Kadonneen treenimotivaation metsästysohjeet

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Kuten viime viikolla valittelin, mun treenimotivaatio on ollut vähän hukassa. Heti tekstin kirjoittamisen jälkeen fiilis asiaa kohtaan parantui, ja ajattelin etten varmasti ole ainoa, jolla meinaa kesäkuumalla jäädä treenit vähän puolitiehen..

Ensimmäinen askel treeni-innon löytymiseen oli ongelman rehellinen kohtaaminen. Poikaystävän varovainen kysymys siitä mikä treenieni suunta oikein on, suututti minut aluksi pahasti ja iskin puolustelukannan päälle "NO SIIS JOO MUTTA KUN KATO JA SITTEN KANSSA ETTÄ".. Äkkiä tajusin ettei ole kovin normaalia suuttua, kun toinen vain kysyy, onko itsellä joku suunnitelma.

Monesti irrationaalisen ärsytyksen iskiessä huomaan, että yritän puolustella jotain, mikä vaivaa itseänikin. Oli peiliin katsomisen hetki, ja yritin miettiä mistä kenkä oikein puristaa, ja sama toimii ihan varmasti myös muiden kohdalla. Omat ongelmani olivat seuraavanlaisia:

  • Tavoitteet puuttuivat
  • En tiennyt, mitä treenejä tekisin
  • On paljon mukavampaa esim. pelata videopelejä sohvalla, kuin mennä salille tekemään "vain jotain"
  • Paino oli lähtenyt tippumaan mukavasti pelkän ruokavalion avulla, ja kuukausien kovan treenin puremattomuus ärsytti
  • Treenisykli ja rutiini oli päässyt katoamaan

Kaikki jutut kietoutuvat tavallaan toisiinsa, mutta kun ne erottelee ja käsittelee kerrallaan, on kokonaisuus helpompi klaarata.

Ensimmäinen kohta oli varmaan kaikista tärkein.. Crosstraining on ihan huippua ja diggaan siitä edelleen eniten, mutta aloin kyseenalaistaa vähän sitä, pystyykö kroppani palautumaan niin usein tehdystä kokonaisvaltaisen rasittavasta treenistä tarpeeksi, jotta saisin kroppaani haluttuja muutoksia.

Haluan crosstrainata, mutta haluan myös muokata kroppaa tiettyyn suuntaan. Tätä tulikin sitten pohdittua kuukausi, ja jätettyä sekä crossailu, että gymi vähemmälle huomiolla.. Smart >:D

Tähän samaan ongelmaan kiteytyy myös monta muuta kohtaa listaltani. En tiennyt minkälaisia treenejä yhdistäisin keskenään, jotta saisin siitä kokonaisvaltaista hyötyä. En tosin myöskään tehnyt minkäänlaista tutkimustyötä selvittääkseni, mikä combo olisi tähän saumaan tehokkain, vaan jäin "oikeutetusti" muutaman kerran sohvalle löhöilemään, tai tein jonkun puolivillaisen "sitä sun tätä" -treenin, jossa ei tyyliin tullut edes hiki.

Also smart.

 

Ja sitten, kroppa reagoi hyvin ruokavalioon, mutta nyt paino on pysytellyt samassa jo melkein kuukauden päivät. Treeni olisi aivan varmasti vastauksena tähänkin "pulmaan", mutta jotenkin oli turvallista taas vähän kölliä siinä turvallisessa välimaastossa, eikä tehdä aktiivisesti töitä tavoitteiden eteen.

Mä tunnun pelkäävän asioiden saavuttamista.. Tai enemmänkin mä pelkään niiden saavutettujen asioiden kadottamista, koska se on käynyt aiemminkin. Omalla tavallani siis sabotoin itseäni jo ennen kuin pääsen sinne maaliin, ettei tarvitsisi taas pettyä. Tämä mun pitäisi muistaa aina kun kyseenalaistan valintojani, ja miettiä miksi teen tiettyjä päätöksiä salilla, kaupassa ja kotona.

Pohdintojeni seurauksena voin onneksi todeta että:

  • Motivaatio-ongelmia pohdittuani treeni on kulkenut todella hyvin - ongelma oli siis pelkästään päässä
  • Mun henkinen ja fyysinen tila on aina paremmat, kun keskityn hyvinvointiin
  • Chillaaminen ja laiskottelu tuntuvat paljon ihanammilta, kun niiden vastapainoksi tekee töitä
  • Kaverin kanssa treenaaminen on aina kivempaa. Kiitos siis treenitsemppauksesta ja näistä kuvista, Nata!

 

Summa summarum: En halunnut keskittyä treenaamiseen, mutta se vaivasi minua koko ajan, joten asialle piti tehdä jotain - heti. 

Mä olen tosi onnellinen siitä, että mun ympärillä on ihmisiä jotka kyllä kyselevät ja kyseenalaistavat sitä, miksi mä mitäkin asioita teen ja olen tekemättä, eivätkä päästä mua liian helpolla. Sohvalla nimittäin olisi tilaa useammallekin kuin yhdelle, mutta mun mielestä on parasta jos kaikki kiskotaan toisiamme sieltä ylös vuoron perään ^_^

Kohta oliskin muuten päivän treenin vuoro. Lähtekääpä tekin lenkille, tai salille, tai ihan mihin tahansa aktiiviseen hommaan!

Share

Kommentit

HappieNess (Ei varmistettu) Http://attitudehappiness.blogspot.fi

Hyvää pohdintaa. Aina sitä motivaatiopulaa miettiessä olisi hyvä oikeasti pureutua syihin, jota siellä taustalla on (kuten olet tehnytkin). Tuntuu, ettei nykyisin osata enää kuunnella niitä kehon viestejä, vaan mennään treenaamaan kun "on laitettu treenit kalenteriin" tai "on tavoitteena käydä salilla x kertaa viikossa". Sitten jos motivaatio on matalalla, niin pitäisi miettiä onko se viesti juurikin "vääränlaisesta" treenistä (laadullisesti tai määrällisesti) tai onko vaikka elämän muilla osa-alueilla niin paljon rasittavia tekijöitä, ettei kroppa kaipaa enää lisärasitusta treenin muodossa. Liikunnan pitäisi olla kivaa! :)

Ibababababaaaa (Ei varmistettu)

<3<3<3

Veidi

Tosi kiva postaus! Haluaisin myös toivoa postausta ruokavaliostasi, kun olet sitä itsellesi sopivaksi kehunut. Minua kiinnostaisi tietää, mitä kaikkea syöt (enemmän kuin se, mitä et). 

Jenzuli (Ei varmistettu)

Kiitos Saara rehellisestä tekstistä! On ollut todella inspiroivaa seurata sinun kuntoilun ja ruokavalion edistymistä. Itsekin olen varsinainen jojoilija ja kuntokuurit kaatuu lopulta ja aina samaan ongelmaan: motivaation puutteeseen. Olenkin aina ihmetellyt, eikö muilla kuin minulla ole tätä haastetta. Oli kiva lukea, että siellä on muitakin "kohtalosisaria". Opin eräältä kaveriltani, että hänen treenimotivaatiota pitää yllä teesi "Ei tekosyitä - treenaamaan mennään ellei ole sairas". Tämä on auttanut jonkin verran, kun tulee heikko hetki. Vielä on paljon petrattavaa niin kuntoilun kuin ruokavalion suhteen, mutta täytyy mennä päivä kerrallaan. :) Ei muuta kuin tsemppiä sinulle etenkin niihin päiviin, kun ei huvita. :D

Jebulis (Ei varmistettu)

Miun ongelma on yksinkertaisesti se, että ihaan treenaamista. Oon 1,5 vuotta käynyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti salilla, ja lokakuussa palkkasin personal trainerinkin.. Mutta jaksan treenata pari viikkoa, korkeintaan kuukauden kun kyllästyn aivan totaalisesti. Ja kun oikeasti vihaan sitä, ajatuskin treenaamisesta saa miut pahalle tuulelle koko päiväksi... Enkä mie saa mitään ihania huipputunteita treenin jälkeen, ihan sama kuinka kovaa treenaaa. EIkä saavutetut tulokset motivoi myöskään vaikka ihan kivoja onkin :D Niin en oikein tiedä miten etenisin.. Oon kyllä kateellinen kaikille jotka jaksaa treenata :D Katellaan mitä tästä nyt tulee..

Nina Enroth

Same same but different. Eli treenihommat hukuksissa, mutta mulla on vähän ollut kremppaa tauon taustalla. Nyt pitäis ryhdistäytyä uudestaan. Mut ei oo helppoo näin kesällä! Tsemii!

Uusi Aamu (Ei varmistettu) http://uusiaamu.blogspot.com

Kiitos tästä.
Englannissa ei pääse kuumuus vaivaamaan, mutta kun vilu vaivaa varpaita jo peiton alla ja ulkona näyttää aina vaan sateiselta, on treenien väliin jättäminen yhtä helppoa kuin kesähelteellä. Nyt kun siis olen kolme tuntia tehnyt lähtöä lenkille, poistan vihdoin villasukat jaloista ja tilalle kiskaisen ne lenkkerit. Ehkä se lämpö löytyykin liikkeestä :)
Tsemppiä treeneihin ja tavoitteiden asettamiseen!

treenikaveri puuttuu (Ei varmistettu)

Kiitos kirjoituksistasi treenaamisesta ja ruokavaliosta! Hetki sitten aloin treenaamaan salilla ja syömään taas terveellisemmin muutaman kuukauden tauon jälkeen. Huonot elämäntavat johtuivat erosta - ajattelin, ettkä koska on kesä ja koska olen eronnut, minun ei tarvitse yrittää tehdä muuta kuin maata kotona. Lopulta jaksoin tosiaan muutama päivä sitten yrittää uudelleen.
Ongelmaksi ovat syntyneet kaksi asiaa - poikaystäväni oli samalla myös ajoittain treenikaverini, ja oikeastaan ainoa treenikaverini. Olen todella vaivaantunut ja itsetietoinen saleilla, ja mieluiten treenaisin yksin. Yksin itsensä tsemppaaminen on kuitenkin välillä mahdotonta ja treeniohjelmien etsiminen vain netistä tuntuu välillä turhauttavalta. Toinen ongelma on syömisessä - haluaisin toisaalta laihtua, ja toisaalta lisätä massaa. Yksin ruokavalion muodostaminen on hankalaa, kaikki erilaiset dieetit tuntuvat toisiaan kumoavilta ja tasapainoinen ja monipuolinen syöminenkin välillä suorastaan taitolajilta.
Ihaninta olisi palkata personal trainer ja ruokailuohjaaja, mutta opiskeluelämä.
Tieto siitä, että muutkin kamppailevat samankaltaisten probleemien kanssa helpottaa hieman, sekä helpottaa toivottavasti huomenna menemään taas nostamaan rautaa. Ehkä joskus saan konkun kavereistanikin innostumaan kuntoilusta, niin saisin pontta urheiluun ystävien tuesta.

Nyt syömään :)

Jo's Secret

Tulin pitkästä aikaa blogiasi lueskelemaan ja tässähän voisi taas viettää useamman tunnin sun hyväntuulisten juttujen parissa. :) Motivaatiopula vaivaa varmaan kaikkia (myös allekirjoittanutta) joskus, ja sillon on ihan okei ottaa etäisyyttä asioihin ja miettiä, mitä treenaamiselta eniten haluaa ja minkälaisin pienin askelin sen sitten voisi saavuttaa. Ei se väärin oo, että välillä antaa kropalle ja mielelle pienen miettimistauon. ;) Hyvää tekstiä ja pohdintaa!

Kommentoi

Ladataan...