Vastoinkäymisten päivä

Elämäni Kunnossa

Eilinen ei loistavan startin jälkeen sujunutkaan loppuun ihan yhtä hyvällä fiiliksellä :D Nyt olen kuitenkin onnellisesti Tampereella ja kaikki on fantastisesti.

Kämp Spa:sta kotiuduttuani näpyttelin postaukset molempiin blogeihin, siivosin keittiön ja muun kämpän pintapuolisesti ja aloin pakata... Silloin se iski. 

Missä on se paita, ja missä uikkari, entä toisen koneen laturi, entä mitkä kaikki laskut pitikään ottaa mukaan ja missä se hiton uikkari nyt oikeasti on?! Mun piti lähteä liikkeelle viimeistään klo 16 ja kellon lähestyessä puolta neljää olin valmis itkupotkuraivareihin.

Unohdin nimittäin aamulla lempihupparini sinne samaiseen Kämp Spahan (kuten joku edellisissä kommenteissa pohti! :D) ja tajusin, että olin ilmeisesti unohtanut myös pyyhkeeni ja uimapukuni uimahalliin maanantain reissulla.

 

Olen vakuuttunut siitä, että kaikki tämä johtui vain ja ainoastaan liian lyhyistä yöunista, aikaisista aamuista ja todella kiireisistä edellisistä viikoista. Seesteiseen aikatauluun, kovaan treenaamiseen ja kirjoitustyöhön tottunut pääni ei vaan enää pysynyt mukana!!

Ihan vihoviimeinen tikki oli kuitenkin episodi, missä naapurin täti ei suostunut väistämään autoani, vaikka käveli itse autotiellä ja minun piti ryhmittyä todella tiukasti tien oikeana reunaan, että pääsen ohittamaan pihatietä tukkineen rekan. En kykene selittämään tapahtumien kulkua sen tarkemmin, mutta tämän jälkeen kävelin kotiin, istuin pimeään olohuoneeseen ja itkin hetken vuolaasti. 

Hengitettyäni muutaman kerran syvään, lähdin kohti uimahallia, missä löytötavaroita säilytetään kaapissa, mistä omansa saa käydä etsimässä. Se kaappi näytti tältä:

 

Arvatkaa, kuinka monta mustaa uimapukua sen sisältä löytyi? Entä arvatkaa, oliko mulla aavistustakaan, minkälainen mun omani oli.. Noin kymmenen minuutin tuskailun ja kymmenien uikkareiden jälkeen koin ahaa-elämyksen. 

Magia-referenssejä oli jo eilenkin, mutta fiilis ikioma uikkari kädessä seistessä oli varmaan samanlainen, kuin Harry Potterilla Ollivanderin taikasauvakaupassa. Ne tietää, jotka tietää :D

Nyt naurattaa jo, mutta eilen olin valmis luovuttamaan ja ostamaan koko uimahallikahvion tyhjäksi herkuista. Ensimmäinen kriisi on siis saavutettu ja ohitettu, Espoon fat campista selvitty ja reilu viikko siihen, että Projektia on takana ensimmäinen kuukausi!

Share

Kommentit

Eerika
Bättre liv

Voiei, höh ja ei! Mä niin tiedän ton tunteen kun sitä vaan tulee kotiin ja itkee vastoinkäymisten jälkeen. Aina ei ole hyvä päivä ja usein just väsy tekee ton. Mut ihanaa, että sulla alkaa jo elämä voittaa! Toivottavasti saat vähän levätä nyt, keho ja mieli taitaa olla sen tarpeessa :)

Hear Hear!

Voi kun aina pystyiskin säästämään sen "tää on jo liikaa"-itkun kotiin. Ite oon sellainen, että jos stressaantuneena kerääntyy liikaa negatiivista niskaan, niin se malja vuotaa yli silloin kun piripinta on saavutetu, enkä pysty itse sitä enää siinä vaiheessa hillitsemään. Oon muun muassa pillahtanut itkuun keskellä optikkoliikettä ja sopertelin siinä sitten kauhistuneelle optikkoparalle muiden asukkaiden katsellessa, ettei se ollut sen vika ja oon ihan kunnossa.

anskum (Ei varmistettu)

Hyvä, että huppari löysi kotiin! ;)

Kommentoi