Kauhun hetket ja ylösalainen maailma

Elämäni Kunnossa

 

 

En tiedä onko mitään parempaa tapaa aloittaa postaus, kuin synkronoitu lankku!! Tehtiin lankutus myös toisin päin, mutta musta tuntuu että sen kuvan löytää jossain vaiheessa Natan blogista ;)

Mä opin kropastani joka ikinen treenipäivä jotain uutta, mutta mun akilleen kantapää tuntuu silti olevan se mukavuusalue.

Luin pari päivää sitten ihan huikean statusragen siitä, miksi mukavuusalueella asiat ovat ihan helvetin hyvin, ja monessa tilanteessa allekirjoitan ko. avautumisen ihan täysin. Jos on jo ihan pirun tyytyväinen kaikkeen elämässä, niin ei kenenkään ole pakko lähteä kurottamaan kuuhun. Niin kauan, kun taas haluaa jotain kehitystä, on rajoja rikottava.

Tosi mahtipontinen aloitus, kun kyseessä on hyvinkin perinteinen juttu: päälläseisonta.

Pienenä raahasin varmaan päivittäin olkkarin tyynyn vanhempieni makuuhuoneen oven eteen ja harjoittelin päälläni seisomista, ja koin varmasti olevani suuremmankin luokan akrobaatti. Aikuisiällä ylösalaisin on tullut hengailtua lähinnä tankotanssitunneilla, mutta siitäkin on pari vuotta aikaa.

Eilen mun salainen aseeni mukavuusalueelta poistumiseen (Nata) oli onneksi treenaamassa samaan aikaan, ja koska kuvituskuviin piti taas saada jotain nextillä levelillä synkronoitua, oli mun aika jälleen kerran purra hammasta ja ylittää itseni. Päällä seisominen seinää vasten ei kuulosta kummoiselta, mutta jotenkin mä sain siitä kehitettyä itselleni ihan hirveän blokin :D

Tuskastelua ja oikean asennon hakemista kesti pari minuuttia, mutta kas, ei se ollutkaan niin hankalaa!

Onnistuneen ensiyrityksen jälkeen Nata usutti mut vielä käsilläseisontaan, mutta se olikin juttu aivan erikseen.. En luota käsiini tippaakaan (muistatteko esim. ojentaja-gaten...), ja nytkin ne tuntuivat pettävän alta hetkenä minä hyvänsä. Vinguin alastuloapua kuin pieni hätääntynyt possu, ja alas päästyäni kirosin hetkeksi koko ylösalaisen maailman kadotukseen.

Pari minuuttia myöhemmin olin kuitenkin taas seinän vieressä testailemassa juttua ihan omine nokkineni....

Ehkä tästä liikutaan askel kerrallaan taas eteenpäin... Mikäköhän olisi hyvä seuraava askel? Yrittää päästä ylös ilman, että koskee seinään / ottaa siitä yhtään tukea?

Aikuisten telinevoimisteluun minusta ei taida vielä olla lähtijäksi... Tykkään toistaiseksi olla ylösalaisin lähinnä silloin, kun voin pitää jostain kiinni :D

 

p.s. Parasta antia on kääntää päälläseisontakuvat ylösalaisin..............

Share

Kommentit

PSK
Insert Cool Phrase

Kivat sukat!

Heli Karita (Ei varmistettu) http://lockable.blogspot.com

ps. niin muuten on! hah

A certain age

Aikuistelinevoimistelu on just mukavaa! Kyllä siellä aika pehmeästi lähdetään liikkeelle. :)

Halina (Ei varmistettu)

mulla oli kuperkeikkakammo, jonka kohtasin urhoollisesti (itkusilmässä) mennessäni kakskymppisenä judotreeneihin...ja nyt osaaan!:DDD niin ylpee nyt^^ päälläseisontaa en uskaltais vielä, hui:o

Siniei (Ei varmistettu)

Ahaha oli pakko kääntää padi toisinpäin :D Mun uusin korotus päällä- ja käsilläseisonnan jälkeen on ollut alkaa varovasti koittamaan käsilläseisontapunnerrusta, huhhuh! Oon alkanu treenaileen siten, että sängyn/muun korokkeen päälle seisomaan, siitä kädet lattiaan ja ikään kuin A-kirjaimen muotosessa asennossa alkanu vänkään punnerruksia (toiveissa on että tästä selityksestä ymmärtää jotain). Ehkä vielä joku päivä lähtee seinää vasten ihan oikee hand stand push up;)

llaurra (Ei varmistettu)

Mistä noi sun trikoot on, ihan sairaan hienot! :D

Kommentoi