Ikuisen hurahtajan pohdinnat

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

 

Ruoka on pelottavan keskeinen osa elämää. Jokaisen on pakko syödä, jokaisella on oma suhteensa ruokaan ja sosiaaliset tapahtumat sisältävät lähes poikkeuksetta ruokaa ja/tai juomaa. Me palkitsemme itseämme ruoalla, ja osoitamme melko usein rakkautta sen kautta. Kyllä te tiedätte, kuinka ihanaa on tarjota rakkaille ystäville hyvää ruokaa, ja kuinka ahdistavaa on kieltäytyä mummin leipomasta pullasta! 

Aina, kun jonkun ruokavalio syystä tai toisesta muuttuu, se tulee näkymään ja kuulumaan lähipiirissä. Ihmiset peilaavat omien valintojensa syitä ja seurauksia toisten valintoihin, punnitsevat niiden järkevyyttä, vaivalloisuutta, hyötyjä ja haittoja. Toiset syyllistävät, epäilevät ja pyörittävät silmiään, toiset kannustavat täysillä ja kolmannet kohauttavat olkiaan tai kysyvät lisää. 

Ruoka herättää älyttömästi tunteita.

Viljaton linjani tulee tällä hetkellä ilmi jokaisessa tilanteessa, kun joudun muualla kuin kotona syödessäni varmistamaan aterian gluteenittomuuden, ja toistaiseksi myös maidottomuuden. On jotenkin helpottavaa, että mulla on tällä kertaa antaa ihan konkreettinen syy ja oireita tukemaan ruokavalion muuttamista.

 

 

Joskus nimittäin ahdistaa se, että mä olen niin se muija, joka kokeilee aina jotain uutta. Tiedättekö? Meitä on varmasti jokaisessa kaveriporukassa. Olen ihan varmasti meidänkin jengissä se joka hurahtaa, epäonnistuu syystä tai toisesta ja kokeilee sitten jotain muuta.  

Toisaalta, pakkohan sitä on kokeilla ja etsiä, jos homma ei toimi? 

Ehkä olen nykyään oppinut pitämään suutani vähän soukemmalla ja välttelemään konflikteja erinäisten hyvinvointiasioiden tiimoilta.. Haluan kasvattaa tietoa ja kokemustani, jotta voisin jatkossa paremmin toimia esimerkkinä ja vastata uteliaiden kysymyksiin. Haluan, että muut voivat halutessaan oppia mun virheistäni, ja että voin kertoa miksi jokin juttu ei toimi.

Viimeiset pari vuotta mä olen muutamien viikkojen jaksoja lukuun ottamatta syönyt ja liikkunut säännöllisemmin ja johdonmukaisemmin, kuin koskaan aiemmin, ja se on jo itsessään ihan valtava voitto. Ravinnon puolella uusia oivalluksia, niiden hylkäämisiä ja kokeiluja on näihin vuosiin mahtunut kymmeniä. Jokaisesta on opittu, tietotaito on lisääntynyt - ei tosin vieläkään tarpeeksi paljoa.

Aina löytyy syitä epäillä lähdetietoja, tutkimuksia voi tulkita suuntaan jos toiseen, "asiantuntijoiden" motiivit voivat löytyä palkkakuitista, ja joskus oma kroppa vaan on poikkeus joka ikiseen sääntöön. Maailma on niin perkeleen subjektiivinen!

 

hippichilit kasvaa vaan

Suurella osalla meistä olisi jotain parannettavaa elintavoissa, mutta jos ei uskalla aloittaa, ei muutos koskaan voi alkaa. Mistään ei tule rutiinia sormia napsauttamalla. Me eletään koko ajan vain tässä hetkessä, eikä menneisyyteen voi vaikuttaa mitenkään. Moni kantaa silti menneisyyttä ja sen valintoja taakkana, ja antaa niiden vaikuttaa nykyisyyteen. Vain tällä hetkellä ja sen valinnoilla on merkitystä, ja niillä valinnoilla voi rakentaa itselleen paljon ihanamman tulevaisuuden. 

Perimmäisenä pointtina tämän ajatuksenvirran takana oli varmaan se, että haluan kannustaa kaikkia kokeilemaan ja etsimään rohkeasti niitä itselle oikeita valintoja, ja vähät välittämään niistä silmien pyöräyttelijöistä! Luultavasti heillekin tekisi hyvää etsiä kokonaisvaltaisempaa hyvinvointia, ettei toisten tekemisiin tarvitse suhtautua niin torjuvasti. Parasta toki on, jos et itsekään suhtaudu alentavasti heidän valintoihinsa, jokainen saa toimia omalla tavallaan.

Samalla pyydän kaikkia teitä kokeilijoiden ja oman polun etsijöiden ystäviä kannustamaan heitä/meitä entistä enemmän. Vaikka ystävä olisi epäonnistunut jo 30 kertaa, se seuraava voi olla viimeinen ja on paljon palkitsevampaa olla muutoksessa mukana katalysaattorina, kuin kompastuskivenä. TOSIN! Jos ystävä on hurahtanut johonkin "kaalikeittonutrilettlentoemäntä" -dieettiin tai uskonlahkoon, älä kannusta, vaan läpsäise poskelle ja raahaa hänet takaisin järkeville poluille ;)

 

Mä tiedän, että omasta lähipiiristäni löytyy ihmisiä, jotka suhtautuvat aina varovaisen kannustavasti mun touhuihin. Toivon ja uskon, että hekin ovat nähneet tämän muutoksen kestävän. Kiitos heille siis siitä, että tsemppaamista ja uskomista on jatkettu myös hankalissa tilanteissa.

Yksi valinta ja ateria kerrallaan. Joskus voi valita ravinnollisesti ideaalin aterian sijaan ison palan manteli-kinuskikakkua ja viinilasin, mutta silloin sen valinnan kanssa täytyy olla ok ja siitä täytyy nauttia.

Share

Kommentit

What else is there?

" Vain tällä hetkellä ja sen valinnoilla on merkitystä "

Ihanasti sanottu :)

vilma.p
Vilma.P

Olipa kiva postaus. :) Tai oon niin samaa mieltä sun kanssa. Ja mäkin kuulun niihin hurahtelijoihin, jonka ympärillä välillä pyöritellään silmiä. Ravintojutuissa oon nykyään pysynyt jo aika kauan samoilla linjoilla ja oppinut pitämään siitä matalaa profiilia, mutta jos kyse on muusta, esim. urahaaveista tai harrastuksista, niin aina innostun uudesta ja sitten vanha ehkä jää. Mutta mun itseni mielestä se ei oo mikään negatiivinen asia, vaikka jotkut ympärillä aina huokailevat, että ei sua voi ottaa tosissaan, kun muutat mieltä niin usein. Voisin näyttää tän sun postauksen ensi kerralla sellaisille.. ;) Jos ei voi kannustaa, niin olkoot sitten hiljaa..vai mitä!

Ja yleensä mä joustan mun "ruokavaliosta" aina juhlissa tai kylässä ja oon vaan arkena suht tiukka. Mutta nyt oon menossa illala juhliin ja haluaisin olla ottamatta herkkuja, koska olo ei viikonlopun jälkeen oo niin hehkein. Inhottaa vaan kun joudun etukäteen miettiä, et mitä sanon, jos joku kysyy, että miksen syö herkkuja ja onko se epäkohteliasta olla ottamatta kakkua jne. Tää sosiaalinen paine on "mahtava" juttu... ;)

Kissis (Ei varmistettu)

Niinpä. Elämässä on kamalasti syömiseen liittyviä tilanteita, joissa pitäis jaksaa kieltäytyä. Ja sit kestää se silmienpyörittelyja sitä seuraavat "mihin on maailma menossa kun ei enää mitään voi syödä!" -keskustelut.

Evin

Hyvä postaus. :) Sitä oon kyllä miettiny, että ruoan ei ehkä tarvitsis olla pelottavan keskeinen osa elämää. Itselleni se on sitä ollut syömisongelmien vuoksi, ja vaikka pidänkin tärkeänä noudattaa melko hyvää ruokavaliota, niin tärkeää on mun mielestä myös muistaa ajatella jotain ihan muuta välillä. Itse näen sen vähän sillä tavalla, että jos joku tietty asia vie leijonanosan ajatuksista, niin se ei oo kovin positiivista, vaikka lähtökohtaisesti kyseessä oiskin joku terveellinen asia.

pohdiskelija (Ei varmistettu) http://www.lily.fi/blogit/elamani-kunnossa/ikuisen-hurahtajan-pohdinnat

Heh, huomaatko että tuomitset ihan yhtälailla muiden valintoja(vaikkakin pilke silmäkulmassa) ja silti odottaisit muiden olevan avoimempia toisten elämänvalinnoille? ;)

Vaikka sitä kai me kaikki tehdään, olisi suotavaa odottaa muilta asioita joihin itsekin kykenee tai edes pyrkii.
Joku voi vetäistä sen kaalikeittokuurin tmv. ihan kehon puhdistusmielessä tai laihdutuksen starttaajana ja kokea toimivaksi,selväähän on ettei kukaan tuollaisella ruokavaliolla voi elää tai ruokavaliotaan lopullisesti sen varaan perustaa.
Joku voi myös hurahtaa johonkin uskoon/uskontoon ja kokea sen ainoastaan elämäänsä rikastuttavana ja parantavana tekijänä joka auttaa voimaan paremmin ja olemaan parempi näinollen myös muille ihmisille.
Elämä on täynnä niitä lukuisia harmaan sävyjä eikä koskaan voi tietää minkälainen tarina ihmisen takana on tai miten hän on päätynyt valintoihinsa, mutta jos valinnat ovat omaa ja toisten hyvinvointia tukevia pitäisi mielestäni sen olla kaikille osapuolille ok ja hieno juttu! :)
Avoimuutta, avarakatseisuutta ja myönteistä uteliaisuutta erilaisia ihmisiä ja elämäntapoja kohtaan tarvittaisiin enemmän..
Jotkut ihmiset vaan ovat sellaisia että hurahtavat helposti eri asioihin, ruokavalioihin, politiikkaan, eri ideologioihin, uskontoihin, matkusteluun, vaihtoehtoisiin tapoihin elää..
Ei se ole ollenkaan huono juttu kunhan muistavat myös olla tuomitsematta muita erilaisista valinnoistaan.

Kommentoi

Ladataan...