Totaalichillaus!

Elämäni Kunnossa

Moni teistä huolestui edellisen postauksen kommenteissa siitä, lepäänkö mä tarpeeksi / ollenkaan! Se on hyvä huoli se ja olisikin pitänyt tarkentaa, että treenipäivistä pari on aina pelkkää palauttavaa tekemistä (todella rauhallisia kävelylenkkejä) ja kehonhuoltoa, eli venyttelyä. Näiden aikana sykkeet ei nouse yli 120, vaan yritän lähinnä kompensoida muuten todella epäaktiivista elämäntapaani :)

Sen lisäksi mä nukun makeasti n. 9h yössä, en ole kovinkaan stressaantunut, sykkeet nousevat ja laskevat normaalisti, eikä kroppa näytä muutenkaan mitään ylikunnon merkkejä. 

Mun muu päivittäinen aktiivisuus ja rasitus on lopulta todella kevyttä (useimpina päivinä istumatyötä ja rauhallista tekemistä) ja kaipaan sen vastapainona kunnon tekemistä, menoa ja meininkiä.

Olen myös huomannut selkeästi sen, että kun treenaan kovaa, vaadin enemmän unta. Lepopäivien tai kevyiden treenien jälkeen nukun automaattisesti muutaman tunnin vähemmän, eikä vireystilassani ole mitään merkittäviä muutoksia. 

Pyrin siis kuuntelemaan kroppaa mahdollisimman paljon niin ravinnon kuin treeninkin suhteen!

Niin ja nyt on muuten tullut kyllä lepäiltyä vielä normaaliakin enemmän, myös täällä blogin puolella! Viime torstain jälkeen otin neljän päivän treeniloman mihin mahtui kaverin polttareita sun muuta hupsuttelua ja tämän loppuviikon pidän kevyenä treenien suhteen.

Pitkiä sarjoja superkevyillä painoilla, tekniikkaharjoittelua, liikkuvuusjumppaa ja kevyttä lenkkiä. Niistä on meikäläisen kevyt viikko tehty!

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Huomasin itsessäni kumman muutoksen kun vuosien liikkumattomuuden jälkeen vaihdoin kaksi kuukautta sitten terveellisempään ruokavalioon ja aloin käydä 4-5 kertaa viikossa jumpassa ja pari kertaa viikossa lenkillä: en uskalla enää syödä mitään epäterveellistä - edes pienissä määrissä. Mikä neuvoksi?

Saara S.
Saara Sarvas

Vierailija, Moikka! Hienoa, että olet saanut kiinni terveellisemmästä ruokavaliosta ja liikkumisesta, se on varmasti vain ja ainoastaan hyvä juttu! :) Mä olen kokenut tuon saman fiiliksen useita kertoja ja monesti se pieni herkuttelu onkin johtanut pahempaan repsahdukseen.

Koita miettiä, miksi se epätereellisen asian syöminen pelottaa? Pelkäätkö, että repsahdat ja hyvin startannut elämänmuutos kaatuu siihen? Vai pelkäätkö, että herkun syöminen pilaa treeniesi tulokset ja varastoituu saman tien läskinä vyötärölle?

Jos ongelma on ensimmäinen, mieti, miksi repsahdus tapahtuisi? Onko sinulla joku läheinen tyyppi, jolle voisit kertoa tästä ja jonka kanssa voisitte herkutella yhdessä? Mulle tärkeintä on aluksi ollut se, että jos herkuttelen, mulla on seuraavan aterian tai seuraavan päivän tavalliset terveelliset ruoka-aineet jääkaapissa odottamassa. Jos herkkuja jää yli, syötän ne heti muille tai heitän pois. Nykyään niitä herkkuja voikin sitten olla jossain jemmassa, eikä se ole enää minkäänlainen ongelma, eivätkä ne ala kuiskutella illan pimeinä tunteina, että "syö minut!". 

Niin, ja vaikka söisit yhden päivän ajan kuin pieni porsas karkkikaupassa, kroppa pystyy sinä aikana varastoimaan korkeintaan muutamia kymmeniä grammoja rasvaa. Muu painonnousu on lihaksiin varastoituvaa energiaa ja nestettä, mikä on oikeastaan ihan mukavaa boostia seuraavien päivien treeneihin :)

Välillä täytyy löysätä ja herkutella ja kaikista parastahan on se, että rakentaa ruokavalionsa niin, että nauttii ja iloitsee niistä asioista mitä syö päivittäin! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos, Saara! Ongelmahan on tuo jälkimmäinen :)

Nina Enroth

Mmmmm burgerii.

Se on kyllä just noin, että pitää ajatella sitä elämän kokonaiskuormitusta, ei voi tuijottaa pelkkiä treenejä ja niiden tehoja. Hyvälle kuule vaikuttaa. 

Kommentoi