Ladataan...
Elämäni Kunnossa

 

Ruoka on pelottavan keskeinen osa elämää. Jokaisen on pakko syödä, jokaisella on oma suhteensa ruokaan ja sosiaaliset tapahtumat sisältävät lähes poikkeuksetta ruokaa ja/tai juomaa. Me palkitsemme itseämme ruoalla, ja osoitamme melko usein rakkautta sen kautta. Kyllä te tiedätte, kuinka ihanaa on tarjota rakkaille ystäville hyvää ruokaa, ja kuinka ahdistavaa on kieltäytyä mummin leipomasta pullasta! 

Aina, kun jonkun ruokavalio syystä tai toisesta muuttuu, se tulee näkymään ja kuulumaan lähipiirissä. Ihmiset peilaavat omien valintojensa syitä ja seurauksia toisten valintoihin, punnitsevat niiden järkevyyttä, vaivalloisuutta, hyötyjä ja haittoja. Toiset syyllistävät, epäilevät ja pyörittävät silmiään, toiset kannustavat täysillä ja kolmannet kohauttavat olkiaan tai kysyvät lisää. 

Ruoka herättää älyttömästi tunteita.

Viljaton linjani tulee tällä hetkellä ilmi jokaisessa tilanteessa, kun joudun muualla kuin kotona syödessäni varmistamaan aterian gluteenittomuuden, ja toistaiseksi myös maidottomuuden. On jotenkin helpottavaa, että mulla on tällä kertaa antaa ihan konkreettinen syy ja oireita tukemaan ruokavalion muuttamista.

 

 

Joskus nimittäin ahdistaa se, että mä olen niin se muija, joka kokeilee aina jotain uutta. Tiedättekö? Meitä on varmasti jokaisessa kaveriporukassa. Olen ihan varmasti meidänkin jengissä se joka hurahtaa, epäonnistuu syystä tai toisesta ja kokeilee sitten jotain muuta.  

Toisaalta, pakkohan sitä on kokeilla ja etsiä, jos homma ei toimi? 

Ehkä olen nykyään oppinut pitämään suutani vähän soukemmalla ja välttelemään konflikteja erinäisten hyvinvointiasioiden tiimoilta.. Haluan kasvattaa tietoa ja kokemustani, jotta voisin jatkossa paremmin toimia esimerkkinä ja vastata uteliaiden kysymyksiin. Haluan, että muut voivat halutessaan oppia mun virheistäni, ja että voin kertoa miksi jokin juttu ei toimi.

Viimeiset pari vuotta mä olen muutamien viikkojen jaksoja lukuun ottamatta syönyt ja liikkunut säännöllisemmin ja johdonmukaisemmin, kuin koskaan aiemmin, ja se on jo itsessään ihan valtava voitto. Ravinnon puolella uusia oivalluksia, niiden hylkäämisiä ja kokeiluja on näihin vuosiin mahtunut kymmeniä. Jokaisesta on opittu, tietotaito on lisääntynyt - ei tosin vieläkään tarpeeksi paljoa.

Aina löytyy syitä epäillä lähdetietoja, tutkimuksia voi tulkita suuntaan jos toiseen, "asiantuntijoiden" motiivit voivat löytyä palkkakuitista, ja joskus oma kroppa vaan on poikkeus joka ikiseen sääntöön. Maailma on niin perkeleen subjektiivinen!

 

hippichilit kasvaa vaan

Suurella osalla meistä olisi jotain parannettavaa elintavoissa, mutta jos ei uskalla aloittaa, ei muutos koskaan voi alkaa. Mistään ei tule rutiinia sormia napsauttamalla. Me eletään koko ajan vain tässä hetkessä, eikä menneisyyteen voi vaikuttaa mitenkään. Moni kantaa silti menneisyyttä ja sen valintoja taakkana, ja antaa niiden vaikuttaa nykyisyyteen. Vain tällä hetkellä ja sen valinnoilla on merkitystä, ja niillä valinnoilla voi rakentaa itselleen paljon ihanamman tulevaisuuden. 

Perimmäisenä pointtina tämän ajatuksenvirran takana oli varmaan se, että haluan kannustaa kaikkia kokeilemaan ja etsimään rohkeasti niitä itselle oikeita valintoja, ja vähät välittämään niistä silmien pyöräyttelijöistä! Luultavasti heillekin tekisi hyvää etsiä kokonaisvaltaisempaa hyvinvointia, ettei toisten tekemisiin tarvitse suhtautua niin torjuvasti. Parasta toki on, jos et itsekään suhtaudu alentavasti heidän valintoihinsa, jokainen saa toimia omalla tavallaan.

Samalla pyydän kaikkia teitä kokeilijoiden ja oman polun etsijöiden ystäviä kannustamaan heitä/meitä entistä enemmän. Vaikka ystävä olisi epäonnistunut jo 30 kertaa, se seuraava voi olla viimeinen ja on paljon palkitsevampaa olla muutoksessa mukana katalysaattorina, kuin kompastuskivenä. TOSIN! Jos ystävä on hurahtanut johonkin "kaalikeittonutrilettlentoemäntä" -dieettiin tai uskonlahkoon, älä kannusta, vaan läpsäise poskelle ja raahaa hänet takaisin järkeville poluille ;)

 

Mä tiedän, että omasta lähipiiristäni löytyy ihmisiä, jotka suhtautuvat aina varovaisen kannustavasti mun touhuihin. Toivon ja uskon, että hekin ovat nähneet tämän muutoksen kestävän. Kiitos heille siis siitä, että tsemppaamista ja uskomista on jatkettu myös hankalissa tilanteissa.

Yksi valinta ja ateria kerrallaan. Joskus voi valita ravinnollisesti ideaalin aterian sijaan ison palan manteli-kinuskikakkua ja viinilasin, mutta silloin sen valinnan kanssa täytyy olla ok ja siitä täytyy nauttia.

Share

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Elämäni Kunnossa viettää tänään 1v. synttäreitään ja tätä tekstiä nakuttava Saara on vuoden takaiseen verrattuna:

  • Onnellisempi
  • Iloisempi
  • Terveempi
  • Siistimpi
  • Taitavampi
  • Kevyempi
  • Voimakkaampi
  • Viisaampi
  • Rauhallisempi
  • Rohkeampi

Paljon komparatiiveja, mutta tosia kaikki :D

Vuodessa on tapahtunut paljon ja blogi on elänyt mukana ylä- ja alamäissä. Juuri nyt mulla on onneksi ihan hurjasti energiaa ja intoa uudistaa ja parantaa sisältöä, kun kroppa alkaa toimia niin kuin pitääkin. 

Välillä on ollut todella turhauttavaa etsiä ne positiiviset jutut ja "kääntää toinen poski", kun tehty työ ja nähty vaiva ei vain korreloi kroppan muutoksiksi. Positiivisena pysyminen on kuitenkin ollut tärkeä osa itselleni armollisena olemista, parempaa itsetuntoa ja hyvää mielenterveyttä, enkä kadu sitä pätkääkään. Negatiivisuudella ei voita mitään - ikinä.

Isoa osaa hyvän fiiliksen ylläpitämisessä olette näytelleet te siellä ruutujen takana. Saan teiltä päivittäin hyviä neuvoja, asiallista kyseenalaistamista, rakentavaa kritiikkiä ja muuten vain ihania kommentteja ja tsemppauksia.

Kaiken tuon lisäksi olen saanut lukea ja kuulla ihan kasvotusten, kuinka monet lukijat olen inspiroinut lenkkipoluille, kuntosalille ja parempien ruokavalintojen ääreen. Tuo ajatus tekee mut niin onnelliseksi, että tulee ihan oikeasti tippa linssiin! 

Valtavan suuri kiitos siis joka ikiselle teistä lukijoista. 

 

Synttäriaamiainen

Eilen julkaisemieni vanhojen kuvien lisäksi löysin ulkoiselta kovalevyltä piiitkä aika sitten Suosikkiin kirjoittamani, suloisen naiivin teksin, jonka lukiessani tajusin olevani nykyään juuri se tyyppi, jota tekstissä löyhästi kuvailen.

”Kirjota siitä, että ei kannata tuhlata elämäänsä istumalla odotushuoneessa, josta astuu elämään sitten vasta parempana, kauniimpana ja laihempana.” Tämä äärimmäisen viisaan rouvan suusta päässyt virke kiteytti mielestäni monen naisen ja varmasti myös miehenkin pään sisällä piilevän ongelman. Mä olen ainakin istunut tuossa odotushuoneessa aivan liian pitkään ja nyt on mun vuoroni astua sieltä pihalle – juuri tällaisena.

Viime kesänä päätin, etten valita säästä kertaakaan ja se paransi suhtautumistani aiheeseen merkittävästi. Tänä kesänä päivitän päätöstäni hieman. En aio valittaa yhdestäkään itseeni kohdistuvasta asiasta, johon voin itse vaikuttaa, vaan keskityn niihin, jotka ovat kohdillaan! Haastan jokaisen teistä tekemään saman ja levittämään sanaa. 

 Jos tuntuu vaikealta olla tarpeeksi itseriittoinen tähän touhuun, listaa ensin röyhkeästi paperille asioita, joita teet aivan sairaan hyvin. Itse olen mm. ansioitunut citykettujen bongaaja (2kpl) ja löydän aina pillini pöydän alta. Listan toteutus mieluiten isolle pinkille A3-paperille - eri värisillä glitterkynillä. Napauta listasi vaikka jääkaapin oveen muistilapuksi ja lisää uusia kohtia aina kun niitä tulee mieleen!

Oma A3 kainalossa odotan tätä terveen itserakkauden täyttämää kesää hurjasti. Tiedän, että odotushuoneen ulkopuolella tapaan tyypin, jonka seurassa voi pyöräillä Helsinkiin ja juosta Särkänniemen Tornadoon vaikka sata kertaa peräkkäin ilman taukoja. Se tyyppi olen nimittäin minä!"

Ajatus on ollut oikea jo silloin, toteutustapaa vain haettiin muutama vuosi pidempään.

Tämän blogin perustaminen on ollut yksi parhaista päätöksistä tuon odotushuoneen ulkopuolelta alkaneen matkan varrella. Blogin ansiosta olen rohkaistunut rikkomaan omia rajojani, kohtaamaan menneisyyden haamuja, punnertamaan oikein (;)) ja ottamaan asioista vi.. ihan tosi tosi paljon selvää. 

Ainut lisääntyneen tiedon mukana ilmennyt ongelma on sama, kuin aina ennenkin: Mitä enemmän oppii, sitä vähemmän ymmärtää tietävänsä. Ihmiskeho ja sen monimuotoisuus kiehtoo mua päivittäin ja kun omat huolet ovat vihdoin siirtyneet pois oman kropan toimimattomuudesta, voin vihdoin syventyä asioihin rauhassa!

Äitini kaavailee minulle jo ammattia ravinnon ja hyvinvoinnin parissa, enkä tosiaan sulje sitä pois itsekään - äidillä kun on ollut tapana tuntea tyttärensä tiet jo paljon ennen minua.. Kokonaisvaltainen sisäisen ja ulkoisen hyvinvoinnin asiantuntija, joka voi auttaa muita löytämään elämänsä kunnon? Ei kuulosta yhtään hullummalta. Ehkä viiden, tai vaikka kymmenen vuoden päästä, sitten kun tiedän tarpeeksi - tai ainakin enemmän kuin nyt :).

 

Näin simppelisti ilmaistuna: herkullisinta raakasuklaata

Erilaiset postaukset ja postaussarjat ovat tässä blogissa syntyneet ja kuolleet, tai ainakin siirtyneet horrostilan, mutta jatkossa yritän selkeyttää linjaa hieman. Tosin ihan samanlaisena sekoilunahan tämä lopulta tulee jatkumaan :D

Tiedän jo nyt, että tämä ruokavaliokokeilu ilman vilja- ja maitotuotteita on yksi merkittävä käännekohta elämässäni ja tulen kirjoittamaan siitä jatkossa paljon. En kuitenkaan ajatellut ryhtyä fanaatikoksi, tai valella vääräuskoisia ruokailijoita pyhällä kookosöljyllä, ravintogurujen loitsuja manaavasti huudellen. 

Jokaisella on oma ruokavalionsa ja sillä hyvä. Jos oma tuntuu huonolta, se kannattaa tietysti muuttaa niin, että se tuntuu hyvältä.

Minä en (ainakaan enää?) ole se tyyppi, joka tuomitsee kenenkään valintoja ja tuputtaa omaansa ainoana oikeana vaihtoehtona vaan se, joka kuuntelee ja kertoo omista kokemuksista sitten, jos kysytään. Lähimmät ystäväni ja perheeni tosin joutuvat kuuntelemaan kysymättäkin ;)

Kuten aiemminkin kerroin, on ajatus viljattomasta ja maidottomasta ruokavaliosta pyörinyt päässäni jo pitkään, mutta viimeinen sysäys tapahtui muutama kuukausi sitten ja konkreettiset otteet tuossa huhtikuun puolivälissä. 

Tässä välissä voinkin varmaan paljastaa, että videoterkkujen yhteydessä mainitsemani ravintovalmentaja, joka auttaa minua kropan kuntouttamisessa on se "vähän pelottava" ja mielipiteitä jakava, Kukankin kuntoon laittanut, Sami.

Toisia tyypin tekstit kiehuttavat ja toisia koukuttavat, omat kokemukseni miehestä, valmennustavasta ja konkreettisista neuvoista ovat kokonaisvaltaisen positiiviset!

 

Synttäriaamun kondis

Elämäni Kunnossa jatkaa siis seuraavaan vuoteen entistä ehompana, ruokapainotteisempana ja aktiivisempana!

Otetaan loppuun vielä viikon paras lausahdus, jonka kuulin hyvin pienikokoisen ystäväni suusta:

"Miksei me vaan aina olla oltu näin onnellisia?"

Todella hyvä kysymys.

 

p.s. Synttäreiden kunniaksi ostin itselleni 12kg kahvakuulan! Ostopaikkana toimi Konalan hoodeilla sijaitseva GoFitness ja hintaa pallerolla oli n. 70€. Nyt treenaamisen ohittamiselle ei ole yhtäkään syytä ^_^

p.p.s. Blogin ulkoasu tulee muuttumaan ensi viikolla uudistuvan Lilyn vanavedessä, mutta tarkkaa päivää muutoksille en osaa vielä kertoa! Jos sivu siis näyttää joku päivä aivan hullunkuriselta, olen luultavasti muutostöiden tiimellyksessä!

Share