Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Mä olen ollut viime päivät ihan äärettömän väsynyt. Olen vetänyt jopa parit päiväunet per päivä, ja tankannut energiaa milloin smoothiesta ja milloin taateleista. Olen vuorotellen kokenut morkkista siitä, että olo on niin saamaton ja laiska, ja toisaalta yrittänyt muistuttaa itselleni, että kolmeen päivään mahdutettu työviikko ilman kunnollisia ruokataukoja tai taukoja yleensäkään vie ihmisestä mehut aika tehokkaasti. Sellaisesta on oikeasti ihan aiheellista palautua ja ottaa vähän lepoa, eikä vaan puskea kahta kauheammalla kiukulla kohti uusia duuneja. 

Välillä huomaan kuuntelevani vähän kateellisena, mitä kaikkea ihmiset tekevät vapaa-aikanaan.. Mä olen ylibuukannut viimeiset kuukaudet (tai vuoden...) elämästäni niin, että teen ihan liian usein duuneja ja niihin liittyviä asioita melkein kellon ympäri. Pitänee alkaa rauhoittaa viikosta vähintään yksi päivä totaalilevolle ja samalla myös läppärittömyydelle. Positiivinen ongelmani on edelleen se, että työni on liian kivaa...

Tänään esimerkiksi melkein nukahdin parkkihallissa autooni, kun otin pienet silmien lepuutus -powernapit ennen treenejä :D Nata pelasti mut jälleen, ja juotti mulle kupin kahvia joka selkeästi potkaisi hommat uudestaan käyntiin.

 

Olin aivan varma, ettei päivän treenistä tulisi muuta, kuin hampaita kiristellen tehty yläkroppatreeni, mutta penkkipaikan ollessa varattuna päädyinkin tekemään boksikyykkyjä - ja tein niissä oman sarjaennätykseni! Jatkoin hyvin alkanutta meininkiä vielä tiukoilla ja äärimmäisen syvillä etukyykkysarjoilla, ja hoidin apuliikkeet pois alta mukavaan kiertoharjoittelutyyliin. Kierrokseen kuului:

  • Hip Thrust x 10
  • Syväkyykky kahvakuulalla boksien päällä x 10
  • Boksihyppy (matala) x 10

Näitä kierroksia neljä, ja pienen tauon jälkeen vielä askelkyykkykävelyä käsipainojen kera, sekä selänojennuksia. 

Meininki oli lopulta fantastinen ja fiilis on nyt kuin uudestisyntynyt! Joskus saattaa käydä niin, että koomapäivän treeni vain huonontaa tilannetta, mutta useimmiten elämä alkaa hymyillä viimeistään toisen pääliikkeen jälkeen :).

 

On toki mahdollista, että mahtavalla treenipaidalla oli taas jotain osuutta asiaan.... Doge 4 lyfe!

 

p.s. Näin viime viikolla unta, jossa tein leukoja täysin vaivattomasti. Pakko yrittää kanavoida sitä unessa ollutta fiilistä huomisessa selkätreenisssä ;P

p.p.s. Keksin viime viikolla vahingossa loistavan sämpyläreseptin, joka mun täytyy ehkä toistaa vielä tällä viikolla - ihan vaan blogin takia....

Share

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Kuten viime viikolla valittelin, mun treenimotivaatio on ollut vähän hukassa. Heti tekstin kirjoittamisen jälkeen fiilis asiaa kohtaan parantui, ja ajattelin etten varmasti ole ainoa, jolla meinaa kesäkuumalla jäädä treenit vähän puolitiehen..

Ensimmäinen askel treeni-innon löytymiseen oli ongelman rehellinen kohtaaminen. Poikaystävän varovainen kysymys siitä mikä treenieni suunta oikein on, suututti minut aluksi pahasti ja iskin puolustelukannan päälle "NO SIIS JOO MUTTA KUN KATO JA SITTEN KANSSA ETTÄ".. Äkkiä tajusin ettei ole kovin normaalia suuttua, kun toinen vain kysyy, onko itsellä joku suunnitelma.

Monesti irrationaalisen ärsytyksen iskiessä huomaan, että yritän puolustella jotain, mikä vaivaa itseänikin. Oli peiliin katsomisen hetki, ja yritin miettiä mistä kenkä oikein puristaa, ja sama toimii ihan varmasti myös muiden kohdalla. Omat ongelmani olivat seuraavanlaisia:

  • Tavoitteet puuttuivat
  • En tiennyt, mitä treenejä tekisin
  • On paljon mukavampaa esim. pelata videopelejä sohvalla, kuin mennä salille tekemään "vain jotain"
  • Paino oli lähtenyt tippumaan mukavasti pelkän ruokavalion avulla, ja kuukausien kovan treenin puremattomuus ärsytti
  • Treenisykli ja rutiini oli päässyt katoamaan

Kaikki jutut kietoutuvat tavallaan toisiinsa, mutta kun ne erottelee ja käsittelee kerrallaan, on kokonaisuus helpompi klaarata.

Ensimmäinen kohta oli varmaan kaikista tärkein.. Crosstraining on ihan huippua ja diggaan siitä edelleen eniten, mutta aloin kyseenalaistaa vähän sitä, pystyykö kroppani palautumaan niin usein tehdystä kokonaisvaltaisen rasittavasta treenistä tarpeeksi, jotta saisin kroppaani haluttuja muutoksia.

Haluan crosstrainata, mutta haluan myös muokata kroppaa tiettyyn suuntaan. Tätä tulikin sitten pohdittua kuukausi, ja jätettyä sekä crossailu, että gymi vähemmälle huomiolla.. Smart >:D

Tähän samaan ongelmaan kiteytyy myös monta muuta kohtaa listaltani. En tiennyt minkälaisia treenejä yhdistäisin keskenään, jotta saisin siitä kokonaisvaltaista hyötyä. En tosin myöskään tehnyt minkäänlaista tutkimustyötä selvittääkseni, mikä combo olisi tähän saumaan tehokkain, vaan jäin "oikeutetusti" muutaman kerran sohvalle löhöilemään, tai tein jonkun puolivillaisen "sitä sun tätä" -treenin, jossa ei tyyliin tullut edes hiki.

Also smart.

 

Ja sitten, kroppa reagoi hyvin ruokavalioon, mutta nyt paino on pysytellyt samassa jo melkein kuukauden päivät. Treeni olisi aivan varmasti vastauksena tähänkin "pulmaan", mutta jotenkin oli turvallista taas vähän kölliä siinä turvallisessa välimaastossa, eikä tehdä aktiivisesti töitä tavoitteiden eteen.

Mä tunnun pelkäävän asioiden saavuttamista.. Tai enemmänkin mä pelkään niiden saavutettujen asioiden kadottamista, koska se on käynyt aiemminkin. Omalla tavallani siis sabotoin itseäni jo ennen kuin pääsen sinne maaliin, ettei tarvitsisi taas pettyä. Tämä mun pitäisi muistaa aina kun kyseenalaistan valintojani, ja miettiä miksi teen tiettyjä päätöksiä salilla, kaupassa ja kotona.

Pohdintojeni seurauksena voin onneksi todeta että:

  • Motivaatio-ongelmia pohdittuani treeni on kulkenut todella hyvin - ongelma oli siis pelkästään päässä
  • Mun henkinen ja fyysinen tila on aina paremmat, kun keskityn hyvinvointiin
  • Chillaaminen ja laiskottelu tuntuvat paljon ihanammilta, kun niiden vastapainoksi tekee töitä
  • Kaverin kanssa treenaaminen on aina kivempaa. Kiitos siis treenitsemppauksesta ja näistä kuvista, Nata!

 

Summa summarum: En halunnut keskittyä treenaamiseen, mutta se vaivasi minua koko ajan, joten asialle piti tehdä jotain - heti. 

Mä olen tosi onnellinen siitä, että mun ympärillä on ihmisiä jotka kyllä kyselevät ja kyseenalaistavat sitä, miksi mä mitäkin asioita teen ja olen tekemättä, eivätkä päästä mua liian helpolla. Sohvalla nimittäin olisi tilaa useammallekin kuin yhdelle, mutta mun mielestä on parasta jos kaikki kiskotaan toisiamme sieltä ylös vuoron perään ^_^

Kohta oliskin muuten päivän treenin vuoro. Lähtekääpä tekin lenkille, tai salille, tai ihan mihin tahansa aktiiviseen hommaan!

Share

Ladataan...
Elämäni Kunnossa

Onnenpäivän uusinta postausta lukiessa se vähän kolahti.. Saakeli, aika paskasti on tullut itsekin treenattua, ja ainakin siitä raportoitua!! Toisin kuin Annella, oma treenitympeyteni johtuu vain ja ainoastaan omasta päästä ja saamattomuudesta, eikä mulla ole edes jännittäviä Kalifornian tapahtumia raportoitavaksi... :D Juoksutapahtumien jälkeen (eli kuukauden verran) treenaamiseni on ollut sellaista ihmeellistä haahuilua. Jokaiseen viikkoon on mahtunut kyllä kiireisimpinäkin hetkinä minimissään kaksi treenikertaa, mutta niiden sisältö on ollut jotenkin geneerinen

Ei onnistumisen riemua (paitsi ehkä Team-tunnilla..), ei suuria haaveita tulevasta, ei oikein mitään fiilistelyn arvoista - ja se harmittaa.

Juoksutapahtumat veivät lenkkeilyinnon hetkeksi, ja ajattelin että vahva salikärpänen puraisee taas vastapainona ja olen ihan intopiukeana nostelemassa jo seuraavalla viikolla, mutta ei. Olen kyllä tehnyt kiltisti ja innostuneena ihan koviakin treenejä joiden jälkeen olo on ollut loistava ja lihakset kipeät, mutta en todellakaan entiseen tahtiin. Mikä mättää??

Musta tuntuu rehellisesti siltä, että mä piilottelen päättämättömyyden ja tekosyiden takana. Pohdin muka sitä, onko pelkkä crosstraining liian jonkinlaista, ja pelkkä salitreeni liian toisenlaista, ja kun ne yhdistää, niin miten sekin nyt sitten pitäisi ideaalisti tehdä. Sapuskointi sujuu aika rutiinilla ja olen edelleen tyytyväinen viljattomuuteen (toki pientä juhannuksen jälkeistä viilausta pitää harrastaa ;)), joten nyt ei ole enää mitään syytä arpoa ja miettiä.

Pitää nyt vain potkaista itseään perseelle, katsoa peiliin ja todeta: Ihan sama, anna olla. Parempi tehdä ihan mitä tahansa päätöksiä ja treenata, kuin vaiheilla tällä tavalla.

Tästä tuimistuneena teinkin itselleni suunnitelman tämän, ja ensi viikon treeneistä ja olo on heti parempi!

p.s. Kuvat ovat tämän päivän ulkotreenistä, jonne kaikki ovat erittäin tervetulleita myös ensi keskiviikkona! Siellä saa mukavan kosketuksen siihen, millaista crosstraining oikein on, ja tämä oli ehdottomaksi yksi hauskimpia (ja lyhimpiä ;D) treenihetkiä koko kuukautena.

p.p.s. Voisin vaiheilla Iken kaa..

Share

Pages