Kun maha sanoi AU!

Elämäni Kunnossa

Auh.. Mahani ilmoitti eriävän mielipiteensä sairausajan löyhemmästä ruokavaliosta (lue: valkoista sokeria), ja alkoi möyriä siihen malliin, että aktivoiduin. Päätin palata takaisin normaalia kohti ottamalla parin päivän kalkkuna-riisi-inkivääri -kuurin helposti sulavilla ja vesipitoisilla kasviksilla höystettynä. 

Voi miten hyvää voikaan olla kevyesti suolattu inkivääririisi ja kookosöljyssä paistettu kalkkuna!! On vaikeaa kuvitella, että pari vuotta sitten vannoin että vihaan riisiä. Se oli vihoviimeinen lisuke, minkä lautaselleni tahdoin lapata.

Simppeli syöminen on mukavaa, varsinkin kun päivän sapuskat voi tehdä kerralla valmiiksi. Tai voihan sitä tehdä vaikka viikon sapuskat kerralla, mutta siihen en nyt jaksanut ryhtyä - joku raja sentään!! Seuraavien päivine gourmet-kattaus näyttää siis about tältä:

Ei mitään ylimääräistä, eikä varsinkaan sitä sokeria. Tulikin saman tien mieleen, että miksipä en jatkaisi marras-joulukuussa oikein mukavasti sujunutta sokerilakkoa? Tällä kertaa voisin jatkaa lakkoa hamaan tulevaisuuteen ilman mitään sen suurempaa suunnitelmaa sen pituudesta. Viimeksi homma meinasi riistäytyä käsistä, kun odotin lakon loppumista kuin kuuta nousevaa - aina sama kaava. Hauskaa oli, että jos en olisi alunalkaen määrittänyt lakolle tiettyä pituutta, en varmaan olisi kaivannut sokeria missään vaiheessa.

Vähän sama, kuin cheat-päivät pitkillä dieeteillä. Niihin kasautuu hirveä paine ja odotuksia - eikä mikään kuitenkaan maistu yhtään niin hyvältä, kuin oli odottanut!! :D

Varsinkin sokeri menettää hohtonsa, kun siitä on vähän aikaa erossa. Kuinka monta kertaa se sama kehä vain pitää käydä läpi, ennen kuin pää ihan lopullisesti hyväksyy sen, että elämä jatkuu ihan normaalisti ja laadukkaampana ilman sitä? Miten syvälle näihin aivoihin oikein on koodattuna, että sokeri on jotenkin hyvää. Eihän se ole mitään muuta, kuin makeaa? Kyllähän makeita asioita on muuallakin ihan riittämiin.

Silly brain, y u so dumb?

 

Nenä muuten vuotaa edelleen ja yskin öisin - ja päivisin ja oikeastaan iltaisinkin :D - joten salin suuntaan en ole uskaltanut vielä vilkuilla.. Oireeton päivä, missä oikein viivyt?? Inkivääri viimeistelköön toipumiseni.

Tein pientä analyysiä tästä flunssasta ja sen vaikutuksesta psyyken vointiin. Viime viikko meni lähinnä paniikissa äänen suhteen, mutta nyt olen ihan tosissani alkanut kaivata kuntosalille lähtemistä.. Olen myös miettinyt läpi aiempina viikkoina tehtyjä treenejä ja iloinnut niistä, joiden aikana kyyneleet ovat olleet lähellä ja paita hiestä märkänä.

Pientä suuttumusta taas ovat aiheuttaneet ne treenit, joista en oikein saanut otetta.. Joskus hyvää tuntumaa ei vaan löytynyt, tankkaus oli huono ja voimat kadoksissa, tai joku muu ei vaan natsannut. Juuri nyt ärsyttää se, etten ottanut siitäkin treenihetkestä kaikkea iloa irti. 

Tämän vuoden motto on kuitenkin: Älä vello menneessä.

Sen voimin keskitänkin kaikki ajatukseni puhdistavaan ja uusiutuvaan henkiseen energiaan, ja tulevien treenien suunnittelemiseen. ENERGY LEGS jne. ;)

Share

Kommentit

Stina M. (Ei varmistettu) http://stinablogi.blogspot.fi/

Toi on kyllä jännä miten sitä sokeria kuvittelee tarvitsevansa! Olen ollut nyt viisi ja puoli viikkoa Fitfarmin Superdieetillä ja jäljellä enää tää viikko loppuun. Dieetin aikana makeannälkä ei ole erityisemmin vaivannut ennen paria viimeistä viikkoa, kun hiilarit on vedetty minimiin. Nyt sen sijaan kaikki ihanuudet laskiaispullasta ranskalaisiin pyörii mielessä :D Maanantaina aion pitää herkkupäivän ja maistella vähän viiniäkin. Jännittää millainen olo kroppaan tulee, kun nyt on tullut syötyä niin järkevästi. Elämäntaparemppa jatkuu toki virallisen dieetin jälkeenkin, mutta pari vapaapäivää on luvassa ensi viikon alussa. Kommenttini tarkoitus oli siis sanoa, että ei sitä makeaa oikeasti tarvitse, mutta silti sitä tyhmänä kuvittelee, että esim. kahvittelu kaverin kanssa on parempi, jos voi ottaa palan juustokakkua kaveriksi! :D

Tuula-Äippä (Ei varmistettu)

Luulen, että joku alien on soluttautunut sisuksiini, sellainen kuin Telkkarista tulleessa Tähtiporttisarjassa ne äklöt madot. Oikeasti siis minä en halua sokeria ja makeaa, mutta koska sokeri on alienille välttämätöntä, se pakottaa aivoni himoitsemaan suklaata, kakkuja, irtokarkkeja.... Ehkä olet perinyt minulta oman alienisi? Tämä avautuminen - valvoinkohan liian myöhään viime yönä?

edgybeauty
Edgy Beauty

Sama juttu sokerin kanssa, tai ylipäätään "herkkujen". Fitness/terveys/salirääkki-asiat on ollut aika aktiivisena elämässäin viimeset kolmisen vuotta, ja voin nyt vasta rehellisesti sanoo että alan suhtautua sokeriin ja muuhun shaibaan luonnollisesti enkä minään suurina ylijumalina jotka hallitsee mua ja tekee mun elämästä parempaa. Tähän autto varmaan vaan ja ainoastaan kaiken salliminen ja juuri se, ettei sovi mitään tiettyä cheat-päivää tms, koska ne himot vaan kasvaa ja kasvaa. Nyt vaan syön terveellisesti, eka vaihtoehto ku alkaa herkuttaa on raakakarkit (taateli-cashew-raakakaakao, TAIVAS) ja jos sittenkään ei auta niin sitten syön mitä huvittaa. Tai vaihtoehtoisesti, kun on joku syy, OIKEA syy (matka, juhlat, täydellinen elämänkriisi), annan itseni syödä ihan rauhassa vaikka 15 kääretorttua, mutta seuraavana päivänä, tai viimeistään muutaman päivän päästä (riippuu kriisin laajuudesta, heh :D) kipeän heti vihersmoothien pariin ja voi kun tulee hyvä olo. Semmosta se tasapaino on! Mutta älä siis huoli, tuo on pitkä matka ja kukaan ei varmaan oo ikinä perillä!

Elisa-- (Ei varmistettu) http://liiallisuuksia.blogspot.com

Mä olin melkein kaksi vuotta syömättä karkkia lainkaan. Päätöksen karkittomuudesta tein, koska olin kyllästynyt siihen kuinka paljon rahaakin mulla jo meni suklaaseen: saatoin siis syödä useita suklaalevyjä viikossa, puhumattakaan SuffeliPuffeista... En muuten kieltänyt itseltäni mitään, esimerkiksi leivoksia sain syödä ihan normisti (eli juhlissa). Suklaan puputtaminen oli mulle ennen kaikkea tunnesyömistä, ja nyt kun olen palannut "kaikkea kohtuudella"-linjaan, tunnistan tämän käyttäytymismallin helpommin. Kumma homma on, että pystyin suoraan lakon jälkeen vetäisemään suklaalevyllisen kuin leipää vain, eikä tullut (vieläkään) paha olo. Siksipä välttelenkin suklaan ostamista kotiin, on paljon helpompaa jos syö sitä vain juhlissa.

Mikäköhän mun kirjoituksen pointti oli? No varmaan se, että kannattaa vähän miettiä minkä takia sitä sokeria itseensä ahtaa :) Toisin sanoen yrittääkö sillä saada mieltä paremmaksi, tehdä tenttipänttäyksestä kivempaa, korjata sydänsuruja, palkita itseään...? Kun alkaa tunnistaa tunteen ja siihen välittömästi liittyvän assosiaation suklaasta, niin ehkä sellaisesta päämäärättömästä makeannälästä pääsee paremmin eroon :)

TADAA VASTAA:D (Ei varmistettu)

Saara saanko kysyä paljonko painat tällä hetkellä ja kuinka pitkät olet? :)

Hämmentynyt Saara-fani (Ei varmistettu)

Onko sillä jotain väliä, mitä Saara painaa ja miten pitkä hän on? Mielestäni tämän blogin idea on nimenomaan se, että painosta viis. Pääasiassa on terveet elämäntavat ja liikunnan ilo. Saara jakaa blogissa omaa elämäänsä ihanalla tavalla, niin kuin itse hyväksi kokee. Iloitaan siitä.
Hyvää ystävänpäivää kaikille tämän blogin lukijoille!

Riia (Ei varmistettu)

Miten valmistat inkivääririisin?

santtuliini (Ei varmistettu)

Sama mielessä kuin Riialla

Kommentoi