Ladataan...
Elämäni Kunnossa

 

Jaa se olisi yksi vuosi taas paketissa! Sen aikana on tullut tehtyä yhtä jos toista. Tammikuussa aloitin huikean liikuntahaasteen, joka kaatui heti helmikuussa... Fail :D Toisaalta, olen tämän vuoden aikana kokeillut: Nyrkkeilyä, avantouintia, laitesukellusta, surffausta ja osallistunut kahteen juoksutapahtumaan! Ei ehkä niin paha fail sittenkään..

 

Helmikuu puolestaan oli erittäin Polte-painotteinen, sillä silloin juhlittiin Poltteen 1v. synttäreitä, jonne leivoin melko päheän kakun. Haastattelin myös Poltteen ihanaa Jenni Puputtia, jonka treenien perään haikailen viikoittain. Onko ok muuttaa toiseen kaupunkiin vain treenipaikan perässä?

 

Maaliskuussa hypin pois mukavuusalueeltani ja loikin 60cm bokseille tuosta vaan. Treenipössis oli tuolloin muutenkin ihan hirveässä nosteessa!

 

 

Huhtikuussa taas kävin ihkaensimmäistä kertaa nykyisellä stadisalillani, eli rakkaassa Vedossa! Saman megaviikonlopun aikana oltiin Natan kanssa myös Kukka Laakson kahvakuulakoulussa, jonka inspiroimana multa löytyy tätä nykyä kahvakuula myös olohuoneen nurkasta.

 

Toukokuussa koko kevään ahkerasti harrastamani lenkkeily kulminoitui kahteen huikeaan juoksutapahtumaan. Ensimmäisenä vuorossa oli ExtremeRun, jonka fiilikset näkyvät jopa bannerissa! Elämäni kamalin ja ihanin 2h30min, ja rakkaiden pegasuksien viimeinen reissu. Uskaltaudunkohan radalle tänä vuonna uudestaan? Entä saisinkohan manseboyn usutettua mukaan? ;) Vastaus molempiin kysymyksiin on melko selvä. Ensimmäiseen kyllä ja toiseen ei :D

Pari viikkoa myöhemmin vuorossa oli Naisten Kymppi, jonka juoksin ihanan Vilman kanssa reilun tunnin aikarajaan! 2014 aika voisi mennä alle tuntiin. 

 

Kesäkuussa pidettiin ensimmäinen lukijatreeni Vedossa, ja päivä oli ihan mahtava!

 

Heinäkuussa juhlin neljännesvuosisataan yltänyttä ikääni, ja sain parhaan synttärilahjan EVERR!! Postauksen tietoja päivittäen voinkin muuten kertoa, että noissa nostokengissä on piilopohjaa! Eli oikeasti korotusta on yhtä paljon, kuin tossuissa, jotka näyttävät korkeammilta myös ulkopuolelta tutkailtuna. 

 

Elokuussa lomailin kunnolla ystäväni häitä juhlien, ja bodasin ennen sitä villisti. Fiilistelin myös sitä, mikä kaikki aikuisuudessa on siistiä. Lista onneksi vain pitenee joka päivä!

 

Syyskuussa tein kurinpalautuksen treenirytmiin, ja mietiskelin aktiivisen palautumisen mahdollisuuksia. Ne ovat valtaisat ;)

 

Lokakuussa jaoin kanssanne reseptin jos toisenkin, ja hei, näköjään kolmannenkin! Pohdin myös talvilenkkareiden hommaamista, ja tuollahan ne nyt koristavat eteisen kenkäriviä. 

 

Marraskuussa pistin treenirytmit uusiksi, ja aloin tehdä taas tarkoituksenmukaisempaa ja toistuvampaa salitreeniä, joka jatkuu edelleen. Näiden treenien ohella huomasin, että ojentajani ovat olemattomat, mutta kyykkysyvyyteni ja asentoni on parantunut reilun vuoden aikana älyttömästi! Tästä iloitsen edelleen.

 

Joulukuussa vaihdoin taas "vapaalle", kun reissasin Manseboyn kanssa viikoksi Kanarialle aktiivihupsuttelemaan. Reissun kohokohdat olivat itselläni sukeltaminen, sekä pyöräretki. Pari päivää kotiin palaamiseni jälkeen sain myös kuulla, että pari viikkoa aiemmin karannut pieni koira oli löytynyt!!! Se oli koko joulukuun paras juttu, mutta ei tämä juuri nyt tapahtuva Lontoon-reissu ole yhtään hullumpi sekään.

Melko hyvä ja tapahtumarikas vuosi, etten sanoisi! Loppuvuotta kohti treenipostausten määrä tosin väheni. Treenimäärät eivät kuitenkaan ole laskeneet mitenkään merkittävästi, mutta tietty motivaatio on sen suhteen ollut hukassa.. Nyt se on tietysti korjattu uusilla treenipaidoilla ;).

Eivaan, en oikein vieläkään tiedä, missä vaiheessa se tietty kreisimotivaatio muuttui arkiseksi puhisemiseksi, josta ei tehnyt mieli raportoida niin aktiivisesti. Asiaa on pohdittu blogin ulkopuolella, ja tiettyjä ryhtiliikkeitä sekä muutoksia pistetty käytäntöön. Nyt keväällä aion jatkaa samaa vanhaa meininkiä, mutta mieleni tekisi ottaa komboon jotain uutta.. Mitä se taas on? Aika näyttäköön ^_^

Tiedättekös, blogin pitämisessä on kyllä ihan parasta se, että menneisiin tapahtumiin pääsee niin elävästi käsiksi. Postauksia selatessa päivät ja hetket, jotka ovat jo unohtuneet, nousevat mieleen kuin eilinen. Tämä touhu on välillä ihan järjetöntä, mutta blogia parempaa päiväkirjaa on vaikea löytää! 


Nyt siis rinta rottingilla kohti uutta vuotta, jonka aloitan lentämällä Lontoosta takaisin kotoisaan Suomeen ^_^

Share
Ladataan...

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Kanarialta palattiin jo aikapäiviä sitten, mutta sukellus pyörii mun päässäni edelleen päivittäin! Kun saaria piinanneet myrskytuulet rauhottuivat, me päätettiin Manseboyn kanssa hypätä pinnan alle vielä uudemman kerran. Tällä kertaa mukaamme lähti vain Ricky Martinia muistuttava Marek a.k.a. Marco, jonka seurassa sukellusreissu oli todella rento! Aurinkomatkat sponsoroi ensimmäisen sukelluksen, ja tästä toisesta pulitimme 45€ / nenä.

Veteen päästyämme kävimme läpi kaikki perusjutut, ja sen jälkeen lähdimme seikkailemaan. 

 

Rannassa oli selkeästi enemmän virtauksia kuin ensimmäisellä sukelluksella, ja uimista oli kaikenkaikkiaan enemmän kuin aiemmin. Mun suurin oivallus oli, että syvemmälle päästäkseen ei tarvitse puhallella ja hengissää syvään, vaan sinne voi ihan vaan potkia ja sukeltaa.

Ensimmäisellä kerralla päässäni majaillut huppu jäi tällä kertaa laittamatta, ja sen takia tajusinkin käännellä päätäni enemmän. Huomasin myös, että vedessä kaikki tavalliset fysiikan lait voi unohtaa, ja polskutella miten päin lystää. Hassua, miten paniikissa pää voi olla, kun opettelee uutta asiaa. Sukeltamisesta löytyy varmaan ihan älytön määrä juttuja, joista yllättyä.

 

 

Toivottavasti äiti näkee nämäkin kuvat (tiedän, että näet, senkin kyylä ;)), jotta voidaan pian suunnitella meidän tyttöjen keskeistä sukellusreissua keväälle! Mikäköhän olisi passeli matkakohde... Marcon opissa olisi kyllä mukavaa sukeltaa, mutta veikkaan että Euroopasta ja muualta lähialueilta löytyy jännittävämpiäkin sukelluskohteita, kuin Lanzarote ^_^

 

P.S. Miten voinkin olla näin fotogeeninen. 

 

Share

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Kengät saatu Haglöfsiltä

Syksyllä haikailin nastalenkkareiden perään, mutta ennen kuin ehdin kauppaan asti kokeilemaan, viestintätoimisto Akvamariini kysyi tahtoisinko testiin parin Haglöfsin tossuja. Kyllä, kiitos! Pari päivää myöhemmin käsiin saamani tossut olivat iisisti hienoimmat näkemäni nastapohjaiset lenkkarit - #winning. Aloin oikeastaan ihmetellä, miten kukaan ei ollut suositellut kenkiä aiemmin? Eikö kukaan tiedä, että tällainen utopistinen upeus on olemassa?

 

Kyseessä ovat Haglöfs Gram Spike Q GT -kengät, jotka on tehty yhteistyössä lenkkarimaailman legendan Asicsin kanssa. Haglöfsiltä irtoaa tietotaitoa maastossa liikkumisesta, ja asicsilta taas hyvän juoksukengän kasaamisesta. Lopputuloksena on tuhottoman kauniit kengät, jotka jalassa pysyy pystyssä varmaan peilijään pinnallakin. Aloin tsekata nettisivuilta muutamia ominaisuuksia joita arvelin kengissä olevan, mutta löysinkin niitä melkoisen liudan:

  • AHAR (Asics High Abrasion Resistance) -kumi parantaa pehmustusta ja kestävyyttä.

  • Solyte-välipohja tehostaa pehmustusta, alentaa painoa ja vähentää kulumista

  • Stablelite ESS -rakenne parantaa vakautta ja kiertojäykkyyttä

  • Rock Protection plate suojaa jalkapohjaa kiviltä ja juurilta

  • GEL®-kantapääpehmuste vaimentaa iskuja tehokkaasti

  • Entistäkin tiiviimpi istuvuus.

  • Strobel-rakenne keventää jalkinetta ja lisää käyttömukavuutta.

  • Vettä hylkivä materiaali pitää kengän kevyenä märissäkin olosuhteissa

  • Taskut nauhojen piilottamista varten

  • Kantapäässä heijastava 3M-kalvo.

  • Tehokkaasti suojaava ja mukava TPU-vahvisteinen varvasosa ja kantapää

  • Ommelten vähäinen määrä ehkäisee hankaumia pitkilläkin lenkeillä.

  • Anti Gravel -läppä estää mudan ja roskien pääsyn kenkään

Pärjäisköhän noilla? :D

 

Popojen pohjasta löytyy 11 niittiä per kenkä, ja ne jalkojen alla pelottaa kävellä parkettilattialla. Kävellessä tuntuu siltä, että niitit painuvat sisään kovalla alustalla hieman sisään, mutta ainakaan käsivoimin painamalla en saa tätä aikaan. 

Vaikka täällä etelässä ei ole vielä pysyvää lumivaippaa, on jäisiä pakkaspäiviä nähty jo lukuisia. Olen vetäissyt nastatossut jalkaan jo kahden käden sormilla laskettavan määrän kertoja, ja oikein odotan, että pääsen kyntämään kuntokolmosta nuo jalassani!! Ensimmäisen pitkän lenkin jälkeen sain toiseen kantapäähäni mojovan rakon, mutta sen sisäänajokerran jälkeen tossut ovat istuneet mainiosti. 

 

Lenkkipolulla kengät tuntuvat samalta kuin mitkä tahansa hyvin tuetut ja pehmustetut lenkkarit. Ainoa ero on julmetun kova ratina joka on läsnä aina kovalla tai hiekkaisella alustalla tassutellessa. Tämä ominaisuus on loistava, jos lenkkeilet metsässä josta pitää pelottaa eläimiä! Linnunbongausreissulle taas en näitä ottaisi.

Mitä pitoon tulee, allekirjoittanut on pysynyt turvallisesti pystyssä lenkin toisensa jälkeen, kun mukana kirmanneet ystävät ovat liukastelleet mutka toisensa jälkeen. Nastat pureutuvat jäähän tehokkaasti ja mun huolet ovat mennyttä. Parasta!

Lenkkipäivinä mittari on ollut pakkasen puolella, mutta ei tuplanumeroissa. Olen pärjännyt hyvin ihan tavallisilla sukilla, mutta kovempia pakkasia varten kaapista löytyy kaksi paria lämpösukkia. Stadiumista löytyy ihan loistavia sellaisia, n. 9€ / pari!

Nämä ovat iisisti pohjasta kengännauhoihin saakka IHANIMMAT lenkkarit jotka olen omistanut! Kokopinkki on älyttömän raikkaan näköinen tummien talvivaatteiden seurana, ja Intense-sarjan muita lenkkareita näkyy saavan mm. kokoturkoosina.. Keväällä olisi taas oikeutettua ostaa uudet tossut ;)

Niin ja hei, näiden nastojen nastalenkkareiden ovh on 169€.

 

Share

Pages