Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Brrrrhhhhh! Avantouinti ihan oikeassa avannossa suoritettuna, check.

Mä jouduin vähän hätistelemään mut tähän hommaan haastanutta henkilöä, että ehdittiin ihkaoikeaan avantoon vielä tammikuun puolella.

Onneksi sopiva aika löytyi ja kun marssin viimaiselle ja lumisateen täyttämälle pihalle odottamaan kyytiä, piti hetken aikaa miettiä: Miksi juuri tänään?

 

Määränpää oli onneksi lähellä, enkä ehtinyt livistää tai pyörtää päätöstäni. Majailen Tampereella Tammelassa ja tämä Tampereen Talviuimarien saunamökki on vain kivenheiton päässä Kaupinojalla.

En tosiaan tiennyt mitä odottaa ja lampsin hieman hämmentyneenä ja hätääntyneenä pukuhuoneeseen ilman mitään tietoa siitä, mitä pitää tehdä ja missä!

Hetken rohkeutta kerättyäni vedin uikkarin päälle ja kävelin suihkuhuoneen läpi yhteiselle sauna-alueelle, joka yllätti minut koollaan. Yhteissaunaan mahtuu arviolta 30 ihmistä ja kirosin mielessäni muutamaan otteeseen yhtä setää, joka vain heitti ja heitti aina lisää löylyä :D Olisi ehkä pitänyt suosiolla mennä alimmille lauteille, mutta ne taisivat olla täynnä em. syystä...

Saunojana olen hyvin epäsuomalainen, enkä koskaan viihdy sen lämmössä kovin kauaa. Kaupinojan sauna oli kuitenkin todella positiivinen kokemus ja tuskaisinkaan löylytys ei tuntunut lopulta kauhean kamalta.

 

Saunan lämmöstä siirryttiin hetkeksi jäähdyttelemään välitilaan, sillä ihan suoraan saunasta avantoon kirmaaminen ei liene kovinkaan terveellistä?

Vesi oli pirun kylmää ja henki meinasi taas salpaantua ensimmäisellä uintikerralla. 

Pelkän vedessä kökkimisen sijaan tein kuitenkin jokaisella avantoreissulla aina hieman edellistä pidemmän uintireissun ja koin valtavaa itseni voittamisen tunnetta! Vedestä noustessa olo oli joka kerta melko hyytävä, mutta hetken päästä olo muuttui euforiseksi.

Piipahdin avannossa lopulta viisi kertaa ja sain siitä pieneksi hetkeksi jännän trendikkään pantterikuvioinnin:

 

Pintaverenkierto pohtii, minne sitä oikein menisi? :D

Saunamaksu Kaupinojan saunalla oli 6e, mutta ajateltiin avantotoverini kanssa sijoittaa 10 kerran korttiin, joka maksaa 40e. Jokaviikkoinen avantouintiperinne kuulostaa jotenkin hirveän perinteikkäältä..

Ensi kerralla yritän ajoittaa uintireissun jalkapäivän jälkeiseen poltteeseen ja kokeilen, katoaako sekin yhtä tehokkaasti, kuin yläkropan jumitukset.

 

Loppufiiliksinä:

  • Lihasjumit katosivat täydellisesti
  • Olo oli uinnin jälkeen pirun raukea ja nälkäinen
  • Tunnelma saunalla oli kaiken vilkkautensakin keskellä seesteinen
  • Kroppa tuntui muutaman tunnin ajan hieman kylmältä, mutta ei mitenkään liian epämiellyttävällä tavalla
  • Menen uudestaan!

p.s. Mulla oli uimatossuina Vibramin FiveFingers -tossut, jotka toimivat tässäkin toimessa loistavasti! 

p.p.s. Lisätietoja ja aukioloaikoja tuosta Kaupinojan saunasta voi katsella heidän nettisivuiltaan, jotka löydät tästä.

Share

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Vaikka joku jo manaili että kova treeni ei vaan sovi kaikille, mä saan siitä niin paljon riemua, ettei se voi koskea mua! ^_^

Tällä ja viime viikolla olen saanut ihan älyttömän hyvin tehoja irti joka ikisestä treenistä.

Nyt kun mietin, koko alkuvuoteen on mahtunut vain yksi ainokainen treeni, minkä aikana ärsytti ja tuntui siltä, ettei nyt oikein kulje. Heti kun tiesin, ettei hommasta tule mitään, pistin pillit pussiin ja lähdin kotiin syömään ja chillaamaan. Yksi menetetty treeni ei paina vaakakupissa kovin paljoa, vaan se kokonaisuus ratkaisee - kuten kaikessa muussakin.

 

Ei ihan jokaisesta treenistä tarvitse nauttia, mutta kyllähän se olisi silti se ideaalitilanne, mitä ainakin itse tavoittelen.

Mulle parhaan treenikokemuksen takaa muutama täyttyvä seikka:

  • Treeni on suunniteltu. Joko päätän meneväni tunnille X tai teen päässäni mahdollisimman tarkan päiväohjelman. Kun tiedän, että klo 18 pitää olla valmiina ja odottamassa treenin alkamista, alan varautua hommaan henkisesti jo tunteja aiemmin. Itsenäisissä treeneissä olen saanut Gymboss-ajastimesta ihan älyttömän hyvän apurin ja treeniteho on noussut aivan uusiin sfääreihin!

  • Olen levännyt ja palautunut. On aivan turha lähteä kyykkäämään tai juoksemaan jotain spurtteja, jos jalat ovat aivan jumissa, tai edellisyönä unta on tullut pahimmassa tapauksessa reilusti alle 7h. Tällöin oma koordinaationikykyni ym. vointini on surkea. Vastaavissa tilanteissa lähden yleensä palauttavalle kävelylenkille ja jätän kovat treenit suosiolla seuraavaan päivään.

  • Olen syönyt ja juonut tarpeeksi. Ennen aamulenkkiä syön nykyään kevyen ja proteiinipitoisen aamiaisen ja yritän ajoittaa kunnon aterian n. 1,5h ennen sali-/crossfit-/kahvakuulatreeniä. Yleensä nappaan vielä suuhun jotain kevyttä ja hiilaripitoista juuri ennen kuin lähden salille. Myös tasainen nestetankkaus on tärkeää, sillä kovassa treenissä hiki lentää ja itselläni lievässäkin nestehukassa olotila huononee radikaalisti. Lisään treeniveteni sekaan yleensä vielä ripauksen himalajansuolaa, jolloin vesi tuntuu imeytyvän paremmin, eikä vain hulahda kropan läpi!
  • Palautusjuoma ja seuraava ateria ovat valmiina. Jokainen tehkööt miten lystää, mutta mä tykkään juoda palautusjuomaa ja koen saavani siitä selkeää hyötyä. Herkkupäivinä palkkarina on usein PROfeelia ja muulloin Warrior Blendiä ripauksella maltoa. Tämän lisäksi mua odottaa kotona joko aiemmin valmistettu ruoka, tai mahdollisimman minimaalista vaivannäköä vaativan aterian ainekset. 

  • Itsenäisen treenin aikana musiikin pitää olla kohdillaan. Mulla on erinäinen määrä treenilistoja, joiden tunnelmat ovat hyvin vaihtelevia. Intervallipumppaukseen on omat huippubiisinsä ja rauhallisille kävelylenkeille omansa. Muutamia listoja olen julkaissut myös Spotifyn puolella, kurkkaa ne tästä!

Aika paljon juttuja, mitkä eivät ole mitenkään yhteydessä itse suoritukseen. Siitä, miten paljon treenistä saa irti sen suorituksen aikana, voi vastata vain oman itsensä kanssa kamppailemalla. 

Yritän elää hetkessä ja antaa kaikkeni, mutta suorittaa kaiken silti hallitusti ja turvallisesti. Mä tunnen oman kroppani rajoitteet, enkä halua hajottaa mitään paikkoja, vaikka intoa olisi kuinka. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö jokaista toistoa tehtäisi tunteella ja puristettaisi viimeisiäkin mehuja mahdollisuuksien mukaan.

 

Mistä teidän täydellinen treenikokemuksenne koostuu? :)

Share

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Tänä aamuna tuli taas itku.

Ärsytti ja turhautti ja tuskastutti, koska paino ei ole yli viikkoon liikahtanut muualle kuin muutamia satoja grammoja ylöspäin, vaikka kaikki tekemiseni on ihan priimaluokkaa. Ihan oikeasti on! Ainoa asia, mitä voisin prepata, on vieläkin tasaisemmin ajoitetut ateriat.. No mutta se ei nyt ollut tän postauksen pointtina, vaan pään sisäinen preppaus. 

On jännää huomata, että motivaatio ja turhautuminen eivät ole toisiaan poissulkevia tunteita. Turhautumisen voi kanavoida ja ohjata tukemaan motivaatiota, mutta juuri nyt kysymysmerkki on se, kuinka pitkälle tämä kantaa? Kuinka monta kertaa voi painaa eteenpäin sisulla, ennen kuin tekee mieli heittää hanskat naulaan ja sanoa että soronoo? 

Ehkäpä tämäkin selviää tulevien kuukausien aikana. Toivoisin kuitenkin, että projektissani tulee eteen voiton hetkiä, ennen seuraavaa vääjäämätöntä itkua. Tai ehkä seuraava itku tuleekin juuri siitä onnistumisesta? Paljon kysymyksiä ja niin vähän vastauksia.

 

Motivaatio on mulle kaikkien tulevaisuudessa häämöttävien iloisten etappien pallo.

Suurin porkkana on toki se, että saavutan kaikki tämänhetkiset tavoitteeni ja olen totisesti elämäni kunnossa. Samaan vyyhtiin kuitenkin kietoutuvat kaikki ne ilon hetket, joita koen liikunnan ja muiden ei-vaakaan liittyvien asioiden parissa päivittäin.

Joskus se suru vaan tuntuu paljon suuremmalta, kuin kaikki ne hyvät jutut yhteensä ja silloin pitää itkeä - mieluiten jonkun olkapäätä vasten. Kun suru ja sen syyt on puitu, voi motivaatiopalloon ehkä lisätä taas uuden palasen.

 

Kuulin viime viikolla mietelmän, minkä pystyin soveltamaan kaikkiin elämäni osa-alueisiin:

Ilon määrä on suorassa yhteydessä siihen, kuina suuria riskejä ja haasteita uskaltaa ottaa omalla epävarmuusalueellaan.

Tähän liittyy toki riski epäonnistumisesta, mutta mitä suurempi riski, sitä suurempi henkinen voitto ja sitä suurempi ilo. Täähän on se "comfort zone + the place where the magic happens" -setti all over again.

 

Motivaatio on lopulta varmaan vähän samanlainen juttu, kuin loman odottaminen! Tieto tulevasta vapaasta tekee ihmisen onnellisemmaksi, kuin itse loma. Samalla tavalla tieto siitä, että mä tulen onnistumaan projektissani ennemmin tai myöhemmin, tuo mulle hirveästi iloa ja sen takia mä jaksan tulevinakin viikkoina mitata soijahiutaleeni ja päärynäni grammalleen.

Valmistaudun ja varaudun tietysti myös siihen, että ei elämä ole mitenkään maagisesti helpompaa tai parempaa 10kg kuluttua, ensi syksynä, tai kahden vuoden päästä. Ei se ole sitä ennenkään ollut, vaikka päälle olisikin mennyt mekko kokoa 36 :). 

Mutta taas toisaalta, mä olen kyllä ihan loistava lomailija.. Otan yleensä lungisti, enkä koe huonoa omaatuntoa, vaikken tekisi tai suorittaisi mitään mitä "pitäisi". Toivottavasti mun elämänhallinnassa käy lopulta samalla tavoin ja muistan nauttia työni hedelmistä ilman sen suurempaa stressiä ;).

Olipas taas ajatuksenvirtaa. Päällimmäisenä tunteena on rehellisesti sanottuna edelleen turhautuminen, mutta Ben&Jerry's purkin sijaan haen vähän omatekemää mysliä ja jugurttia. Ja onpas muuten kiva, kun on tällainen päiväkirja, mihin voi vähän avautua. 

 

p.s. Tiedän, että jumitus on ihan normaalia, siihen voi olla lukuisia syitä ja ei ole minkäänlaista mahdollisuutta siihen, etteikö läski näitä asioita tekemällä hiljalleen palaisi!

Tiedän myös, että naisena paino heittele kierron nestetasapainon takia useitakin kiloja kuukauden aikana ja paras työkalu on peili + mittanauha.

Matkaa on takana vasta 1/7 ja keinoja ja konsteja satoja, ellei jopa tuhansia! Pitkäjänteisyyttä ja uskoa löytyy kyllä, vaikka välillä ärsyttää :)

 

p.p.s. Ettei mene liian synkäksi, tässä vielä Thorgi:

 

Share
Ladataan...

Pages