Hei, hei hei ja hei taas.

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Täällä on ollut hiljaista.. Se johtuu siitä, että minä olen ollut aika väsynyt.

Tämä oli ehkä ihan arvattavissa jo viime kuussa kirjoittamastani postauksesta, jonka kommentit saivat mut kyyneliin useampaan kertaan. Mä olen viimeiset viikot tehnyt edelleen kovasti töitä, mutta siinä sivussa nauttinut elämästä ja lämpenevistä ilmoista, nähnyt ystäviä vuosien takaa ja lyhyesti ilmaistuna elänyt.

Siinä touhutessa on yksi asia ja ajatus vahvistunut. Elämäni Kunnossa jää nyt määrittelemättömälle tauolle, koska mun pääkoppani vaatii sitä.

On tuntunut jo hetken hieman tekopyhältä kirjoittaa tätä blogia, kun en pääni sisällä todellakaan tuntenut olevani elämäni kunnossa. Tai siis, tunsin, kunnes en sitten enää tuntenutkaan.. Pään sisällä ei oikeastaan yhden ikuisuudelta tuntuneen viikon aikana ollut muuta, kuin vahvaa väsymystä ja surua, ja epätieto siitä, mihin suuntaan kompassi seuraavaksi kääntyy.

Pelästyin

Sukurasitteenani on jos jonkinmoista pääkoppaan liittyvää, joten hyvästä stressinsietokyvystäni huolimatta tahdoin pistää jarrut pohjaan, ennen kuin mitään peruuttamatonta tapahtuu. Nyt olen siis ottanut rauhassa, sairastanut tätä hiljalleen väistyvää flunssaa, nähnyt, puhunut, halannut, itkenyt, nauranut, itkenyt uudestaan ja päästänyt irti. Oli hämmentävää huomata millainen tunnepallo sisälläni oli itseltänikin piilossa, koska aika pitkään olin hanakasti sitä mieltä, että kyllä mä haldaan. 

 

Tämän blogin kirjoittaminen on parhaimmillaan ollut koko pientä sieluani järisyttävää ilon tykitystä, mutta nyt tuntuu siltä, että mun on pakko ottaa treenaaminen takaisin ihan vaan itselleni.

En tahdo ottaa treeneistä edes sitä hätäistä selfietä koska "on pakko", koska haloo - ei ole. Kun elämä on muina päivinä niin aikataulujen ja suunnitelmien täyttämää, tahdon nyt liikkumiseen ainakin vähäksi aikaa jutuksi, jota teen vain itselleni. Välillä kun fokus on tuntunut kääntyvän sen suhteen vääriin uomiin, joita olen nimenomaan tahtonut välttää. 

Elämäni Kunnossa pysyy täällä, ja kirjoitan blogiin tästä lähtien aina, kun tuntuu siltä että tahdon kirjoittaa jotain itselleni muistiin, tai kun päähän syttyy ajatus josta en tahdo päästää irti noin vaan. 

Postaustahti saattaa olla kerran viikossa tai kerran kuukaudessa – tai mitä tahansa näiden aikamääreiden ulkopuolelta. Tärkeintä on se, että en masinoi kaikkea ihanaa elämässäni työksi, vaan pidän myös jotain ihan vaan itselläni, itseäni varten. On erittäin mahdollista, että blogin aktiivisuustaso palautuu muutaman kuukauden päästä takaisin aktiivisemmaksi, kunhan olen saanut ensin hieman omaa aikaa.

 

Kaikille teille tahdon sanoa kiitos, ja samalla myös anteeksi. 

Tämän blogin tauottaminen tuntui aluksi älyttömän raskaalta ja vaikealta päätökseltä, koska en ole tottunut ”luovuttamaan” minkään projektini suhteen. Varsinkin, kun sain pahimman väsymysviikon aikana muutaman sähköpostiviestin, jossa kiiteltiin tämän blogin olemassaolosta, oli itku taas kerran lähellä.

 

Viimeisen kahden vuoden aikana olen oppinut itsestäni treenaajana uskomattoman paljon, ja tavallinen ruokailu- ja elämänrytmini on onnekseni tasaantunut ja muuttunut siihen, että se ”terveellinen” elämä on nykyään oma normaalini, ja kaikki muu poikkeustilaa. Se on aika upea juttu, josta en ole tajunnut edes iloita! 

 

Olen saanut teiltä viimeisen kahden vuoden aikana lukemattomia sähköposteja ja kommentteja ja ihan henkilökohtaisia kiitoksia "livenä", ja jo niiden takia tahtoisin jatkaa maailman ääriin. En keksi montaakaan asiaa joka ilahduttaisi yhtä paljon, kuin teiltä saamani palaute. Se, että olen omalla esimerkilläni inspiroinut edes yhden aktiivisemman elämän pariin on kaiken vaivannäön arvoista, mutta ilokseni tiedän että teitä on siellä enemmänkin ^_^

  

 

Minä siis tassuttelen uusine kesätossuineni kohti hieman rauhallisempaa ja kameravapaampaa arkea, mutta pääasiallinen blogihommani, eli kauneusblogi Saara Sarvas on ja pysyy entiseen malliinsa erittäin aktiivisena! Tällä viikolla sieltä muuten löytyy yksi kesätreenaajia ilahduttava arvonta - suosittelen tsekkaamaan ;)

 

Akuuteimpaan treenilukemisen puutteeseen ja tämän blogin verkkaista päivittymistä odottaviin hetkiin tahtoisin kuitenkin jakaa kanssanne muutaman linkkivinkin ja mainion blogin, joiden parissa olen itse viihtynyt Lilyssä treenimeininkejä seuraillen:

Moikataan kun törmätään - eli siis moikatkaa te anonyymit lukijat, kun törmäätte minuun >:D

Share

Kommentit

Suvi K.
Sisunainen

Sun blogia on ollut todella kiva lukea, joten näin lukijana tietysti toivon että palaat takaisin joskus myöhemmin. Ymmärrän kuitenkin oikein hyvin tuon tarpeen rajata omaa tilaa ja karsia ylimääräisiä hommia. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja stressittömämpää kesää! :)

Mindeka
Ma-material Girl

Voi, kiitos linkkauksesta, ja tsemppiä lepoon!

Itsekin totesin eilen, että välillä on pakko rauhoittua ja vähentää arjen kuormitusta. Täällä painitaan hieman samankaltaisten ongelmien kanssa, joten älä ainakaan ota paineita blogista ja sen päivittymisestä: Et ole ainoa.

Rentoa viikkoa!

Ja P.S.  tuli muuten mieleen yksi kauneuspostausaihe: Miten huoltaa siveltimiä oikein, ja kauanko niillä on elinikää oikean hoidon kanssa? Nimim. Ostin juuri elämäni ensimmäiset oikeat meikkisiveltimet.

Hei! Ei sun tarvi ajatella että tämä blogin tauolle laittaminen on luovuttamista, ei se ole, ajattele, että laitat sen kesälomalle. Ihanaa kesää sulle! Nauti auringosta ja ystävistä ja joskus jopa treeneistä :) Nauti kaikesta mikä tekee hyvää juuri sinulle!

SaanaH (Ei varmistettu)

Kiitos Saara! Oot huipputyyppi! Kaikkea ihanaa sulle ja aurinkoista kesää.

Hosuli
Hömppäblogi

Kuulostaa viisaalta päätökseltä. Musta on mahtavaa, kun bloggaajat uskaltavat paljastaa olevansa oikeita ihmisiä hyvine ja huonoine hetkineen ja tunteineen, pelkoineen kaikkineen. Se jos mikä on virkistävää ja voimauttavaa (vaikka tuota sanaa vähän vierastankin...).

Kiitos siis ja entistä parempaa vointia ja jaksamista jatkossa!

<3 (Ei varmistettu)

Rohkea ja viisas päätös!

Itseään pitää kuunnella. Se on ehkä tärkein taito elämässämme.
Olet ollut hieno esimerkki meille lukijoille elämänmuutoksessasi, mutta minusta sinä olet vielä hienompi esimerkki nyt! :D
On mielettömän tärkeää osata laittaa oma jaksamisensa etusijalle. Vaikka se tarkottaisikin luovuttamista siinä hetkessä. Asioiden äöreen voi kuitenkin aina palata, jos siltä tuntuu.
Ja jos ei tunnu, niin ei sekään mitään haittaa. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Niin se vaan menee.

Oikein rentouttavaa, aurinkoista ja lämmintä kesää sinulle!

Keijukookojootti (Ei varmistettu)

Hei, pakko kysyä. Mikä tuo kiekko on tuossa sun puhelimen takana? Linssikiekko?

Sarppa89 (Ei varmistettu)

Saara!

Tämä blogi on ollut aivan ihana ja kiitos siitä! Aamupalan ääressä olen joka päivä käynyt katsomassa oletko päivitellyt, ja tykkään vaan susta persoonanakin hirmu paljon (jos nyt näin kirjoitusten ja videoiden perusteella saa sanoa) ;) Voi kun minua harmittaa, että tämä blogi kokee tämän muutoksen, mutta tietenkin sinun terveytesi ja hyvinvointi on tärkein, ja onneksi toinen blogisi säilyy. Itku tuli silmään kun luin tämän tekstisi! Kaikkea hyvää, paljon onnea ja iloa elämääsi ja ja ja.. IHANAA KESÄÄ! Tulen sanomaan moi, jos törmään suhun täällä Tampereen suunnassa.

aino_ (Ei varmistettu)

Hei, ei saa puhua mistään luovuttamisesta! Elämä menee eteenpäin ja välillä tulee uusia juttuja ja vanhoja jää vähemmälle. Joskus taas voi palata jos siltä tuntuu:) Tuo on niin ihailtavaa, että itse huomaat kun on aika himmata jonkun asian suhteen! Olen saanut sinulta paljon inspiraatiota ja tässäkin asiassa voisin ottaa mallia. Paineet tehdä/suorittaa/saada aikaiseksi jotain ovat loppupeleissä lähes aina itse aiheutettuja, eikä saa olla itselleen liian ankara. Panostetaan niihin juttuihin joihin on energiaa ja motivaatiota, ja tehdään ne sitten täysillä. Hurjasti tsemppiä jatkoon, täällä ainakin pysytään mukana vaikka tulisi postaus kerran vuodessa :D

ilmotypy (Ei varmistettu)

Hyvä Saara että kuuntelet itseäsi. Jos johonkin sitoutuu liikaakin, sen mielekkyys saattaa kärsiä ja pahimmassa tapauksessa johtaa uupumukseen ja jopa fyysisiin oireisiin.
Jotenkin kirjoituksestasi tuli itselle kuitenkin hyvin valoisa fiilis. Itse burnoutin kokeneena jouduin kantapään kautta opettelemaan mitä oikeasti haluan ja kykenen. Nautihan liikkumisesta ihan vain omaksi iloksi (ja ehkä vähän minunkin puolesta kun uupumuksen aiheuttamat rytmihäiriöt pakottivat pysähtymään)
Aurinkoista kesää!

Lisbe (Ei varmistettu)

Iloitsen suunnattomasti siitä, että saat alkaa hyödyntämään urheilua kehon ja mielen hyvinvoinnin voimavarana ilman minkäänlaisia ylimääräisiä siihen liittyviä "askareita". Omalla kohdallani se on ainakin ihan välttämättömyys. Toivottavasti saat siitä uudenlaista voimaa. Kiitos silti blogeista, olet taitava ja monipuolinen kirjoittaja.

Who would have known (Ei varmistettu)

Olen lukenut juttujasi Saara jo Tiptoesin ajoilta ja tämä on ensimmäinen kerta, kun kommentoin. Itse asiassa ensimmäinen kerta, että kommentoin ikinä minnekään blogiin - tuntuupa hölmöltä :D

En edes tiedä, miten alunperin Tiptoesin löysin tai miten sinne eksyin, mutta tässä sitä ollaan. Tippa linssissä, kun luin postauksesi. En ikipäivänä olisi uskonut että joku minulle tuntematon ihminen voisi kirjoituksillaan vaikuttaa näin vahvasti, mutta tässäpä sitä ollaan, rasti seinään!

Ollaan kai melko samanikäisiä, mutta elämäntilanteemme ovat tosi erilaiset. Silti, vuosi vuoden jälkeen sun blogisi on se, jota säännöllisesti käyn lukemassa. Oot blogiesi perusteella aivan äärettömän valloittava tyyppi ja jotenkin tietyllä tavalla ihailtavan vahva. Jotenkin löydän meistä paljon samaa, mutta jotain sellaista vahvuutta sussa kuitenkin on jota minusta ei löydy - tätä vahvuutta oon jotenkin oppinut itsestäni etsimään ja löytämään.

Olet inspiroinut mua ihan hurjasti monissa asioissa. Voi sanoa, että suurelta osin sinun ansioistasi mä hankin salikortin ja nyt treenaaminen on asia, joka kuuluu elämääni tiiviinä osana. Kerta toisensa jälkeen googlailin postauksiasi sun treeneistä, jotta tietäisin mitä siellä salilla pitää tehdä. Sittemmin koin sen ahaa-elämyksen, eikä tarvinnut enää käydä tsekkaamassa, miten Saara sen tekee - osasin jo itse. :)

Samoin ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun oon Sokkarin hyllyjen välissä googlaillut "aurinkopuuteri Saara Sarvas/ itseruskettava Saara Sarvas/eyeliner Saara Sarvas" - olen kaukana kosmetiikkafriikistä, mutta aina uusia juttuja kokeillessani oon käynyt tsekkaamassa, mitäs Saara tästä onkaan mieltä tai mites tätä hei käytetään.

Hormoniaknen runtelemat leikani näyttävät hetken siloisemmilta, kun muistelen sinun kirjoittaneen joskus "Älä huoli siitä, mitä muut ajattelevat sinusta. Kaikki ajattelevat vain itseään, kuten sinäkin". Tää on ehkä se kaikista suurin ja merkityksellisin asia, jonka olen sulta oppinut. Enkä voi kiitollisuuttani sanoin kuvailla.

Ois lukemattomia asioita antaa esimerkkinä siitä, miten olet inspiroinut ja tsempannut tietämättäsi. Mutta, tyydyn sanomaan: tuhannet kiitokset sinulle, Saara. Linjoilla pysytään, olipa hengähdystaukosi minkä mittainen tahansa. :)

Saara S.
Saara Sarvas

Te olette uskomattomia <3 

Tiuna (Ei varmistettu)

Ite oot &lt;3 olet kyllä huippu!

Toilaura (Ei varmistettu)

Voi Saara, haluan kiittää sinua tästä blogista! Se on ollut mahtava blogi lukea. Ei todellakaan ole luovuttamista hiljentää tahtia, päin vastoin, olet tajunnut mikä sinulle on parasta ja vaikka sen tekeminen on vaikeaa kun joutuu jostain luopumaan, olet rohkea ja vahva ja teet sen kuitenkin. Sitä ei voi kutsua luovuttamiseksi. Et luovuta itsesi suhteen! Me voidaan kuunnella sun juttuja radiosta ja lukea sun kivoja kirjoituksia toisessa blogissa :) Kaikki me halutaan vaan parasta sulle. Älä murehdi meistä! Liikunta on niin ihanaa, että on oikein että saat tehdä sitä itsesi takia ja nauttia siitä pakko puurtamisen sijaan. Ihanaa kesää!!

Sissii (Ei varmistettu)

Saara minä niin samaistuin moniin asioihin mitä olet kertonut, en tiedä mitä sanoisin, koska en tunne sinua ja tiedä kaikka elämästäsi, vain tämän mitä olet blogissasi kertonut. Mutta haluan toivottaa sinulle voimaa ja muistuttaa, että oppiminen on elämän mittainen työ, joskus on vain vaikeampi pysähtyä kuin jatkaa kauan ylläpidettyä tahtia, mutta kun antaa asioille aikansa, tunteet tasapainottuu ja sitä huomaakin, että on taas kasvanut ihmisenä ja on uudella tapaa vahvempi. ''Joskus täytyy pysähtyä, jotta nauttisi taas vaudista.''

Ele
Ele

Tosi tärkeää, että tunnistat omat rajasi ja teet päätöksiä, joita tilanne vaatii.

Halauksia! Oot tosi inspiroiva ja valloittava ihminen! Kaikkea hyvää ja ihanaa kesää! <3

Tuula-äippä (Ei varmistettu)

Ihana viisas tyttäreni. Ja lämminsydämiset ymmärtäväiset lukijasi. Mieleeni tuli juuri, että en muista yhtään ilkeää ja pahantahtoista kommentia tämän blogin historiassa. Blogilla on ollut arvoisensa seuraajat. Ihan varmasti jos blogi on ollut innoituksena monelle, myös kommentit ovat antaneet voimaa. Äitinä olen iloinnut blogisi mukanaan tuomasta innostuksestasi kuntoiluun, erilaisten urheilumuotojen kokeilusta ja terveellisiin ruokatottumuksiin siirtymisestä. Toisaalta olen nähnyt, miten monelle saralle jakaantuva työnkuvasi on välillä uuvuttanut rakkaan lapseni. Vaikka päätöksesi blogin suhteen tuntuukin haikealta, tuen sinua tässä 100%. Jokainen tarvitsee lepoa, myös sinä. Halauksia ja rutistuksia. Äippä

Kataisa (Ei varmistettu)

Voi eiii... tää on ollut mun ihan ykkös treeni/elämäntapablogi.. tai oikeastaan varmaan ainoa, jonka olen kokenut seuraamisen arvoiseksi :P

Ompa surku juttu, mutta kyllä se oma hyvinvointi on aina tärkein! Miten voisitkaan jakaa motivaatiota jos olet henkisesti aivan raato. Fiksu päätös höllätä ja ottaa omaa tilaa.

Tsemppiä, lepoa ja ihanaa kesää ! &lt;3 Kyllä täällä ruudun toisella puolella ollaan sitten kun tai jos jaksat taas kirjoitella.. :)

Fitnessviidakossa (Ei varmistettu)

Hyvä Saara! Tällainen päätös on rohkea ja tunne luovuttamiselta on ihan normaalia, joskin turhaa. Muista että blogisi on kertonut oman terveytesi huolehtimisesta, elämäntapojen muttaamisesta ja olet tsempannut asiassa monia lukijoita. Jaksaminenhan on siis erittäin tärkeä osa blogisi aihealuetta ja näytät päätökselläsi hyvää esimerkkiä! Kaikkea hyvää jatkoon =)

brushing and flossing techniques for children (Ei varmistettu) http://smartguy.com/home/company/mark-c.-marchbanks-d.d.s.-78257

Please let me know if you're looking for a article author for your site.
You have some really good articles and I think I would be a good
asset. If you ever want to take some of the load off, I'd absolutely love
to write some articles for your blog in exchange for a link back to mine.

Please blast me an e-mail if interested. Many thanks!

P (Ei varmistettu)

Tykkään blogistasi kovasti ja notkun täällä passiivisena lukijana päivästä toiseen, mutta todellakin saa ja pitää ottaa aikalisä, kun tuntuu tuolta! Olisi pelkuruutta olla ottamatta. Ei sinun - tai kenenkään muunkaan bloggaajan - tarvitse tai kannata uhrata itseään lukijoiden vuoksi. Olen välillä miettinytkin blogeja lukiessani (ihanaa puuhaa!), että miten te bloggaajat jaksatte ihan oikeasti jäsentää niin paljon elämistänne meitä lukijoita varten. Käsittämätöntä uhrautumista. Jossain siellä toisessa ääripäässä mietin, että missä vaiheessa elämänmeno on muuttunut niin, että kaunis hetki ei ole kaunis, ellei sitä jaa jonkun kanssa. Tällöin tunne olisi (niinkuin "ennenvanhaan") vain oman pienen mielen sisällä oleva mielihyvä tai pienen ryhmän ihana henki, eikä sitä edes raskisi antaa muille. Että "minä pidän tämän tunteen itselläni, enkä päästä siitä irti".

Menipäs saarnaamiseksi. Toivottavasti löydät treeneistä aivan uuden mielihyvän tunteen, kun saat tehdä niitä vain itseäsi varten ilman, että pitää sanallistaa treenikokemuksia. Tsemppiä kesään!

juttakatariina

Hyvä Saara!:)

Oot monesti kehunut täällä blogissa Polte -salin parhautta ja mäkin liityin kyseiselle salille aika heti kun muutin Tampereelle. Ei voi muuta kun kiittää hyvästä salivinkistä, siellä oon kyllä tehnyt ehkä elämäni parhaat treenit! Tätä ennen en oo ole edes tiennyt, että kuinka kipeeksi lihakset voi tullakaan :D Ja kaiken lisäks meno on mahtava ja ihmiset huippuja - sellasta kaipaa kun muuttaa uudelle paikkakunnalle, eikä tunne oikeen ketään :) Tulipa kerran sutkin siellä nähtyä, mutta en tohtinut tulla kesken reenin morottelee:)

Ihanaa kesää ja tsemppiä♡

Satunnainen surffailija (Ei varmistettu)

Hei kamoon, kukaan meistä ei ole korvaamaton, eikä yksikään blogi sellainen, josta ei voisi taukoa pitää tai kokonaan lopettaa. Itseään on ajateltava, jos uuvuttaa. Taitaa bloggaajien maailma olla sama kuin taiteilijoiden: aplodeihin ja yleisön suosioon (kommentteihin ja lukijamääriin) jää koukkuun ja kun niitä ei ole, niin kaikki on tyhjää. Lepää hyvä ihminen.

June (Ei varmistettu) http://twilightcola.blogspot.fi

Tää blogi on kyllä yksi niistä harvoista urheiluun painottuvista, jota oon seurannut säännöllisesti. Mutta jos oot blogin pitämisen aikana oppinut uusia elämäntapoja ja ties mitä, on blogi tehtävänsä täyttänyt! Me jäämme sua kaipaamaan, mutta oma hyvinvointi on aina tärkein. Et elä meitä varten. :)

Ihanaa kesää, pus!

CARO (Ei varmistettu) http://lovemycarrot.blogspot.fi/

Vau, pysy päätöksesi takana- se kannattaa, sillä omasta itsestä täytyy huolehtia kun on sen aika! Monia varmasti harmittaa tauko mahtavassa blogissasi, mutta kaikki ymmärtävät kyllä lopulta. Ei ole helppoa yrittää olla jotain, mitä ei koe olevansa. Nyt on aika levätä ja löytää uusi nautinto elämästä! Onnea matkaan! :)

Kommentoi

Ladataan...