos saan hommat purkkiin sen verran ajoissa että uskallan lähteä iltalenkille valoisan aikana ja ilman pelkoa pilkkopimeästä metsäreitistä :D

Milloinkohan sitä uhmaisi itseään, osaisi sanoa työtarjoukseen ei vaikka tekee mieli huutaa JOO, ja relata? 

 

Suomessa ei ehkä vielä ole kovin yleistä, että ihmiset rönsyilevät eri alojen välillä yhtä laajasti, kuin vaikka minä. Varsinkin, kun monet hommistani vaikuttavat pintapuolisesti hyvin vaivattomilta. On välillä hankalaa selittää tätä kiireen määrää, enkä oikeastaan edes halua selittää, koska minähän ne työt olen itselleni bookannut ja laskeskellut päässäni, että kyllä minä ehdin. 

Ja ehdinhän minä - mutta vapaapäivä siellä täällä olisi mukava! Tuntuu itsekkäältä ja tyhmältä kirjoittaa tästä, mutta pakko kai tätä on jollain tapaa käsitellä - kuvissa esiintyviä ystäviä kun en ole ehtinyt nähdä ja vaivata ajatuksillani :D

 

Muutama vuosi sitten aloin keskittyä enemmän itsestäni huolen pitämiseen ja kirjoittamiseen, ja löysin niiden välille hyvän balanssin. Nyt kuluneen vuoden aikana palettiin on kuitenkin tullut koko ajan enenevissä määrin lisää palasia, ja jo tauolle jääneet työt ovat tulleet takaisin kuvioihin entistä kovemmalla volyymilla, ja tahtoisin niiiiin kovasti pitää niistä kaikista kiinni.

Rakastan kaikkia töitäni ja niiden tekemistä niin palavasti, että alan kaivata niitä heti, kun edes ajattelen jonkun hatun nostamista naulaan. Nyt en sovi itselleni enää mitään uusia keikkoja ennen kuin saan tämän suman selvitettyä ja mietittyä, miten ihmeessä oikein delegoin näitä töitä jatkossa!

Ensi viikolla karkaan äidin kanssa Lontooseen kolmeksi päiväksi ja se tarkoittaa käytännössä työntäyteisiä pääsiäispyhiä, mutta minulla on sellainen kutina, että se on sen arvoista.

 

Kamppaileeko joku muu jakautuneen työpersoonallisuuden kanssa? Ideoita?

p.s. Olipas pelottavan henkilökohtaista, mutta hyvä saada ajatuksia jäsenneltyä.

p.p.s. Kuvituksena kuvia niistä vielä unelmatöitäkin paremmista hetkistä <3

Share
Ladataan...

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Voi veljet, mun selkäni on kuin uudestisyntynyt, ja tahdon pyhittää koko postauksen hieronnan ylistämiselle. Etenkin, koska tiedän että sinunkin on pitänyt varata hieroja vaikka kuinka pitkään.

Olen nyt käynyt Tanjan runnottavana (hellittelytermi, otteet eivät oikeasti ole liian kovat) kolme kertaa, ja joka kerralla hoito helpottaa oloani hieman lisää. Tällä hetkellä olemme operoineet vain selkääni, sillä se on monen muun hierojalle suuntaavan tavoin suurin murheenkryyni.

Selkääni on kuluneiden vuosien varrella änkeytynyt jumi jos toinenkin, kiitos jokaisen eri ammattini. Kampaaja, meikkaaja, bloggaaja, kuvaaja, freelance-toimittaja, mitä näitä nyt oli :D

Aluksi treenaaminen helpotti kiputiloja, kun jaksoin kannatella käsiä paremmin pidempiäkin aikoja. Viimeisen vuoden aikana tilanne oli kuitenkin ajautunut niin pahaksi, että juminen selkä tuntui vaikuttavan jo liikeratoihin ja tuntumaan esim. selkätreenin aikana. Sanonpa vaan, että onneksi tajusin lähteä avaamaan jumeja nyt, enkä vaikka parin vuoden päästä.. En tahdo edes kuvitella miltä se olisi tuntunut!

 

Kuten kaikki varoittelivat ja kertoivat, ensimmäinen kerta hierojalla oli kivulias. Tai, en ole varma oliko kyseessä niinkään kipu, vaan todella uudet ärsykkeet jotka häilyivät jossain pelottavan ja epämukavan rajamailla. Hämmentävintä ehkä on, kun lihaksesta löytyy kivikova kohta, joka on niin jumissa ettei se ole sitä hierottaessa edes kipeä :D 

Hetken ajattelin, etten enää ikinä uskaltaudu hierottavaksi, mutta onneksi järki voitti. Nyt ajatuksena on käydä Tanjan luona kerran viikossa, kunnes jumitukset hellittävät. Paras tunne onkin, kun hieronta tuntuu jo nyt suurimmaksi osaksi miellyttävältä, ja kipeitä jumikohtia osuu tielle yhä harvemmin ja harvemmin. #winning 

Epäkkäät ja pakaroiden yläosat ovat kyllä edelleen yhtä kamalia kohtia kuin ensimmäiselläkin kerralla, mutta suunta on oikea.

En ole käynyt urheiluhierojan pakeilla koskaan aikaisemmin, joten vertailukohtaa minulta ei löydy. Kerrankin minusta kuitenkin tuntuu siltä, että olen osunut kerralla oikeaan. Tanjan kalenteri on niin täynnä, että ajat saa varata viikkojen päähän, mutta mä olen valmis rakentamaan muut aikatauluni tämän ympärille - niin ison eron hieronta on olooni tuonut.

Jos siis tunsit omantunnon pistoksen - VARAA AIKA HIEROJALLE NYT!!! Nettiajanvarauksia löytyy varmasti, vaikka lukisit tätä toimistoaikojen ulkopuolella. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Maailma on nyt parempi paikka, sillä me äidin kanssa otettiin sauvat käteen ja lähdettiin kiertämään Tapiolan rantaviivaa suut vaahdossa viime viikkojen tapahtumia läpi käyden. Asun vain kivenheiton päässä vanhempieni luota, mutta aikaa tulee silti vietettyä yhdessä aivan liian vähän. Sovittiinkin kotiin palattuamme, että lähdetään liikuttamaan toisiamme ihan viikottaisella aikataululla, kunhan osutaan samaan aikaan vapaalle. Isän kävelyvauhti on kuulemma niin verkkaisa että siinä saa nauttia vauhdin huuman sijaan lähinnä maisemista. 

Vaikka äiti ei mikään mummo olekaan, täytti kaksituntiseksi ja 7-8km pituiseksi venynyt lenkki mummolenkkini kriteerit mahtavasti. Pistin äidin kokeilemaan bungee-pump -sauvoja, ja ne olivat heti hitti.. Tai oikeastaan, äiti vain tahtoi heti ne nähtyään kokeilla kuinka nopeasti ne allit katoaisivat :D 

Lenkin aikana päätettiin mm. tulevan tyttöjen kevätlomamme kohde, käytiin läpi meidän molempien eläkesuunnitelmia ja ehdittiin jopa hakea postista mun sinne viikon aikana kertyneet paketit! Vaikka kiireinen viikkoni jatkuukin yhtä kiireisenä vielä perjantaihin asti, oli tämä parituntinen kuin oma pieni minilomansa.

Päivä oli täällä Espoossa aurinkoinen, mutta ilma muutti auringon laskiessa melko vilpoisaksi. Nyt lähdenkin lämmittämään hieman kylmettyneitä reisiäni pitkään suihkuun, ja kömmin sen jälkeen nukkumaan ensimmäiset kunnon yöunet moneen päivään.

Elämä on taas melko ihanaa.

 

Äidistä muuten voi vielä kuoriutua aivan mainio blogikuvaaja Manseboyn rinnalle - ehkä ensi kerralla saadaan myös varpaat mukaan kuvaan ;)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

First things first: luojan kiitos viime viikko on takana. Mä kiskoin itseni loputtomien työpäivien keskellä niin ylimalkaiseen stressitilaan, etten ole pariin viime yöhön saanut nukuttua kunnolla. Paras ja täydellisin, mutta samalla kuluttavin päivä oli lauantai, jolloin kuvasimme 19h musiikkivideota. Juoksin sen päivän aikana varmaan puolimaratonin verran portaita ja kuvauslokaation eri rakennusten käytäviä..

Jalassa oli onneksi testimielessä ZeroPointin kevyemmät kompressiosukat, eivätkä koivet väsyneet laisinkaan! Tankkaus olisi tosin voinut olla hieman laadukkaampi, tukevan aamiaisen jälkeen kun söin kaksi banaania, yhden CocoVin taatelipatukan ja kaksi banaania - ja yöllä mäkkäriaterian :D 

Hyvin lepuutettu ranteeni kipeytyi taas perjantaina, eli pari päivää sairasloman loppumisen jälkeen. En tosin tiedä mitä sille nyt on tapahtunut, koska lauantain aikana kipu katosi yhtä mystisesti kuin alkoikin. Lahjahevosen suu ja katsominen... En aio tehdä sitä, vaan nautin siitä että voinen tänään kokeilla varovasti ihan oikean treeniohjelmani läpi puskemista. 

Viime viikolla olen kävellyt ja viipottanut paikasta toiseen ja varsinkin aurinkoisina päivinä lähialueilla asioiden autolla hoitaminen on tuntunut vähän tyhmältä.. Aloinkin miettiä, jos hommaisin kevääksi ja kesäksi polkupyörän! Esimerkiksi Vetosalille ei tästä polkaisisi kuin vajaan puoli tuntia, ja sehän olisi vallan mainio alkulämmittely ennen tätä uutta treeniohjelmaa. 

Multa löytyy kellarista cool mattamusta Jopo, mutta kaipaisin pyörää jossa olisi:

  • Vaihteet (sry nata.. fixit ei houkuta :D)
  • Isommat renkaat
  • Mukava satula (jopossakin kyllä on)
  • Tilaa korille edessä ja ehkä takanakin??

Lanzarotella otimme Manseboyn kanssa fillarit alle ja hyvällä pyörällä 20km lenkki sujui hymyssä suin, ja nyt huomaankin miettiväni jopon selkään kiipeämistä vähän ahdistuneena.. Olen pyöräillyt sillä pariinkin otteeseen Helsinkiin (reilu 15km), mutta mäkisessä maastossa citypyörällä kulkeminen on puuduttavaa ja siitä on se liikkumisen riemu kaukana. Paria kilometria pidemmälle en siis Jopolla ole pariin vuoteen enää lähtenyt, ja ehkä sen olisi aika saada joku uusi, arvostavampi omistaja?

Olen ollut pyöräskenestä niin pitkään pihalla, etten nyt yhtään tiedä mistä aloittaisin etsintäni... Pitääkö vain mennä pyöräkauppaan ja lähteä koeajolle?? Mitä pyörät edes maksaa???

Saako alle 500€ mitään järkevää?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Aaaa mun olo on niin hakattu. Ei valitettavasti treenin, vaan tän viikon toimesta. Iloiset uutiset ensin:

KÄSI ON KÄYTTÖKUNTOINEN!! 

Fiilis on ollut viimeiset pari päivää katossa, ja on ollut ihanaa päästä takaisin töiden kimppuun. Siitä päästäänkin niihin ikävämpiin uutisiin:

Kahden viikon yksikätisyyden takia tekemättä jääneet ja kasaantuneet työt ovat vieneet nyt suman alettua purkautumaan noin 14h / päivä.... Odottelen ja kokeilen edelleen varovaisesti, milloin pääsen tekemään normaalia treeniohjelmaani, joka siintää horisontissa kuin ihana haavekuva.

Seuraava vapaapäivä siintää ensi viikon lauantaina, mutta sitä ennen pitänee bilettää villisti Aussien Blog Awardseissa, joissa tämäkin blogi näyttää olevan ehdolla.. En tiedä, miten se sinne päätyi, mutta menkööt :D

Kiire on ollut jopa sen sorttista, että eilen multa loppui ruoka! Pakkasessa olisi ollut jäätynyttä lihaa, mutta jotenkin en usko että luomusonnin sisäfileen mikrosulatus olisi ollut millään mittarilla sallittavaa.. Onneksi pöydältä löytyi yksi yksinäinen avokado ja kaapin perukoilta riisikakkuja. Riisikakut eivät ole ikinä maistuneet noin hyviltä.

 

Viime viikkoina käsipuolena tehdyt treenit ovat olleet ihan mukavia, ja hauskin päivä taisi olla pelkkään jalkaprässiin, askelkyykkyihin ja coreen kyllästyneenä kehittämäni plyo-päivä. Tein lämmittelyjen ja liikkuvuustreenien jälkeen hieman jalkaprässiä, jonka jälkeen siirryin kehittelemään itselleni temppuratoja! Vetosalilta löytyy reilusti bokseja, pikku-aitoja ja muita toiminnallista harjoittelua tukevia välineitä. 

Mulla on aina ollut pieni hyppimiskammo.. Mä en vaan jostain syystä luota siihen, että mulla olisi voimaa tai ketteryyttä hypätä edes pienenpienten ojien yli, penkin päälle, tai mihinkään muualle yli 30cm korkeudelle / päähän.. I'm not kidding. Pari kertaa olen treeneissäkin sotkeutunut jalkoihini ja hypännyt suoraan polvilleni uskalluksen kadottua..... Olen kuitenkin tehnyt erilaisia plyo-treenejä pitkin viime vuotta, ja nautin niissä kehittymisestä todella paljon.

Tällä kertaa innostuin hyppelystä niin paljon, että taidan tietää, mitä lisään treeniohjelmani sallimaan vapaan treenin päivään! Onko maastaveto ja hypyt hyvä combo?

 

Pakko niiden on olla.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Tein viime viikolla pienen harha-askeleen... Stadiumiin :D Synttäreiden kunniaksi huomiseen, maanantaihin 31.3. asti jäsenet ja jäseniksi liittyvät saavat 25% alennuksen ihan kaikesta. Mähän siis en tunnetusti tarvitse yhtään mitään, mutta myönnän, että tuo kuvissa näkyvä Niken takki on jäänyt hieman polttelemaan verkkokalvoille taannoisen Ideaparkissa tehdyn Stadium-kiekan jäljilta. Ainakin siis siinä määrin, että kun näin Kampin Stadiumissa ale-kyltit, olin noin kymmenessä sekunnissa sisällä etsimässä sitä.

Kiikuttaessani takkia sovituskoppiin painin itseni kanssa tuttua kamppailua:

"Siis, mä VAAN kokeilen. Se ei varmasti ole hyvä. Eikä nää housutkaan."

"VAIKKA se olis hyvä, niin kotona on se Addun AIVAN HYVÄ musta takki.."

"Nää verkkarit kyllä tavallaan tarttisin."

"Joo. Saan ostaa nää verkkarit, mutta takkia VAAN kokeilen."

"No voi paska.. Täähän on KAIKKIEN mun unelmien täyttymys.. Mutta ei. EI. Ei missään nimessä."

"Ei. Ei, ei. Nyt järki käteen."

"Tai no siis, jos mä jättäisin nää housut.."

"Mutta nää housut mä kyllä tarvitsen. Siis. TARVITSEN."

"Ja tää takkikin.. Tää oli vika kokokin vielä. Mitä jos kadunkin tätä hetkeä aina?"

"Mitä jos mä kerron joskus mun lapsille siitä takista, jota en koskaan saanut?"

"Miltäs se pankkitili näy.. No voi paska."

"Pkkasessa on kyllä toisaalta aika reilusti sitä lihaa, niin ens viikolla voisi vähän säästellä ruokabudjetista."

"Joo. Kyllä. Tarvitsen nää molemmat. Mun elämästä tulee NIIN paljon parempaa, kun mulla on nää vaatteet. Näytän tosi sporttiselta ja sellaselta viileen coolilta street-tietäjältä. Saan nää päällä aikaan ihan mitä tahansa."

"With this gear - I AM INVINCIBLE!"

Näistä päästiinkin hyvin nopeasti itselleni liiankin tuttuun hetkeen:

Parin päivän perästä totean, että ei kaduta :D

Takki löytyy nettikaupasta tästä, ja verkkarit Addun omasta kaupasta tästä. Ette tekään niitä varmasti tarvitse, mutta jos nyt sattuu olemaan vähän ylimääräistä niiin.... Ajattelin vain kertoa!

Share
Ladataan...

Pages