Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Olin tänään aamulla ZeroPointin tilaisuudessa kuuntelemassa vähän lisää infoa kompressiotekstiileistä urheilukäytössä. Se oli äärimmäisen mielenkiintoista. Tästä, ja ZP-käyttöfiiliksistä lisää omassa jutussaan ensi viikolla! 

Tilaisuus järjestettiin Akvamariini-viestintätoimistossa, jossa on myös useita muita urheilutuotemerkkejä, ja bongasin valikoimaa plärätessäni ehanat Merrellin lenkkarit. Pienen tutkailun jälkeen kuulin, että ne olisivat ilmeisesti sopivat juuri siihen mitä kaipasin - kävelyyn. Tämän kevään ja kesän mallit olivat poistumassa showroomilta, joten kerrankin minulle kävi kuin leffoissa - testipari oli täydellisen kokoinen, ja sain kengät mukaani <3__<3 

#happyness #blessed #korruptiokengät

 

Suunniteltu salitreeni sai siis uuden käänteen, kun tahdoinkin lähteä mummolenkille testaamaan tossuja HETI. Käyttökokemuksesta lisää joskus toiste! Yhden lenkin perusteella en osaa sanoa muuta, kuin että mukavat olivat.

 

Ajatuksenani oli ensin tehdä pelkkä pitkä mummolenkki, mutta aurinkoisessa metsässä samoillessani bongasin nämä telineet, ja tein muutamat ulkoilmavatsat ja -selät! Siitä innostuin ja jatkoin lenkkiäni tehden aina välillä pieniä settejä kehonpainoliikkeitä.

Jokaisen penkin kohdalla yhden jalan penkillenousuja 12kpl / jalka, penkin korkeudesta riippuen ponnistuksella tai ilman.

Mäkien kohdalla askelkyykkäystä, ja muuten vaan rauhallista kävelyä. Korvissa pauhasi hyvä musiikki, kevätilma oli kauneimmillaan ja askel oli kevyt kuin mikä. Ei paljoa harmittanut käsi tai mikään muukaan turha murhe!

 

Iltapäivällä puolestaan koitti vihdoin ja viimein se hetki, josta aina puhun... Olin nimittäin varannut ajan hierojalle! Lauttasaaren Liikuntakeskuksen pelätty Tanja (sellaisella hyvällä tavalla pelätty, katsokaas) operoi 45min selkääni, josta löytyi jumi jos toinenkin. 

Purin hammasta ja hengittelin rauhassa, koska vaikka olen hierottaessa melko kipuherkkä, tiesin että operoinnista on vain apua. 

Pahimmat kipupisteet olivat epäkkäissä, lapojen takana ja selkärangan molemmin puolin hieman ristiselän yläpuolella. 

Fiilis oli hieronnan jälkeen 10cm pidempi, ja minä vakuuttunut Tanjan taidokkaista näpeistä. Varasin saman tien kaksi uutta aikaa seuraaville viikoille, ja uskottelen itselleni, että selkätreeni alkaa ranteen parannuttua sujua kuin vettä vaan, kun saan jumit auki.

Huomenna voisin sitten tehdä comebackin Vetosalille ja käydä pumppaamassa koivet niin jumiin, kuin ilman kättä on mahdollista ;)

Share

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Jaa ai että ei postausideaa, koska käsi tuntuu edelleen ihan perseeltä ikävältä? No katos tuolla pyörii tommonen aakkoshaaste (Tai Lotalla pyöri ainakin).. Se muistuttaa kivasti niitä Irc-Galleriassa aikoinaan kiertäneitä kyselyitä - I'M IN!!!!

Mulla ei myöskään ollut uusia kuvia itsestäni, niin katsokaa vaikka näitä mun uusia tulppaaneita.

A - Auto.. Käytössä päivittäin, lähellä sydäntä ja tärkeänä osana identiteettiäni 19-vuotiaasta asti.

B - Banaanipannarit, jotka on mun tän hetken pahin cheat-safka. Menee siis aika hyvin :D Olisin tietty voinut myös kirjoittaa bodypainting, mutta pannarit oli eka mielessä..

C - Crosstraining, koska.. No, koska lue koko blogi läpi :D Crosstrainingin kautta löysin uuden elämän, ja vaikka tän hetken treenit painottuu itsenäiseen treeniin, on crosstrainingista saadut opit mulle kultaakin kalliimpia!

D - Draama, tai oikeastaan sen puute elämästäni. Elämä on ihanan seesteistä nykyään, tai jonkun muun sanoin varmaan tylsää..

E - Epämukavuusalue.. Koska siellä käymällä oppii joka kerta itsestään ja maailmasta tosi paljon.

F - FFFFFFFUUUUUUUUUUUUUU!!!!!!!! Eli reaktioni aina, kun elämä potkii.. ks. myös M-kohta.

G - Gizmo, eli rakas blenderini. Siitä lähtee maailman kovin ääni, mutta rakastan sitä että se jauhaa mantelit voiksi muutamassa minuutissa.

H - Hyväksyntä, ja sen kavereina hellyys ja läheisyys. Tai oikeastaan hipsuitus. Elämäni peruspilareita kaikki. Voisin maksaa reilusti rahaa pitkästä ja intensiivisestä hipsuituksesta.. Äh, vai olisiko hurahtaminen sittenkin ollut oikeampi valinta?

I - Isi.. Nään isää liian harvoin, vaikka asuvat äidin kanssa kirjaimellisesti naapurissa. Isi tulee tänne aina välillä nikkaroimaan ja kyselee miten bisnekset sujuvat samalla, kun tuhisee partaansa. Isä on kuin lempeämpi piisamirotta. 

J - Julevi.

K - Kultainen keskitie. Onko se muuten sama, kuin the yellow brick road? Tahtoisin, että olisi. Tää on se ikuisen etsinnän kohde, mutta hiljalleen sitä oppii, että välillä on mukavaa myös hyppiä reunakivetyksillä ja ojissa.

L - LÄÄKKEET! Tällä hetkellä kipulääkkeet kättä varten. Eivät tunnu auttavan, ja käsi tuntuu vaan ikävämmältä.. Viikko vielä!

M - Mielenterveys. Asia, mitä ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä.  

N - Nälkäpeli! Oon geekki ja mainstream-fantasiafani henkeen ja vereen. Pilkatkaa vaan, syvät fantasian tuntijat, mutta minä en häpeile!!

O - Oikeutus.. Osaan oikeuttaa itselleni melkein mitä tahansa, mutta päätösten takana on melkein aina jotain ihan järkevääkin..

P - Poissulkutekniikka. Toimii poikkeuksetta.

Q - Quinoa.. En ole oppinut syömään sitä, mutta olin tyytyväinen kun keksin sanan!

R - Raakaherkut, joilla ehkä jonain päivänä hoidan itseni ravitsemisen kokonaisvaltaisesti ^_^

S - Saara, Sape, Sappe, Sapeli, Sapeldinho, Saparo ja SARS. Mää.

T - TAATELIT! Elin 25 vuotta ilman niitä, joten nyt on aika ottaa kaikki menetetty aika korkojen kanssa takaisin.

U - Uudet kujeet! Tää olisi periaatteessa kuulunut T:n kohdalle, koska tässä on kyse tuumasta toimeen käymisestä. Pitää tarttua hetkeen ja 

V - Veroilmoitus voissssaaaaaa.....

W - WOW! Paitsi yksi lempinimeni, myös yksi suosikkireaktioistani, oli tapahtuma mikä tahansa. Siis, wow...

X - Xylofoni, jolla osaan soittaa mitä tahansa. Ehkä myös Xenu, jos joskus hurahdan skientologiaan. Jätän tän tähän sen varalta.

Y - Yksityisyrittäjyys. Rakastan tätä elämäntyyliä ja toivon, että voin koko loppuelämäni ajan elää nauttien työnteosta yhtä paljon kuin nyt!

Z - Zora, eli nimi jonka valitsin itselleni ylä-asteen englannintunneilla. Olin kolme vuotta Zora..

Å - Åhlgrens Bilarit, eli ehkä ainoat karamellit, joita tulen kaipaamaan. Ja maitosuklaapollyt... 

Ä - ÄITI! Äippä kommentoipa nyt jotain nasevaa, kun oot kuitenkin siellä ruudun takana ;)

Ö - Öylätti.. Söin sellaisen ensimmäisellä ja ainoalla ehtoollisellani kun liityin kirkkoon 15-vuotiaana. Erosin sittemmin, koska monet näkemykseni eivät kohtaa kirkon yleisen linjan kanssa.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Viime lauantaina minä, Manseboy ja noin 10 000 muuta tyyppiä lähdettiin kauppatorille ja Streat Helsinki -katuruokatapahtumaan. Etukäteen menuja tutkimalla bongasin noin 10 ravintolaa joissa olisin halunnut piipahtaa, mutta karu totuus paljastui kun saavuimme paikalle. Jokaisen ruoka-annoksen käsiin saaminen tulisi kestämään vähintään puoli tuntia jonotusta.

Tässä pidän palaveria siitä, kannattaako ystäväni Annan tulla mukaamme, vai kipittää nälkäisenä jonnekin aivan muualle... Onneksi söin kotona hyvän proteiinitankkauksen, niin en ollut hangry!

 

Ruoan tuoksu leijui kauniissa kevätilmassa houkuttelevana, ja kiertelimme ensin vajaan puoli tuntia pohtien, mitä sitä sitten söisi?? 

Menuissa ei ollut erikseen merkittynä erikoisruokavalioehdotuksia, joten yritimme käyttää omia hoksottiamme ruokapaikkaamme etsiessä. Tällaisena päivänä ei kiinnostanut kysellä ruokaa tarjoavilta, mikä on gluteenitonta ja mikä ei :D

 

Lopulta päädyimme TexMex-ravintolan jonoon, sillä se oli inhimillisen pituinen (vain noin 30 metriä :D), ja listalla koreilivat burritojen lisäksi tacot - jee! Jonotellessa saattoi hyvin vaihtaa kuulumisia, kuvailla päivän menoa ja meininkiä, tsekata työsähköpostit, tai vaikka kirjoittaa pienen novellin.. Toisin sanoen lyhyehkössäkin jonossa kesti oma aikansa :D

 

Kanssamme pienen hetken jonotti lempi-pupuni Jenni ^_^ Joka tosin luovutti, koska toisin kuin minulla, raivonälkä alkoi olla akuutti!

 

Lopulta pääsimme tilaamaan, ja kysäisin, ovathan tacot maissitacoja.... Eivät ne olleet :D Tein melko massiiviseksi kasvaneen nälkäni kanssa johtajatyypin ratkaisun ja totesin, että tämä voi nyt sitten olla se kerta, kun kokeilen mitä yhden kerran vehnän syöminen melkoisen hyvin parantuneelle ja hyvinvoivalle mahalleni tekee - burritoa pöytään siis.

 

Ruoka oli tajuttoman hyvää. Vehnätortillalla ei ollut sen herkullisuuden kanssa mitään tekemistä, mieluummin olisin testivehnänä syönyt jotain maukkaampaa :D Mutta kaikki sen sisään kääritty oli kyllä jonottamisen arvoista! 

Syömisen jälkeen olo oli epätodellinen. Söinkö juuri äsken tieten tahtoen vehnää? Mitäköhän tästä oikein seuraa??

Saman päivän aikana fiilis oli ihan hyvä, tosin annoksen tuhdin koon takia nälkä ei tainnut iskeä koko iltana. Seuraavana aamuna totuus kuitenkin paljastui.. Mahani oli pyöreä, kuin viidennellä raskauskuukaudella.. Sitä väänsi ja velloi, ja sisuskalujeni olotila oli dramaattisesti erilainen, kuin kertaakaan viimeisen vuoden aikana!

Olin oikeasti melko shokeeraantunut siitä, että reaktioni oli niin selkeä ja raju.. Tuskaisen aamupäivän jälkeen fiilis parantui, ja seuraavaan päivään mennessä oloni oli jo aikalailla normalisoitunut.

 

Tuomio: Tulipahan kokeiltua, ja vielä näin selkeästi tiedostettuna! Jatkan erittäin tyytyväisenä gluteenitonta linjaani, koska vatsani ja suolistoni selkeästi pitävät siitä enemmän. En kaipaa vastaavia mahaolotiloja jatkossakaan. Gluteeniyliherkkyyteni ei siis ole kadonnut vaikka olen hoivannut vatsani kuntoon.

p.s. Toteanpa myös, että burritoni olisi ollut vähintäänkin yhtä hyvä maissitacojen kanssa, tai vaikka pelkällä haarukalla natustettuna. 

Share
Ladataan...

Pages