Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Tätä tää nyt sitten nykyään on.. Todellinen syy salilla käymiseen on se, että mä raahaan parin viikon välein kaksi n. 15kg ikeakassillista tavaraa Espoon ja Tampereen välillä ja hiljalleen alkaa kypsyttää. Tavarat siis, ei Tampere :B

Reissaaminen on sinänsä jees ja maiseman vaihdos tekee hyvää. Tampereella elämä on ihanalla tavalla rutinoitunutta. Ruokaa, treeniä, ruokaa, kirjoittamista, nukkumista ja sama juttu seuraavana aamuna. Se tekee mulle todella hyvää kun olen elänyt kohta viisi vuotta epäsäännöllistä yrittäjäelämää.

Musta kuitenkin tuntuu, että mä jätän molempiin kämppiin vain kaaosta, kun kohdalle osuu kiireinen viikko ja tavarat lentelevät kassista toiseen ja siinä välissä lattialle jne...

Pärjäisin varmasti paljon vähemmälläkin raahaamisella, jos vähän organisoisin tekemisiäni.

Harmi vaan, että mä en ole yhtään sellainen tyyppi, varsinkaan silloin kun on kiire.

 

Mä yritän aina ennen lähtöä miettiä, mitä oikein tarvitsen toisessa kaupungissa ja teen puhelimeen listoja jutuista, joita ei ainakaan saa unohtaa! Niihin kuuluu mm.:

  • Treenikamat
  • Tietyt lempivaatteet
  • Laskut
  • Kamera ja laturi
  • Tripod
  • Tietokone tai kaksi latureineen
  • Testituotteita kauneusblogia varten
  • Eetu

Tämän lisäksi kassiin lentää paniikissa kaikkea, mikä sillä hetkellä tuntuu tärkeältä.. Eli kaikkea turhaa ja painavaa :D

 

Eetu on siis Särkästä adoptoitu delfiini, joka on vakiinnuttanut paikkansa mun kainalossa ja matkatyynynä.

Tuossa eteisessä nuo kassit edelleen nököttävät. Mä aina lupaan, että puran ja järkkään niiden sisällön, mutta niin ei ole tainnut käydä vielä kertaakaan :D

OLKOOT! Menen syömään lounasta ja otan kassit seuraavaksi haasteeksi... Ja yritän miettiä, miten tämän tuskailun saisi tulevilla matkoilla minimoitua.

 

Aamiaisella herkuttelin PROfeel vaniljarahkalla, johon sekoitin ison kourallisen vadelmia ja mustikoita. NAM

 

Muuta aamiaispöydältä löydettyä: "Tomaattileipä." :D

 

Harrastaako kukaan muu kahden paikan välillä ravaamista? Onko teillä jotain vedenpitävää systeemiä?

Share

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

AAARGHH miten tuskastuttava treeniviikon loppu viime viikolla oli. Ei nimittäin kiinnostanut mikään. Jokainen toisto vitutti vähän silleen ärsytti ja meinasin ruveta itkemään useaan otteeseen parinakin päivänä. PMS anyone?

Corepäivä:

Lämmittely crosstrainerilla 15min

Jalannostot riipunnasta 3 x 10

Kylkitaivutukset kahvakuulalla 24kg 3 x 8 / kylki

Rutistukset taljasta 55kg 3 x 10

Kuntopyörä 30min

Kylkitaivutusten kohdalla tiesin, että tästä ei tule mitään. Tein rutistukset kiukulla ja huilasin tauot otsa lattiassa kyyneleitä pidellen. Päätin kompensoida kuntopyörällä. Huoh. No tulipahan tehtyä!

 

Vetopäivä.. Yhtä hyvin tuossa olisi voinut lukea vaikka 1200kg

Crosstrainer 20min

Kulmasoutu renkaista 3 x 8

Leuanveto laitteessa 3 x 8

Hauiskäännöt 8kg 2 x 8

Vasarakäännöt 8kg 2 x 8

Cable pulldowns 25kg 3 x 8

Facepulls 20kg 2 x 10

 

Onneksi tällä viikolla asiat ovat paremmin. Kiireisemmin! Kuten postaustahdista huomaa... Mutta paremmin ^_^

 

 

Share

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Tänään se vihdoin tapahtui! Nimittäin mun kesän toinen vierailu Särkänniemessä. Mä aion vielä tsempata ja käydä uudestaan vielä ensi vkl, että saan kalliista kausikortistani kaiken irti. Joo, mulla on kausikortti, koska paikkailin lapsuuden traumoja :D 

Enkä kadu päivääkään!! Paitsi niitä päivä, joina en mennyt Särkkään.... Olkoot! 

 

Meidän matkassa oli tällä kertaa kaksi heikkovatsaista ja defaulttina kaikkia huvipuistolaitteita hieman kammoksuvaa miestä, kasa hurjapäisiä naisia ja yksi vauva.

Mä sain olla aikalailla koko ajan huvikoordinaattorina Ainon kanssa ja päätettiin aloittaa reissu klassisesta ja yllättävän hurjasta Troikasta. Koko seurue oli tyytyväinen ja laitekammoisetkin hymyilivät epäilyttävän leveästi...

 

Mitä useammassa laitteessa pyörittiin, sitä leveämmiltä hymyt näyttivät ja sisälläni alkoi kasvaa epäilys siitä, oliko meitä muita vain huijattu kuukausitolkulla, ettei vaan tarvitsisi lähteä hurvittelemaan joka välissä :D

Päätimme kuitenkin välillä rauhoittaa tahtia ja hyppäsimme taikajokeen. Paatin sisällä tosin.

 

Matka oli rauhaisa, ja täynnä ympäristöön huomaamattomasti sulautuvia koristeita.. Tai no ainakin se oli rauhaisa!

Taikajoen jälkeen kaivattiin vauhtia ja tiukkoja käänteitä, joten kipaistiin Kantti x Kanttiin, eli niihin ikivanhoihin autoihin, jotka kulkevat betoniradalla aivan puiston laidalla :D

Sen jälkeen kaivattiin vauhtia oikein olan takaa, joten otimme ensimmäistä isoa härkää sarvista ja kuskasimme poppoon MotoGee-vuoristorataan.

 

Ah, tuo laite on loistava varsinkin, koska alkukiihdytys yllättää joka kerta. Mutkiin kaipaisin hieman sulavampaa "ajoa". Voisin bloggaamisen sijasta olla huvipuistolaitearvostelija. 

MotoGeen jälkeen juoksimme puistoa ympäri ämpäri ja kamera unohtui laukkuun, kunnes sain tehdä oman elämäni historiaa ja käyttää ketsuppipurkkia oikeaoppisesti:

 

Toimi muuten todella hyvin ja toivon todella, että pääsette kaikki pikimmiten testaamaan samanlaista käytettävyyttä.

Välipalana toimivat ravintosisällöltään rasvaiset ja hiilaripitoiset ransikset reilulla maustetöräyksellä - nam!

 

Mun päivän kohokohta oli silti tämä delfiini. Delfinaarioon en enää tahdo/kykene, sillä mua alkaa välittömästi itkettää, kun tulee paha mieli. Delfiinien pitäisi olla tuolla jossain vapaana ja suunnittelemassa valtaannousua ja ihmisten tuhoa - ei liian pienissä altaissa ja töissä. 

En kuitenkaan tuputa omaa näkemystäni muille, joten kaikki halukkaat menivät ihastelemaan eläinten taidonnäytteitä. Pyysin pelastamaan mulle delfiinin ja esityksen päätyttyä mun syliini ponnistikin tuollainen vonkale!

Delfiini on kutsumanimeltään Eetu.

Mä tahdoisin vielä pyytää anteeksi kaikilta, jotka ovat mun lapsuuden kesinä joutuneet leikkimään delfiininkouluttajaa, kun mä olen tehnyt "pyrstökävelyä" ja "voltteja" mökkijärvessä... Pieni lihava tyttö joka suostuu puhumaan vain delfiinikieltä on varmasti ollut raskas kumppani ihan kenelle tahansa.

 

Aurinkoinen päivä päättyi lopulta sadekuuron takia, mutta kävimme hakemassa viimeiset fiilikset Näsinneulan näköalatasanteelta. Mä rakastan paikkoja, joista näkyy pitkälle!

Huvipuistosta sai hyvin erilaisen näkökulman yläilmoista ja mä olin onnellinen, kun sain katsella sateen piiskaamaa järveä ja ulapalla lipuvia purjeveneitä.

 

Tää päivä oli loistava.

Huomenna sali kuitenkin kutsuu taas ja ranskikset ja metrilakut antavat mulle varmasti virtaa, kun pääsen ensimmäistä kertaa kyykkäämään kunnolla! Uumama.

Share

Pages