Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Kaupallinen kampanja - yhteistyössä Aurinkomatkat

Eilen Puerto Del Carmenissa piti olla vähän myrskyä, sadetta ja tuulta, ja me linnottauduttiinkin Manseboyn kanssa aamiaisen jälkeen hotellihuoneeseen torkkumaan. Aamupäivän jälkeen sää kuitenkin alkoi näyttää katastrofin sijaan elpymisen merkkejä, ja me ei tietenkään tahdottu heittää hyvää päivää hukkaan!

Ollaan jo useampana päivänä puhuttu pyörien vuokraamisesta, ja nyt aika tuntui siihen sopivalta. Ensimmäisessä vuokraamossa oli juuri siirrytty siestalle, ja onneksi niin, sillä TripAdvisorin ykkössijaa pitävä Revolution Bikes oli kokemuksena äärimmäisen positiivinen.

Paikalta löytyy erilaisia pyöriä jokaisen tarpeisiin, ja päivävuokra on aikuisten pyöristä 10-23€ / kpl. Me otettiin allemme 10€ town biket, joista saatiin myöhäisen vuokrausajankohdan takia vielä parin euron alennus.

 

Tällaista päivän-kahden pyöräreissua varten voin lämmöllä suositella Town Bikea, jonka ajotuntumasta tykkäsimme molemmat valtavasti. Manseboy alkoi jopa haaveilla vastaavanlaisen fillarin ostamista kotopuolessa! 

Pidempiä pyöräretkiä suunnittelevat ja pyöräilystä enemmän tietävät haluavat varmasti vähän tutkia valikoimaa ja kokeilla pyöriä ennen sopivan löytymistä, mutta henkilökunta auttaa tässä tapauksessa varsin mielellään. 

Iloinen ja ehkäpä brittitaustainen pariskunta palveli meitä ja meinasimme jäädä suustamme kiinni sekä tullessa, että mennessä :)

 

Kypärä tietysti päähän - paitsi jos se pää aivot ovat yhtä isot kuin Manseboylla.... Vuokraamon täti oli ihan huonona, ja totesi lopulta että ensimmäistä kertaa heidän varastonsa ei vain riitä :D

Mulla on ollut nuorena omat haaverini nimenomaan ilman kypärää ajelun vuoksi, enkä nykyään sitä juurikaan harrasta - paitsi viime kesänä lähikauppaan 150m kiireessä polkiessa. Piti heti tunnustaa, etten ole tekopyhä!

 

Lähdimme liikenteeseen Puerto Del Carmenista, josta kulkee erittäin hyväkuntoinen ja selvä pyörätie aina Arrecifeen saakka. Yhtä n. 500m pätkää lukuun ottamatta tiet ovat loistavassa kunnossa, ja maisemat ihanan vaihtelevia. En ole koskaan ollut yhtä mukavalla pyöräretkellä, ja huutelimmekin vuorotellen toisillemme, kuinka loistava idea pyörien vuokraus olikaan!

 

Kuvasimme koko reissun Manseboyn rinnuksiin solmitun GoPron kanssa, mutta ilman kunnollista kiinnitysvyötä meno oli melko möykkyistä :D Katsotaan, jos saisin siitä leikattua jonkinlaisen fiilisvideon!

Menomatkalla pysähtelimme muutamaan otteeseen, ja napsimme kuvia myös muuten hienon näköisistä paikoista.

 

Ehdottomasti pysähtymisen arvoinen paikka on tässä näkyvä ranta, joka on suoraan Arrecifen lentokentän päässä. Näillä kohdin kannattaa odottaa muutama tovi laskeutuvia lentokoneita! Oli yksi koko matkan hienoimpia elämyksiä katsoa, kun kymmeniä tuhansia kiloja metallia lentää vain kymmenien metrien korkeudella pääsi päällä. Tämä on must-see!

Paluumatkalla jäimme näille kohdin kahden laskeutuvan koneen ajaksi, mutta jatkoimme matkaa melko pian aikataulujen takia. Olisimme molemmat varmasti jaksaneet katsoa useammankin ylilennon, joita tapahtui 5-15min välein. 

 

Lentokenttää ympäröivät pyörätiet olivat saaneet osansa edellispäivän myrskystä, ja jo pyörävuokraamossa meitä varoiteltiin useamman kymmenen sentin korkuisista dyyneistä, joiden läpi ei niin vain ajella.. Mulle tuli tästä pätkästä, ja oikeastaan koko retkestä, mieleen vanhat kunnon Pokémon-pelit, joissa pyöräiltiin paikasta toiseen. Route 37 to Eckruteac City jne ;)

 

Me tietysti yritettiin, mutta jotkut kohdat olivat vain mahdottomia :D Takaisin päin ajellessamme ehdotin pientä challengea siitä, kuinka nopeasti selviytyisimme hiekkaesteistä. 

Lopulta parhaaksi metodiksi selviytyi hiekkaan melko kovaa ajaminen, vanhoja uria seuraten. Pienellä vaihteella matalammista kohdista pääsi ohi, ja hiekasta tuli oikeastaan vain mukavaa vastusta ;)

 

Arrecifen lähellä bongasimme vedestä muutamia hurjapäisiä surffaajia kohdassa, jossa en ikinä kuvitellut näkeväni surffaajia. Näiden kundien nappaamat aallot nimittäin päätyivät terävään kivikkoon ja pystysuoraan 5m korkuiseen seinään!

Siellä he silti vain hymyilivät ja meloivat tyytyväisinä, ja takaisin pyöräillessämme kundit kävelivät meitä vastaan - edelleen hengissä.

 

Itse pääkaupungissa emme viettäneet kovinkaan kauaa aikaa, sillä tämän reissun tarkoituksena oli ehdottomasti matka, ei niinkään määränpää. Koska saimme pyörät vuokrattua vasta iltapäivästä, meidän piti lähteä takaisin melko nopeasti, ja ajoimmekin vain ranta-alueella pienen kunniakierroksen.

 

Niin ja tsekattiin toki tuo paikallinen Pokémon-Gym! Haha, nyt lopetan nämä pelijutut... Mutta hei muut geekit, eikö niin, että tuo olisi ollut ihan maksimiärsyttävä rakennus, jossa eri kerrosten välillä hypittäisiin teleportaatio-ruuduilla yms? :D

 

Ennen kääntymistä takaisin Puerto Del Carmeniin, otimme pienen hiilaritankkauksen Italialaistyyppisiä jäätelöitä myyvässä kahvilassa rannan tuntumassa. Paikan erikoisuutena oli Red Bullilta maistuva jäätelö! Emme kumpikaan ole kovia energiajuomafaneja, joten se jäi tällä kertaa testaamatta.

Tummasuklaaajäätelö sen sijaan oli ihan kuolettavan hyvää. 

 

Näiden eväiden jälkeen jaksoi hyvillä mielin pyöräillä toisen 10km takaisin Puerto Del Carmeniin, jossa ilta-aurinko alkoi pilkistää pilvien takaa juuri saavuttuamme takaisin. Menomatkaan saimme upotettua melkein 1,5h pysähdyksineen, mutta rauhalliseen tahtiin pyöräillen keskimääräinen matka-aika lienee n. 45min.

Kovat suhaajat pääsevät paikalle toki alle 30min niin halutessaan, mutta eihän siinä ehdi vilkuilla yhtään ympärilleen ;)

Suosittelisin pyörien vuokrausta ihan jokaiselle paikassa lomailevalle. Tämä oli ehdottomasti mukavin pyöriin liittyvä kokemukseni koskaan! Lämmin tuuli, leveät ja sileät tiet, sekä todella monipuoliset maisemat läpi koko reitin. Oikeastaan, seuraavalla kerralla täällä käydessäni tahtoisin vuokrata hieman järeämmän pyörän ja lähteä seikkailemaan pidemmällekin ympäri saarta! Paikka ainakin vaikuttaa pyöräilijän unelmakohteelta.

Meidän loma on ollut melko aktiivinen, mutta muiden matkassa olleiden bloggaajien juttuja selaillessa muistuu mieleen, että täällä voisi tehdä paljon muutakin mukavaa. Muut vinkit ja postaukset löytyvät esim. Aurinkomatkojen Facebook-sivun kautta!

Share

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Kaupallinen kampanja - yhteistyössä Aurinkomatkat

Heräsimme tänään Manseboyn kanssa ulkona hullun lailla puhaltavaan tuuleen, ja ensimmäinen ajatukseni oli: Mitenköhän patikointi sujuu??

Suuntanamme oli Timanfayan luonnonpuisto ja 6km patikkaretki, joka olisi tavallisena päivänä kuin mikä tahansa palauttava lenkki, mutta paikoitellen jopa 17 m/s puhaltaneet tuulenpuuskat tekivät kävelystämme sopivan haastavaa.

 

Kansainvälisessä ryhmässämme oli 16 patikoijaa, ja oppaanamme toimi hämmästyttävän paljon Marlon Brandoa muistuttava Marcel. Karut maastot ja epävakainen sää olisivat saattaneet saada jonkun epäilemään tulivuoren rinteillä patikoinnin järkevyyttä, mutta Marcel totesi ykskantaan: "No matter what, it's better than being in a hotel all day, right?"

Right! Vaikka sukellus oli ihan älytön kokemus, ja yritämme päästä perjantaina veteen vielä uudemman kerran, alkoi kropan jo tehdä mieli vähän fyysisempää toimintaa.

 

Saatiin Manseboyn kanssa muutamia treenikamppeita ja reppu Stadiumilta juuri tätä trekkireissua varten, ja ne kyllä pelastivat oman patikkapäiväni - olen nimittäin aika viluisaa sorttia. Mulla on tässä päällä SOC:in huppari, sekä ihan kipeän hieno juoksutakki. Ostin aiemmin viime viikolla itse treenileggarit samalla kuosilla, mutta en viitsinyt pistää niitä päälle samaan aikaan :D.

Manseboylla taas on päällään SOC:in huppari, ja selässä Everestin reppu, joka on pelastanut tuon patikkapäivän lisäksi jonkun hetken melkein jokaisena lomapäivänä! Ihan loistava kapistus.

Patikalle käyvät periaatteessa mitkä tahansa vaatteet, mutta itse olin tyytyväinen kun vedin päälleni teknisistä materiaaleista kootut vaatteet. Kertaakaan ei ollut kylmä, eikä liian kuuma, vaikka hiki tulikin parissa nousussa pintaan.

 

Vedettiin molemmat jalkaan paitsi kompressiosukat, myös Nike Free -lenkkarit, jotka osottautuivat ihan nappivalinnaksi hyvin epätasaisella ja upottavalla alustalla. Eri kokoiset laavakivet tarjosivat jalkapohjien lihaksille hyvää duunia.

En halua ajatella, miltä olisi tuntunut kompuroida ja kaatua veitsenterävien lohkareiden päälle!

 

Tiesin tasan tarkkaan, mitä odottaa Lanzaroten maastolta, mutta jotenkin se pikimusta ja Mordorilta näyttävä näkymä silti yllätti. Ensisilmäyksellä karusta ja kuolleesta maastosta kuitenkin pilkottaa elämää sieltä sun täältä. Alueen kasvisto on sopeutunut pärjäämään yöaikaan kondensoituvalla vedellä, ja kestämään ajoittain hurjiakin tuulenpuuskia.

Puhurisäällä tuulen vaikutuksia luontoon tuli tarkkailtua huomattavasti tavallista tarkemmin.

Kaikkia kasveja tutkaillessa oli hauskaa huomata, että jopa niiden lehdet näyttivät "tuulenkestäviltä". Suurten ja pitkävartisten sijaan ne olivat tiukasti runkoon kiinnittyviä, sileäpintaisia ja hieman "suppilon" muotoisia, jolloin tuuli vain puhaltaa niistä läpi, eikä nappaa niitä mukaansa ennen kuin aika on kypsä.

 

Viikunapuita näkyi reittimme varrella paljon, ja niissä oli reilusti hedelmiä. Rungot tosin olivat korkeintaan reilun metrin korkuisia, sillä ilmasto ei sisämaassa ole sen korkeammille puille suotuisa! 

 

Kasviston tutkimisen sijaan patikkaretkemme keskittyi enemmän Lanzaroten tuliperäisyyteen tutustumiseen. Opin, että alueen tulivuoret ovat ns. "kerran purkautuvia" :D. Toisin kuin jatkuvasti aktiiviset, yhä uudestaan purkautuvat ja purkauksiensa myötä korkeutta kasvavat tulivuoret kuten Vesuvius tai Etna, nämä ovat muodostuneet yhdellä rysäyksellä maankuoren rakoillessa, ja jääneet se jälkeen aloilleen. Huomaatte varmaan, että olen lähes valmis geologi?

Lanzaroten tulivuoret ovat siis pääosin jäähtyneitä mutta niistä kuuluisimmalla, Timanfayalla, on edelleen reilusti kuumia alueita, joiden lämpötila kohoaa n. 10m syvyydessä 600 celsiusasteeseen. 

Timanfayalle ei pääsekään trekkailemaan, vaan siellä täytyy istua ja tutkia maisemia bussin kyydistä. Olin tällaisella bussiajelulla silloin pienenä, mutta tykkäsin tästä trekkailusta enemmän ;)

 

Reittimme varrella näimme ja koimme erilaisia tulivuoren elinkaaren vaihteita. Tässä näkyy laavajoki, joka on muodostunut kivimassan jähmetyttyä reunoiltaan. Näiden laavajokien yhteydessä muodostui monesti sekä pieniä, että suurempia ilmakuplia, joista suurimmat muodostavat luolia. 

Muutamat saaren kuuluisimmista nähtävyyksistä ovat näitä laavavirtojen muodostamia kuplaluolia, joissa tapahtuu yhtä jos toista jännittävää.

 

Tässä ylemmässä kuvassa näkyneen laavajoen yläpäästä löytyvä kupla, jonka pohjalta näkyi pääsy useampaankin vastaavaan. Nature, y u so crazy?

 

Tässä näkyy suuremman tulivuorenpurkauksen peittämää kraateria. Purkauksen aikana ilmoille pölisee äärimmäisen pitkälle leviävää tuhkaa, pisimmillään 10km säteelle lentävää ja ympäristönsä pikimustaksi värjäävää pikkukiveä, sekä "pommeja". Maastosta selkeästi erottuvat hieman littanat ja selkeästi erilaista kivilaatua edustavat murikat ovat lentohetkellään olleet melkoisen tuhoisia, ja nekin ovat lennelleet jopa kilometrin päähän kraaterista... 

 

Jo valmiiksi haastavaan maastoon lisättiin muutama todella jyrkkä nousu kohdista, joita katselin kauempaa hieman huvittuneena ajatellen: "seuraavaksi varmaan kiivetään tosta". 

Niin vaan pakarat saivat kyytiä, ja kipitimme kerta toisensa jälkeen korkeammalle vuoren kylkeä. Huippu jäi tuulen takia valloittamatta, mutta näköalat olivat silti henkeäsalpaavan hienot.

 

Välipalatuokion ajaksi kiipesimme yhteen laavakuplaan, jonka perältä löytyi taas kerran yksi luola. 

 

Pakkasin aamulla reppuumme oman pienen trailmix-paketin, josta löytyi taateleita ja pähkinöitä. Niiden voimalla jaksoi hyvin jatkaa matkaa! 

En oikein keksi mitä muuta kertoisin, sillä retken paras osuus olivat ehdottomasti näköalat! Mä rakastan sitä, kun näkymiä riittää silmänkantamattomiin, ja nautin ihan älyttömästi tämän retken visuaalisesta annista. Täällä sitä tulee muutenkin mietittyä joka päivä, miten ihmeellisen erilaisia paikkoja maailmassa onkaan.

Tässä siis melkoinen kuvakavalkadi, jotta saisitte edes pienen raapaisun reitin fiiliksistä:

 

Ajattelin aluksi, että 6km lenkki on ihan lällärikamaa, mutta reissun päätteeksi autoon istuessani meinasin nukahtaa niille paikoilleni. Tuulisella säällä oli varmasti iso osansa tässä, koska pystyssä pysyäkseen piti useampaan otteeseen tehdä oikeasti töitä :D

Tämä oli ehdottomasti hauskempi tapa kokea alueen luontoa, kuin bussissa kuvien ottaminen! Maisemat muistuttivat hätkähdyttävän paljon Mordoria, ja me nörtit mietimme retkelle toinen toistaan mauttomampia vaihtoehtonimiä, joilla muut geekit saataisiin liikkeelle. Patikka kävi myös kunnon treenistä, ja illalle suunniteltu kuntosalikäynti siirrettiin suosiolla myöhemmälle viikkoon.

 

p.s. Löytyykö lukijoista yhtään Doge-fania? ;) 

p.p.s. Lisätietoja Lanzarotesta ja eri aktiviteeteista löydät kohteen omalta sivulta, ja ensimmäiset lomavinkit löytyvät jo Aurinkomatkojen Facebook-sivulta!

Share

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Kaupallinen kampanja - yhteistyössä Aurinkomatkat

Voi JUKU miten innoissani olen juuri nyt. Olimme ManseBoy85:n kanssa tänään pari tuntia kestäneellä Discover Scuba -sukelluksella, joka on siis ensipuraisu sukellukseen tällaisille täysille amatööreille. Tai, minä olin oikeastaan porukan ainoa amatööri, mansen poika kun on sukeltanut samantyyppisellä retkellä aiemminkin, mutta hieman lämpimämmissä vesissä Thaimaassa.

Discover Scuban sisältö on simppeli ja aamupäivän kestäneen retken aikana käydään läpi:

  • Perusmerkistö (kaikki ok, ylös, alas, jotain pielessä jne.)
  • Paineen tasaus
  • Regulaattorin kanssa hengittäminen ja sen puhdistus, sekä sen etsiminen ongelmatilanteissa
  • Lasien tyhjentäminen veden alla
  • BCD:n eli kelluntaliivin käyttö (itse sukelluksessa ohjaaja operoi kaikkea, eli mitään ei sinänsä tarvitse opetella)

Mitään ei siis tarvitse osata, ja kaikki toimii ns. avaimet käteen -periaatteella! Tähän touhuun uskaltaa lähteä totaaliummikkonakin, eikä pinnan alle tai syvempiin vesiin lähdetä ennen kuin kaikki ovat oloonsa tyytyväisiä.

 

Lähdettiin reissuun aamutuimaan, ja sukelluskoulun minibussi poimi kahden hengen seurueemme suoraan hotellin pihasta. Koska lämpötila keikkuu tähän aikaan vuodesta 20-asteen molemmin puolin, on aamuisin ja iltaisin melkein pakko vetäistä pidempää hihaa suojaksi. Tajusin juuri, että manseboysta löytyy joka päivältä "lasit päähän" -kuva :D

Oltiin skarppeina odottamassa noutoa 5min etuajassa, mutta huomasimmekin pian, että olemme päivän ainoat sukeltajat!

 

Mitään sen kummempaa ohjeistusta emme reissua varten olleet saaneet, mutta meillä molemmilla oli päälysvaatteiden alla mahdollisimman ihonmyötäiset uima-asut, ja repussa kuivat vaihtoalusvaatteet, pyyhkeet ja vettä.

Niin ja tietysti kamera ;)

 

Sukelluskoulunamme toimi Lanzarote Ocean's Divers, jonka toimipiste oli muutaman kilometrin päässä rannalta. Ajoimme kuitenkin paikan päälle täyttämään esitietolomakkeen, jolla tarkastettiin että terveydentilamme on sopiva sukeltamiseen. Ei sydänvaivoja, ei ongelmia korvien kanssa jne. Molemmilla oli onneksi puhtaat paperit.

Toimistolla saimme myös käydä perusjuttuja läpi rauhassa, ja kokeilla varusteiden sopivia kokoja.

 

Kun hommat olivat selvät, näytti ohjaajamme Maria kartasta, missä todennäköisesti sukeltaisimme. Maksimisyvyydeksi tulisi tänään virtauksista riippuen 12m! Tässä kohtaa tuli mieleen, kuinka kauhistunut perheensä kanssa matkalle lähtenyt Hertta oli, kuullessaan sukellussuunnitelmistani :D

 

Sopiiko maski? Pysyykö päässä? Perfect fit, sanoi Maria.

 

Selkään kiinnitettävässä repussa on happisäiliön lisäksi yksi jos toinenkin uloke. Mukana roikkuu ainakin kaksi regulaattoria, BCD-letku, sekä tämä mittari, jolla seurataan syvyyttä ja jäljellä olevan ilman määrää. Näistäkään meidän ei tänään tarvinnut huolehtia, vaikka mieli tekikin ;)

 

Toimistolla aikaa kului ehkä n. 20min, eikä iloinen jännitys ehtinyt kertaakaan muuttua pelottavaksi paniikiksi, koska molemmat mukanamme sukeltaneet ohjaajat selittivät ja opettivat kaiken niin rauhallisesti. Kaikki asiat käytiin läpi useaan otteeseen, mutta en kertaakaan tuntenut oloani aliarvioiduksi tai tyhmäksi :D. Tämän jälkeen suuntasimme nokan kohti Playa Chicaa.

 

Rantaan päästyämme huomasimme, ettemme tosiaan olleet ainoat sukeltamisesta kiinnostuneet. Tämä ranta-alue on kuulemma yksi suosituimmista aloittelijoiden keskuudessa. Meri on kuitenkin suuri, enkä huomannut tai nähnyt muita sukeltajia vedessä vietettynä aikana kertaakaan!

 

Puvut päälle ja menoksi! Olo oli kuin supersankarilla, tai motocross-tähdellä. Olisi ehkä pitänyt ottaa nämä kuvat samassa perspektiivissä... Manseboyn 194cm varsi näyttää kerrankin melko hillityn mittaiselta :D

 

Puvun päälle kiskominen oli kuulemma päivin kovin homma, ja kun selvisin siitä ilman pienimpiäkään ongelmia, en voinut muuta kuin hymyillä. Niin ja ajatella: MENNÄÄN JO!!!!!!

 

Rantavedessä treenasimme ensimmäiseksi regulaattorin kanssa hengittämistä, koska hengittäminen on tärkein ja oleellisin juttu sukeltamisessa. Nopeahkosti sisään, ja rauhallisesti ulos. Sisään, ja ulos. Sukeltajat eivät kuulemma koskaan pidätä hengitystään - paitsi tietysti jos regulaattori tippuu ;)

Hengittämisellä on selkeä tehtävä paitsi hengissä pysymisen, myös sukellussyvyyden kannalta. Kun keuhkot ovat täynnä ilmaa, ne toimivat kellukkeina ja nostavat sinua ylöspäin. Rauhallisesti ulos puhaltamalla laskeudut siis takaisin pohjaa kohti. Simppeliä kuin mikä!

 

Olen aina ollut kuin kala veteen päästessäni, enkä osannut pelätä tai ahdistua veden alle sukeltaessani. Regulaattorin kautta saatu ilma antoi nimenomaan valtavan vapauden tunteen, ja halusin ensimmäisistä minuuteista lähtien oppia lisää! 

Kokeilimme matalassa vedessä eri tavat puhdistaa ja tyhjentää regulaattori, sekä vedellä täyttynyt maski. Kun kaikki näyttivät että hommat ovat OK, lähdimme syvemmälle 

 

45min hurahti veden alla toilaillessa kuin silmänräpäyksessä. Mitään ikävyyksiä ei kohdallemme osunut, mutta sitäkin enemmän hassuja kaloja, hienoja kasveja ja hymyilyttäviä hetkiä. En olisi malttanut nousta vedestä millään!

Kuvasimme sukelluksella myös muutaman videon, jotka latautuvat tosin niin hitaasti, että taidan saada ne julkaistua vasta huomenissa. Mä näytän sukelluspuvussani täydeltä ääliötä, kun Manseboy smoothisti jätti hupun pois päänsä päältä ja hulmuttelee leijonanharjaansa vapaana... #kade

 

Saimme ohjaajilta kiitosta ja kehuja, samalla kun he kiskoivat välineitämme pois VIP-kohtelun mukaisesti vedessä lilluessamme. Sukelluskamppeet eivät ole kevyimmästä päästä, joten olin varsinkin märkien vaatteiden kanssa autolle raahustaessani onnellinen salilla vietetyistä tunneista.

Sitten riisumaan ja sulattelemaan aamupäivän tapahtumia!

 

Sukeltaminen oli IHANAA. Päivitin jo omaan facebookiini pari sukelluskuvaa, ja Manseboy naureskeli, että älä taas viitsi SoMe-hurahtaa, kun kaikki pitävät minua pian maailman pahimana tuuliviirinä :D Totesin kylmästi, että tästä lähtien feedini tulee olemaan täynnä lähinnä erilaisia sukelluskuvia eri kohteista ;).

Minkäs sille voi, jos innostuu niin monesta eri asiasta??

Jos säät sallivat, aiomme ehdottomasti mennä sukeltamaan vielä toisenakin päivänä, ja mä aloin jo suunnitella, minne lähtisin suorittamaan Open Water Diver -sertifioinnin. Ehkä jonnekin, missä voin joka toinen päivä surffata, ja joka toinen sukeltaa! Oooh, mikä täydellinen ajatus.

Löytyykö lukijoista sukeltamiseen rakastuneita vesipetoja?

p.s. Aurinkomatkojen facebook-sivulla julkaistaan tulevina viikkoina matkavinkkejä sekä minun, että muiden Kanarialla reissaavien bloggaajien toilailuista. Tämä menee ehdottomasti omalle listalleni! :)

Share

Pages