Manse mieleeni jää

Elämäni Kunnossa

Blogi on ollut hiljainen, mutta se on vain tyyntä ennen myrskyä... Mansen päivät kuluivat Poltteen ja mansekämpän väliä juosten, mutta onneksi yhtenä iltana ehdittiin myös pyynikin näköalapaikalle ihailemaan ilta-aurinkoa. Se oli onnea puhtaimmillaan!

 

Viisi vuotta sitten ostetut sandaalit ovat edelleen aivan passelit. Kierrätys kunniaan, sanoi hippiintyvä Saara! 

Kuten toisen blogin puolelta saattoi lukea, pakattavaa löytyi hieman enemmän, kuin olin kuvitellut:

 

Tähän päälle tuli vielä 1kpl pöytätietokoneita kahdella näytöllä, noin 8 henkarillista paitoja ja takkeja sekä silitysrauta..... Pakkaus YRITETTIIN tehdä turvallisesti, mutta enpä tiedä oltaisiinko selvitty hengissä kovasta nokkakolarista :B

 

Poltteella ehdin vetää vain yhden ihan oikean treenin ja sen lisäksi ihanaa liikkuvuutta. Kuukauden salitreenaustauko juoksujen parissa kostautui ja mun jalat vetivät itsensä ihan hirveään 4 päivän jumiin sumomavesta!!

Siihen saattoi liittyä myös se, että olin niin intopiukeana ja energiaa täynnä, että yritin ottaa varaslähtöä joka ikisessä välissä. Miksi treenaaminen on niin kivaa ja sitten samalla viimeisten minuuttien aikana niin hirveää? :D 

Nyt on jotenkin superhyvä meininki jatkaa vanhoilla rutiineilla ja suuremmilla treenimäärillä, kunhan kroppa tottuu taas tähän tahtiin.

 

Mulla meinasi tulla tippa linssiin, kun kävelin Poltteen portaita alas viimeistä kertaa.. Syksyllä me taas nähdään, ja ehkäpä jo kesälläkin! Kyllähän mä Mansessa piipahdan kerran jos toisen tän kesän aikana. Heinäkuussa varmaan 3 kertaa :D

Hei ja huomenna räjähtää! Veto-sali täyttyy innokkaista oppijoista ja crosstraining-testailijoista ja mä en malta odottaa. Pitääkin alkaa kohta rauhoittua ja painaa pää tyynyyn, että saan hetken unet ennen aamun tiukkaa järjestelytuokiota.

Raportti treenipäivästä luvassa huomenna!

Share

Kommentoi