Motivaatio ja turhautuminen

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Tänä aamuna tuli taas itku.

Ärsytti ja turhautti ja tuskastutti, koska paino ei ole yli viikkoon liikahtanut muualle kuin muutamia satoja grammoja ylöspäin, vaikka kaikki tekemiseni on ihan priimaluokkaa. Ihan oikeasti on! Ainoa asia, mitä voisin prepata, on vieläkin tasaisemmin ajoitetut ateriat.. No mutta se ei nyt ollut tän postauksen pointtina, vaan pään sisäinen preppaus. 

On jännää huomata, että motivaatio ja turhautuminen eivät ole toisiaan poissulkevia tunteita. Turhautumisen voi kanavoida ja ohjata tukemaan motivaatiota, mutta juuri nyt kysymysmerkki on se, kuinka pitkälle tämä kantaa? Kuinka monta kertaa voi painaa eteenpäin sisulla, ennen kuin tekee mieli heittää hanskat naulaan ja sanoa että soronoo? 

Ehkäpä tämäkin selviää tulevien kuukausien aikana. Toivoisin kuitenkin, että projektissani tulee eteen voiton hetkiä, ennen seuraavaa vääjäämätöntä itkua. Tai ehkä seuraava itku tuleekin juuri siitä onnistumisesta? Paljon kysymyksiä ja niin vähän vastauksia.

 

Motivaatio on mulle kaikkien tulevaisuudessa häämöttävien iloisten etappien pallo.

Suurin porkkana on toki se, että saavutan kaikki tämänhetkiset tavoitteeni ja olen totisesti elämäni kunnossa. Samaan vyyhtiin kuitenkin kietoutuvat kaikki ne ilon hetket, joita koen liikunnan ja muiden ei-vaakaan liittyvien asioiden parissa päivittäin.

Joskus se suru vaan tuntuu paljon suuremmalta, kuin kaikki ne hyvät jutut yhteensä ja silloin pitää itkeä - mieluiten jonkun olkapäätä vasten. Kun suru ja sen syyt on puitu, voi motivaatiopalloon ehkä lisätä taas uuden palasen.

 

Kuulin viime viikolla mietelmän, minkä pystyin soveltamaan kaikkiin elämäni osa-alueisiin:

Ilon määrä on suorassa yhteydessä siihen, kuina suuria riskejä ja haasteita uskaltaa ottaa omalla epävarmuusalueellaan.

Tähän liittyy toki riski epäonnistumisesta, mutta mitä suurempi riski, sitä suurempi henkinen voitto ja sitä suurempi ilo. Täähän on se "comfort zone + the place where the magic happens" -setti all over again.

 

Motivaatio on lopulta varmaan vähän samanlainen juttu, kuin loman odottaminen! Tieto tulevasta vapaasta tekee ihmisen onnellisemmaksi, kuin itse loma. Samalla tavalla tieto siitä, että mä tulen onnistumaan projektissani ennemmin tai myöhemmin, tuo mulle hirveästi iloa ja sen takia mä jaksan tulevinakin viikkoina mitata soijahiutaleeni ja päärynäni grammalleen.

Valmistaudun ja varaudun tietysti myös siihen, että ei elämä ole mitenkään maagisesti helpompaa tai parempaa 10kg kuluttua, ensi syksynä, tai kahden vuoden päästä. Ei se ole sitä ennenkään ollut, vaikka päälle olisikin mennyt mekko kokoa 36 :). 

Mutta taas toisaalta, mä olen kyllä ihan loistava lomailija.. Otan yleensä lungisti, enkä koe huonoa omaatuntoa, vaikken tekisi tai suorittaisi mitään mitä "pitäisi". Toivottavasti mun elämänhallinnassa käy lopulta samalla tavoin ja muistan nauttia työni hedelmistä ilman sen suurempaa stressiä ;).

Olipas taas ajatuksenvirtaa. Päällimmäisenä tunteena on rehellisesti sanottuna edelleen turhautuminen, mutta Ben&Jerry's purkin sijaan haen vähän omatekemää mysliä ja jugurttia. Ja onpas muuten kiva, kun on tällainen päiväkirja, mihin voi vähän avautua. 

 

p.s. Tiedän, että jumitus on ihan normaalia, siihen voi olla lukuisia syitä ja ei ole minkäänlaista mahdollisuutta siihen, etteikö läski näitä asioita tekemällä hiljalleen palaisi!

Tiedän myös, että naisena paino heittele kierron nestetasapainon takia useitakin kiloja kuukauden aikana ja paras työkalu on peili + mittanauha.

Matkaa on takana vasta 1/7 ja keinoja ja konsteja satoja, ellei jopa tuhansia! Pitkäjänteisyyttä ja uskoa löytyy kyllä, vaikka välillä ärsyttää :)

 

p.p.s. Ettei mene liian synkäksi, tässä vielä Thorgi:

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Heippa Saara!

Seuraan mielenkiinnolla varsinkin liikuntajuttujasi, eikä minulla ole aiemmin ollut mitään aikomusta kommentoida, mutta tähän haluaisin itse monesti ongelmasyömisestä kärsineenä sanoa ihan pari sanaa, koska tuntuu että näiden asioiden kanssa painii niin moni.

Mielestäni olet täysin oikeilla jäljillä siinä, mihin pääset tuossa loppua kohden. Hyvinvointiin kuuluu myös se, ettei koko ajan aseta itselleen valtavia paineita ja pyörittele joka kantilta haastavalta tuntuvaa asiaa, tekee vain sitä mikä tuntuu edistävän hyvää oloa pitkässä juoksussa. En usko että sitä on aidosti kenenkään mielestä roskaruoan ahmiminen TAI jokaisen ruoka-annoksen punnitseminen. En tietenkään yritä estää sinua tekemästä kuten hyväksi koet, mutta liika ruokaan keskittyminen voi pahentaa sitä tunnetta että on "projekti" ja "vanhat tavat" joiden välillä taistellaan joko-tai. (Ihan sivujuonteena ja vaikken lääkäri olekaan, olet varmaan tietoinen, että stressihormonien määrä voi monien muiden tekijöiden ohella säädellä painoa ja sen laskua? Siksikin armollisuus on hyvästä. :) )

Itselläni ruokaan liittyvä ongelmavyyhti lähti purkautumaan vasta siitä, kun asetin syömisen ylipäänsä pienempään asemaan elämässäni ja söin ilolla ja säännöllisesti laadukasta ruokaa, ahmimatta. En ajattele tätä projektina ENKÄ elämänmuutoksena, josta voisin repsahtaa ns. "vanhoihin tapoihin". Minä vain syön, pääasiassa ravintorikasta ruokaa ja satunnaisesti en, mutta loppuviimeksi ruoka-aikoja ympäröivä elämä on tärkeintä.

Todella paljon sinnikkyyttä ja ilon tunteita sinulle mukavuusalueen rajojen koettelussa :) Kaikki muu tulee kyllä.

Vierailija (Ei varmistettu)

voisitko joskus tehdä postauksen, jossa kertoisit muutamia lihaskuntoliikkeitä, joita voi tehdä ihan kotona? jumppapallo ja käsipainoja löytyy :) tarkoituksena olisi saada kiinteämpi vatsa ja sisäreisistä massaa pois.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei stemiä sulle! Ensimmäinen kuva tiivistää kaiken. Kyllä se sieltä tulee vaikka itsellä olisi välillä lohduton olo. Sillon auttaa kun kuulee kannustavia sanoja. Mutta uskon todellakin että onnistut kuntohaasteessasi :)

Halina (Ei varmistettu)

Heippa Saara! En tiedä auttaako se, mutta kannattaa painonpudotuksen sijasta keskittyä liikunnan iloon, kunnonkohentamisen tavoitteluun ja juuri siihen oman kropan koetteluun, eli mihin kaikkeen se pystyykään:)

Itseäni ei ole liikunnan kanssa motivoinut ajatus siitä että sen avulla pitäisi laihtua. En tiedä miksi, mutta jos ajattelisin sitä, en luultavasti jaksaisi liikkua pitkään. Minulla on aina ollut muut syyt liikuntaan kuin ulkonäkö. Sporttinen ulkonäkö on tullut siinä sivussa tietysti, mutta se ei ole ollut se mun motivaattori.

Arvostan kaikkia, jotka jaksaa vääntää kuntosalilla tai lenkkipolulla, koska itselleni se ei tarjoa henkisiä orgasmeja liikunnan parissa:D paitsi toisinaan se kuuluisa juoksueuforia iskee!

Mutta juuri sen vuoksi, että itse kunnossa pysyminen tai kroppa ei itsessään riitä motivoimaan minua urheilemaan, niin olenkin ajatunut sellaisiin lajeihin kuten joukkuepelit(näkee, kavereita, on hauskaa, tiimityöskentely antaa enemmän kuin yksilösuoritus) ja judo. Judossa varsinkin korostuu se henkinen puoli, joka antaa mueel paljon enemmän.Koska syy kunnossa pysymiseen ei judossa ole hyvä perse(vaikka sekin tulee siinä sivussa), vaan se että silloin voin VOITTAA jonkun ja olla oikeatsi hyvä jossain. Judossa vaaditaan muutakin suoritusta kuin hyvä kunto. Se on vähän niin kuin peliä, pitää strategioida miten voitat vastustajan. Ei riitä pelkkä hyvä kunto jos haluaa voittaa, mutta samalla s eon välttämätön, sillä muuten et todennäköisetsi pärjää vastustajalle:D Ja joskus tekniikka saattaa pelastaa vaikka vastassa olisi isokin köriläs.

Öh, vaihdoin nyt vähän aihetta, mutta pointti oli siis, että jos liikunta turhauttaa kun ei tule tuloksia, niin älä mieti silloin niitä tuloksia niin paljon vaan nauti tekemisestä!:) jossain lajeissa korostuu tietyt asiat enemmän, ja siksi voi etsiä niitä jotka motivoi itseä vuodesta toiseen, oli se sitten melonta tai nyrkkeily. Itse olen sitämieltä että esim. kuntosaliharrastus on hyvä peruskunnon kannalta ja hyvää oheisharjottelua minkä tahansa lajin ohessa, mutta en ole vielä kuullut että kukaan olisi RAKASTUNUT siihen lajiin yhtä palavasti kuin vaikka vuorikiipeilyyn.

Tietysti on näitä superbodareita ja fitnesmalleja, mutta mietin että rakastavatkohan he enemmän oman kroppansa muutoksia ja kuntosalilta saatavia tuloksia, kuin itse sitä bodaamista:D Ehkä en vain tiedä, pitäisi joskus kysyä joltain addiktoitiuneelta salikaverilta:)

Eli pointtina tässä sekavassa kommentissa on se että kannattaa tosiana nauttia siitä tekemisestä ja lajista, tulokset tulee siinä sivussa;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ootko tehny postausta sun kehon muutoksista kun olet aloittanut tämän treenaamisen? Tai haluaisin kovasti nähä kuvia että miten olet kiinteytynyt, onko vaatekoko pienentyny, paino pudonnut/noussu yms :) Olis tosi kiva, iteki tässä odottelen että kadut kuivuis ni pääsis juoksee, musta ei oo tonne lumee juokseen :) Laita linkkiä jos oot jo kirjottanut edes jonkinlaista, en jaksanu rupee selaamaan :D

Julia Hoo
Kympin joukko

Miten tämä postaus osuikaan juuri tälle päivälle?

Näin taustoina, mulla on menossa aikalailla samanlainen projekti. Viimeiset kolme viikkoa on sujunut kuin tanssien, mutta tänään kun pitäisi viettää lepopäivää, se iski. Aamusta asti söin mitä sattuu ja puolen päivän aikaan totesin vetäneeni koko päivän kalorit tappiin. Mietin syitä siihen miksi juuri tänään? Syiksi itselleni keksin sen että selkääni särki niin, että jouduin ilmoittamaan töihin että sinne menon sijasta menenkin apteekkiin hakemaan lihasrelaksantteja. Ja olin syönyt aamulla ylimääräisen avokadon ja ja ja...

Kävellessäni apteekkiin, päätin että samaan syssyyn haen suklaalevyn. Ihan vain siksi että kaikki on jo valmiiksi päivän syömisissä pielessä, eihän siinä nyt enää yksi suklaalevy tunnu.. Vuoroani apteekissa odotellessani laitoin miehelleni töihin tekstarin jossa pyysin häneltä kannustavaa lausetta. Vastaukseksi sain viestin, jossa hän kertoi rakastavansa minua ja epäilevänsä, miksi tarvitsisin suklaata nyt, kun en ole sitä kolmen viikon aikana aikaisemminkaan tarvinnut. 

Tästä huolimatta marssin apteekista suoraan kauppaan. Mietin mitä kaikkea voisin uhrata, jotta voisin ostaa suklaalevyn. Jos vaikka illalla juoksisin hikilenkin? Tai paastoaisin loppuillan? Tai söisin vain maitorahkaa lopun päivää ja vähentäisin tulevina päivinä syömisistäni suklaalevyn kalorit? Muistelin PT:ni viime kesänä toteaman lauseen ruokavalion noudattamisesta: "Aivan sama vaikka söisit välipalaksi maitorahkan sijasta kebabin, sinun tulee jatkaa loppupäivä samalla lailla kuin olisit syönyt maitorahkan." Hain siis kanakeittoainekset JA suklaalevyn. 

Vasta kassalla tajusin mitä minulla oli päälläni. Farkut, jotka ovat aina olleet hieman liian pienet. Hetki oli suurimpiirtein samanlainen, kuin (mikäli olet katsonut How I Met Your Motheria) Tedillä Lilyn varastamat "justice pantsit" jalassa. Pyysin kassaa ottamaan suklaalevyn pois ostoksistani ja kävelin kotiin itkien ja nauraen samaan aikaan.

Eli miljoonasti stemppiä. Se, että tiedostat että on huono päivä ja motivaatio hukassa on jo jotain paljon suurempaa kuin se, että painaa päivä päivältä eteenpäin ilman murheita. 

Ihminen on juuri niin vahva, kuin hän sitä heikoimmalla hetkellään. 

Hoho, tulipas kunnon romaani. Nyt tämä relaksanttipöhnäinen ahmatti lähtee koiran kanssa pitkälle ja rauhalliselle kävelylenkille ja keittää sitten kanakeiton. :)

(Ei varmistettu)

Samoilla turhautumisen/motivoitumisen tasangoilla harhaillaan...:) Tuosta "ei elämä ole mitenkään maagisesti helpompaa tai parempaa 10kg kuluttua" yms. kommentistasi sen verran, että vaikka olenkin täysin samaa mieltä, ettei painonpudotus/kunnon kohentaminen sitä ikuista onnea takaa, niin ainakin sitä olisi kokenut sen onnistumisen tunteen ja voi sanoa, että on parantanut elämänlaatuaan ainakin näin fyysiseltä kantilta ja tulevaisuutta ajatellen sillä se 10kg painaa 80vuotiaan niveliä huomattavasti enemmän kun mitä se tuntuu tällä hetkellä päivätoimintaan vaikuttavan!:D

Vierailija (Ei varmistettu)

Toi tunne on niin tuttu! Mä alotin oman liikuntaprojektini joulukuun alusta, eikä paino oo tippunu ku pari kiloa (vaikka liikun ihan hulluna!). Tajusin tyhmänä vasta tammikuun alussa ottaa mittanauhan käyttöön ja nyt kolmen viikon jäljiltä jo lähtenyt 5 senttiä sekä vyötäröstä että lanteilta!
Ennen laihdutin aina syömättömyydellä enkä liikkunut ollenkaan (koska vihasin urheilua). Paino tippui tottakai aina nopeasti ja siksi onkin niin turhauttavaa, että kovan rehkimisen jälkeen vaaka ei näytä pienempiä lukuja entiseen malliin. Tällä kertaa mulla kuitenkin on tähtäimessä elämäntaparemppa, enkä onneksi vieläkään oo kyllästyny salilla käyntiin. Ja tottakai senttien väheneminen piristää mieltä, pitäisi vain takoa päähänsä, ettei se vaaka kerro koko totuutta, varsinkin salireenejä tehdessä.
Mutta tsemppiä motivaation hakuun, ehkä se paino sitten jossain vaiheessa romahtaa kunnolla alas! Pidätkö muuten mitään "mässäily"päiviä, että aineenvaihduntasi pysyy toiminnassa?

Vierailija (Ei varmistettu)

Heippa!
sä onnistut tavoitteessas varmasti enemmin tai myöhemmin niinkuin itsekin tiedät! <3
Mulla on vähän samanlaisia itkupotkuraivari-tuntemuksia aika useinkin. Yritän saada kiristeltyä vatsalihakset näkyville kesää varten, mutta vaikka kaikkeni teen, rasva EI PALA ja kroppa kerää tuplaten enemmän nesteitä kun yleensä, aineenvaihdunta tuntuu vaan hidastuneen. Ä-R-S-Y-T-T-Ä-VVVV-Ä-Ä!!! Olen välillä valmis luovuttamaan ja asenteella "mitä sitten, ihan sama", ja kiukuttelen kuin pikkutyttö, ja ajattelen että nyt kyllä haen suklaalevyn, eihän tässä ole mitään järkeä, ja mitä järkeä kiduttaa itseään kun MITÄÄN (tai jotain, mutta ei tarpeeksi paljon tarpeeksi nopeasti). Kuitenkin joku sisäinen motivaatio ja voima sitten saa mielen paremmaksi, ja haluan sittenkin vielä yrittää. Tsemppiä superrrrkovasti ihana Saara, muista huonoinakin päivinä, ettet ole yksin painonpudottamisessa ja laihduttamisessa, vaan sulla on tsemppaajalukijoita ja kohtalotovereita.

Ps. Jos oikein pahalta tuntuu, joskushan saattaa olla vain hyvä pitää huijauspäivä hiukan useammin. Toisten kropalle se saattaa sopia ja vauhdittaa aineenvaihduntaa.. Mutta en tietenkään kehota sua herkuttelemaan :D Itse vain huonoina päivinä vakuutan näin itselleni :DD

Vierailulla (Ei varmistettu)

Moikka Saara, haluan lohdutella sua sillä faktalla että et oo yksin.
Mullehan kävi näin; luulin laihtuneeni, koska musta vaan yksinkertaisesti tuntui siltä, peilikuva näytti paremmalta ja salilla oli tullut käytyä. Itsevarmana menin puntarille ja.... olin "lihonut" kaksi kiloa. Säännöllinen salilla ramppaaminen ja herkkujen pois jättäminen ei vissiin tehonnut...

Sen sijaan etä olisin hotkaissut suklaapatukan, ryvin hetken itsesäälissä ja ylipuhuin itseni uskomaan että kai ainakin osa näistä kahdesta kilosta on lihasta ja loput on vaan nestettä jota on jostain syystä kertynyt. Niin että vaa'alle en aio hetkeen astua, rittää että peilikuva miellyttää. :)

Tsemppiä! :)

Saara S.
Saara Sarvas

Paulalaa, En kestä, ihan huippu paidanosto kesken työpäivän :D Onneksi tänäänkin on tullut treenattua hyvillä mielin, eli urheiluintoa jumitus ei vienyt! Paitsi, että aamulenkillä oli ne kyyneleet melko herkässä.. Nyt illalla rääkkäsinkin muuten itseäni HIIT-tyyppisellä tabatalla ^_^

 

Vierailija, Kiitos ihanasta kommentista! :) Osaan varmasti syödä ihan oikeita ruokamääriä ilman punnitsemisiakin, enkä usko, tai ainakaan toivo, että se tapa jää mitenkään ikuiseksi (paitsi tietysti ruoanlaiton aikana ;)).

Juuri nyt haluan vain olla varma siitä, että en vahingossakaan sabotoi muuten niin passelisti rullaavaa miinuskaloreilla elelyä sillä huomaamattomalla liikasyömisellä! 

Ne "vanhat tavat" ovat onneksi jo kaukana takana päin ja tällä hetkellä ruokavalioni on 100% sellainen, mitä voin ja haluan noudattaa vaikka hautaan saakka - projektin jälkeen vain hieman suuremmilla annosmäärillä, tai pienellä päivittäisellä herkkuhetkellä :)

 

Vierailija, Heh, ikävää sanoa tätä, mutta kohdennettu rasvanpoltto ei ole saanut kovinkaan paljoa positiivisia tutkimustuloksia, ellei Hypoxi-hoitoja lasketa mukaan :D

Tehokkaimpia tapoja polttaa rasvaa kokonaisvaltaisesti ovat kuitenkin nuo kovatehoiset intervallitreenit, mistä esimerkiksi viime päivinä testailemani tabata on loistava esimerkki! Tabata-treenejä on helppo tehdä myös kotioloissa ja n. 15min treenillä saat hyvät rasvanpoltot ympäri kroppaa ^_^

Tsekkaa ohjeita tabata-treeniin vaikka tästä.

 

Vierailija, Joo, ekan kuvan teksti on melkein tatska-ainesta! :D Kiitos tsempistä!

 

Halina, Kiitos kommentista! ^_^ Tuo crossfit ja muu "kreisijumppa" tuntuu kyllä ihanan omalta ja siitä kyllä irtoaa monipuolista rasitetta ympäri kroppaa >:D On kuitenkin ihanaa tehdä kaikkea muutakin ja käynkin nykyään viikoittain uimassa, pelaamassa sulkista yms.!

Tosi harvoin on nykyään sellainen fiilis, että HUOH EN JAKSA TREENAA! Kai tässä sekoittuu sopivasti into itsensä rääkkäämiseen ja kehittämiseen, sekä ulkomuodon parantamiseen. 

Ainoa treeni, mitä teen rasvanpoltto silmissäni kiiluen, ovat aamulenkit :D

 

Vierailija, Tuossa viikon päästä tulee vertailut ensimmäisen kuukauden ajalta :)

 

Julia Hoo, Eikä, ihana tarina ja upeaa itsehillintää, vaikkei suklaalevy varmasti olisi maailmaasi kaatanutkaan! HIMYM-vertauksen lisäksi parasta oli ehkä ihanan positiivisella, eikä yhtään ärsyttävällä tavalla tsemppaava viesti poikaystävältä :D

 

Vierailija, Aivan totta! Ja siis onhan monet arkiset jutut helpompia ja simppelimpiä, jos elopainoa on 10kg vähemmän (olettaen siis, että sitä on lähtökohtaisesti vähän liikaa), mutta kokonaisvaltaisesti onni ja ilo ovat riippuvaisia aivan muista jutuista. 

 

Vierailija, Hmmm.... Mistäköhän saisin äkkiä mittanauhan, että pääsisin oikeasti itsekin kärryille >:D Pidän kerran viikkoon "hiilaripäivän", eli syön kulutuksen mukaan, mutta en mitenkään overimättöä. Noin kerran kuussa taas pidän sitten kunnon mättöpäivän, milloin kalorit saavat paukkua ihan rauhassa :)

 

Vierailija, Apua, en malta odottaa niitä viimeisiä ylimääräisiä kiloja ja niiden tiputtamisen vaikeutta :D:D Hurjasti kiitos tsempeistä, huomenna on varmasti jo paljon parempi päivä! Mutta vaa'alla en käy ennen ensi viikkoa ja se on varma.. Tosin ensi sunnuntaina on mässäilypäivä, eli ehkä piipahdan vaa'alla sinä aamuna ;)

 

Vierailija, Ärh, tuskastuttavaa, eikös?? Mutta joo, salitreenien ollessa aluillaan, lihakset keräävät varsinkin seuraavaksi päiväksi nesteitä ja onneksi siellä voi olla osaksi ihan oikeaakin kehitystä, kunhan ruokavalio on kunnossa! ^_^ Eli eteenpäin vain, sanoi mummo lumessa.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Tuttu tunne! Viimeisen kolmen viikon aikana paino on pudonnut...ööö, sanotaanko, että jotain puolen kilon ja kilon väliltä. Ja kyllä se vaan turhauttaa, kun treenaat juuri niin kuin olet suunnitellut, syöt prikulleen kuten tarkoitus on ja silti paino on jumissa. Mutta kuten tiedän, ja sinäkin tiedät, ei se paino kaikkea kerro. Kun vertasin edellisellä stepillä, eli kolme viikkoa sitten otettuja tilannekuvia uusiin eilen otettuihin, on vyötärön seutuvilla havaittavissa pienen pieni muutos. Eli jotain on tapahtunut, mutta silti - tuntuu, että aivan liian hitaasti etenee nyt hommat. Edessä on vielä kymmenen viikkoa dieettiä enkä ole yhtään varma riittääkö se. Äh, kaikki-mulle-heti-vähän-äkkiä. Vaikka ei sillä, on tää hulluilu kyllä aika hauskaa ;)

 

Tsemppiä vaan! Toivottavasti oot ottanut tilannekuvia. Aina kun ahdistaa, voi verrata tuoreinta kuvaa siihen ihan ensimmäiseen :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Samanlaisia kokemuksia täälläkin. Vedin pitkään kovaa treeniä tiputtaakseni rasvaa: aamuaerobisia + punttisalia ja ruokavalio oli koostettu grammantarkasti fitnessruoista. Silti ahdistuin, kun peili näytti pumpattua, muttei erityisen hoikkaa/vähärasvaista peilikuvaa. Vuodenvaihteessa päätin heittää kaikki aiemmat treeniohjelmat ja ruokavaliot roskakoriin ja olen kuukauden ajan harrastanut vain minulle mieluisia lajeja: tanssia ja joogaa. Ruokavaliossa olen noudattanut yhtä sääntöä: paljon kasvikunnan tuotteita. Rasvat alkoivat viimein palaa, melkein yrittämättä. Ja entisenä ongelmasyöjänä voin sanoa, ettei olo ole koskaan ollut parempi, myös pääkopassa.

Vierailij (Ei varmistettu)

En kyllä ymmärrä miten sä "teet kaiken oikein", ja se ei toimi - et sä tee kaikkea oikein (sun omalle kropalle oikein siis), koska se ei toimi. Ei ihminen ole mikään kone.

Olen muutenkin ihmetellyt esim. sun proteiinintankkausta, olisin itse noin 250 kg vähintään, jos söisin samalla tavalla miten sä syöt.

Kannattaa löytää se itselle sopiva tapa, ja aika monelle se paras tapa pitää paino alhaalla ei todellakaan ole mikään proteiiniläskikuuri, ja joillekin ei sovi noin raju treeni, vaan elimistö hidastuu, ja alkaa lihoa.

Vaikuttaa siltä, että sulla on päässä joku kuva, ja se ihannekuva ei vastaakaan sitten todellisuutta ---> treenaan kovaa, ja syön 500 kg proteiinia ---> my perfect body is here. Mutta siinä ei käynytkään niin, koska se ihannekuva ei ole yhtä kuin se miten sun kroppa oikeasti vastaa treeniin, ja sun valitsemaan ruokavalioon.

Vierailija (Ei varmistettu)

ehkä se vaaka pitäs ruveta pikkuhiljaa viemään pois! Jos Crossfittiä harrastat niin voin sanoa et mä lopetin vaan käytön heti kuukauden jälkeen kun paino lähti nousuun. Se on lihasta mitä sulle tulee, eik se ole hyvä juttu? Mulla nousi paino viime vuonna päälle 6kg ja ne oli kaikki puhdasta lihasta mitä tullu CF:stä :)

ÄLÄ LANNISTU!!! Ruokailut takas kuntoon ja treeniä päälle!

Saara S.
Saara Sarvas

 

A. Sinivaara, Kääk, mistä kohti sä aiot vielä kiristyä, eikö se photoshop ollut dieettiä tarpeeksi? ;) Eivaan, tsemppiä sinnekin, kyllä se siitä, tai ainakin niin uskottelen itselleni, kunnes kroppa on taas yhteistyökyhaluinen ^_^

 

Vierailija, Kuulostaa loistavalta!! Mäkin olen koko ajan lisännyt punttisalin ohelle muita itselleni mieluisia lajeja, joita on ohjelmassa viikoittain. Kai crossfit voidaan laskea sellaiseksi, vaikka sitä salillakin? :D

 

Vierailij, Ihan totta, mun olisi kannattanut valita sanoiksi: "olen tehnyt kaiken, kuten olen suunnitellut". Vaikka olenkin aikamoinen masiina, ei uusien asioiden toimivuudesta voi olla mitään tietoa, ennen kuin kokeilee ja ennen kuin siitä saa oman subjektiivisen käsityksensä! :)

Syömisiäni ei täältä blogin kautta kamalasti voi seurata, mutta proteiinitankkauksen ja mahdollisen 250kg elopainon välistä suhdetta en jaksa kommentoida tämän kummemmin.

Omaa tapaa ja ideaalia etsiskelen varmasti vielä useiden eri combojen kokeilun kautta, mutta termiä "proteiiniläskikuuri" en allekirjoita. 

Oli keino mikä hyvänsä, rasvakudos vähentyy, kun syödään vähemmän kuin kulutetaan. Itse syömäni 2g proteiinia / painokilo on useiden lähteiden kautta suositeltu määrä paljon liikkuvalle ihmiselle, joka haluaa säilyttää lihasmassan painonpudotuksesta huolimatta. Kaikki proteiini ei ole pekonia tai nautasikaa!

Mun unelmakroppa on jossain hamassa tulevaisuudessa ja katsotaan, millä keinoin sinne lopulta päästään. Ehkäpä tulet kesällä tsekkaamaan, mikä meininkini silloin on? :) Kiitos kommentistasi!

 

Vierailija, Lannistumassa ei olla, kiitos tsempeistä! ^_^ Mulla pitäisi IHAN KAIKEN maailmassa olevan järjen mukaan olla tässä reilu 10kg ylimääräistä rasvaa, vaikka lihas kasvaisikin reenien myötä. Eli kyllä sen painonkin jossain vaiheessa pitäisi vähän humahtaa alaspäinkin >:D En tosin jaksa nyt stressata siitä, kun olo on muuten mainio. Se on vaan aina pieni slap in the face.

Vierailija (Ei varmistettu)
Saara S.
Saara Sarvas

Vierailija, Kiitos linkistä! En itseasiassa ole pitkään aikaan tehnyt aamuaerobisia tyhjällä vatsalla, vaan vedän aina pohjalle rahkaa/munakasta + öljyä, juurikin jutussa mainittujen syiden takia! :)

Yún (Ei varmistettu)

Ei kai sitä kannata tuon takia itkeä! Vaikutat vahvalta ja määrätietoiselta persoonalta blogisi perusteella ja sellaisille ihmisille höllääminen voi olla yllättävän hankalaa. Been there, done that. Rennosti ottaminen on vaikeinta ja ei tuo painomäärä kuulosta millään tasolla "vakavalta" mielestäni. Höllää! :)

Anni-Tanni Talleroinen (Ei varmistettu)

Tsemppiä, Saara!

Tiedän todella, miltä sinusta tuntuu. Itse olen taistellut hormonikiloja (ja -ihoa...) vastaan puolitoista vuotta. Söin e-pillereitä kuutisen vuotta ja lopettaessani huokaisin helpotuksesta. Ei tullut kymmentä kiloa ylimääräistä, ei Suomi24:n lupailemaa aknea. Eipä kyllä tullut kuukautisiakaan puoleen vuoteen. Ja sitten kun naiseuteni taas muistutti olemassaolostaan, PAM, lihoin sen kymmenen kiloa, paksu vaalea tukkani karisi lattialle ja koko naamaani puhkesi järkyttävä akne.

Olin niin järkyttynyt ja kauhuissani, että aloin 'terveilemään' oikein kunnolla. Pois kaikki pahat sokerit ja jauhot ja kaloripommit sun muut. Lenkillä piti rääkätä itseä monta kertaa viikossa, samoin salilla ja uima-altaassa. Söin kaikkia maailman vitamiineja ja hoidin hiuksiani kuin antiikkista nahkasohvaa. Laskin kaikki kalorit millintarkasti. Proteiinia piti saada, karkit ja keksit saivat jäädä vaikka ikuisiksi ajoiksi.

Ajattelin painoani ja finninaamaani jatkuvasti. En osannut nähdä sen läpi, vaan ulkonäöstä tuli pakkomielle ja suru oli voittamaton. Itkin ja tuskailin itseäni.

Kuten jo mainitsin, puolitoista vuotta olen taistellut ja nyt, vihdoin, koulun (ja järkyttävän stressin) loppumisen jälkeen, ihoni on kirkastunut, tukkani tuuheampi ja viisi kiloa painosta on lähtenyt. Liikunta on auttanut masennukseeni yllättäen jopa enemmän kuin terapia, vaikka lenkille lähtö oli aluksi verrattavissa jäiseen avantoon hyppäämiseen.

Ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa, mutta tokihan me kaikki haluamme olla kivannäköisiä. Itse unohdan jatkuvasti, etten voi näyttää photoshopatulta heti aamusta - eikä kukaan muukaan voi.

Sinä olet upea nainen ja ihailen sitä, että näytät meille esimerkkiä Siitä Oikeasta Meiningistä itsestäsi huolehtimisessa!

Olet ihastuttava ja blogisi inspiroi minua kovasti!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ok, hyvä homma - linkkasin vaan kun luin että aamulenkkejä kipittelet rasvanpoltto mielessä. Ymmärsin kuitenkin siis väärin! Itelle noi asiat tuli uutena, vaikka en aamuaerobisia tyhjällä mahalla teekkään. (Vapaa suomennos: en tee ollenkaan aamuaerobista, hah. :D)

Vilma (Ei varmistettu) http://simplewaytofeelgood.blogspot.fi/

Moi Saara!
Olen seurannut sun liikuntahöpinöitä ihan alusta asti ja saat aina hyvälle tuulelle, tällä kertaa tuo pantterinainen oli ehkä kuitenkin päivän kirkkain tähti. Grauh!;D Samoista turhautumisista kirjoittelin vähän itsekin tänään, vaikkakin eri asiayhteydessä, mutta tuttujen asioiden kanssa painitaan aina välillä täälläkin. Kaikkesi annat ja syöt oikein ja luet tuhannet eri näkökannat treeneihin ja ruokailuihin ja otat asioista selvää enemmän kuin tarpeeksi ja silti ei aina tunnu että homma edistyisi mihinkään. Onneksi pieni avautuminen aina auttaa ja sitten taas homma jatkuu:) Pantterinaisen itsetunnolla tuulta päin! Kivaa viikkoa:)

Kommentoi

Ladataan...