Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Täällä on ollut hiljaista.. Se johtuu siitä, että minä olen ollut aika väsynyt.

Tämä oli ehkä ihan arvattavissa jo viime kuussa kirjoittamastani postauksesta, jonka kommentit saivat mut kyyneliin useampaan kertaan. Mä olen viimeiset viikot tehnyt edelleen kovasti töitä, mutta siinä sivussa nauttinut elämästä ja lämpenevistä ilmoista, nähnyt ystäviä vuosien takaa ja lyhyesti ilmaistuna elänyt.

Siinä touhutessa on yksi asia ja ajatus vahvistunut. Elämäni Kunnossa jää nyt määrittelemättömälle tauolle, koska mun pääkoppani vaatii sitä.

On tuntunut jo hetken hieman tekopyhältä kirjoittaa tätä blogia, kun en pääni sisällä todellakaan tuntenut olevani elämäni kunnossa. Tai siis, tunsin, kunnes en sitten enää tuntenutkaan.. Pään sisällä ei oikeastaan yhden ikuisuudelta tuntuneen viikon aikana ollut muuta, kuin vahvaa väsymystä ja surua, ja epätieto siitä, mihin suuntaan kompassi seuraavaksi kääntyy.

Pelästyin

Sukurasitteenani on jos jonkinmoista pääkoppaan liittyvää, joten hyvästä stressinsietokyvystäni huolimatta tahdoin pistää jarrut pohjaan, ennen kuin mitään peruuttamatonta tapahtuu. Nyt olen siis ottanut rauhassa, sairastanut tätä hiljalleen väistyvää flunssaa, nähnyt, puhunut, halannut, itkenyt, nauranut, itkenyt uudestaan ja päästänyt irti. Oli hämmentävää huomata millainen tunnepallo sisälläni oli itseltänikin piilossa, koska aika pitkään olin hanakasti sitä mieltä, että kyllä mä haldaan. 

 

Tämän blogin kirjoittaminen on parhaimmillaan ollut koko pientä sieluani järisyttävää ilon tykitystä, mutta nyt tuntuu siltä, että mun on pakko ottaa treenaaminen takaisin ihan vaan itselleni.

En tahdo ottaa treeneistä edes sitä hätäistä selfietä koska "on pakko", koska haloo - ei ole. Kun elämä on muina päivinä niin aikataulujen ja suunnitelmien täyttämää, tahdon nyt liikkumiseen ainakin vähäksi aikaa jutuksi, jota teen vain itselleni. Välillä kun fokus on tuntunut kääntyvän sen suhteen vääriin uomiin, joita olen nimenomaan tahtonut välttää. 

Elämäni Kunnossa pysyy täällä, ja kirjoitan blogiin tästä lähtien aina, kun tuntuu siltä että tahdon kirjoittaa jotain itselleni muistiin, tai kun päähän syttyy ajatus josta en tahdo päästää irti noin vaan. 

Postaustahti saattaa olla kerran viikossa tai kerran kuukaudessa – tai mitä tahansa näiden aikamääreiden ulkopuolelta. Tärkeintä on se, että en masinoi kaikkea ihanaa elämässäni työksi, vaan pidän myös jotain ihan vaan itselläni, itseäni varten. On erittäin mahdollista, että blogin aktiivisuustaso palautuu muutaman kuukauden päästä takaisin aktiivisemmaksi, kunhan olen saanut ensin hieman omaa aikaa.

 

Kaikille teille tahdon sanoa kiitos, ja samalla myös anteeksi. 

Tämän blogin tauottaminen tuntui aluksi älyttömän raskaalta ja vaikealta päätökseltä, koska en ole tottunut ”luovuttamaan” minkään projektini suhteen. Varsinkin, kun sain pahimman väsymysviikon aikana muutaman sähköpostiviestin, jossa kiiteltiin tämän blogin olemassaolosta, oli itku taas kerran lähellä.

 

Viimeisen kahden vuoden aikana olen oppinut itsestäni treenaajana uskomattoman paljon, ja tavallinen ruokailu- ja elämänrytmini on onnekseni tasaantunut ja muuttunut siihen, että se ”terveellinen” elämä on nykyään oma normaalini, ja kaikki muu poikkeustilaa. Se on aika upea juttu, josta en ole tajunnut edes iloita! 

 

Olen saanut teiltä viimeisen kahden vuoden aikana lukemattomia sähköposteja ja kommentteja ja ihan henkilökohtaisia kiitoksia "livenä", ja jo niiden takia tahtoisin jatkaa maailman ääriin. En keksi montaakaan asiaa joka ilahduttaisi yhtä paljon, kuin teiltä saamani palaute. Se, että olen omalla esimerkilläni inspiroinut edes yhden aktiivisemman elämän pariin on kaiken vaivannäön arvoista, mutta ilokseni tiedän että teitä on siellä enemmänkin ^_^

  

 

Minä siis tassuttelen uusine kesätossuineni kohti hieman rauhallisempaa ja kameravapaampaa arkea, mutta pääasiallinen blogihommani, eli kauneusblogi Saara Sarvas on ja pysyy entiseen malliinsa erittäin aktiivisena! Tällä viikolla sieltä muuten löytyy yksi kesätreenaajia ilahduttava arvonta - suosittelen tsekkaamaan ;)

 

Akuuteimpaan treenilukemisen puutteeseen ja tämän blogin verkkaista päivittymistä odottaviin hetkiin tahtoisin kuitenkin jakaa kanssanne muutaman linkkivinkin ja mainion blogin, joiden parissa olen itse viihtynyt Lilyssä treenimeininkejä seuraillen:

Moikataan kun törmätään - eli siis moikatkaa te anonyymit lukijat, kun törmäätte minuun >:D

Share

Ladataan...
Elämäni Kunnossa


 

Puuuuuuh! Kylläpä irtaantuminen blogimaailmasta teki hyvää. Viimeisen viikon aikana ehdin pohtia yhtä jos toista, mutta antaa näiden mietteiden kypsyä vielä pari päivää. Olikohan tässä tämän blogin ensimmäinen ärsyttävän vihjaileva lause? :D Lupaan, että se oli samalla myös viimeinen.

Blogivapaat kuluivat melkein aamusta iltaan töiden kimpussa, mutta päivät tuntuivat silti jopa lomaa paremmilta. Elämä kuntoon yksi pala kerrallaan jne. jne. Juuri kun pää alkoi osoittaa merkkejä uudelleensyntymästä, kroppa päätti ottaa breikin ja olen maannut flunssassa sängyn pohjalla. Mikä oli seurausta mistä? En tiedä, mutta molemmat olotilat alkavat olla takana.

Kipeänä en ole juurikaan jaksanut tehdä sapuskaa, mutta löysin muistikortin uumenista kuvat parin viikon takaa. Vietin vappua kotioloissa ja yksin töiden takia, mutta hullaannuin jostain syystä kaupassa kun ihmiset ostivat niin hirveän ihania ruokia vappujuhliinsa.. Sieltä minäkin sitten kannoin selkä vääränä jääkaapin täyteen toinen toistaan ihanapia aineksia, enkä todellakaan ollut ajatellut mitä niistä kokkaisin :D

Lopputulokseksi sain kuitenkin aikaan jotain niin herkullista, että se pitää jakaa myös teidän kanssanne. Tämä ei ole mikään terveysruoka, vaikka pohjana onkin kaalia ja tomaattia ;)

Kaivoin kaapista kauppalöytöjen lisäksi ties ja vaikka mitä, ja tämän annoksen saa aikaiseksi seuraavilla ainesosilla:

  • Paketti laadukasta pekonia (itse suosin luomua, joskin viime päivien uutiset ovat saaneet taas ajatukset sen kokonaan unohtamisesta pintaan -__-)
  • Ruusukaaleja
  • Kirsikkatomaatteja
  • Tankoparsaa
  • Punasipulia
  • Balsamicoa
  • Oliiviöljyä
  • Suolaa & Pippuria
  • Pinjansiemeniä
  • (Parmesania, jos siltä tuntuu)

Ensin uuni päälle 200 asteeseen ja pekonit sinne tirisemään. Sillä aikaa, kun pekoni kypsyy, leikkaa ruusukaalit puolikkaiksi ja poista uloimmat lehdet tarvittaessa. Leikkaa myös sipulit puolikkaiksi tai neljään osaan. 

 

Heitä ruusukaalit, sipulit ja kourallinen kirsikkatomaatteja kulhoon. Aineiden keskinäinen suhde voi olla mikä tahansa omiin mieltymyksiisi sopiva, itselläni jotenkuten näin: 60% ruusukaalia, 30% tomaatteja ja 10% sipulia. Looginen tapa ilmaista asia, eikö? :D

Sekoita kulkoon 2-3rkl balsamicoa ja oliiviöljyä, sekä reipas ripaus suolaa ja pippuria mieluiten myllystä.

 

Kun pekonit ovat valmiita, nosta ne pois uunista ja vuoasta, ja kumoa kasvikset samaan astiaan. Asettele sekoituksen päälle pestyt tankoparsat, joiden kannasta on leikattu pois puiseva osa. Halutessasi voit raastaa parsojen päälle hieman parmesania, mutta vain vähän.

Nosta vuoka takaisin uuniin ja käännä grillivastus päälle. Sapuska saa muhia uunissa 20-30min, kunnes ruusukaalit ovat saaneet väriä pintaan.

Asettele sopiva sekoitus kaikkia uunista löytyviä aineksia lautaselle, ja lisää mukaan pekoni joko murusina, tai kokonaisina suikaleina riippuen siitä onko tämä kokonainen annos, vaiko ultimaattinen höystö jollekin toiselle ruoalle. 

Pinnalle voi ripotella vielä muutaman paahdetun pinjansiemenen ja makuelämys on täydellinen.

 

Mmmmm-mmm! Tämä on niin hyvää, että vaikka flunssa pitääkin minua edelleen vuodepotilaana, tekisi mieli lähteä kauppaan hakemaan aineksia viikonloppua varten..

Share
Ladataan...

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Päätin tänään illalla kotiin ajaessani, että niin kauan kuin minun blogini ei ole maailman tärkein Internet-julkaisu ei kenenkään maailma kaadu tai kukaan kuole, jos otan pari päivää itselleni tämän melkoisen inhottavan olon purkamiseen. 

Eihän? 

En ole vuosiin jakanut kovin henkilökohtaisia asioita kummassakaan blogissani, enkä ajatellut aloittaa sitä nytkään. Ennakoidakseni mahdollisia spekulaatioita totean kuitenkin, että kukaan ei ole kuollut, yhdessäkään ihmissuhteessani ei ole tapahtunut muutoksia, eikä mitään muutakaan suurta tai elämääni kerralla mullistavaa ole tapahtunut. 

Juuri nyt on vain pakko ottaa pari päivää hengähdystaukoa, ettei tämä juna jää puolitiehen.

Palataan siis astioille ensi viikon alussa. Valtava kiitos jo etukäteen ymmärryksestä <3

Share
Ladataan...

Pages