Unelmista ja väsymisestä

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Vedin eilen pienen itkutuokion, kun koko maailma tuntui hetkellisesti kaatuvan päälle.

Onneksi lähellä oli jykevä olkapää ja juuri oikea määrä hölmöjä piristäviä vitsejä, ja olin takaisin tolpillani ja jatkamassa töitäni jo tunti ahdistuksen iskemisen jälkeen.

Olen täysin omaehtoisesti buukannut nämä viimeiset viikot täyteen, ja syynä koko alkuvuoden aikana hiljalleen päälle hiipineeseen ylityökierteeseen on jopa ärsyttävä: Elän unelmaani, mutta vähän turhan täysillä.

Mä olen ollut viimeiset vuodet niin utopistisen ihanassa asemassa, että olen saanut toteuttaa toinen toistaan hullumpia ja salaisia haaveitani.

Vuosia sitten autossa radion suosikkikanavaa kuunnellessani mietin, miten uskomattoman siistiä siellä töiden tekeminen olisi - nyt olen siellä töissä. Blogimaailman kehitystä seuratessani mietin, miten upeaa olisi joskus saada siitä jonkinlainen sivutyö - nyt bloggaus on pääelinkeinoni. Kampaajaksi valmistuessani haaveilin, että joskus pääsisin tekemään edes yhden kuvauksen Trendiin - nyt minulla on lehdessä oma palsta.

Minulla ei ole yksinkertaisesti mitään mistä kokisin oikeutta valittaa, ja sen takia olen viimeiset päivät paininut pienen henkisen dilemman kanssa. Voiko välillä olla todella paha ja uupunut olo, vaikka saa tehdä kaikkea sitä mitä on aina halunnut, ja vielä enemmänkin?

Unelmien eläminen on ihanaa, ja mä en vaihtaisi tätä yhtään mihinkään. Mä kiitän onneani ja kaikkia niitä ihmisiä ja sattumia joiden kautta olen tähän pisteeseen päätynyt mielessäni joka ikinen päivä.

Se, että unelmien täyttymisen hintana on tällä hetkellä ollut kellon ympäri töiden tekeminen, ei taas ole se ideaali.. Ranteen takia määrätty sairasloma hiljensi tahtia hetkeksi, mutta salakavalasti se lopulta vain kerrytti tulevien viikkojen työmäärää, joka iski kasvoille melkoisena märkänä rättinä. Sitä rättiä olen nyt kerännyt pala palalta pois, pahoitellut ystäville jotka yrittävät soittaa rupatellakseen edes hetken, ja laskenut illalla ahdistuneena tunteja siihen hetkeen, kun pitää taas herätä ja aloittaa uurastus.

Alan hiljalleen sisäistää sen, että neljä eri ammattia yhden ihmisen haalimana on aika paljon.. :B

 

Blogien kirjoittamiseen saa helposti kulutettua 5-8h / päivä, kuvauskeikat vievät 3-20h / päivä (silloin kun niitä on, ja viime aikoina näitä on ollut useita kertoja viikkoon..), freelancerina juttujen lehtiin kirjoittaminen haukkaa ajankohdasta riippuen 2-10h / viikko ja radiohommat vievät noin 1,5 kokonaista työpäivää / viikko.. Monia juttuja pitää tämän lisäksi valmistella, sopia ja ajoittaa, ja niihin uppoaa ihan huomaamatta ylimääräistä aikaa.

Esimerkiksi tänään suunnitelmanani oli pitää vapaapäivä, mutta pakon edessä olen istunut aamukymmenestä asti tietokoneella ja kirjoittanut rästiin jääneitä juttuja - eikä loppua oikeastaan vielä edes näy. Olen iloinen, jos saan hommat purkkiin sen verran ajoissa että uskallan lähteä iltalenkille valoisan aikana ja ilman pelkoa pilkkopimeästä metsäreitistä :D

Milloinkohan sitä uhmaisi itseään, osaisi sanoa työtarjoukseen ei vaikka tekee mieli huutaa JOO, ja relata? 

 

Suomessa ei ehkä vielä ole kovin yleistä, että ihmiset rönsyilevät eri alojen välillä yhtä laajasti, kuin vaikka minä. Varsinkin, kun monet hommistani vaikuttavat pintapuolisesti hyvin vaivattomilta. On välillä hankalaa selittää tätä kiireen määrää, enkä oikeastaan edes halua selittää, koska minähän ne työt olen itselleni bookannut ja laskeskellut päässäni, että kyllä minä ehdin. 

Ja ehdinhän minä - mutta vapaapäivä siellä täällä olisi mukava! Tuntuu itsekkäältä ja tyhmältä kirjoittaa tästä, mutta pakko kai tätä on jollain tapaa käsitellä - kuvissa esiintyviä ystäviä kun en ole ehtinyt nähdä ja vaivata ajatuksillani :D

 

Muutama vuosi sitten aloin keskittyä enemmän itsestäni huolen pitämiseen ja kirjoittamiseen, ja löysin niiden välille hyvän balanssin. Nyt kuluneen vuoden aikana palettiin on kuitenkin tullut koko ajan enenevissä määrin lisää palasia, ja jo tauolle jääneet työt ovat tulleet takaisin kuvioihin entistä kovemmalla volyymilla, ja tahtoisin niiiiin kovasti pitää niistä kaikista kiinni.

Rakastan kaikkia töitäni ja niiden tekemistä niin palavasti, että alan kaivata niitä heti, kun edes ajattelen jonkun hatun nostamista naulaan. Nyt en sovi itselleni enää mitään uusia keikkoja ennen kuin saan tämän suman selvitettyä ja mietittyä, miten ihmeessä oikein delegoin näitä töitä jatkossa!

Ensi viikolla karkaan äidin kanssa Lontooseen kolmeksi päiväksi ja se tarkoittaa käytännössä työntäyteisiä pääsiäispyhiä, mutta minulla on sellainen kutina, että se on sen arvoista.

 

Kamppaileeko joku muu jakautuneen työpersoonallisuuden kanssa? Ideoita?

p.s. Olipas pelottavan henkilökohtaista, mutta hyvä saada ajatuksia jäsenneltyä.

p.p.s. Kuvituksena kuvia niistä vielä unelmatöitäkin paremmista hetkistä <3

Share
Ladataan...

Kommentit

Jaanaba.fitfashion.fi (Ei varmistettu) http://jaanaba.fitfashion.fi

Hyvää mietintää. =) Voin kyllä hyvin kuvitella, että sulla menee suunnilleen kaikki aika töihin. Uskomaton aika se menee blogin kirjoittamiseen jo tälläin harrastuspohjalta kuin mulla saatika sitten jos niitä on useampi.

Tsemppiä vaan ja vapaa-ajasta voin sanoo oman mielipiteeni eli se on sen arvoista. =)

Nina Enroth

Mulla saattaa myös olla taipumusta buukata itseäni aika tehokkaasti jos minnekin. Tai oli. Sitten vaan lopetin, kun huomasin, että ei kasetti kestä. Ja tämä nykytilanne verkkarivauvan kanssa tietysti on asia erikseen. Tsemppiä hulluna. Karsit vaan jotain, ei ne muuten vähene nuo hommat. Ihanaa reissua myös!!! <3

Petra / Viilankantolupa (Ei varmistettu) http://viilankantolupa.bellablogit.fi

Mulla ei ole työpohjaisia juttuja kuin kaksi, mutta niiden päälle tuleva opiskelu on osoittautunut tämän yhtälön ylimääräiseksi palikaksi. Lohduttelen itseäni sillä, että koulua on jäljellä enää muutama viikko ja sen jälkeen saa palata tavalliseen arkeen ilman yöllisiä deadlineitkuja. Lohduttelen sinua sillä, että kohta se suma on sielläkin päässä ohi ja tämän rääkin jälkeen olet varmasti viisaampi ja itsellesi armollisempi. Ja vähemmän ahne niiden hommien kanssa. :) Sulla on varmasti edessä vielä niin mielenkiintoisia juttuja, että jokusen voi sieltä välistä tipauttaa poiskin. Tsemppiä, puske maltilla!

Paula. (Ei varmistettu) http://halutakaikki.blogspot.com

Mä taas elän varmaan elämäni isointa murroskohtaa, jossa ihan havittelen sun tilannetta. Minulla vaan onneksi 2-vuotias ja mies vähän rajoittamassa menoa jo alkuunsa, mutta hyvä kai se vaan on. Mä kanssa tekisin montaa alaa kerralla,vaikka nyt olenkin juuri unelmaalan yrityksen perustanut. Voisin tehdä vaikka mitä tässä kyljessä! :)

On ihan Ok pitää taukoa, ja PITÄÄKIN pitää taukoa. Et ole yhtään sen huonompi ihminen, eikä kukaan loukkaannu, jos sanot joskus ei.

Milka Rantamo
Olennaisuuksia

Tein ite vaan kevyesti kahta duunia, 40h/vko päiväduunia toimistossa ja sitten kaikki loppuaika (eli illat ja viikonloput) valokuvaushommia ja kuvankäsittelyä. Ainaisen väsymyksen ja asiasta märisemisen käytyä liian kuluttavaksi päätin vähentää päiväduunin tunteja 25h:n per viikko. Nyt on kivet kupissa mutta sielu lepää! <3

Eee (Ei varmistettu)

Voin vain kuvitella, miltä tuo ahdistus tuntuu. Itse opinnäytetyön kanssa kamppaillessa välillä meinaa usko loppua ja tekisi mieli vaan luovuttaa. Minua ainakin lohduttaa ajatus, että se on väliaikaista ja asioilla on tapana järjestyä, mutta pidemmän päälle siitäkään tiedosta ei ole apua jos stressi ja kiire ei vähene. Voimia ja jaksamista!

Ja kiitos aivan ihanista blogeista. Jaksat nähdä blogien eteen paljon vaivaa ja annat hyviä ja käyttökelpoisia vinkkejä. Pidän myös "realistisesta" otteestasi, jos näin voisi sanoa. Monissa blogeissa hehkutus menee välillä yli ja kaikki on aina hienoa ja ihanaa. On mielestäni todella mahtavaa, että jaat omia ajatuksia ja tuntoja sekä hyvistä, että huonoista asioista! Esimerkiksi ig:ssä jakamasi kuva gaalalookistasi ja juhlien jälkeisestä aamusta hauskuutti minua oikein kunnolla! :D Vaikutat ihan huipputyypiltä! Toivottavasti et luovu blogien kirjottamisesta ;)

Sra (Ei varmistettu)

Kiitos Saara rohkeasta kirjoituksesta ja ajatustesi avaamisesta! "Kiva" välillä lukea tällaisia mietteitä.

Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Itse olen helposti innostuvaa tyyppiä, joten tässä parin kuukauden sisään olisi opintojen rinnalle mahdutettava yksi viikon työputki, kaasona oleminen häissä, yhden ison ja parin pienemmän vapaaehtoishommelin hoitaminen. Siinä rinnalla olisi sitten hoidettava parisuhdetta, urheiltava, nähtävä ystäviä ja sisustettava uutta kotia. Näiden rinnalla "päätoiminen" työni, gradun kirjoitus, vähän kärsii...

silti musta tuntuu, etten voi edes kuvitella kuinka rankkaa sulla on. Paljon jaksamista! Mä oon kyllä huomannut, että edes yhden illan varaaminen "rentoutumiseen" per viikko kyllä antaa kummasti voimia. Mulla se on yleensä tiistai, jolloin käyn poikaystävän ja sen kavereiden kanssa pubivisassa. Viime aikoina oon kyllä myös opetellut rehellisesti sanomaan hyville ystäville, että nyt on kyllä ollut todella kiire viime aikoina ja että se kyllä tuntuu. Luotan siihen, että en joudu hokemaan sitä ikuisesti.

Paljon tsemppiä ja kivaa Lontoon-lomaa! :)

Suvi K.
Sisunainen

Tuo on opiskelijalle tietyssä mielessä normaalia arkea, kun on yhtä aikaa monta itsenäisesti tehtävää projektia ja vähän luentoja ja töitä ja seminaareja siinä sivussa. Mä olen niin vieraantunut kasista neljään -elämästä, että mun on varmaan pakko alkaa freelanceriksi yliopiston jälkeen. :D Mutta kiva kun avasit vähän tätäkin puolta asiasta. :) Jaksamista ja muista ei-sana, siinä on paljon vähemmän kirjamiakin kun kyllässä!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Voi kuule Saara, mulla täällä rapakon takana vähän samoja fiiliksiä. Okei, mulla ei ole kuin yksi työ, mutta näitä muita palasia, joista ei edes makseta mitään, on sitten senkin edestä. On blogi, on treenit, on parisuhde ja vaatiihan tämä huushollikin pyörittämistä. Yksi iso juttu on kokonaan rästissä, englannin opiskeluun pitäisi alkaa panostamaan, olisi sitä ja tätä ja ystävyyssuhteitakin pitäisi hoitaa. Ja oikeasti, mä rakastan ihan jokaista palasta ja siinä se ongelma onkin. En pysty luopumaan yhdestäkään, enkä edes halua. Mutta kun väsyttää ja  vaikka pää työntääkin väsymyksen syrjään niin kroppa kertoo, että relata pitäisi. Tuntuu hassulta sanoa, että mulla on elämässä liikaa kivaa tekemistä.

Yacine (Ei varmistettu) http://www.yacinesamb.com/category/blog/

Voi Saapranen sinua. Useasti mietin, montako tuntia sinulla on päivässä? Jos et tee upeita meikkejä kuvauksiin, kuulee äänesi vähintään radiosta. Voihtoehtoisesti pyörit jossain tavallisten ihmisten ulottumattomissa upeiden kulissien takana. :) Tai - voipa sinut helposti kuvitella myös kirjoittamassa blogia tai muita artikkeleita. Jokatapauksessa, olen lähestulkoon varma, että "elä hetkessä" -on sinun mottosi. Kykysi olla läsnä kaiken kiireenkin keskellä on ihailtavaa, joten pidäthän itsestäsi huolta, että saamme tulevaisuudessakin nauttia upeudestasi. Olet ihana.

Saara S.
Saara Sarvas

Apua, mä oon ihan viittä vaille uudesta itkukohtauksesta, kun teidän kommentit on niin ihania. KIITOS! <3

lalla a paris

Tiiätkö tuli jotenkin niin tarpeeseen tää sun teksti, ihailen aina kaikkia superaikaansaavia ihmisiä ja tavallaan sitä pyrkii itsekin suorittamaan vähän ehkä enemmän kuin pitäisi, "kiva" siis lukea muidenkin kokemuksista ettei aina vaan jaksa vaikka kaikki se tekeminen olisikin superkivaa!

Tähänastisen opiskelijaelämäni paras päätös oli kyllä luopua opinnäytteen kirjoittamisen ajaksi kaikesta muusta ekstrajärjestöhommasta ja osa-aikatöistä, joista pidin kovasti mutta pää ja kroppa ei vaan kestänyt. Oon taas viimeaikoina ollut ihan sekaisin stressistä ja viettänyt unettomia öitä kun on ollut taas niin paljon meneillään, ei aina toki niin kivoja juttujakaan, mutta kuitenkin. Tämäkin kirjoitus taas muistutti siitä, että kaikista tärkeintä on kuitenkin että olen voimissani tekemään sitä kaikkea ja pitäisi opetella tunnistelemaan omia rajojaan paremmin. Alla kehoittamasi urheiluhieronta-aika menee myös tilaukseen, joka on ollut jo kauan tarkoituksenakin.

Ihanaa että sulla unelmahommia riittää useampia, mutta muista pitää huolta itseästäsi niin jaksat tehdä niitä jatkossakin! Jaksuhali ja huippua Lontoon lomaa!

Sallukka (Ei varmistettu)

Meillä on Suomessa vähän sellainen outo ristiriitanen normi, että kaikesta vähän valitellaan, mutta sitten kuitenkaan ei sais valittaa. Ei saa valittaa töistä, koska oot kuitenkin onnekas kun sulla on töitä. Ei saa valittaa unen vähyydestä, koska naapuri saa sitäkin vähemmän nukuttua. Huonosti kulkevasta reenistä tai reenaamisen ajan puutteesta ei saa valittaa, koska työkaveri ei voi tehdä sitäkään.
Kyllä sä olet onnellisessa asemassa, kun saat tehdä työksesi asioita, joista olet unelmoinut, mutta kyllä silti voi väsyttää, jos ei saa nukuttua ja ahdistaa, kun ei saa nähdä kavereita tai reenata tai vaikka makoilla paskoja sarjoja katellen niin usein kun haluais tai tarvis. Ja ei sitä sun tilannetta ymmärrä kukaan muu, vaikka kuinka selittäis, kaverit, vanhemmat, sukulaiset, työkaverit, reenikaverit.. Valita vaan, kyllä sullakin on oikeus väsymyksen ja pahaan oloon, vaikka sulla onkin asiat ns. hyvin! ;) Ei aina jaksa hymyillä, vaikka mikään ei ois huonosti, kyllä sekin voi itsessään väsyttää, kun ei tiedä mitä sitten tavottelis! Tsemppiä ja jaksamista!

Elisa// (Ei varmistettu)

On hyvä kuulla, että järkyttävästä työmäärästä huolimatta työ kuitenkin tuottaa sulle edelleen iloa ja on sitä unelmaa. Tuo on todella positiivinen juttu! Siihen ei kuitenkaan kannata liiaksi juuttua, ja niistä unelmahommistakin voi ja saa ihan oikeasti tuntea ahdistusta ja kiirettä. Kun eihän se ihminen loppupeleissä kaikkeen veny tai jaksakaan. Tilanteen jatkuessa pitkään voi siitä ihanasta työstä pahimmillaan tulla täyttä helvettiä tai vähintään vastenmielistä.

Kuuntele mielen ja kehon viestejä liiallisesta stressistä, itse en niin tehnyt ja nyt olen ollut syksystä asti sairaslomalla (ensin vakava tulehdustila, sen jälkeen hermoromahdus). Stressaavaa ja työntäyteistä aikaa jatkui mulla kolme vuotta, enkä muista että missään vaiheessa olisin oikeasti rentoutunut ja ollut onnellinen, vaikka kaikki hommat periaatteessa olivat kivoja juttuja. Lähdin vain mukaan vähän liian moneen hommaan, ja tunnollisena ihmisenä mun on erittäin vaikea sanoa ei: en vieläkään kykene käsittämään itseäni perfektionistiksi, joka kuitenkin käyttäytymiseni perusteella olen.

Hmm, tulipas tästä terapeuttista myös täällä kommenttipuolella :) Haluan vain sanoa, että älä ihana Saara polta itseäsi loppuun! Se on niin kamala tunne, etten toivo sitä kenellekään. Siinä vaiheessa kun toista päivää putkeen vain itkee, tuijottaa seinää ja hokee itselleen kuinka huono ihminen on kun ei ehdi tai jaksa... Siitä ei ihan helpolla pääse takaisin arkielämään.

Pidä huolta itsestäsi! &lt;3

Putti (Ei varmistettu) http://puttimo.blogspot.com

Hyvä teksti. Jollain tavalla pystyn samaistumaan tilanteeseesi; olisi niin paljon kaikkea kivaa, mitä saisi tehdä, mutta vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken. Olen kuitenkin lähes mestari delegoinnissa ja aikatauluttamisessa (ja ai kamala, jos joku aikataulu meneekin pyllylleen..), joten enköhän minäkin saa vielä kakkosduunilleni tuulta siipien alle.
Tsempit ja ihanaa kevättä !♥

Lyara (Ei varmistettu)

Pakko sanoa vaikka et haluaisikaan kuulla. Voit rakastaa työtäsi, mutta se ei ikinä rakasta sua takas. Tolla tahdilla saa ihan varmasti kulutettua itsensä loppuun ja se että työt ahdistaa niin paljon että tulee itku on varmin merkki höllätä tahtia ja pian, ennen kuin tarvitset ulkopuolista apua pelkästään hengittämiseen sen ahdistuksen takia. Kokeiltu on.

merkkari

No hei vaan hei! Täällä kirjoittelee kans yks liian täysillä unelmiansa elävä, joka heräs lauantai-yönä käsittämättömän rajuun vatsatautiin. Siirtelin sitten kahden päivän asiakkaat, jotta saan tehdä loppuviikon 12-tuntisia päiviä :) Joskus se kroppa tulee ja pysäyttää, kun on pakko. Voitais opetella joukolla hiljentämään omaehtoisesti, kuhan vaan tästä kerkii! Tsemppiä!

Juulai (Ei varmistettu)

Voi rakas!!! En tiennyt, että sulla on ollut paha mieli &lt;3 tuun tänään hki &lt;3

Toilaura (Ei varmistettu)

Tiedän hyvin miltä sinusta tuntuu. Minullakin on työtahti ollut viime aikoina niin hurja ettei tahdo tunnit riittää kaikkeen. Kroppa on alkanut ilmoittaa ettei oikein jaksa ja jotain muutosta on tehtävä vaikka se onkin vaikeaa. Pidäthän ihana Saara itsestäsi huolen! Muista syödä hyvin ja nukkua riittävästi että pystyt jatkossakin toteuttamaan niitä unelmiasi.

tiippa (Ei varmistettu)

Voi, että :( Älä polta itseäsi loppuun näissä unelmatöissäsi, koska muuten saatat alkaa inhoamaan niitä vaikka nyt ne on sitä unelmaa. Jostain kannattaa vähentää ennen kuin ahdistuu liikaa! Blogeissakin riittää lukijoita vaikka postaustahtia välillä hidastaisikin! :)

Maiju Q (Ei varmistettu) http://loihtimo.fi/blogi

Työkaverini linkitti mulle tämän postauksen, sillä hän näki mut myös tästä. Ja niin näen minäkin. Olen myös parturi-kampaaja. Mulla on oma yritys, jonka kanssa koitan mennä suuntaan, joka olisi hieman poikkeava ja muista erottuva valokuvausten ja näytösten muodossa. Olen vuoden aikana haalinut itselleni saman alan kouluttajan hommia ja opiskellut pukeutumisneuvojaksi kaiken työn ohella. Elämä on hienoa ja tuntuu, että saavutan juuri niitä tavoitteita, mitä olen itselleni asettanut. Ja joo, kavereille ei ole ollut aikaa. Kaiken tämän kiireen keskellä mut "pysäytettiin" sillä, että kaaduin lähikauppareissulla liukkailla, loukkasin selkäni siinä rytäkässä, niin että välilevy on ehkä revennyt. Kolmisen viikkoa tässä saikkuillessa olen myös miettinyt kaiken tarkoitusta ja sitä, onko jotain mistä pitäisi luopua. Selvää on se, että itsestäänkin pitäis ehtiä huolehtimaan. Joten, vissiin samanlaisessa veneessä ollaan..?

is (Ei varmistettu)

Moi!

Kirjoitan ensimmäistä kommenttiani mihinkään blogiisi, eli ensimmäiseksi haluan sanoa, että olet aivan älyttömän inspiroiva ihminen!! :)

Tähän tekstiin liittyen, tuli mieleeni olisiko sinun mahdollista palkata itsellesi assaria tai ottaa vaikka harjoittelija, joka auttaisi kuvauksissa ja mahdollisesti myös joissain blogiin liittyvissä jutuissa? Muistelen että More To Love-tytöillä oli joskus sellainen.. korjatkaa jos olen väärässä. :D uskon, että hyviä harjoittelijoita olisi jonoksi asti!

Hyvää ja toivottavasti vähän rennompaa kevään jatkoa! Kohta on kesä ja kaikki tuntuu vähän helpommalta! :)

-Isa

Hosuli
Hömppäblogi

 

Erittäin ymmärrettäviä ja kiinnostavia pohdintoja, kiitos! Se, että on liikaa kivoja töitä, on tietysti positiivinen ongelma, mutta ongelma silti. :) Toivottavasti saat kalenterin tasapainoon, niin niistä työkeikoistakin saa vielä enemmän iloa. Tsemppiä, oot huippu!

Voi kunpa voisin kannustaa, että anna palaa vaan. Tunnistan myös itseni aiemmilta vuosilta kuvaamastasi elämäntilanteesta ja ajattelin silloin, ja pariin otteeseen sen jälkeenkin, että ei sellaisen tekemiseen voi väsyä mistä nauttii niin paljon. Kyllä voi. Tuo harjoittelijan tai assarin hankkiminen on mielestäni erittäin hyvä ehdotus, näin saisit jatkaa töitäsi ja pitää terveytesi. Samalla me lukijatkin pääsemme lukemaan lisää innostavia kirjoituksiasi. Toivottavasti löydät tilanteeseesi tyydyttävän ratkaisun. Tsemppiä!

laurafree
Laura loves

Täysin sama tilanne. Miljoona eri työjuttua päällekkäin, ja mistään en kieltäydy, koska kaikki on ihania. Holtitonta ahnehtiimista. Sitten huomaa vähitellen, että olo on kamala, vaikka periaatteessa kaikki työ on mielettömän inspiroivaa ja just sitä, mistä on haaveillut. Joku balanssi pitäisi löytää, mutta niksipankki täysin tyhjä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Miljoona halausta. Äidinkin olkapäätä vasten saa itkeä. Liika kiire ja väsyminen ovat vakavia juttuja. Itseään ja omia tuntemuksiaan pitää kuunnella ja kunnioittaa. Jokainen tarvitsee lepoa. Myös kivoilla asioilla voi itsensä kuluttaa loppuun. Tyttöjen reissulla sitten puhutaan ja mietitään ja itketään, jos tarvitsee. Ja tietenkin pidetään myös hauskaa. Parin päivän lepo ei ihmeitä tee, mutta jos merkitsisirt alenteriisi joka viikolle vaikkapa vain yhden lepopäivän ja päättäisit nukkua vähintään 7 tuntia joka yö, olisit jo voiton puolella. Ja sille lepopäivälle et buukkaa yhtään mitään töitä, et edes blogin kirjoittamista, etkä meikkikeikaa, vaikka kyseessä olisi Lady Gagan meikkaaminen (tai ehkä silloin voit siirtää lepopäivää vuorokaudella...).
Luulen, että päivissäsi pahinta (ja parasta) on epäsäännöllisyys. Se kuluttaa. Jos koko ajan on kiireen tunne ja tekemättömien töiden lista takaraivossa, ei ihminen lepää, koska alitajunta jurmuttaa koko ajan. Se säännöllisssä palkkatyössä on parempaa, että työn ja vapaa-ajan erotttaminen on helpompaa.
Enosi sanoi joskus, että ykistyisyrittäjällä on kaksi huolta, se ettei ole tarpeeksi töitä ja se, että on niitä on liikaa. Pätee myös sinuun. Silti on uskallettava luottaa tulevaisuuteen niin paljon, että voi välillä sanoa EI. Minäkin paras sanoja...
Ja nyt buukkaat itsellesi heti paikalla vähintään pari viikkoa kesälomaa. Tämä on käsky.

Tuula-Äippä (Ei varmistettu)

Siis äidin kommentit yllä :)

SallaK (Ei varmistettu)

Mä itse olen valmistunut unelma-ammattiini ja rakastan työtäni. Eräs läheinen kollega kuitenkin sai mut tajuamaan, että siinähän se ongelma just onkin: mihinkään ei halua sanoa ei, koska työ on opettavaa, haastavaa, mielenkiintoista ja kymmentä muuta ihanaa asiaa. Omassa ammatissani fakta on vain se, että jos en pidä itsestäni huolta, ei musta ole hyötyä kenellekään muullekaan. Pätee varmasti myös sinuun :) Ymmärrän siis varsin hyvin miksi olet lähellä loppunpalamista (tai siltä ainakin kuulostaa, enkä sano tätä nyt mitenkään pahalla siis, vaan ihan aidosti ymmärtäen tilanteesi. Tai siis ymmärtäen niin hyvin kuin tämän näyttöpäätteen takaa voi ymmärtää) ja haluaisinkin sanoa, että paina sitä jarrua välillä. Ota itsellesi ja omalle hyvinvoinnillesi aikaa, koska let's face it - vain sitä kautta voit jatkossakin olla oma inspiroiva itsesi ja tehdä näitä kaikkia mahtavia juttuja :)

Ps. koska tiedän että oot asioille avoin ihminen, niin suosittelen sua tutustumaan (ellet jo ole tutustunut) mindfulnessiin. Autoi itseäni näiden asioiden kanssa aika paljon ja on kovin antoisaa muutenkin :)

Äitiä kannattaa kuunnella, äidit tietää (vaikka kyllä välillä toivoisi, että äiti joskus erehtyisi...)!

Kemmy (Ei varmistettu)

Mun mielestä sun kannattais hakea joltain ammattilaiselta apua ajanhallintaan. Ei ehkä sovi sun tyyliin aikatauluttaa kaikkea tekemistä kalenteriin, mutta uskon, että voisit saada vinkkejä ja keinoja, jotka ei itelles tulis mieleen. En itse osaa vinkata ketään, mutta luulen, että blogissa kuuluttelemalla löytäisit itsellesi sopivan tyypin :) Joku tämmönen elämäntaito-organisoija-velho laittamaan asioita oikeille raiteille.

am_j (Ei varmistettu)

Vaikka työ olisikin unelmatyötä niin se on silti aina kuitenkin työtä. Kyllä ihminen tarvitsee elämäänsä muutakin sisältöä, ei sitä tarvitse hävetä tai pyytää anteeksi. Tsemppiä ja jaksamista! :)

Johanna-- (Ei varmistettu)

"Voiko välillä olla todella paha ja uupunut olo, vaikka saa tehdä kaikkea sitä mitä on aina halunnut, ja vielä enemmänkin?"

Voi ja saa olla! Ja meille jotka eivät vielä pääse tekemään niitä juttuja joista haaveilevat, tämä realiteetti on jotenkin lohdullista tietää. Että ihmisiä tässä ollaan joka tapauksessa ja itsestään huolehtiminen aina yhtä tärkeää. Jaksamista ja höllempiä kalentereita sulle. :)

Saaranen (Ei varmistettu)

Sä tarttet selkeesti assarin! Tai sit sun pitää palkata joku tekemään osa töistä!

Kommentoi

Ladataan...