Ladataan...
Elämäni Kunnossa


Voi veljet, mun selkäni on kuin uudestisyntynyt, ja tahdon pyhittää koko postauksen hieronnan ylistämiselle. Etenkin, koska tiedän että sinunkin on pitänyt varata hieroja vaikka kuinka pitkään.

Olen nyt käynyt Tanjan runnottavana (hellittelytermi, otteet eivät oikeasti ole liian kovat) kolme kertaa, ja joka kerralla hoito helpottaa oloani hieman lisää. Tällä hetkellä olemme operoineet vain selkääni, sillä se on monen muun hierojalle suuntaavan tavoin suurin murheenkryyni.

Selkääni on kuluneiden vuosien varrella änkeytynyt jumi jos toinenkin, kiitos jokaisen eri ammattini. Kampaaja, meikkaaja, bloggaaja, kuvaaja, freelance-toimittaja, mitä näitä nyt oli :D

Aluksi treenaaminen helpotti kiputiloja, kun jaksoin kannatella käsiä paremmin pidempiäkin aikoja. Viimeisen vuoden aikana tilanne oli kuitenkin ajautunut niin pahaksi, että juminen selkä tuntui vaikuttavan jo liikeratoihin ja tuntumaan esim. selkätreenin aikana. Sanonpa vaan, että onneksi tajusin lähteä avaamaan jumeja nyt, enkä vaikka parin vuoden päästä.. En tahdo edes kuvitella miltä se olisi tuntunut!

 

Kuten kaikki varoittelivat ja kertoivat, ensimmäinen kerta hierojalla oli kivulias. Tai, en ole varma oliko kyseessä niinkään kipu, vaan todella uudet ärsykkeet jotka häilyivät jossain pelottavan ja epämukavan rajamailla. Hämmentävintä ehkä on, kun lihaksesta löytyy kivikova kohta, joka on niin jumissa ettei se ole sitä hierottaessa edes kipeä :D 

Hetken ajattelin, etten enää ikinä uskaltaudu hierottavaksi, mutta onneksi järki voitti. Nyt ajatuksena on käydä Tanjan luona kerran viikossa, kunnes jumitukset hellittävät. Paras tunne onkin, kun hieronta tuntuu jo nyt suurimmaksi osaksi miellyttävältä, ja kipeitä jumikohtia osuu tielle yhä harvemmin ja harvemmin. #winning 

Epäkkäät ja pakaroiden yläosat ovat kyllä edelleen yhtä kamalia kohtia kuin ensimmäiselläkin kerralla, mutta suunta on oikea.

En ole käynyt urheiluhierojan pakeilla koskaan aikaisemmin, joten vertailukohtaa minulta ei löydy. Kerrankin minusta kuitenkin tuntuu siltä, että olen osunut kerralla oikeaan. Tanjan kalenteri on niin täynnä, että ajat saa varata viikkojen päähän, mutta mä olen valmis rakentamaan muut aikatauluni tämän ympärille - niin ison eron hieronta on olooni tuonut.

Jos siis tunsit omantunnon pistoksen - VARAA AIKA HIEROJALLE NYT!!! Nettiajanvarauksia löytyy varmasti, vaikka lukisit tätä toimistoaikojen ulkopuolella. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Maailma on nyt parempi paikka, sillä me äidin kanssa otettiin sauvat käteen ja lähdettiin kiertämään Tapiolan rantaviivaa suut vaahdossa viime viikkojen tapahtumia läpi käyden. Asun vain kivenheiton päässä vanhempieni luota, mutta aikaa tulee silti vietettyä yhdessä aivan liian vähän. Sovittiinkin kotiin palattuamme, että lähdetään liikuttamaan toisiamme ihan viikottaisella aikataululla, kunhan osutaan samaan aikaan vapaalle. Isän kävelyvauhti on kuulemma niin verkkaisa että siinä saa nauttia vauhdin huuman sijaan lähinnä maisemista. 

Vaikka äiti ei mikään mummo olekaan, täytti kaksituntiseksi ja 7-8km pituiseksi venynyt lenkki mummolenkkini kriteerit mahtavasti. Pistin äidin kokeilemaan bungee-pump -sauvoja, ja ne olivat heti hitti.. Tai oikeastaan, äiti vain tahtoi heti ne nähtyään kokeilla kuinka nopeasti ne allit katoaisivat :D 

Lenkin aikana päätettiin mm. tulevan tyttöjen kevätlomamme kohde, käytiin läpi meidän molempien eläkesuunnitelmia ja ehdittiin jopa hakea postista mun sinne viikon aikana kertyneet paketit! Vaikka kiireinen viikkoni jatkuukin yhtä kiireisenä vielä perjantaihin asti, oli tämä parituntinen kuin oma pieni minilomansa.

Päivä oli täällä Espoossa aurinkoinen, mutta ilma muutti auringon laskiessa melko vilpoisaksi. Nyt lähdenkin lämmittämään hieman kylmettyneitä reisiäni pitkään suihkuun, ja kömmin sen jälkeen nukkumaan ensimmäiset kunnon yöunet moneen päivään.

Elämä on taas melko ihanaa.

 

Äidistä muuten voi vielä kuoriutua aivan mainio blogikuvaaja Manseboyn rinnalle - ehkä ensi kerralla saadaan myös varpaat mukaan kuvaan ;)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

First things first: luojan kiitos viime viikko on takana. Mä kiskoin itseni loputtomien työpäivien keskellä niin ylimalkaiseen stressitilaan, etten ole pariin viime yöhön saanut nukuttua kunnolla. Paras ja täydellisin, mutta samalla kuluttavin päivä oli lauantai, jolloin kuvasimme 19h musiikkivideota. Juoksin sen päivän aikana varmaan puolimaratonin verran portaita ja kuvauslokaation eri rakennusten käytäviä..

Jalassa oli onneksi testimielessä ZeroPointin kevyemmät kompressiosukat, eivätkä koivet väsyneet laisinkaan! Tankkaus olisi tosin voinut olla hieman laadukkaampi, tukevan aamiaisen jälkeen kun söin kaksi banaania, yhden CocoVin taatelipatukan ja kaksi banaania - ja yöllä mäkkäriaterian :D 

Hyvin lepuutettu ranteeni kipeytyi taas perjantaina, eli pari päivää sairasloman loppumisen jälkeen. En tosin tiedä mitä sille nyt on tapahtunut, koska lauantain aikana kipu katosi yhtä mystisesti kuin alkoikin. Lahjahevosen suu ja katsominen... En aio tehdä sitä, vaan nautin siitä että voinen tänään kokeilla varovasti ihan oikean treeniohjelmani läpi puskemista. 

Viime viikolla olen kävellyt ja viipottanut paikasta toiseen ja varsinkin aurinkoisina päivinä lähialueilla asioiden autolla hoitaminen on tuntunut vähän tyhmältä.. Aloinkin miettiä, jos hommaisin kevääksi ja kesäksi polkupyörän! Esimerkiksi Vetosalille ei tästä polkaisisi kuin vajaan puoli tuntia, ja sehän olisi vallan mainio alkulämmittely ennen tätä uutta treeniohjelmaa. 

Multa löytyy kellarista cool mattamusta Jopo, mutta kaipaisin pyörää jossa olisi:

  • Vaihteet (sry nata.. fixit ei houkuta :D)
  • Isommat renkaat
  • Mukava satula (jopossakin kyllä on)
  • Tilaa korille edessä ja ehkä takanakin??

Lanzarotella otimme Manseboyn kanssa fillarit alle ja hyvällä pyörällä 20km lenkki sujui hymyssä suin, ja nyt huomaankin miettiväni jopon selkään kiipeämistä vähän ahdistuneena.. Olen pyöräillyt sillä pariinkin otteeseen Helsinkiin (reilu 15km), mutta mäkisessä maastossa citypyörällä kulkeminen on puuduttavaa ja siitä on se liikkumisen riemu kaukana. Paria kilometria pidemmälle en siis Jopolla ole pariin vuoteen enää lähtenyt, ja ehkä sen olisi aika saada joku uusi, arvostavampi omistaja?

Olen ollut pyöräskenestä niin pitkään pihalla, etten nyt yhtään tiedä mistä aloittaisin etsintäni... Pitääkö vain mennä pyöräkauppaan ja lähteä koeajolle?? Mitä pyörät edes maksaa???

Saako alle 500€ mitään järkevää?

Share
Ladataan...

Pages