Täyden kympin raportti

Elämäni Kunnossa

Kuva lainattu Sara's Stripesilta!

Oon lukenut varmaan 10 naistenkympistä kertonutta raporttia ja vältellyt omaani, kun tuntuu että niitä tursuu joka paikasta :D Ehkäpä on kuitenkin ihan hyvä kirjata nämä fiilisket ylös tulevaa varten! Tulevaisuuden Saara, muista siis nämä: 1) tältä sinusta tuntui kun olit ensimmäisen kerran elämässäsi juossut 10km putkeen: Oksetti + ihana olo. 2) Noi hiukset olivat täydelliset. Double rainbow ihan omasta takaa!

Koko viikko ennen kymppiä oli jotenkin superhektinen. Ehdin treenata lähinnä kotona kahvakuulan kanssa ja käydä kävelyllä, mikä saattoi toisaalta olla ihan hyvä. Alkuviikko meni ExtremeRunista palautuessa ja loppuviikosta en tahtonut väsyttää koipia turhaan, koska olin päättänyt juosta kovempaa, kuin aiemmin.

Jotenkin kiire yllätti ja tankkaukseni ei ollut ihan yhtä hyvä, kuin ExtremeRunia varten. Eikä se sinänsä haitannut, olihan matka lyhyempi ja äärimmäisen tasainen, eikä esteinäkään ollut muuta kuin noin 20 000 naista... Sori kanssajuoksijat, jos saitte kyynärpäästä tai pelästytin muuten vaan, kun pyyhälsin liian läheltä ohi tunnin aika mielessäni siintäen :D

Mä lähdin kympille Lilyn juoksuporukan innoittamana, mutten ehtinyt yhdellekään yhteislenkille... Shame on me! Mutta oli huippua purkaa jännitystä mimmien kanssa ja onneksi törmättiin maalissakin ja saatiin vaihdettua fiiliksiä!

Alunperin mun juoksupariksi piti tulla Maija, joka kiritti mua myös ExtremeRunin mäkisissä maastoissa. Flunssa kuitenkin kaatoi naisen petiin ja en todellakaan halunnut että hän riskeeraa aivan kulman takana odottavaa maratonia tuollaisen treenikympin vuoksi! Maija siis jäi vällyjen väliin ja tilalle ilmestyi täysin puun takaa Vilma

Jonkin sanattoman sopimuksen sitomina me lähdettiin yhdessä taivaltamaan kymppiä, aina ykkösryhmän ruuhkaisesta peräpäästä nälkäisinä kärkeä kohti kirien. Tai, Vilman mukaan minä olin se alussa nälkäisempi osapuoli ja puikkelehdin ja ohittelin kuin mikäkin agilitysta innostunut pikkukoira ;)

Ensimmäinen kilometri kulki valitettavassa sumpussa, eikä hommaa oikein voinut kuvailla juoksuksi.. Se oli hieman harmi, koska kärkijoukoista startanneena olisimme ehkä saavuttaneet tavoitteemme, eli tunnin aikarajan alittamisen! Toisaalta, jos olisin lähtenyt matkaan kuin oman elämäni Paula Radcliffe, olisi vauhti saattanut tyssätä jo ennen kuin alkoikaan.

Koska edellispäivien tankkaus ei ollut kovinkaan huolellista, olin napannut vyölaukkuun yhden ExtremeRunilta ylijääneen energiageelin, minkä päätin hörpätä kiduksiin toisella vesipisteellä - virhe.

Toisin kuin edelliset kokeilemani, tämän merkin tavara oli about yhtä juoksevaa kuin kuiva sementti. Siis YÖK! Suu täynnä pureskeltavaa ja etovaa esanssista energiageeliä, mikä pitäisi saada alas parilla hassulla vesikulauksella... Oksennusrefleksi meinasi toimia jo tässä kohdassa. Olisin varmasti pärjännyt ilman lisätankkausta, mutta minkäs teet, kun tekee mieli testata miten omasta suorituksesta saisi 100% irti!

Matka kuitenkin jatkui ja kiritimme Vilman kanssa toisiamme vuoron perään aina viimeisiin kilometreihin asti. Kahdeksan kilsan kohdalla mulle meinasi iskeä joku ihan tajuton seinä, mutta en halunnut luovuttaa. Pidin vilman ponnarin tähtäimessäni ja ajattelin miten paljon ärsyttäisi, jos nyt hidastaisin tahtia.

Viimeinen 500m tuntui kestävän ikuisuuden ja pidin moneen kertaan silmiä kiinni ja toivoin että ne avattuani olisin jo ylittänyt maaliviivan :D

Vihdoin ja viimein se tapahtui ja napsautin kellon pois päältä: 1:03.

ÄH! Tai ei, vaan JEE!! Tunti ei alittunut, mutta saakeli, en mä silti ole koskaan juossut 10km putkeen, saati sitten noin nopeasti. 

Gasellijalkainen Vilma olisi jaksanut vetää vaikka toisen samanmoisen putkeen, mutta mä olin ihan onnellinen että homma oli hoidettu pois päiväjärjestyksestä.

Keskisyke oli mukavan 188bpm ja huippusyke sama kuin Extremellä 201bpm... Ehkäpä se peruskunnon kasvattaminen ja rasvakilojen pudottaminen alentaisi myös näitä hieman :D Pelottavaa kyllä, mä pystyin juoksemaan 50min ilman yhtään heikkoa hetkeä ja hetkittäinen puhumalla toteutettu raportointikin onnistui ilman vaikeuksia. Saako tästä vetää jotain johtopäätöksiä? Onko anaerobinen kestävyyteni rautainen, vai kestänkö mä hyvin tuskaa?

Virheet: 

  • Tankkaus...
  • Lisätankkaus a.k.a. radioaktiivinen hirviögeeli >:D

Parhaat hetket:

  • Se tunnelma!!
  • Alkuverryttelyjen aikana 20 000 naisen Psy:n Gentleman -tanssia kauhistuneena seuranneen teinipojan kuva valtavalla videoscreenillä
  • Ensimmäiset 5km
  • Juoksutoveri
  • Se hetki, kun istuin yksin autoon, join 0,5l vettä yhdellä kulauksella ja hymyilin silmät kiinni elämän ihanuudelle

Lopputulos: Kannatti osallistua!

Oli miten oli, tulipahan juostua hyvällä fiiliksellä, rikottua taas kerran omia rajoja ja nyt voin hyvillä mielin palata takaisin normaaliin treenaamiseen. Oh crosstraining, how I've missed you! Tänään pääsin jo tekemään sumomavea, voimatempausta ja heivaamaan varpaita tankoon.. Joskin viimeinen oli mun kohdalla tänään "sohin jaloilla jonnekin yläviistoa kohti".

Olen Tampereella torstaihin asti ja käyn todellakin Poltteella joka ikinen päivä vähintään kerran - huomenna jopa kaksi. Vedossa on myös ihanaa, mutta ei sitä roihuavaa ensirakkautta voi koskaan voittaa <3

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Kympille ei kylla tarvitse tankata, joten sita on turha murehtia. Ehka vahan vetta voi juoda, mutta tunti on niiiiiiiiiin lyhyt aika etta ei. Edes puolimaratonille ei kummemmin tarvitse tankata, no ehka vahan hiilareita edellisena iltana mutta ei yhtaan sen enempaa. Joten sita tankkausta ei tarvitse miettia eika murehtia. Lepo on tarkein, ja sen teitkin. Hyva hyva.

Saara S.
Saara Sarvas

Juuri näin mäkin vähän järkeilin, enkä siksi viitsinyt siitä huolehtia. Kyllähän tuon pituisia ja pidempiäkin lenkkejä on tullut vedettyä useita ihan ilman mitään erikoisvalmisteluja :D

Tankkaus mietitytti siksi, että mun ruokavaliosta ei tule tällä hetkellä kauheasti ylimääräistä hiilaria energiavarastoja tankkaamaan. Sitä olisi ollut ehkä ihan hyvä kiskoa normaalia enemmän parina päivänä ennen juoksua!

Mindeka
Ma-material Girl

Jokaisen kroppa ja ruokavalio on niin yksilöllinen, ettei tankkausajatuksesta haittaakaan voi olla. Meillä syötiin pari edellistä päivää pastaa, ihan normiannoksia, mutta juurikin urheilijapuolisoni vinkistä, "ettei kaadu jaksaminen sitten ainakaan hiilarien puutteeseen."

Mulla riippuu myös aika paljon siitä edellisien päivien ravinnoista, että mikä jaksaminen lenkillä on. Meidän juoksuporukassakin eräs kertoi, että "aina lauantain karkkipäivän jälkeen, sunnuntain lenkki meni aivan heittämällä läpi." :D En kuitenkaan itse allekirjoita tuota sokeritankkausta. Hih. Mutta: keinoja on monia.

Ihmeitä tapahtuu

Seuraavaks sit varmasti vähintään yhtä hauskaan tapahtumaan Midnight Runiin parantamaan aikaa! :) Treenatakin ehtii välissä vaikka kuinka.

Saara S.
Saara Sarvas

Mieli tekisi, mutta olen samaan aikaan ystäväni häissä toisessa maassa! :)

phocahispida

Kuten jo kuvaustilanteessa kävi ilmi, aika rennonletkeä tuo allekirjoittaneen pose. :D

Turtle on the run

Nyt kun aloin selailemaan oikein enemmänkin tätä blogia, niin mulla on ollut hyvinkin samankaltaisia sykelukemia ja vissiin kai juuri ne on ollut suurimpien kehitysharppauksien esteenä... Tai sitten mä olen luonnostaan surkea. Juuri suorittamani tasotestin perusteella sanoisin, että  sitä kirottua pk:ta lisää. :D Mun keskisyke ekalla puolimaratonilla oli muistaakseni 182 ja äärimmäistä tuskansietoa kesti 2:27 ajan. :D

Moi! Olipa mukava tavata Poltteella. Innolla odotan josko onnistuu se syksyn bloggaajatreenihärdelli. Soonniin hyvä paikka treenata!

Kommentoi