Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Mä olen arjessa ruoanlaittajana laiska, mukavuudenhaluinen ja satunnaisesti nirso. Tai no, nirso on väärä sana, En vain ymmärrä, miksi pitäisi syödä ruokia jotka eivät maistu hyvältä? Omat rahathan sinne kauppaan kannetaan, joten ei sieltä tarvitse mun mielestä ostaa mitään sellaista, mikä ei miellytä omia makunystyröitä. Vaihtoehtoja on aivan varmasti.

Jumitun aina hyvän idean keksiessäni tekemään samaa sapuskaa viikosta toiseen, ja joskus ihmettelen vanhan herkun muistaessani, miksi sitä ei ole tullut tehtyä! Katsotaan käykö uunivihanneksilleni samoin... Viime viikkoina uuniin on lentänyt kaksi todella nälkäistä, tai kolme tavallista ihmistä ruokkiva setti:

  • 1 bataatti lohkoina
  • 2 paprikaa (värillä ei niin väliä, punaiset oli alessa)
  • pari kourallista kirsikkatomaatteja

kuorittuja valkosipulinkynsiä maun mukaan

 

Entä mikä niistä tekee tavallista herkullisempia?

  • 1rkl sulaa luomuvoita
  • 1rkl hunajaa
  • reilusti rosmariinia ja muita valitsemiasi yrttimausteita

Tämä kolmikko sekoitetaan keskenään ja sivellään uunipellillä pötköttävien vihannesten päälle, ja pinnalle ripotellaan vielä suolaa maun mukaan. Sitten koko setti tökätään uuniin 225 asteeseen n. 40min ajaksi, tai kunnes ovat mukavasti tummuneet. 

 

Lopputulos on unelmainen höystö, joka sopii oikeastaan ihan minkä tahansa sapuskan kylkeen, tai miksei vaikka sellaisenaankin. 

Share

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Treeniputki on avattu!!! Tänään takana oli superpitkä, mutt sitäkin innostavampi päivä, jonka sinetöin ensimmäisellä treenillä kirotun flunssan jälkeen. Olen tosin onnellinen ja tyytyväinen siihen, että odotin kiltisti oikeasti oireettomia päiviä ennen salille lähtemistä. Tänään nimittäin treeneissä sykkeet nousivat yllättävän korkealle ja mua hengästytti esim. seuraavat asiat:

  • Portaiden ylös käveleminen
  • Vaatteiden vaihto
  • Tangon ja painojen paikalleen asettelu
  • MaVe 50% maksimista
  • Voimatempaus
  • Kevennetyt punnerrukset
  • Hauiskääntö
  • Ojentajaliikkeet

Eli siis... Ihan kaikki :D Rauhassa vaan eteenpäin. Kroppa toipuu vielä, ja voimat ja hapenottokyky palaavat kyllä nopeasti. 

 

Nuo eivät olleet ne mun mavepainot... Katselin vähän kateellisena voimatuntilaisia. 

Niin ja huomasin, että salin olivat vallanneet magnesiumpullot:

Nestemäistä magnesiumia! Yksi salimme jäsenistä tuo ko. kamaa maahan, ja pulloja näytti olevan paitsi salin puolesta, myös joka toisella treenaajalla itsellään. Tuo kama on kyllä hauskaa! Magnesium pysyy tassuissa pidempään ja paremmin, ja annostelu on reilusti helpompaa kuin pussien kautta hinkkaamalla. 

Taitaa olla kiipeilijöille tarkoitettu tuote, mutta toimii nostelussa yhtä lailla.

Sellainen pikapäivitys tänään! Huomenna teen uuden comebackin gymille, kyllä tästä taas hyvä tulee.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Höpö-höpö -jutut jatkuu, en siis ole vieläkään päässyt treenaamaan ;). Tänään on ollut ensimmäinen oikeasti oireeton päivä, eli viimeistään huomenna lähden jumpalle - JEE! Pakko tosin innostua siitä, että tästä päästähän löytyy sittenkin paljon muutakin asiaa, jota tahdon pohtia ja käsitellä.

Tänään olisi vuorossa varmaan viikon "syväluotaavin" ja teiltä eniten keskittymistä vaativa juttu. Kyseessä on mun yön unettomina tunteina kehittelemä, ja jo useamman kuukauden ajan kahvipöytäkeskusteluihin tuoma hypoteesi, jonka mä koen kertovan melkein mistä tahansa ystävyyssuhteesta ja ystävästä jotain perustavanlaatuista.

Olen selittänyt tapauksen kahdenkeskeisessä tilanteessa jo lukuisille ihmisille, mutta mua kiinnostaa miten ajatusleikkini toimii vähän isommassa otoksessa ihmisiä. 

Pohjatiedot ovat nämä:

Teet keittiössäsi itsellesi ja olohuoneen sohvalla istuvalle ystävällesi aineksiltaan identtisiä salaattiannoksia. Kun kokoat aineksia lautasille, toiseen menee ehkä hieman enemmän lempiaineksiasi, juustoa/lihaa/siemeniä on toisella lautasella hieman suurempi määrä, ja se toinen lautanen on periaatteessa kokonaisuutena houkuttelevampi ja "parempi". 

Olohuoneessa istuva ystäväsi ei ikinä tietäisi kumpi annos on sinun silmissäsi parempi ja houkuttelevampi, vaan kyse on pelkästään sinun päässäsi muodostuneesta ajatuksesta. 

Kumman lautasen annat ystävällesi?

Jos antaisit paremman annoksen, mikä motiivisi on?  Entä jos pitäisit paremman annoksen, mikä motiivisi on silloin? 

Jos luovut paremmasta, kerrotko ystävällesi että hän sai paremman annoksen, vai pidätkö tiedon itselläsi? Antaisitko eri ihmisille eri annokset, ja millaisten tyyppien kohdalla pitäisit itse sen paremman? Entä kuka ystävistäsi antaisi sinulle paremman annoksen?

Moni tietysti vastaa, ettei ole koskaan ajatellutkaan asiaa, eikä huomaisi annoksissa itsekään mitään eroa. Mä kuitenkin uskon että jokaiselta löytyy omasta elämästä vastaavia tilanteita, joita voi muistella ja peilata. Ruoka-annos voi yhtä hyvin olla ihan mitkä tahansa kaksi teoriassa identtistä tavaraa, joista toinen vain intuitiivisesti tuntuu hieman paremmalta.

 

Itselläni vastaus vaihtelee ihmisen ja tilanteen mukaan, mutta pääsääntöisesti annan ystävälle paremman - paitsi jos kyseessä on joku mulle äärimmäisen spesiaali herkku. Tästä päästäänkin miettimään sitä, mitä tämä kertoo minusta ihmisenä? Olenko miellyttämishaluinen ja haen jotain ylemmyyttä luopuessani "parhaasta" vaihtoehdosta, vai pidänkö ystävistäni vain niin paljon, että tahdon tarjota heille sen parhaan mahdollisen kokemuksen?

Kertokaa kommenteissa tunnistatteko joskus tehneenne tätä, ja kuinka toimitte! Mua kiinnostaisi vastausten lukeminen ihan suunnattoman paljon.

 

p.s. Kris ja Maaria, teidän kommentteja odotan erittäin paljon!

Share
Ladataan...

Pages