Rappiobloggaaja Sarvas, päivää.

Elämäni Kunnossa

Tämä kuukausi on ollut tämän blogin ankein. Anteeksi on turha pyytää, mutta olen silti vähän pahoillani hyvän sisällön puutteesta. On paradoksaalista, että olen tässä kuussa kuitenkin treenannut enemmän, kuin kuukausiin! Viime viikko oli ihan hurjaa häsläystä ja juoksemista, joka päättyi kolmeen niin täyteen buukattuun päivään, että niistä palautumiseen kului koko eilinen päivä. 

Muutamana iltana vapaa-aikaa yön tunneista etsineenä ja lainailleena olen miettinyt: Mistä saisi lisää aikaa? Tahtoisin olla kuin kulttikirjan Momo, ja seikkailla Kassiopeia-kilpikonnan kanssa pelastamassa hukattua ja kiireen anastamaa aikaani. Pitäisi siis opetella priorisoimaan ja ottamaan enemmän aikaa ihan vaan itselleen.. Mutta kun työt on niin kivoja.

 

Lauantaina kävin pokkaamassa inspiroivimman kauneusblogin palkinnon kuuman deittini kanssa, ja eilen taas tein bodypaint-kuvauksia aamusta yöhön asti. Elämä on aivan ihanaa, mutta multa loppuvat tunnit kesken! Kaiken lisäksi kurkkuni kipeytyi ilmeisesti lauantaina ulkona vähissä vaatteissa vietettyjen hetkien takia, eikä kurkkukaktus ole vieläkään ihan poistunut.. Tämä tarkoittaa valitettavasti sitä, että visiittini Kukka Laakson Voimakatu 6 -salille lykkääntyy :(

Muistattehan viime keväänä postaamani muistisäännöt kipeänä treenaamisesta? Ne alkavat valitettavasti olla taas ajankohtaisia.. 

Nyt olen nukkunut kaulahuivi kaulassa, juonut paljon nesteitä ja syönyt paljon tuoreita hedelmiä, ja olo on jo toisena "sairaspäivänä" viittä vaille normaali. Muistaakseni tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen sairastanut tämän kyseisen ystäväni luona.

 

Kipeys saattoi myös olla universumin instant karmaa, koska lauantaina söin mäkkärissä

Lauantai oli kokonaisuudessaan älyttömän ihana, mutta sekä fyysisesti että henkisesti todella rankka. Heräsin aamulla 4h yöunien jälkeen puunaamaan ystäväni perhettä hääjuhliin. Seurueesta tuli upea ja mä olin onnellinen, mutta huomasin kotiin ajaessani, että olin seisonut ja työskennellyt 6h syömättä ja juomatta mitään. 

Kotimatkalla hörppäsin 2dl valmis-smoothien samalla, kun hain Natan Larusta, ja kotona seurasi intensiivinen pari tuntia maskeerausta, itseni meikkaamista ja pakkausta - ei ruokaa tai juomaa. Samalla vauhdilla kiirehdimme em. palkintogaalaan, jossa nappasin suuhuni kaksi pientä savulohirullaa, ja varmaan litran verran vettä.

Kun sitten vihdoin pääsin lähtemään kohti Turkua, oli fyysinen olotilani niin järkyttävä, että jotain ravintoa oli pakko saada HETI! Gluteenittomasti McDriven kautta motarille siis. Huono omatunto ei vilahtanut mielessäni sekuntiakaan, vaan olin onnellinen ja kiitollinen jokaisesta kurkustani valuneesta kalorista. Mieleeni muistui historianopettajan kertomus äidistään, joka oli sodan jälkeen syönyt onnellisena paketillisen voita kuin suklaapatukan konsanaan... Todella osuva ja korrekti vertaus :D

Olo oli sunnuntaina tukkoinen ja fiilis selkeä: Ei enää ylilyöntejä, kun pienestäkin repsahduksesta saa maksaa.

 

Olen lopulta elänyt koko muutosprojektieni ajan tietynlaisissa sykleissä, jotka katkeavat tahallisesti tai tahattomasti johonkin mätipäivään, jonka jälkeen pari päivää menee samassa sumussa ja päässä pyörii morgan. Nyt opettelen iskostamaan (tai iskostin jo ;)) päähän ajatuksen siitä, että niitä sokerihuuruisia lipsahduksia ei tarvita ollenkaan. En sano, ettenkö joskus lipsahtaisi, mutta tuo sana on mun mielestä väärä.

En enää koe tarvitsevani mitään sanaa tai selityksiä, vaan tämä on nyt ja jatkossa mun tapani elää ja syödä. Nauttien arjesta, juhlia stressaamatta.

Sokerilakko jatkuu edelleen itsenäisyyspäivään asti, ja todennäköisesti hamaan tulevaisuuteen. Fiilis on todella hyvä!

 

Aikamoinen ajatuksenvirta, jonka välissä ehdin jopa nukahtaa. Flunssainen pää ja yöllinen vapaa-aika aiheuttavat sellaista :D

Share

Kommentit

Hannamari Rahkonen
HaLo

Oon päätynyt siihen, että liikkuminen on paras tapa selvitä tästä vuoden ankeimmasta kuusta. Oon hengessä mukana blogisisko! :)

Kissis (Ei varmistettu) http://www.kissaamma.blogspot.fi

TOI TOPPI. Mistä?

Isn't it too dreamy?

jos muistan oikein niin dropdead.co

 

Saara S.
Saara Sarvas

Joo, dropdeadin jonkin hetken mallistoa! ^_^

Karoliina_ (Ei varmistettu)

Tämä ei välttämättä kosketa sinua, mutta kannattaa olla tarkkana tuon treenaamisen ja erikoisruokavalion kanssa, että pysyy homma balanssista. http://www.crossfittampere.com/ylitreenaus-ja-sen-oireiden-tunnistaminen...

Saara S.
Saara Sarvas

Joo, tosi hyvä artikkeli sekä tuo, että monet muut! :) Itse en laske kaloreita, syö kovin vähähiilihydraattisesti, enkä treenaa tappokovaa - ainakaan jatkuvasti. Koen, että fyysinen olotilani on oikeasti vallan mainio ja treenit hyvässä balanssissa!

miukum (Ei varmistettu)

ensinnäkin lue täältä järkipuhetta! lihastohtori.wordpress.com/2013/11/09/puhtaasti-syominen-ruokafriikkaus-ja-urheilu

miksi IHMEESSÄ tunnet huonoa omaatuntoa siitä, että olet syönyt gluteenittoman hampurilaisen monen tunnin ruokailemattomuuden ja kiireen jälkeen? tuotahan ei tapahtu sinulle juuri lainkaan!? eikö sitä voisi kuitata sillä, että oli ihan perhananmoinen nälkä ja noin kävi. ensikerralla paremmin. eihän moisesta asiasta tarvitse todellakaan itseään ruoskia! se on vain elämää ja nälkähorkan partaalla vedetty burgeri on ihmisyyttä. <3 se "tukkoinen olo" on voinut olla vaan oman päänsisäistä moralisointia ja siitä aiheutunutta krapulaa: en oikeasti usko, että gluteeniton burgeri rassaa kroppaa millekkään ylitehotulehduskierrokselle. olet ollut nyt vain liian ankara!

ihanaa, että sokerilakko toimii, mutta oikeasti! elä ruoski itseäsi. kun ravintopuoli on kunnossa ja stressitasot alempana, niin kylläpä se reenikin vaan maittaa ja kehitys kehittyy!! :) tsemppiä oot ihana!!

What else is there?

Saarahan nimenomaan sanoi ettei omatunto kolkuta? :D  "Huono omatunto ei vilahtanut mielessäni sekuntiakaan, vaan olin onnellinen ja kiitollinen jokaisesta kurkustani valuneesta kalorista."

miukum (Ei varmistettu)

"Olo oli sunnuntaina tukkoinen ja fiilis selkeä: Ei enää ylilyöntejä, kun pienestäkin repsahduksesta saa maksaa."
eihän tommosta miinuskaloreilla touhottamista ja yhtä gluteiinitonta burgeria (joku 500kcal) sais edes kutsua repsahdukseksi! :D niin vähän safkaa!

Saara S.
Saara Sarvas

Entäs ranskikset ja kola? ;D Mutta nimenomaan - en enää kutsu!! Mikä oivallus <3__<3

Saara S.
Saara Sarvas

Hehe, tosiaan en tuntenut sekuntiakaan huonoa omaatuntoa :D Hätätilanteessa ravinto kuin ravinto uppoaa kyllä!! 

Tukkoinen olo taas oli ihan puhtaasti mahan reagointia ruoan pitkään puutteeseen ja sitten ahdettuun hampurilaisateriaan (siis myös ranskikset ja kolaa zomg!!) - sama olisi tapahtunut varmaan melkein mistä tahansa ei-hyvin-sulavasta kiinteästä sapuskasta. 

En ole oikeastaan ollut yhtään ankara, vaan nimenomaan nauttinut siitä, että olo on kevyt ja en kaipaa niitä sokerihöttöjä, joiden tarpeellisuudesta voidaan varmasti olla montaa mieltä. Koen oivaltaneeni, että voin päästää irti siitä fiiliksestä, että "kaipaisin" ja haikailisin sokerin perään ja se tuntuu stressittömältä ja jotenkin helpottavalta.

Kiitos kommentista ^_^

malia (Ei varmistettu)

mukana vetosalin lukijatreenissä, jos on vielä tilaa :)

Saara S.
Saara Sarvas

Näistä tässä blogissa juttua vasta huomenna - pysykää kuulolla! :)

nelliilona (Ei varmistettu)

Mukana myös Vetosalin lukijatreeneissä lauantaina 23.11, jos vielä mahtuu :)

mukana vetosalin lukijatreenissä mikäli on tilaa!!

Kermits (Ei varmistettu)

Mäkin olisin mielelläni mukana Vetosalin lukijatreeneissä, mikäli vielä on tilaa! :)

Ambit (Ei varmistettu) http://suuntaviiva.blogspot.com

Niin fiilaan tätä ongelmaa! Mulla ei tosin treeni niinkään ole vienyt kaikkea aikaa, vaan koulu. Yritä nyt bloggaa kun yrität käydä koulussa "parhaimmillaan" 12h päivässä, käydä joskus edes treenaamassa, lukea ja valmistautua luennoille, tehdä kaikki saamarin kotitehtävät, ylläpitää jonkun sortin parisuhdetta ja sen tähden pitää molempien osapuolien massut täynnä, eli laittaa ruokaakin jossain välissä.

Saara S.
Saara Sarvas

Ähh.. Mistä me saataisiin aikaa?? Tahdon Hermionen ajankääntäjän...

Ambit (Ei varmistettu)

Sinäpä sen sanoit, olis meinaan aika pähee ja tarpeellinen! Just näin tänään jonkun linkin kuinka joku brittiläinen poika oli oikeasti pukeutunut Harry Potteriksi ja mennyt Lontoon rautatieasemalle etsimään laituria 9 ¾! :)

liila (Ei varmistettu)

Mukana vetosalilla, jos tilaa on!

nansu (Ei varmistettu)

Mukana lukijatreeneissä jos vielä tilaa :):)

Anni Az (Ei varmistettu)

Voi kun pääsisi lukijatreeneihin vielä &lt;3.

Sorry en ole ennen edes kommentoinut mitään, mutta luen sua ja Nataa joka päivä. Ehkä vuoden verran olen ollut sun lukija, Natan vähän kauemmin.

kais (Ei varmistettu)

Tässä nyt muutaman vuoden pahoittanut mieltäni ja taistellut mielihaluja vastaan. Sit mä päätin lopettaa lipsahtelun totaalisesti ja sen jälkeen onkin mennyt niin henkisesti kuin fyysisestikin tosi hyvin. Mä en enää lipsahtele - mä herkuttelen silloin tällöin ja se on aivan ihanaa! Henkilökohtainen suosikkini on kerran kuukaudessa koittava törkytorstai. Ah, mmäääätttööööööö!

Saara S.
Saara Sarvas

HEI HUOM HUOM HUOM!! Lukijatreeniin EI oteta osallistumisia tässä postauksessa, vaan huomenna julkaistavassa omassa jutussaan!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

:) Sulla pitäis olla aina hätävaraeväät mukana.

Kommentoi