Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Ensinnäkin, anteeksi että tässä on kestänyt. Tän juttusarjan jatkaminen ja kirjoittaminen on ollut mun mielessä alituisesti, mutta kirjoittaminen on tyssännyt aina koko jutun laajuuteen ja tuskaan siitä, miten ristiriitaista tietoa maailmalla koko ajan pyörii!

En tahtoisi jakaa tietoa, jonka todenperäisyydestä en voi mennä takuuseen, mutta ainahan sitä tässä maailmassa joutuu niin tekemään. Otan siis riskin ja pidän sormet ristissä, etten joudu omia sanojani vuoden päästä pyörtämään - vaikka ainahan se on mahdollista. Paremmin tietävät saavat taas täydentää mun selvityksiä kommenttiboksin puolella :).

Mun ja teidän pitää kuitenkin muistaa, että mä en tosiaan ole ravinto- tai liikunta-asioiden ammattilainen. Mä tiedän vain sen, mitä mun oma kroppa tekee ja miltä eri asiat mun näkökulmasta näyttää ja mikä tuntuu mun mielestä parhaalta valinnalta itselleni. 

Alan kuitenkin näpyttää tätä juttua siksi, että uskon, että mä olisin pari vuotta sitten ollut ikionnellinen, jos olisin voinut lukea jostain selkeästi kasattuna edes näitä perusjuttuja ravinnosta. Eli yritetään nyt vielä! :)

 

Mitä hiilihydraatit ovat?

Hiilihydraatit, eli näin kavereiden kesken hiilarit, ovat elimistömme helpoimmin käytettävä ravinnonlähde. Niiden energia vapautuu nopeasti ja niitä käytetään kaikkeen aina aineenvaihdunnan ja hermotoiminnan ylläpitämisestä lihastyöhön - eli kaikenmoiseen liikuntaan. Ylimääräiset hiilarit varastoituvat glykogeeniksi tai rasvaksi

Hiilareita ravinnossa ovat sokerittärkkelys ja ravintokuitu, joista viimeinen ansaitsee ikioman postauksensa.

Nii-in, elä ihmettele siellä, että "missä kasvikset ja missä peruna??". Kaikki hiilihydraatit kuituja lukuun ottamatta pilkkoutuvat elimistössämme lopulta erilaisiksi sokereiksi, jotka sitten käytetään ravinnoksi. Riisiä, ruisleipää, näkkäriä, hedelmiä, marjoja - ne kaikki pilkkoutuvat, toiset nopeammin ja toiset hitaammin.

 

Sokerit

Ensimmäinen mielikuva sokerista ovat varmasti pienet makoisat sokerikiteet. Niitä on kuitenkin useampia erilaisia! Sokerit ovat joko monosakkarideja, eli yksinkertaisia ja todella nopeasti imeytyviä kuten glukoosi ja fruktoosi, tai disakkarideja eli monimutkaisempia sokereita, jotka hajoavat ruuansulatuksessa monosakkarideiksi. Disakkarideja ovat mm. sakkaroosi, maltoosi ja laktoosi.

Yseampia kuin kahdesta sakkaridiyksiköstä muodostuvia yhdisteitä kutsutaan polysakkarideiksi, mutta niitä ei kutsuta sokereiksi, vaan ne ovat tärkkelystä ja selluloosaa, eli kuitua!

 

Glukoosia saa mm. juureksista, hedelmistä, marjoista ja hunajasta ja se on elimistön tärkein sokeri. Kaikki ravinnosta saatavat hiilarit muutetaan glukoosiksi.

Fruktoosia eli hedelmäsokeria on luonnollisesti hedelmissä, marjoissa sekä joissain kasviksissa. Tämä sokeri maistetaan todella makeana ja se imeytyy hieman hitaammin, kuin glukoosi.

Fruktoosi on ollut viimeaikoina kovan keskustelun keskipisteessä, sillä fruktoosi-glukoosisiirappia käytetään sen edullisuuden vuoksi laajasti makeutusaineena elintarviketeollisuudessa ja sen uskotaan aiheuttavan tai ainakin altistavan useille eri sairauksille. Mene ja tiedä, en usko että yksikään lisätty sokeri tekee hyvää - vaikka niitä itsekin syön. 

(Huom. hedelmien syömistä ei hetkellisten pelkotilojen takia kannata kuitenkaan lopettaa ^_^)

Sakkaroosi eli ruokosokeri on hiilihydraatti joka on sekoitus glukoosia ja fruktoosia sitä löytyy sokeriruo'on ja -juurekkaan lisäksi esim. ananaksesta, maissista ja porkkanasta. Myös tavallinen pöytäsokeri on puhdasta sakkaroosia!

 

Tärkkelys 

Tärkkelys on polysakkaridia, eli "monimutkaista" sokeria! Tärkkelys on kasvien tapa säilyttää energiaansa. Suurin osa ruoasta saatavista hiilareista on tärkkelystä, joka pilkotaan sitten hiljalleen pienemmiksi ravintoaineiksi. 

Tärkkelystä on esim. riisissä, maississa, perunassa ja viljavalmisteissa, kuten leivissä ja erilaisissa jauhoissa.

 

Mitä hiilihydraatit tekevät elimistössä?

Hiilarit imeytyvät ruoasta verenkiertoon, kun entsyymit pilkkovat ruoka-aineet aina glukoosiksi asti.

Tärkeistä tärkeintä onkin glukoosi, sillä se on aivojen polttoaine. Ilman glukoosia käyt aika hitaalla! Glukoosia varatoidaan elimistössä maksaan glykogeenina, josta sitten pilkotaan glukoosia, jos sitä ei ole muualta saatavissa.

Glykogeeniä on lähinnä maksassa ja lihaksissa. Maksasta sitä vapautuu glukoosina vereen ja lihakset taas käyttävät ne omaan energiantuotantoonsa, kun treeni tai muu lihasrasite on kovaa ja anaerobista.

Kasveissa varastomuotoiset hiilarit ovat tärkkelystä ja meissä elukoissa taas tuota glykogeeniä

 

Nopeat ja hitaat hiilarit ja glykeeminen indeksi

Monesti kuulee puhuttavan nopeista ja hitaista hiilihydraateista. Tällä tarkoitetaan sitä, kuinka nopeasti syömäsi hiilarit pilkkoutuvat ja imeytyvät elimistöösi, sekä kuinka nopeasti ja pitkään ne siellä vaikuttavat. 

Nopeita hiilihydraatteja sisältävät ne ruoka-aineet, joissa on paljon tärkkelystä ja sokeria, mutta ei kuituja.

Tällaisia ovat esim. valkoinen leipä, karkit, sipsit, leivokset ym. ruoka-aineet, joiden luultavasti tiedätkin olevan sinulle pahasta..

Näitä nopeasti imeytyviä hiilareita voidaan tietysti käyttää hyväksi useissa urheilusuorituksissa. Esim. kestävyysurheilussa (juoksu, pyöräily, kävely jne.) tai pitkien pelien aikana urheilijat juovat monesti nopeita hiilihydraatteja sisältäviä tankkausurheilujuomia, että voimat riittävät varmasti. 

 

Hitaita hiilihydraatteja taas ovat ruoka-aineet, joissa on paljon kuitua ja vähemmän sokereita. Niiden pilkkomisessa ja imeytymisessä kestää pidempään, joten ne myös pitävät sinut kylleisenä pidemmän aikaa.

Hitaita hiilareita on esim. täysjyväviljatuotteissa, ruistuotteissa, kasviksissa, marjoissa ja hedelmissä.

Kuidut eivät imeydy, vaan parantavat vatsan toimintaa ja pehmentävät ulosteen massaa, ehkäisten ummetusta. Mmm-mm! 

Hiilareiden imeytyminen ja sen sisäistäminen on siis olennainen osa tasapainoisen ruokavalion rakentamista. Äkkiseltäänhän siis vaikuttaa siltä, että kaikki yksinkertaiset, eli nopeat, hiililihydraatit imeytyvät nopeasti ja pidempiketjuiset, eli hitaat, hitaasti. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin simppeli, vaikka läheltä liippaakin :)

Imeytymiseen vaikuttaa pelkän yksittäisen ruoka-aineen lisäksi aterian ja mahalaukun muu sisältö, ravinnon kuitupitoisuus, ruuan rakenne ja se, kuinka prosessoitua se on.

 

Glykeeminen indeksi taas on mittari, jolla voidaan verrata kuinka nopeasti mikäkin ruoka-aine aiheuttaa verensokerin nousua. Mitä matalampi GI ruoka-aineella on, sitä hitaammin se siis imeytyy ja mitä tasaisempana verensokeri pysyy, sitä helpompi ruokailuja on kontrolloida.

Monet pohjaavat koko ruokavalionsa tähän glykeemiseen indeksiin, mutta sekään ei ole yksiselitteinen, enkä tiedä siitä tarpeeksi opastaakseni tarkemmin.

 

Mitä ovat turhat hiilarit?

Termi turha on tärkein silloin, kun ruokavaliosi ei ole tasapainossa ja kun sinulla on ylimääräistä rasvaa, josta haluat päästä eroon. Turhiksi hiilareiksi voit tällöin laskea lähes kaiken, mikä ei ole ns. hidasta hiilaria.

Turhat hiilarit ovat usein hyvänmakuisia ja me kaikki syömme niitä jossain määrin, mutta niiden korvaaminen ei lopulta olisi kovin vaikeaa. 

Lisätty sokeri kun ei koskaan tuo mukanaan hyötyä.. Paitsi tietysti makeutta ja herkullisuutta joka ikiseen mahdolliseen asiaan omsnomsnoms :D Sokeririippuvuudestakin voisi joskus näpyttää pidemmän tekstin.

Mäkin valitsen päivittäin ruokavaliooni muutamia tuotteita, joissa on lisättyä sokeria. Itse koen, että jos se 20g "ylimääräistä" sokeria tekee joistain ruokailuhetkistä nautinnollisempia tai esim. treenin jälkeisestä palkkarin hörppäämisestä päivän ihanan "kohokohdan", on vaikutus mun henkiselle tasapainolle ja hyvinvoinnille suurempi, kuin sokerin täysi karsiminen mun keholle. 

 

Voit toki omalla kohdallasi miettiä, käytätkö päivittäin tai useita kertoja viikossa: 

  • karkkia
  • makeita leivonnaisia tai kokouspullaa
  • sokeroituja juomia (sokerittomat ovatkin sitten asia ihan erikseen....)
  • sokeria kahvissa tai teessä
  • sokeroituja jugurtteja

Saman jutun voi tehdä turhien tärkkelyssapuskoiden kohdalla, joiden korvaaminen kasviksilla tai täysjyvävaihtoehdoilla ei ole kovin hankalaa. Koostuuko osa tai suuri osa päivän hiilihydraateistasi:

  • vaaleasta leivästä
  • perunasta
  • riisistä (tumma ei ole kovinkaan paljon valkoista parempaa)
  • pastasta

Jos vastasit kyllä useaan edellisten listojen kohdista, kannattaa hiilihydraattien lähdettä ehkä miettiä uudemman kerran. 

Sugastackista löytyy paljon muitakin havainnoillistavia elintarvikekuvia!

 

Mitkä ovat niitä hyviä hiilareita? 

Kuten kaikessa muussakin ruoassa, kannattaa hiilareidenkin kohdalla suosia mahdollisimman vähän käsiteltyjä ruoka-aineita. Hyvistä hiilareiden lähteistä saa usein hiilihydraatin lisäksi paljon muita ravintoaineita, kuten vitamiineja ja kivennäisaineita.

Hyvänä ohjenuorana voi siis pitää sitä, että kaikki tuoreet kasvikset, hedelmät ja marjat ovat vapaata riistaa. Varsinkin tuoreita kasviksia voi syödä lähes niin paljon kuin napa vetää. Makeat hedelmät ja marjat sisältävät fruktoosia ja niiden kohdalla kannattaa toteuttaa aina yhtä toimivaa ja ärsyttävä nyrkkisääntöä: Kaikkea kohtuudella :)

Sokeripitoisten tuotteiden vähentäminen ja niiden korvaaminen kuitupitoisilla  keikauttaa hiilaritasapainon nopeasti kohdilleen! 

 

Tässä vielä muutamana käytännön esimerkki siitä, millaisilla määrillä parempia hiilareita voit korvata tavanomaisia aterioilla käytettyjä "huonoja" hiilareita.

100g keitettyä riisiä 122kcal / 27,2g hiilihydraattia 

vrt.

100g salaattia ilman kastiketta (salaatti, kurkku, tomaatti) 13kcal / 2,1g hiilihydraattia

 

100g kuorittua keitettyä perunaa 74kcal / 15,4g hiilihydraattia

vrt.

100g uunijuureksia (porkkana, lanttu, palsternakka, sipuli) 30kcal / 5,7g hiilihydraattia

Saisit siis riisikauhallisen sijasta syödä melkein kilon salaattia ja uunijuureksiakin perunaan käytetyillä kaloreilla yli tuplasti enemmän. Hiilareita kertyisi silti vähemmän ja ne ovat hitaammin sulavassa muodossa.

Itselleni kasvikset maistuvat nykyään ihan vain rakenteensa ja kulinarististen ominaisuuksiensa takia paremmin, kuin tärkkelyspitoiset "höttöhiilarit".

Kannattaa myös muistaa, että Kalorilaskuri on jälleen kerran iso apu, kun lähtee tutkimaan ja etsimään uusia ruokailutapoja! :)

 

Mitä hyötyä tästä on?

 

Kaikki fiilikset ja reaktiot erilaiseen ruokavalioon ovat henkilökohtaisia, eikä kaikista hyvistä vaikutuksista voi tietää, ennen kuin kokeilee. Muutoksen huomaa muutamassa viikossa!

Mä tunnistan olevani aika hiilariherkkä, kun puhutaan vaikka vaaleista viljoista, perunasta ja karkeista. Yhden päivän tai jopa vain yhden aterian mittainen mässäily aiheuttaa heti sekä henkisen että fyysisen hiilaripöhön ja olo on seuraavana päivänä vetämätön ja veltto.

En muista, oliko normaali olotilani ennen aina sitä samaa koomausta, mutta nykyään tunnistan muutoksen heti. 

On lopulta aika paljon mukavampaa syödä vaikka yksi pätkispatukka päivässä hyvällä omallatunnolla, kuin tuskailla jokaisen aterian jälkeen :)

 

Miten te suhtaudutte hiilareihin?

 

Share

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Makroravinteet ruoassa

Kaikki suuhumme laittamat ruoka-aineet koostuvat makroravinteista, eli proteiinista, hiilihydraateista ja rasvoista. Tämän lisäksi ravinnossa on vitamiineja, hivenaineita ja kuituja – niin ja tietysti vettä!

Termi makroravinne tulee siitä, että näitä ravintoaineita tulee nauttia suuria määriä päivän aikana.

Ravintojuttuihin hurahtaminen saattaa pilata ylenpalttisen roskasapuskoista nauttimisen ja muuttaa elämäntapojasi dramaattisesti terveelliseempään suuntaan :).

Koska tämäkin juttu alkoi paisua käsistä, jaan makroravinteiden käsittelyn kolmeen erilliseen postaukseen. Ensimmäisenä se bodarille tärkein, eli ihana proteiini.

 

 

Keho <3 Proteiini

Normaalipainoisen ihmisen keho on n. 17% proteiinia. Proteiini on kehon rakennus- ja korjausmateriaali. Ne proteiinit, joilla ei korjata ja kehitetä, käytetään hormonien, entsyymien ja vasta-aineiden luomiseen.

Proteiinit eli valkuaisaineet koostuvat 20 erilaisesta aminohaposta, joista 9 (histidiini, isoleusiini, leusiini, lysiini, metioniini, fenyylialaniini, treoniini, tryptofaani ja valiini) on saatava ravinnosta ja loput 11 keho voi rakentaa erilaisista yhdisteistä. Elimistössä on koko ajan käynnissä proteiiniaineenvaihdunta, eli sisälläsi muodostuu ja hajoaa eriliaisia proteiineja koko ajan. 

Proteiineja hajoaa, kun et syö tarpeeksi välttämättömiä aminohappoja tai kun et syö tarpeeksi ihan muuten vaan!

Proteiiniaineenvaihdunta tarvitsee avukseen B-vitamiineja, joiden saantia varsinkin kasvispainotteista ruokavaliota noudattavien pitää tarkkailla! Hannamari vinkkasi mut joskus kuvassa näkyvien oluthiivahiutaleiden pariin ja hörppäilen voimalientä silloin tällöin :)

Normaalit proteiinin saantisuositukset ovat 1,2-1,6 grammaa painokiloa kohden, mutta lihaksen säilyttämiseksi ja kasvattamiseksi on määrää kasvatettava. Bodareiden kultainen sääntö on ainakin 2g prodea per painokilo. Liian suuri proteiinin syöminen on normaalin ruokavalion puitteissa lähes mahdotonta. Valtaisat proteiinimäärät (4-5g/painokilo) voivat aiheuttaa tukkoista oloa, lisääntynyttä janoa ja tätä kautta myös yhteyttä munuaisten rasittumiseen on vilauteltu. Munuaisten rasittumisesta tosin on olemassa ristiriitaisia tutkimustuloksia.

 

 

Erilaiset proteiinit

On olemassa sekä eläin- että kasviproteiinia. Eläinproteiinia saa lihasta, kalasta, äyriäisistä, munista, maidosta ja kaikesta näistä valmistetuista tuotteista. Mitä vähemmän prosessoitua eli puhtaampaa ruokasi on, sitä enemmän siitä usein löytyy proteiineja. Vrt. esim. kanan rintafilee ja broileripyörykät.

Eläinkunnasta peräisin olevista proteiineista löytyvät kaikki tarvittavat aminohapot.

Kasviproteiinien kanssa juttu ei ole aivan yhtä yksiselitteinen. Muutamat tuoteet, kuten soija, makealupiini ja hamppu tarjoavat täydellisen aminohappococtailin yksin nautittuina. Muuten kasvissyöjien kannattaa sekoittaa aterioilla mahdollisimman paljon erilaisia papuja, siemeniä ja viljoja, että keho saa kerättyä kaikki tarvitsemansa rakennuspalikat!

Proteiinia saa myös erilaisista proteiinijuomista ja -patukoista, mutta jutellaan niistäkin ihan omassa postauksessaan.

 

 

 

 

Proteiini käytännössä

Proteiinia olisi hyvä syödä tasaisesti pitkin päivää, eikä esim. valtavaa jauhelihapakettia iltapalaksi. Kannattaa myös alusta asti alkaa miettiä proteiinipitoisen ravinnon määrää.

Mä söin itse pitkään proteiinia periaatteella: "No tässä ruoassa X on proteiinia, eli yksi siipale/pala/haukku riittää tälle aterialle hyvin!"... Väärin :B PT-henkilön hieman piikittelevän ja täysin aiheellisen kritiikin seurauksena aloin kirjata syömiäni proteiineja ja määrät olivat reilusti alle 100g / päivä.

Vallaton apu syödyn proteiinin määrän tarkkeiluun on kalorilaskuri. Sieltä löytyy aikalailla kaikki ruoka-aineet, joita suomalaisista kaupoista voi kotiinsa raahata. 

En yritä käännyttää teitä zombeiksi, jotka punnitsevat jokaisen suupalansa, mutta alkuun se voi helpottaa hahmottamaan kokonaiskuvaa ja sitä, kuinka paljon mitäkin ruokaa olisi hyvä lautaselle lappaa täydellisen lopputuloksen saavuttamiseksi!

Jos taas et missään nimessä halua punnita ruokiasi hetkeäkään, kannattaa jokaisen aterian yhteydessä pyrkiä syömään ainakin 100g jotakin runsasproteiinista raaka-ainetta.

 

 

Esimerkkiruokia

 

Paistettu nahaton broileri

proteiinia 27,8g / 100g

1kpl n. 120-150g = 33 - 42g proteiinia

 

Soijarouhe (soyappetit)

proteiinia 52g / 100g

1 annos n. 30-50g = 16 - 26 g proteiinia

 

Tofu

proteiinia 16,5g / 100g

1 annos n. 100-130g = 17 - 22g proteiinia

 

Rasvaton maitorahka

proteiinia 9,8g / 100g

1prk 250g = 25g proteiinia

 

Halloumi

proteiinia 20g / 100g

1 annos 100g = 20g proteiinia

 

Kananmuna 

proteiinia 13,1g / 100g

1kpl n. 58g = 7,6g proteiinia

 

Ylikypsä kinkku

proteiinia 18g / 100g

1 viipale n. 13g = 2,3g proteiinia

 

Jauheliha (sika-nauta)

proteiinia 17,5g / 100g

1 annos n. 120-150g = 21 - 26g proteiinia

 

Parsakaali 

proteiinia 4,6g / 100g

1 annos 100-200g = 4,6 - 9,2g proteiinia

 

Quinoa (luomu)

proteiinia 16g / 100g

1 annos 50g = 8g proteiinia



 

Kidneypapu 

proteiinia 7,8g / 100g

1 annos 120-150g = 9 - 12g proteiinia

 

Perinteinen ruisleipä (ruisjauho, vesi, suola)

6,7g / 100g

1 viipale n. 30g = 2 g proteiinia

 

Proteiinin määrän lisäksi ruoka-aineissa ja -valmisteissa on tietysti erilaisia määriä rasvaa ja hiilihydraatteja, jotka kertovat varsinkin painoa tarkkaileville syöjille paljon tärkeää informaatiota :). Käydään kokonaiskuvaa läpi tarkemmin myöhemmässä postauksessa!

 

Syötkö sinä tarpeeksi proteiinia?

Share

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

 

 

Mua vähän jännittää kirjoittaa tästä ruoka-asiasta.. Ruokailutuottumukset kuuluu samaan sarjaan kuin lasten kasvatus, kuntoilu ja... No ruokailutottumukset :D

Kaikilla – varsinkin anonyymeillä kommentoijilla – kun tuntuu olevan näistä asioista älyttömästi kokemusta ja tietoa ja vähintäänkin ammattitutkinto. Kuten aina ennenkin, mulla on vain oman kokemukseni, PT:n ja googlen kautta hankitut opit!

Kun kirjoitan näistä asioista, puhun ihmisenä, jolla on ylimääräistä painoa ja kokemusta jojolaihduttamisesta. Ei tämä silti mikään läskinvastainen manifesti ole, vaan oodi terveelliselle elämälle! Mun päätavoite on edelleen hankkia lihasta ja näyttää hyvältä. Kaikki nämä jutut pätevätkin aivan samalla tavalla, oli rasvaprosenttisi mikä tahansa. :)

Tästä juttusarjasta tulee ainakin 2-3 postauksen pituinen, enkä mä ole ajatellut julkaista niiden aikana yhtäkään ruokapäiväkirjaa. Syy tähän ei ole se, että mässään salaa ja häpeissäni jätskiä ja browniesseja – mikä muuten tapahtuu ilman salailua ja häpeää ainakin kerran parissa viikossa – vaan se, että jokaisen keho, peruskulutus ja tekemisen määrä on erilainen.

Jokaisen kaipaavan pitää oppia ja omaksua nämä asiat oman pään ja kehon kautta, ennen kuin oikeita muutoksia voi tapahtua.

 

 

 

Lopeta dieetit – muuta ruokavaliosi!

 

Mä en karppaa, skarppaa, fleksaa,  protaa, vauvanruoka-, kaalikeitto-, lentoemäntä- tai VLC-dieettaa. Koko sana dieetti on ihan lähtökohtaisesti saanut väärän maineen ja sen aiheuttama mielleyhtymä on aika negatiivinen. Suomessa dieetti ja ruokavalio ovat kaksi eri sanaa, mutta englanniksi diet tosiaan on vain ruokavalio. ”I’m on this awesome new diet!” on vapaasti käännettynä vain ”Mulla on tosi siisti uusi ruokavalio!”. Ok, karppaaminen on ehdottomasti ruokavalio, mutta monen ajatuksissa siihen liittyy samanlaisia ennakko-oletuksia, kuin laihdutuskuureihin yleensäkin - mulla ei siis ole karppaamista vastaan yhtään mitään, olen vain huvittunut ilmiöstä ja sen uutisoinnista :).

Dieetit ja ihmesellaiset voivat olla vaikka kuinka tehokkaita ja upeita, mutta dieetti on kuitenkin ajatuksena asia, joka loppuu aikanaan. Dieetin ajan sitä jaksaa tsempata ja unelmoida kaikista tuloksista, mutta takaraivossa jyskyttää edelleen ajatukset kaikista samoista herkuista ja ruoista, joilla lähtötilanteeseen on päädytty ja rykäyksen päätyttyä tai pään hajottua ollaan taas lähtöruudussa ja pahassa tapauksessa muutama askel sen takana.. Em. ajatusmalli muuten ei päde, jos kuvittelit päässäsi Monopolylaudan. Siellä lähtöruutua ennen on nimittäin Erottaja ja Mannerheimintie, mitkä on pakko saada ja varustaa hotelleilla! 

 

Kun puhutaan ruokavalion muuttamisesta terveellisempään suuntaan, kannattaa asioista ihan oikeasti ottaa selvää, eikä tehdä mitään radikaaleja tai perustelemattomia muutoksia. Pienellä lähdekritiikillä varustetut henkilöt löytävät googlesta ja esim. seuraavan viikon aikana tästä blogista varmasti hyviä vinkkejä sen oman ihanneruokavalion rakentamiseen.

Mä olen jojoillut elämäni aikana tästä kropasta sisään ja ulos varmaan lähemmäs 100kg rasvaa ja lihasta ja suurin sudenkuoppa on ollut se, etten ole ollut valmis tekemään koko elämän kestäviä muutoksia.

 

 

Tämänhetkisen ruokavalioni ja -tottumusteni kanssa taas näen pitkän ja valoisan tulevaisuuden!

 

Saara a.k.a. Kala-kasvissyöjä a.k.a. Pescovegetaristi

Saan varmaan kaikki vegaanit ja vegetaristit kimppuuni, kun käytän termiä pescovegetaristi, tai nykyäänhän se on kai enemmän kääntymässä muotoon pescetaristi, sillä ruokavalio sisältää lihaa – siis sitä kalan lihaa.. Selkeää, eikö vain?

Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että syön kasvisten ja hedelmien lisäksi kalaa, äyriäisiä, muna- ja maitotuotteita. Eli sitä, että en vain syö: sikaa, nautaa, lammasta, kanaa, kalkkunaa tai mitään muutakaan maalla kulkevaa selkärangallista otusta.

Monet puhtaasti kasvisruokavaliolla ja ilman eläinkunnan tuotteita elävät tuntuvat kokevan  termin Pescovegetaristi/pescetaristi sekasyöjien haluksi jeesustella ja syödä silti mitä lystää. Mä olen jättänyt kalan ruokavaliooni koska se on fantastinen proteiinin ja rasvan lähde, eikä mulla ole tietotaitoa tai halua olla ilman sitä.

Oma kala-kasvissyöntini lähti liikkelle vajaa vuosi sitten hetken mielijohteesta. Taustalla ei ollut suuria tunnontuskia eläintovereideni popsimisesta, enkä edelleenkään oikein osaa syitä kysyttäessä listata niitä tämän enempää:

  • Olo on parempi.

En tosin enää muista, millainen olo lihaa syödessä oli ja kebabia tekee edelleen satunnaisesti mieli.. Kuka tietää, ehkä palaan joskus täysveriseksi lihansyöjäksi, joskin hiipivästi lisääntyvä hippeyteni on ihan tyytyväinen siitä, etten enää vetele ROSS 508:ia iltapalaksi..

Nyt kun elämä alkaa taas hieman rauhoittua, yritän kesän sen mahdollistaessa syödä mahdollisimman tuoretta ja lähellä tuotettua ravintoa.

 

 

Sellainen pieni aloitusbriiffaus. Seuraavassa tekstissä pohdiskelen hieman kulutusta, makroravinteita eli mitä ruoka oikeastaan on ja miten niitä oikein pitäisi syödä!

Share